"Kyllä se sitten joskus loppuu"

Me Lopettajat
1

Tuollaisen toteamuksen kuulin kaverini suusta muutama vuosi sitten kun krapulafilosofointien ja pahan olon takaa kysyin että “Milloin tällaiset ryypiskelyillat loppuu, ei tätä krapulaa kyllä esim. perheellisenä jaksaisi”. Ei tätä kyllä sinkkunakaan jaksa. Olen lueskellut tätä foorumia satunnaisesti ja täältä kyllä hienoja ja silmiäkin avaavia tarinoita lukenut. Omani ei varmaan paljoa eroa monesta muusta mutta kerron sen nyt lyhykäisyydessään. A-klinikalle minulla on onneksi kontakti ja antabuksetkin haettavissa.

Täytin vähän aikaa sitten 26-vuotta ja olen käyttänyt alkoholia 17-vuotiaasta asti. Oli jotenkin outoa ajatella, että kohta olen kymmenen vuoden ajan juonut itseni humalaan vähintään joka toinen viikonloppu, joskus kahtenakin päivänä. Pisimmät tauot ovat olleet maksimissaan 3kk pituisia, mutta sen pidemmälle en ole päässyt. Nyt tavoitteenani on päästä pidemmälle. Takana on lukuisia kertoja, jolloin samankaltaiset ajatukset ovat pyörineet päässä ja ryyppäämisen järjettömyyttä on tullut pohdittua. Aina parin viikon jälkeen se itseluottamus vaan on sitten niin kovalla tasolla, että “kyllähän sitä nyt vielä kerran voi juhlia”.

Miksi sitten lopetan? Siksi koska en osaa käyttää alkoholia oikein enkä osaa lopettaa, olen alkoholisti. Olen varastanut humalassa, olen tapellut humalassa, olen ajanut kännissä autolla, olen ajanut kännissä ojaan, olen pilannut ihmissuhteita humalassa, olen uhkapelannut tuhansia euroja kännissä, olen yrittänyt itsemurhaa humalassa, olen jättänyt menemättä töihin krapulan takia, koulupäivistä puhumattakaan. Olen tapellut vanhempieni kanssa humalassa, olen telonut itseäni ollessani aivan tillin tallin, olen riidellyt kavereiden kanssa tyhjänpäiväisistä asioista, valehtelen aina juomisestani ja muistakin asioista, olen herännyt omasta oksennuksesta, tavaroitani on hukkunut avaimista puhelimeen känni-iltojen aikana. Kaiksesta olen kuitenkin aina selvinnyt kuin ihmeen kaupalla. Luottotiedot tallella, ei poliisin kanssa yhteenottoja, ystävätkin vielä jaksavat minua. En jaksa enää tällaista elämää, on oltava jotain parempaa. Ei tuo ole mitään elämää.

Kuluneen kuukauden aikana olen taas törttöillyt alkoholin kanssa mm. aiheuttaen itselleni heikon rahatilanteen. Asia ahdistaa minua, mutta silti olen kiitollinen että minulla on töitä. Yhteen naiseenkin olen tutustunut joka on jo saanut maistiaisen alkoholismistani mm. käräyttämällä minut valehtelusta. Sekin jo havahduttaa minua. Kyseessä on ihana ihminen jolle en halua mitään pahaa, silti hänelle valehtelin. Olen repinyt avonaista haavaa auki yhä uudestaan ja uudestaan antamatta sille mahdollisuutta parantua, mitä järkeä siinä on? Nyt haluaisin antaa sen parantua ja antaa siitä jäävän arven muistuttaa minua joskus näistä kokemuksista.

Eväitä minulla on tällä matkalla mukana, niitä on tarttunut kyllä matkaan, pitää vain taas muistutella mieleen miten niitä käytetään. Nyt tavoitteenani on päivitellä tänne fiiliksiä, jotta pääsen tämän alkushokin yli. Pienin askelin eteenpäin. Tänään voisin ottaa tavoitteeksi vain rentoutua, vaikka eilisilta vielä kolistelee pääkopassa. Jos sitä keittäisi itselleen kahvit.

