kuva kertoo enemmän

Maaliskuuketjussa JuuliaS yllytti kertomaan omasta elämästä hauskalla kuvalla. Jatketaan sitä, mutta kun kuvalla (vaikkeivat ne tietysti aina niin hauskojakaan ole) voi kertoa itsestään ja ajatuksistaan joskus helpommin kuin sanoilla niin laitan nyt ihan erikseenkin kuvaketjun.

Puhujiksi meistä kaikista ei ole, eikä kaikille ajatustensa esiintuonti kirjoittamallakaan ole aivan luontevaa. Kuva, tai kuva ja teksti yhdessä voi olla yksi tapa tuoda mietteitään ja omaa olemustaan esille, päästä vuorovaikutukseen muiden kanssa. Varsinkin jos saa palautetta, eli tulee ymmärretyksi edes jollain tasolla.

Näissä puhelimissakin on jo viivelaukaisimet ja saahan sen tietysti pitkän tikunkin nokkaan eli ei enää tarvitse jäädä oman maailmankuvansa ulkopuolelle, mukaan kuvaansa pääsee ja mahtuu.

Viime kesältä on kuvani, eikä se ajatuskaan ole uusi, oma kuitenkin vaikka samoin on ennen minua ajatellut moni muukin. Mutta, just tuon puun juurella kenties ei ennen minua kukaan ollut kameran linssin läpi tiirailemassa rajatun kokoista maailmanpalasta joka just sen rajauksensa takia oli siedettävän kokoinen kerralla ajateltavaksi.

Mukaan vaan, ehkä jotenkin pääsemme näkemään toistemme maailmaa kuvien välityksellä.

Haa, sain itsestäni niin paljon irti, että sain nappaistua kuvan näistä minun jäälyhtyruusuistani. En niitä raksinnut laittaa jäätymään vesiämpäriin. Mut pakkasia on luvassa vielä pitkään, joten antaa niiden kukoistaa sisällä. Todella harvinaista, että olisin kukkakimpun ostanut, mutta toi jäälyhtyhommeli sai tuon tempun tekemään.

Yksi lempipaikoistani!

Hyvä on siinä ihmisen istua.
Pehmeän taljan päällä hämärtyvässä illassa.
Elävän tulen katseleminen on jo sinänsä rauhoittavaa, siinä on oma taikansa.

Asenteellinen kuva?
Hyvää naistenpäivää toivotan myös.

Mitähän aineksia olin naistenpäiväkuvaan etsinyt jos olisin hiukan viitsinyt ajatella? Pitääpä harkita…

Mutta, ihan eri kysymys on se, että mikä minun asenteeni naisiin on?

Siinä asiassa voi henkilöhistorialla, jopa ihan lapsuudella olla merkityksensä. (ei sillä sentään kaikkkiin muihin asioihin ole)

Meitä kun oli vain poikia, ei yhtään sisarta. Niinpä sitten tytöt olivat hiukan oudompia olentoja, jotenkin mielikuvissani parempia ja fiksumpia kuin me pojat. Eikä tuo asenne ole juuri horjunut, kun kyllähän ne useimmiten sitä ovatkin.
Tuli siinä sitten aina joskus yllätyksiä. Olen joka kerta ollut jotenkin hämilläni kun olen törmännyt naiseen joka on yhtä tyhmä ja kohno kuin kusipäiset miehet. Aina joskus kun sellaisiinkin törmää.

No, onneksi vain harvoin. Fiksuja, rakastettavia, syvästi inhimillisiä ja lämpimiä ovat elämäni naiset olleet.

Paremmin ovat minua kohdelleet kuin olisin ansainnut.

