kyllä tätä köyhyyttänsä hävetä saa

Kumma kyllä.
Vaikka itse asennoituu asiaan niin että ihmiset ovat samanarvoisia, niin kyllä sen huomaa.
Miten ihmiset muodostavat pienempiä ryhmiä isossakin joukossa, arvioivat asemaansa hierarkiassa ja hakeutuvat elintasoltaan suunnilleen samantasoisten kanssa tekemisiin. Vertailevat vilkuillen aseman ulkoisia tunnusmerkkejä ja pieniä vihjeitä. Odottavat itsekunkin tuntevan asemansa ja pysyvän pilttuussaan.

Joskus se huvittaa, joskus ärsyttää. Ja joskus sitten ei vaan tunne oloaan kotoisaksi .Kun ei huvita lähteä leikkiin mukaan mutta ei voi olla sanattomista säännöistä piittaamatonkaan.

Koetko potevasi häpeää aineelllisella…vai… tai… ja… henkisellä tasolla?

Onko se sit häpeämistäkään… kuten avauksessa kirjoitin
“Joskus se huvittaa, joskus ärsyttää. Ja joskus sitten ei vaan tunne oloaan kotoisaksi .Kun ei huvita lähteä leikkiin mukaan mutta ei voi olla sanattomista säännöistä piittaamatonkaan.”

:smiley: luit rivien välistä mitä tarkoitin…

Pitkällehän tuo köyhyys on asennekysymyskin…ja toki arvomaailmakysymys…

Itse olen jälleen käyttänyt yhden täyden päivän rahan perässä juostessa…tai lähinnä auton ratissa istuessa…aineellisesti “rikastuin” ehkä muutaman roposen…mutta henkisellä tasolla en koe tältä päivältä kovinkaan paljoa rikastuneeni…ja nyt kun tässä istuskelen yhden päivän jälleen elämästäni " menettäneenä"…koen, että jotain muuta tehden olisin elämästäni ehkäpä enemmän nauttinut ja rikastunut…ihan vaan vaikka makkaranuotiolla istuessa…

En silti kyllä häpeää pode…tai ehkä vähän häpeän omaa arvomaailmaani…

Tosi ikävää Mies metsänreunasta, että olet tuollaiseen törmännyt. Toivottavasti on kuitenkin poikkeus eikä sääntö. Omassa ystäväpiirissämme on kaikenlaisia ihmisiä; työttömiä, erittäin pienituloisia lähihoitajia ja toisessa ääripäässä erittäin hyvätuloisia johtoasemassa työskenteleviä ja kaikkea siltä väliltä. Kun kokoonnumme yhteen ei näitä eroja huomaa mistään. Kaikilla on kohtalaisen samanlainen arvomaailma ja huumorintaju, ne meitä yhdistää. Erottavat tekijät olisi sitten varmaan ulkoisia, mutta ei niistä kukaan piittaa. Näin toivoisin muidenkin elävän enkä onneksi muista kauhean usein törmänneeni syrjintään tulotason perusteella. Mutta ehkä olen vain onnistunut valikoimaan seurani hyvin :slight_smile:

Ymmärrän Metsien miehen pointin, itsekin aina välillä mietin työn merkitystä, kun siitä ei kauhean konkreettista jälkeä jää. Joskun olen pohtinut, että olisi pitänyt että olisi pitänyt hankkia ammatti joka tuottaa jotain näkyvää arvoa. Esim eläinlääkäri, rakennustyöntekijä tai vastaava tietää päivän päätteeksi mitä on saanut aikaan. Mutta toisaalta, kaikkia ammatteja kai tarvitaan ja on töissä se hyvä puoli, että jos osuu hyvä porukka kasaan niin saa kyllä nauraa ja nauttia sosiaalisista kontakteista. Sitäkin välillä tarvitse…

Oliskohan sitten poikkeus enemmän kuin sääntö, se valikointi ihmissuhteissa noilla perusteilla, enpä tiedä.

Totta kyllä, minunkin tuttavapiiriini kuuluu enimmäkseen ihmisiä jotka arvostavat ihmisiä muilla perusteilla kuin näillä statuksen mukaan valikoituvilla.

Ja tuttaviin kyllä kuuluu lähes kaikista varallisuusluokista (ihan monimiljonäärit taitaa puuttua) ja monenlaisen arvonimen ja opiarvon kantajia -jos kohta. näitä sivistymättömiksi luokiteltujakin. Ja tulevathan he toimeen keskenään.