2

Fuze kirjoitti

Tervetuloa joukkoon!
Sulla on hyvä alku, kun olen tehnyt itsestäsi diagnoosin alkoholisti. Alkoholismi on kuolemanvakava krooninen sairaus. Siitä kuitenkin voi toipua elämään ilman alkoholia.

Täällä on paljon meitä, jotka olemme selvinneet. Oma raittiuteni sai hyvän alun, kun menin AA-ryhmän kokoukseen. Sen jälkeen ei ole tarvinnut juoda, vaan olen jatkanut siitä päivä kerrallaan. Sinulla on sama mahdollisuus, kun olet jo ilmaissut haluavasi lopettaa juomisesi.

Muutkin kertovat mielellään, millä tavalla he kukin ovat raitistuneet ja saaneet muutoksen elämäänsä.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme.

3

Tuota AA:ta olen miettinyt kyllä. Koen että vertaistuki toimisi minulle todella hyvin koska tykkään jakaa ajatuksia ja kuunnella sekä puhua.

Tänään ahdisti aamulla kaikki. Nukuin 4 tuntia ja töihin. Rauhoitin itseni aamulla ajaessani töihin hokemalla kaiken olevan hyvin ja realisoimalla tilanteen.

Tänään käyn apteekissa hakemassa 100 antabusta ja aloitan jokapäiväisen kuurin koska viimeksi sillä pääsin hyvään alkuun.

Tänään otan rennosti kotona pelaillen ja lenkilläkin voisi käydä.

4

Tervehdys kaikille lukijoille.

Tänään viettelen vapaapäivää ja huomenna olisi samanmoinen tiedossa. Antabusta olen nyt syönyt kolme päivää ja kävinkin hakemassa uuden 100kpl purkin apteekista. Nyt tavoitteenani on pitää siitä kiinni ja syödä taas säännöllisesti, jotta vaikeutan juomistani. Olen tänään saanut tiskattua ja lähetettyä pari sähköpostia liittyen kouluhommiin, kaupassakin kävin. Kassalta poistuessa loin vilauksen alkoon ja kyllähän sitä tuli mieleen, että mitäpä jos menisin sinne, onhan huomenna vapaapäiväkin. TIedostin antabuksen elimistössäni, jotenkin vaan “nostalgioin” aikaisempia kokemuksia ajatellen, että viettäisin tämän illan alkoholin kanssa. Aikaisemmin olisin varmasti hakenut pari pulloa viiniä, vielä kun huomenna olisi vapaapäiväkin.

Tänään aion olla juomatta. Teen itselleni hyvää ruokaa ja käyn liikkumassa. Otan rennosti kotona miettimättä liikaa tulevia velvollisuuksia. Nyt aion vain keskittyä uuden tekemisen keksimiseen juomisen sijasta.

5

Iltaa kaikille.

Huomenna olisi palattava taas työn ääreen, mutta sinne ihan levollisin mielin olen menossa.

Tänään otti päähän, kun en saanut itseäni minkäänlaisen liikunnan ääreen, vaikka jo aamusta uhosin että tänään menen salille. Tajusin, että ihmismassat nyt pelottavat ja siksi venytin sitä salille/lenkillelähtöä. Yksinkertaisesti vanhat sosiaaliset pelot nostavat päätään, syy johon alkoakin olen paljon käyttänyt. Nukuin liikunnan sijasta kolmen tunnin päiväunet alkuillasta, mikä taas on huono juttu koska huomenna pitäisi olla seitsemältä työmaalla. Ajatus siitä, etten saa seuraavana yönä unta, ahdistaa. Myös liikkumattomuus ahdistaa sekä koulujutut. Helkkari kaikki tuntuu nyt puskevan päälle samanaikaisesti! Osaan kuitenkin realisoida itselleni tämän tilanteen ja tunnistaa nämä negatiiviset tunteet.