Kiitos toivotuksista kaikille niitä postanneille.
Metsänreunan mies joutui aikalailla selittelemään, kyllä ko asetelma minunkin silmääni pisti. Mutta näinhän se naisen asema vieläkin määritellään, äidin ja mummon pullantuoksuisella keittiöllä. Vaikka naisen uusi asema on jo täysin hyväksytty ja normaalielämää, mielikuvat pysyvät tiukassa.
Tasa-arvon vuoksi toivoisin kuviin myös “pullantuoksuisia” isiä lapsi käsivarrellaan. Ainakin omassa lähipiirissäni näitä on useitakin.

Annetaan MM:lle anteeksi tuo moka, ajatushan siinä kauneinta oli. :smiley:

Hyvää ihmisen päivää kaikille.

Hyvää naistenpäivää Saksanmaaltakin. Leikkasin tuon metsänreunalaisen tekstinpalasen kun pitää minunkin osaltani paikkansa. Ainakin melkein - omat naiseni kun olivat tuon lisäksi vielä niinkin viisaita, että kohtelivat minua juuri niin kuin ansaitsinkin. Tosin vasta melko pitkän sietokauden jälkeen. Sanoivat nimittäin “Tschüß” ja toivottivat kaikkea hyvää loppuelämälleni! :laughing:

Myönnän.
Skorpionin ja Juulian palaute oli paikallaan.
Tarttis vähän harkita, kuvat kun tosiaan kertovat paljon.
Kuva tosin on ainakin vuoden vanha, mutta se nyt ei selityksenä auta mihinkään päin.
Jotain asetelmaa käsillä olevista (miehen huushollin) helposti kasattavista aineksista silloin pöydälle levitin että sain kuvan väsättyä.

Mutta, ei siitä mihinkään pääse, kyllä siellä alitajunnassa kuvakohteita valitessa varmasti oli jotain semmoista vanhanaikaista pullantuoksua… Siitäkin huolimatta että itsekin miellän naistenpäivän paljon enemmän tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja vanhojen raja-aitojen kaatamisen päiväksi.

Sekä lapsuuteni huushollissa että omassani joka on ollut yli 40 vuotta Saksassa naiset olivat kaikkea muuta kuin pullanleipojia. Ainoa josta minulla on pelkästään kotitalouteen liittyvä muisto, on suomalainen isoäitini. Sekä äitini että puolisoni olivat normaalissa ansiotyössä käyviä ja omillaan toimeen tulevia. Myös siis Saksassa, vaikka tähän maahan joskus yhdistetään hellan äärellä hääräilevät kodinhaltijattaret. Perua 50- ja 60-luvulta (ehkä).

Sörkin mukaan keskusteluun…

Kuvassa näkyy vanha Kotiliesi…oman talon vintillä on myös läjäpäin vanhoja lehtiä myös noita Kotiliesi lehtiä… täytyypä sanoa, että kyllä on ajat ja asenteet muuttuneet vuosikymmenten aikana kun noita lueskelee ja vertailee nykypäivään… monissa asioissa jopa harmittavan paljon…

Jos miehet haluaa pullan tuoksua, niin siitä vain leipomaan. Leipurihan on perinteisesti miesten ammatti, kuten kokkikin. Siinä lienee ollut ennenmuinoin se suuri ero, että miehet kokkasi ja leipoi kodin ulkopuolella työkseen, mutta naiset kotona.

Mutta lieneekö ruokaan liittyvillä ammateilla sittenkin ihan pikkusen naisellinen leima, ja sen vuoksi monet kuuluisat mieskokit ovat kiroilevia, tatuoituja machoja, ettei heitä vaan pidettäisi naismaisina. :slight_smile:

Tasa-arvo ei tullut Suomeenkaan itsestään tai kivuttomasti. Meillä toki saatiin ensimmäisenä täydellinen vaalikelpoisuus myös naisille, mutta kyllä ensimmäiset naispuoliset kansanedustajat saivat kohdata aika lailla vihaa ja vihapuhetta tasa-arvoistumisen alkutaipaleella.
Hieman pelottaa se, että vielä nykyaikanakin, lähellä vuotta 2020, on ihmisiä jotka näkevät tasa-arvon uhkana itselleen, ellei peräti suoranaisena Jumalanpilkkana. Sellaisten ihmisten soisi menevän peilin eteen ja kysyvän itseltään, mikä pohjimmiltaan pelottaa. Pelkäävätkö he jotain salattua puolta itsessään, vai pelkäävätkö he että tasa-arvo tulee ja kastroi heidät?
Luulisin, että omasta sukupuolisuudestaan, mieheydestään tai naiseudestaan varma ihminen ei pelkää tasa-arvoa, eikä pelkää myöskään muiden ihmisten mahdollisuutta sukupuolineutraaleihin oloihin.

Tosimiehen ja tosinaisen ei tarvinne pelätä oman sukupuolisuutensa menetystä, jos se todella on niin lujassa kuin annetaan ymmärtää.

Mites miehen asema muuten nykyisin? Onko miehuus kriisissä, kuten on kuultu?

Nyt tuli kysymys josta en ymmärrä oikein mitään. Monenlaisia takapakkeja, murheita, varmasti kriisitilanteitakin on elämään mahtunut, mutta en ihan totta oikein ymmärrä millainen tässä sitten olisi miehuuden kriisi?
Vai onko se jotain sellaista joka ei vaikuta mitenkään yksilötasolla vaan muhii yhteiskuntarakenteessa muuttaen sitä johonkin suuntaan?

Mies olen, asiaa en ole koskaan edes kyseenalaistanut. Sensijaan termi “miehekäs” ja muut sellaiset uhoa sisältävät nimikkeet ovat aina tuntuneet kovin vierailta. Ei kai sitä sukupuolta sen kummemmin korostaakaan tarvitse?

Siihen leipomiseen… kyllä minä ainakin taas heti keväällä leivon nokkossämpylöitä, kun ensimmäiset versot maan pinnalle nousevat. Ja osaan laittaa jotenkuten ruokani, sellaisen tavallisen perussapuskan -enkä osaa muuta kaivata. Äiti joskus jo kielsi leikkimästä ruualla…

Jos tänään sit yksi rikkaruohokuva -minusta nuo muiden vainoamat itsestään pursuavat luonnonkasvit ovat aivan yhtä nättejä kuin kaupasta ostetutkin… ehkä se ilmaisuus koetaan arvoa alentavana. Nuo kukat ovat joltain menneeltä kesältä omasta pihasta, niitä on minulla paljon!

Näitä kuvanmuokkauksia sitten, tekstien upottamista, vähän muutakin photoshoppailua ja sen semmoista, sitäkin aikani kuluksi teen. Tykästyin hommaan kun se tuli hiukan pakolliseksi opetella, sivuhommana kun olen tehnyt yhdistyksille ja yrityksillekin verkkosivuja, ja siinä hommassa kuvilla on melkoinen rooli. Ei sillä kyllä mitään tienaa, varsinkin kun suuren osan olen talkootöinä tehnyt, ja kun näyttää siltä että sivustoilla on sellainen ikuinen takuu että vaikka sivut tehtyäni aina pidän muutaman tunnin opastuskoulutuksen niin tahtoo jäädä ylläpitokin hoidettavaksi… Mutta mukava harrastus sekin, kai siinäkin sitten voi tuntea itsensä jotenkin tarpeelliseksi…

Tuo kasvi kyllä on monen mielestä niin kamala ja ruma että sitä on yritetty pihapiireistä hävittää tyystin. On onnistuttukin, kovalla työllä, niinkin hyvin että kaikki eivät välttämättä enää edes tunnista. Onko sinulle tuttu?

^elämänlankahan tuo kasvi on… leviää ja tappaa muut alleen…silläpä nimi hieman outo… meillä kasvaa tuota paljon…melkeinpä kokonainen niittty… sillä talomme aiempi asukas harrasti hunajan tuotantoa…ja tuo jos mikä on hyvä kasvi pörräisten houkutteluun…ja kauniskin se on.