Mutta siinäkin voi olla kysymys siitä että olen hiljalleen itse valinnut ystäväpiirini, etsiytynytkin toimintoihin joissa on samankaltaisia, inhimillisiä ja ihmisten ihmisoikeuksia, samanarvoisuutta ja oikeudenmukaisuutta arvostavia ihmisiä .

Tuo asia nyt tuli esille kun sattumalta taas osallistuin sellaiseen touhuun jossa en kovin usein ole mukana, ja siinä tuli seurattua sitä ryhmädynamiikkaa, miten se alkoi muodostumaan.

Kyllä minä tunnen enemmänkin “myötähäpeää” heitä kohtaan, jotka eivät kykene olemaan omana itsenä ilman rahaa ja omaisuutta. On se hirveä elämänhuoli, kun pitää sitä kulissia ja roolia rakentaa niin kaikkivoipaisesti, ettei joudu “piirien” puheenparreksi. Se se vasta noloa ois, kun matto lähtis jalkojen alta.

“Köyhyys ei ole mikään ilo, vaikka se joskus naurattaakin”, sanoo sananlasku. :slight_smile:

Täytyy sanoa, että itselleni on täysin vieras ajatus valita oma sosiaalinen verkosto tulotason tai omaisuuden määrän perusteella.
“Pilttuut joissa pitäisi pysyä” voivat olla kuvitteellisia, ja joskus ihminen tuppaa pystyttelemään niitä itsekin itselleen. Sitten jää itse luomaansa pilttuuseen puhisemaan.

Jossakin vanhanaikaisissa infrastruktuureissa tiedettiin toki ilmiö, jossa rikkaiden lapset ei saa leikkiö köyhien lasten kanssa, mutta onneksi tuli peruskoulu joka sekoitti ja tasoitti sosiaalisen nokkimisjärjestyksen hyvällä tavalla.

Tietysti rahan puute voi estää menemisen joihinkin paikkoihin tai ympäristöihin joissa tarvitaan paljon rahaa, esim. Karibian risteily tai joku kalleimman yökerhon vip-tila, mutta noihin pääsemättömyyttä en näe kovin suurena rajoitteena elämälleni.

Absoluuttinen köyhyys -puute perustarpeissa- on todellista köyhyyttä. Se, mitä tässä avauksessa kutsutaan köyhyydeksi lienee suhteellista köyhyyttä, joka saattaa olla “köyhyyttä” lainausmerkeissä.
“Köyhyys” voi olla myös peruste tuntea moraalista ylemmyyttä. “Köyhähän” on omalla tavallaan hurskas.

Minullapa on pankkitililläni juuri 0,03 euroa eli 3 centtiä. :sunglasses:

Köyhyys ei ole mitattavissa pelkästään sillä tulojen määrällä, kuten monesti väitetään.

Joskus kauan sitten, kun minullakin elämä vauhdikkaampaa oli, sattui käymään niinkin että vuoden tulot menivät vallan miinuksen puolelle. Tappiolle, ihan todellisuudessa. Työnteosta oli kaikkine vero- ym seuraamuksineen ja työhön sijoitettuine kuluineen menoja hiukan enemmän kuin tuloja.

Mutta, kun silloin oli hiukan vanhaa jäljellä, niin just sillä kertaa en kyllä käynyt lähelläkään köyhyyttä. Puutetta ei ollut mistään. Senkin aika sitten tuli, mutta se on eri juttu.

Mielestäni kukaan jolla on omaisuutta ei ole köyhä, silloinhan voi sijoittaa omaisuutensa siten että saa riskittömän korkotuoton. Tai jos se korkotuotto ei riitä niin sitten vaan alkaa käyttää omaisuuttaan, se kuihtuu tosin siinä tapauksessa mutta köyhän kaavun saa vasta kun omaisuus on poissa.

Lahteen, Rauma-Repolan sahalle tuli lyhytaikaiseen työsuhteeseen lentojätkä. Elettiin kesää 1971. Satuin olemaan todistamassa kun tämä kulkumies majoittui kaupungin vastaanottoasuntolaan ja lausui: ”Jätkällä on kaikki hyvin kun on satanen rahaa taskussa ja mopossa täysi tankki bensaa.”

No, tämä tosin ei todistanut paljon mitään, köyhyys joko hävettää tai sitten ei. Ihmisluonteessa on jokin syy jonka takia mm. köyhät pilkkaavat vielä köyhempiä, kuten virolaiset pilkkaavat köyhimmän heimonsa edustajia, setukaisia (pilkkalaulussa setukaisella on monta paitaa päällekkäin mutta napa vilkkuu silti paljaana).