Päätin nyt siis kokeilla rajojani ja valvoa koko yön, koska en mitä todennäköisemmin saisi nukuttua sekuntiakaan. Aion siis käyttää tämän ajan nyt jotenkin hyödyksi. Olen luonteeltani yökukkuja ja tykkäänkin valvoa, tämä ei ole uutta minulle. Yöllä teen ruokaa ja keittelen kahvia, aamusta menen sitten salille viideltä kun se aukeaa ja sieltä töihin. Töistä olen kotona joskus neljän maissa ja sitten alkaa varmaan jo pikkuhiljaa väsyttämään. Käyn vielä iltakävelyllä ja sen jälkeen olenkin varmaan valmis sänkyyn :slight_smile: Voisi hakea melatoniinia tasaamaan tätä unirytmiä. Onneksi töitäkään ei nyt ole kuin kaksi päivää, niin saan sitten taas rentoutua. Normaalia käytäntöä tästä ei tule mutta tässä hetkessä se tuntuu parhaalta vaihtoehdolta, koska pelkkä sängyssä koko yön pyöriminen tuntuu jo ajatuksena ahdistavalta. Miten alkon lopettaminen vaikutti nukkumiseenne alussa? Ajan myötä uskon unien paranevan lopettamisen ja liikunnan myötä.

6

Terve!

Tervetuloa joukkoon, tässä viettelen itse tottakai selväpäistä lauantaita. Päivällä kävin uimassa, sen verran olen saanut tänään aikaiseksi.

Mulla nuo unihommat rupesivat kunnolla helpottuun 2kk päästä raittiuden aloittamisesta, että joka yö tai ihan millon vaan sänkyyn meneminen tuntuu levolliselta. Toki mulla on helpommat lähtökohdat tähän hommaan, siis minulle sopivat että ei ole parisuhdetta ja työtä tällähetkellä. Sosiaaliset jutut ovat muuttuneet sillain, että välttelen kännikavereita, tuntuu tuo puhelin paljon pirisevän yllätys yllätys viikonloppuna. Lisäksi välttelen vakijuoppoja/päihdeongelmaisia kaduilla, eivät tunnista mua enää onneksi, koska silmälasit ja hiukset päässä, rajut hupparit naulakosa ja siisti takki päällä. Muuten kaikki jatkuu normaalisti.

7

Kiitos!

Itsekin koen että lähtökohdat ovat hyvällä mallilla mitä tulee alkoholin lopettamiseen. Viikonloppuna jätin vastaamatta parille kaverille, jotka varmaan olisivat viihteelle kyselleet. Jossain vaiheessa kerron sitten päätöksestäni mutta nyt tuntuu luontevammalta vaan “valehdella” miksi en voi osallistua. Tilaani en häpeä, mutta jotenkin haluan ensin nähdä oman onnistumiseni ennenkuin alan taas kailottamaan alkoholittomuuttani. Teen tämän kaikessa hiljaisuudessa ja itseni vuoksi.

Tänään oli vapaapäivä, enkä ole oikeastaan saanut mitään järkevää aikaiseksi. Yhden sähköpostin avasin ja kaupassa sain käytyä mutta muuten ei ole kyllä ollut tarmoa/motivaatiota mihinkään. Illasta iski hirveä sokerin himo jonka kanssa kamppailin pitkään, kunnes luovutin ja kävin ostamassa makeisia. Ajattelin että parempi sekin kuin alkoholi, sillä illasta tuli taas ne mieliteot ja ajatukset railakkaasta illasta viinin kanssa. Onneksi olen nyt tuota antabusta syönyt säännöllisesti viikon verran. Yritän olla olematta liian ankara itselleni, mutta jotenkin tällaisten “muutosten” kanssa tuppaa aina tapahtumaan niin että haluan sitten muuttaa kaikki kerralla kuntoon. Pitäisi liikkua ja syödä oikein, lopettaa alkoholi ja sosialisoida, tehdä koulujuttuja sekä käydä töissä. Yritän nyt ottaa iisisti ja keskittyä päivään kerralaan. Ennen kun olisin juonut stressin pois pariksi tunniksi, nyt pitää keksiä uusia keinoja hallita elämää.