Nokkossämpylät… se on minunkin taitolaji…ja sienikastikkeet… ja paistit…vaikken muuta keittiössä sitten osaakaan… osaltani koitan toki tukea ja auttaa taloutemme naista, joka keittiöhommatkin paremmin taitaa vaikkapa pesemällä ja imuroimalla lattiat välillä…ja hoitamalla rikkatuohojenkitkennät yms…

mutta sellaista ihmeellistä turhanpäiväistä kohotusta naisen ja miehen rooleista en ymmärrä ollenkaan… jos ukko haluaa laittaa huivin kaulaan, ripsiväriä silmiin ja sössöttää ässäänsä ja kävellä kädet ylhäällä persettä ketkuttaen, niin tehköön niin… tartteeko siitä kouhottaa ja tasa-arvoa alkaa säheltään…ja vastaavasti jos nainen ei viihdy keittiössä ja haluaa ehdottomasti alkaa paskakaivojen tyhjentäjäksi, niin senkun alkaa… tarviiko siitä sen enempää kouhotttaa…

Sienikastike mainittu!
Tulis vaan kesä.

Elämänlanka täytyy hankkia, jos se on noin sitkeä.
Minun kasvit kuolee aina äkkiä.

On tuossa miehen kadoksissa olossa kai jotain perää, vaan kai se on enemmän yksilökohtainen
ongelma.
Onhan miehelle ehkä enemmän paineita nykyisin ja on vaikea monienkin(katsoo peiliin) mieltää
mikä tai kuka on ja millainen kuuluisi.
Olisiko usein kyse, ettei ole ollut oikein mallia tai malli on ollut sopimaton.
Arvelisin tuonkin kadoksissa olemisen johtuvan jostain perusturvan puutteesta lapsena ja
sitten aikuisenakin.
Kyllä moni mies uupuu tai ei pärjää vaatimusten ja paineiden kanssa ja varmaan tuossa on
eräs syy tai syitä päihteisiin pakenemisessa.

Hyvä tai itseä puhutteleva kuva on kyllä usein parempi kuin tuhat sanaa.
Sanoihin sekoittuu ja on pian solmussa. Kuva voi toisinaan puhutella ilman sanoja tai
ajatuksia, tai jotain??

^asiallista pohdintaa ak tuo…taitaa pitkälti olla asia noinkin!

Mä jäin tänään kotiin siivoomaan ja pesemään lattioita…kun ei millään jaksanut lähteä töihin katteleen niitä marakatteja. lähti vaimo tänään kattoon kuinka hommat sujuu… ja toisaalta yhdessä alumiinireijittimessä on hieman vikaa…mutta vaimo osaa tuon koneen mekaniikan paremmin kun mä…joten hyvä työnjako näin. mä toteutan tänään nää kotihommat taitojeni mukaan…ja yhtään ei ole edes alistettu olo… :smiley:

Vai on teillä elämänlankaa (kukka-kasvia) joka paikat täynnä. NYT olen kade. Olen yrittänyt metsästää sitä jo monta vuotta pihalleni eikä aitoa alkuperäistä ole löytynyt.

Miten olisi. MM:t, kun kevät koittaa ja elämänlanka taas nousee mullan alta, voisinko saada oikein kunnon juurakon tai pari? Posti tai matkahuolto varmaan kuljettaa kun rajojen sisäpuolella ei ole tullimääräyksetkään esteenä? Kulut korvataan ja hintaa saa pyytää.
Nyt on mahdollisuus tedä yks Juulia iki-onnelliseksi.

Itse asiassa tuo kasvi on elämänlangaksi yleisesti kutsuttu kierto eli karhunköynnös, toinen kasvi sitten taas on nimeltään aitoelämänlanka, jos tätä tarkoitat niin eiköhän sen juurakkoa saa maasta kaivettua.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Elämänlanka