8

Tulipahan nukuttua viime yönä, 13 tuntia. Toisaalta ihan hyvä että nukuin, mutta jotenkin oli sellainen fiilis ettei edes halua nousta velvollisuuksien maailmaan. Aamusta hieman ahdisti, tai oli sellainen epämukava olo. Rupesin miettimään olemassaoloani ja sitä miten olen elämäni käyttänyt. Pohdin kuinka tähän ikään mennessä minulla ei vielä ole edes ammattia (olen kyllä todella lähellä valmistumista) saati ihmeempiä tavoitteita. Siinä missä muut pääsevät kivoihin työpaikkoihin, ovat kiinnostuneita elämästä, alkavat seurustelemaan sekä hankkivat lapsia, minä istun kotona tietokoneella ja mietin turhuuttani. Tai enhän minä kokonaan turha ole, kyllä minullakin jotain annettavaa varmasti on. Tällä hetkellä en vaan osaa hahmottaa sitä niin, että pystyisin sen voimalla motivoitumaan tulevaisuudesta.

Vuosi sitten päätin hyvän parisuhteen. Kadun sitä vieläkin jollain tasolla, vaikka tiedostin että ongelmani varjostivat sitä aikakautta paljon. Koin myös itseni hieman nurkkaan ahdetuksi kaikkine suunnitelmineen joita yhdessä tulevaisuuden kannalta pohdimme; koin etten ollut valmis vielä sellaiseen. Sitä minä kai olisin tarvinnut. Sellaista tasaisuutta ja ihanaa kumppania joka hän minulle oli. Kannusti asioissa ja tuli jopa minut baaristakin kotiin hakemaan kun olin yksi ilta lähtenyt ryyppäämään yksikseni. Noh, eihän asioita osaa arvostaa ennenkuin ne menettää. Ja onhan tässä nyt paljon menetettävää jota olisi hyvä yrittää oppia arvostamaan, kuten vaikkapa tuo työ- ja opiskelupaikka sekä oma terveys. Tänään ollut aika synkkä päivä, en kyllä tiedä mistä tämä nyt johtuu. Stressiä on kyllä ollut nyt jonkun verran koulun puolelta.

9

Kovasti on niinkuin omasta kynästäni kolmisen vuotta sitten ja aiemminkin. Opiskeluita tosin oli sieltä täältä sillä lailla puolilleen suorittettuina, mutta nyt alkaa olla vihdoin loppusuoralla ihan sellainen tutkinto, jolla on jotain merkitystä työnhaunkin kannalta. Viimeiset pari vuotta on vasta ollut sellaista ihan oikeaa opiskelua ja etenkin tänä lukuvuonna on huomannut selkeästi läsnäolon ja paikallaolon eron. Kyllä mä juovana aikanakin paikalla olin - silloin kun jaksoin, mutta läsnä harvemmin. Ajatukset oli siis jossain muualla. Darrakin oli tavallista joka aamu, niin ei se toki auttanut ajatuksen mukana pysymistä.

Seurustelemisesta en ole vielä isompaa painetta ottanut, vaikka kyllä se pikku hiljaa voisi olla paikallaan, kun 30:ien juhlimisestakin on jo muutama vuosi, eli ikää alkaa olemaan. Kyllä mulla juovana aikana se tärkein parisuhde oli siihen, mitä kurkusta alas meni. Ei sille toiselle ihmiselle oikein tilaa tahi aikaakaan ollut.
Nyt kolmatta vuotta raittiina kulkiessa alkaa olla sellainen olo, että kyllä tuohon kainaloon olisi kiva joku kumppani löytää, jonka kanssa jälkikasvuakin voisi hankkia. Elämäkin tuntuu oikein elämisen arvoiselta, vaikka ei nyt mitään isompia muutoksia sinällään ole tullut. Tai no, onhan raitistuminen iso asia, ja mielialan paraneminen, ja onhan niitä, kun vähän miettii :slight_smile:

Suosittelen kyllä ehdottomasti raittiutta, mikäli se kumppanuus alkoholin kanssa ei toimi.
Ja tervetuloa vielä minunkin puolestani tänne kirjailemaan tuntoja ylös ja alas. Mukavasti olet jo kirjoitellutkin.

10

Huomenta kaikille! Täällä vietellään aurinkoista päivää kahvikupin ääressä ja illasta tarkoituksena olisi käydä luistelemassa ja ottaa kokopäivä rennosti. Antabuksen vetäisin aamulla ja siitäkin on nyt alkanut tulemaan jokseenkin rutiininomainen toimenpide. Yöunet ovat parantuneet ja sainkin viime yönä todella hyvin nukuttua. Paino oli näköjään noussut pari kiloa, mikä varmaan johtuu siitä että alkon lopettamisen jälkeen iski hirveät sokerihimot :mrgreen: Noh, se on pieni vaiva pudottaa pois kun tietää mitä tekee. Huomenna a-klinikalle juttelemaan.

Itsekin huomannut sitä mielen kirkastumista ja tuskaisuuden vähenemistä mitä pidemmälle pääsen selvien päivien kanssa. Jo tämä 15 päivää alkaa olemaan sellainen aika jossa huomaan muutoksen itsessäni ja jotenkin olen levollisempi asioiden suhteen :slight_smile:

Tuosta parisuhteesta. Nyt kun rupean miettimään, niin jokaisessa parisuhteessa olen käyttänyt alkoholia ja huomaan etten ole tällöin pystynyt huomioimaan toisen tarpeita saati kiinnostumaan kenestäkään aidosti, koska se alkoholi on ollut minulle tärkein kumppani mitä tulee hauskanpitoon. Eipä tuosta tutustumisesta nyt mitään tullut, mutta niin sen vähän ounastelinkin että hyvin erilaisia olimme ja hyvä näin.

11

Mukavaa Keskiviikkoa kaikille!

Päivä on käynistynyt ihan mukavasti. Nukuin hyvin ja tänään olen syönytkin oikeen mallikkaasti, kohta ajattelin suunnata salille kuluttamaan energiaa. Pohdiskelin josko katselisin jonkun leffankin illemmasta.

Kolmea viikkoa lähestytään mitä tulee alkoholinkäytön lopettamiseen. Kieltämättä tämä kolme viikkoakin on tuntunut jokseenkin ikuisuudelta ja näinä aikoina mieleni valtaa se kuivajuominen eli vanhojen ryyppyfiilisten ja reissujen nostalgiointi. Havahdun niihin aika nopeasti ja muistutan aamulla ottamastani antabuksesta sekä kelaan mielessäni huomisia olotiloja mikäli iltaseuralaisekseni tulisi tänään alkoholi. Tietyllä tavalla olen huojentunut ajatuksesta, ettei tarvitse juoda mutta huomaan myös että en ole elämääni tyytyväinen selvinpäinkään. Ennen käsittelin negatiivisia tunteita ja epävarmuutta juomalla alkoholia, nyt minut pakotetaan keksimään muita keinoja selviytyäkseni ja se tuntuu energiaa vievältä ja haastavalta, suoraan sanottuna mieluummin vetäisin kännit. Tällaisessa mielentilassa se retkahdus on kaikista helpointa ja harvoin olenkin yli kolmea viikkoa saati kuukautta selvinpäin ollut. Olen alakuloinen ja yksinäinen. Ottaa aikansa nauttia tästä “tavallisesta” elämästä kun sitä alkoholia ei olekaan piristämään näitä päiviä, kun ei vaan jaksaisi. Silti olen kiitollinen, että saan olla juomatta koska tiedostan kaiken pahan mitä alkoholi minulle aiheuttaa niin henkisesti kuin fyysisesti, ne syyt lopettamiseen minulla on kirjoitettuna paperille, joka koristaa seinääni.

12

hienoa.
kovasti tsemppiä sinne. tajunnen aika lailla hyvin mitä käyt läpi. olisi niin mukava koettaa
helpottaa hankalaa oloa ottamalla.
tuon ajattelen olevan silkkaa sairauden tuomaa harhaa.
mitään lievitystä ei tule, ei ainakaan kuin hetkeksi.
ajan kanssa helpottaa, siitä olen vakuuttunut.
itse olen hakenut vahvistusta nosta kirjain alkuisista ryhmistä. muutakin vertaistukea on ja
kannattaa niitäkin kokeilla jos suinkin on mahdollista ja halua moisiin.

ei annneta periksi.

13

Näinhän se on! Nyt se ajatus tuntuisi mukavalta ja sen ajatuksen voimalla sitä on useasti sitten sorruttu taas sille vanhalle tielle jolle liittymistä huomisaamuna saisin taas katua… Ja jolle olen useasti lähtenyt vaan huomatakseni että kahdessatoista tunnissa sain itselleni todella pahan olon aikaiseksi. Sitä AA:ta olen tuolla mielessä pitänyt ja se varmasti hyvä vaihtoehto olisi kun noita nuortenryhmiäkin järjestetään alueellani, jotka varmaan minulle otollisimpia olisivat. Jotenkin vaan pelottaa mennä sinne, mutta se menee varmaan oman luonteen piikkiin koska kaikki uusi pelottaa muutenkin ja olen hieman sosiaalisesti arkaa tyyppiä ajoittain, sanotaanko että olen herkkä. Aikaisemmin tuokin ollut pahempaa ja siinä yksi syy minkä takia alkoholia tuli sitten käytettyä, halusin olla sosiaalinen. Noh, onneksi tuo ongelma ei nykyään näyttäydy samanlaisena vaan painonpudotuksen ja itseni kehittämisen myötä itseluottamus on kasvanut ja on helpompaa olla uusissa tilanteissa liikoja miettimättä.

Olen tässä pohtinut tänään hieman parisuhdeasioita ja ylipäätään kumppanuutta, jota kovasti kyllä kaipailen koska siitäkin aiheesta on niin hyviä kuin huonoja kokemuksia. Silloin kolmisen viikkoa sitten kerroin tutustuneeni tähän uuteen naiseen, noh se homma nyt vesittyi mutta emme olleet kovin samankaltaisia arvoiltamme jotta jutusta olisi mitään ihmeemmin tullut. Alkoholi on kyllä ollut minulle se vitsaus parisuhteessa aikaisemmin ja sen avulla olen musertanut sitä luottamusta toiseen ihmiseen. Toisaalta olen nyt miettinyt, että voisi olla ihan hyvä kulkea nyt vaihteeksi yksin ja tutkia omaa sisintä, pohtia mikä minulle todella on tärkeää elämässä. Tuo alkoholin lopettaminenkin on jotenkin hankala vielä näin tuoreessa vaiheessa tuoda esille uudelle ihmiselle johon tutustuu. Koen olevani sinut sen asian kanssa, mutta koen myös sen aiheuttavan turhaa stressiä kun pitää alkaa “selittelemään” miksi en nyt voi juoda sitä viinilasia yhteisellä illallisella, en ole vielä valmis kertomaan kenellekään tästä. Sitten kun olen löytänyt hieman tasapainoa tämän päätöksen kanssa ja saanut hyvin kiinni vaihtoehtoisista tavoista nauttia elämästä, sitten on aika uusille tuttavuuksille. Ehkä joskus löydän samanhenkisen ihmisen joka ymmärtää.

14

Aurinkoista sunnuntaipäivää!

Tulin käymään vanhempieni luona ja tänne on aina mukava tulla, koska vastaanotto on lämmin ja ruoka valmiina :slight_smile: Tähän taloon sisältyy niin hyviä kuin huonoja muistoja, mutta enimmäkseen koen sellaista seesteistä rauhallisuutta ja turvaa kun tänne ajoittain tulen käymään. Katselen ikkunasta aurinkoista metsänreunaa ja juon hyvää kahvia, mikä parasta olen selvinpäin ja ilman krapulaa, ajatukseni juoksee kirkkaasti ja nyt olen edistynty vähän uusien kokemuksien suunnitelemisessa ja harrastanut itsetutkiskelua, se antaa minulle voimaa kokemuksieni kanssa ja luo positiivisuutta.

Olen huomannut että itseluottamuskessani on vähän petraamista nyt. Mietin liikaa ulkonäköäni ja olemustani, ajatukset aiheuttavat epämiellyttäviä tunteita ja tiedostan että vaikeat ajatukset ovat omiaan ajamaan minut sinne alkoholin ääreen. Menneet asiatkin palaavat ajoittain mieleen. Kaikki törttöilyt ja mielenpahoittamiset, valehtelut ja välinpitämättömyydet. Kuinka olin paska poikaystävä, kuinka olen ollut huono veli ja poika. Entä jos olisin ajanut jonkun päälle silloin kännissä? Miten saatoin edes puhua itsemurhasta, se häpeä kun sain porttikiellon paikalliseen baariin ja olin kavereiden naurunalaisena, kun örvelsin kaverin häissä aiheuttaen mielipahaa, kun varastin kaverilta alkoholia, kun haukuin eksääni ilman syytä humalassa. Kun heräsin omasta oksennuksesta, kun jätin menemättä perheen kanssa lounaalle krapulan takia. Hyi helvetti. En halua olla sellainen ihminen, haluan olla välittävä ja ystävällinen, kuunteleva ja ymmärtäväinen. Sellainen joka jaksaa, sellainen joka ei valehtele vaan uskaltaa sanoa totuuden. Mutta alkoholistina en sitä totuutta uskalla sanoa, koska en kestä sitä itsekään. Kai nämä on hyvä itselle palauttaa mieleen ja lähteä sille anteeksiannon tielle, tai ainakin yrittää.

15

Alkoholistina ei uskalla totuutta sanoa, vaan mieluummin valehtelee. Ja tarpeeksi kun valehtelee, niin siitä valhemaailmasta tulee itselle tavallaan todellinen. Silloin mennään aika kovaa jo päin prinkkalaa. Valitettavan tuttua se mullekin on.

Miettiä toki kannattaa ja käydä läpi sopivina annoksina joitain menneita juttuja, mutta märehtimään niitä ei kannata jäädä. Ajan kanssa, kun etäisyyttä juomiseen tulee, niin on helpompi niitä menneitä käsitellä. Ja jotkut jutut soljuu alitajunnan läpi ihan noh, ajattelematta. Välillä voi joku pulpahtaa mieleen sieltäkin, mutta ei kummempia tunteitä herätä. Mennyt on mennyttä kuitenkin. Tänään kun tekee parhaansa, niin voi sitten tulevaisuudessakin olla tyytyväinen tämän päivän tekosistaan. Ja sitten jos jotkut mokat menneisyydessä yhä painaa (kuukausien, vuosien jälkeenkin), niin voi niitä harkiten ottaa esille asianosaisten kanssa. Tässä päivässä kannatanee ehkä mieluummin käydä kyseisiä läpi jonkun luotettavan henkilön kanssa. Siis puhumalla. Itselläni sellainen oli päihdehoitaja, jollain muulla joku muu.

Mukavaa alkavaa viikkoa

yoru

16

28 päivää, se taitaa olla neljä viikkoa näitä matemaattisia taitoja hyödyntäen. Eli aivan justiin tulee se kokonainen kuukausi ilman alkoholia, mikä on itselle tosiaan saavutus. Kuten jo aikaisemmin totesin, itselle pisimmät selvät jaksot ovat olleet sitä parinviikon luokkaa jolloin on taas pitänyt kokeilla olisiko juomistapa muuttunut ja tuleeko sitä krapulaa enää niin pahasti kuin ennen. Ainahan se on tullut eikä juomistottumukset ole muuttuneet, sen olen jo kymmeniin kertoihin itselleni todistanut.

Eilen tuli mielitekoja viinin ja rauhallisen koti-illan sutheen, mutta onneksi tuota antabusta nyt on tullut otettua ja kävinkin automatkalla melkoista monologia itseni kanssa omasta alkoholikäyttäytymisestäni ja käsittelin visuaalisesti eilisillan mielessäni, mikäli olisin käynyt ostamassa alkoholia. Puhuin itselleni ääneen ikäänkuin tarinana miten se ilta tulisi menemään hyvin todennäköisesti itseni tuntien. Loppupeleissä tarina päätyi siihen, että makaisin tänään vieläkin sängyssä krapula-ahdistuksissa miettien kulutettuja rahoja ja voimatonta oloa sekä elämän tarkoitusta. Tänään olisin varmaan taas tehnyt sen päätöksen raittiudesta ja todennut ettei alkoholi minulle sovi. Nyt ei onneksi tarvitse sitä päätöstä tehdä uudestaan, voin vaan todeta sen hyvillä mielin selvinpäin. Rahat tallella, energiaa päivässä, olen nukkunut levollisesti, jääkaapissa on ruokaa, en ole pilannut ihmissuhteita yön aikana, ulkona on hieno ilma vaikka käydä lenkillä tai luistelemassa. Tästä on hyvä jatkaa.

Olen saanut hieman puhtia elämääni ja alkanutkin tekemään pientä blogimuotoista videotyötä itselleni nyt lähinnä, saanpahan niitä sitten joskus katsella ja miettiä sekä verrata fiiliksiä mitä tulee mielialaan. Ajatus kulkee vieläkin paremmin, vaikka ajoittain onkin vähän hankalaa itseni kanssa. Onneksi keväämmällä on tulossa muutamia juttuja, jotka pistävät minut liikkeelle ja pääsen harrastamaan. Kavereita olisi kiva saada.

17

Hienoa, onnea neljästä viikosta!

Tuo on kyllä kumma juttu, että sitä “kohtuukäyttöä” pitää monta kertaa kokeilla, vaikka oikeastaan tietää, ettei se onnistu. Josko ne kokeilut nyt olisivat meiltä molemmilta takana päin? Itseäni ottaa vieläkin vähän kaaliin se, että syksyllä piti mennä kesän raittiuden jälkeen ajattelemaan, että jospa mä nyt tämän viikonloppuristeilyn kunniaksi ottaisin vähän - no, otin jo siellä risteilylläkin ihan riittävästi (ja vaikka en hölmöillyt tai örveltänytkään niin harmittihan se), ja sitten se risteily kyllä jatkui maissakin pari kuukautta - tai ainakin niin pitkään join melkein joka päivä. Pöh. Onneksi sitten kuitenkin sain raittiudesta uudestaan kiinni juuri sopivasti pikkujoulujen aikaan. Nyt yritän jo uskoa, että mä ja alkoholi ei kerta kaikkiaan sovita yhteen.

18

Kiitos!

Samanlaiset fiilikset, että sen “viattoman” kokeilukerran jälkeen sitä sitten jatkaa vielä seuraavana päivänä jos oikein pahat olotilat on… rupesin huomaamaan, että sitten lauantaiaamun krapuloissa rupesin jo heti ajattelemaan uuden lastin hakemista, että voisi juoda sen ahdistuksen pois joka perjantai-illasta ja yöstä oli jäänyt, usein se toteutuikin. Melko tuhoisaa ajattelua…

Tänään on ollut vähän huonompi päivä. Heräsin hieman pätkittäisiltä yöunilta aamulla, mutta otinkin parin tunnin päikkärit tuossa äsken. Aamusta tuntui jo, etten edes jaksaisi nousta ylös, miksi nousisin? Kampesin itseni kuitenkin keittämään kahvia ja tekemään aamupalaa. Päikkäreiden aikana näin ahdistavaa unta. Olin siinä unessa mökillä. Mökillä join kaljaa ja poltin tupakkaa (en siis ole polttanut vuoteen). Fiilis oli unessakin aika melankolinen ja tumppasin tupakkani aina ties minne aiheuttaen pieniä tulipaloja pitkin kämppää. Inhosin itseäni siitä, että olin retkahtanut ja vielä polttamaankin! Herätessä sama tunne jatkui ja vieläkin on vähän pöhkö olo. Toki se oli vaan unta, mutta aikamoisen tunnelatauksen se sai minussa aikaiseksi.

Toinen juttu mikä harmittaa on se, että valehtelin ystävälleni minulla olevan muuta menoa, etten pääse nyt hänen syntymäpäivilleen keskiviikkona. Hänen kanssaan olen alkoholia käyttänyt myös aikoinaan ja hän käyttää vieläkin, tiedän että noissa pirskeissä käytettäisiin alkoholia, mutta en koe vielä olevani valmis menemään sinne selvinpäin enkä jaksaisi alkaa selittelemään juomattomuuttani valehtelemalla ja totuuden puhuminenkaan ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta, kun olen tämän uuden elämäntavan kanssa vasta hyvin alussa. Päätin siis jäädä kotiin ja tehdä itseni kanssa jotakin, käydä vaikka lenkillä tai elokuvissa. Aion kuitenkin ehdottaa tapaamista myöhemmin, mutta silti tuntuu tosi pahalta kun tuntuu ettei voimia nyt ole mihinkään… En tiedä onko kyse nyt siitä, että en ole sosialisoinutkaan ihmisten kanssa pieneen hetkeen. Suurimmaksi osaksi olen lukittautunut tänne kotiin, satunnaisesti käyden kaupassa tai kuntosalilla.