Kuulumisia "vanhoilta" kirjoittajilta

Ihanaa syksyä kaikille kirjoittajille sekä myös taustalla lukijoille, niitäkin varmaan löytyy runsaasti. Niin vanhoille kuin uusillekin.

“Vanhana” aktiivisena kirjoittelijana olen seuraillut tätä palstaa harvakseltaan, välillä enemmän, välillä vähemmän mutta n.s. tarvetta kirjoitella ei enää ole ollut.
Tulihan noita ajatuksiaan ja tuntemuksiaan raittiuden alkuaikoina käytyä läpi lukuisissa kirjoituksissa,usein samoja asioita moneenkin kertaan, mutta kaikki tuo kirjoittelu oli suunnatonta mielen terapiaa, sillä niin paljon oli asioita joita piti käydä läpi omassa päässään, kun se vihdoinkin selvisi :laughing:

Nyt, liki 3 ja puoli vuotta raitista elämää takana ja raitis loppuelämä edessä, voisiko olla ihanampaa :wink:

Elämä on kulkenut omaa rataansa, raittiudesta tullut olotila ja itsestään selvyys.
Olen päässyt mainiosti eteenpäin elämässä joka on asettunut uomilleen; tasaista arkea, säännöllinen vakituinen työ ja sitä rataa.

Aika ajoin tulee kyllästymisen tunteita ja siitä saakin sitten rakas siippani “kärsiä”, mutta kestää kaiken kuin mies :smiley: Raittiutta hänelläkin takana, jopa kaksi päivää enemmän kuin minulla… vai oliko se kolme?

Nykyään päiviä tai edes viikkoja ei tule laskettua, hyvä kun vuodet muistaa kun taas alkuaikoina viikkokin oli jo suuri ihme.
Rehellisesti ja ilokseni voin todeta, että kertaakaan, ei ainuttakaan kertaa näiden vuosien aikana ole tullut mielenkään ottaa alkoholia. Ei murheeseen, ei iloon, juhlaan, masennukseen tai yleensä mihinkään olotilaan.
Uskon että näin tulee myös jatkumaan, itse asiassa en edes mieti jatkuuko vai ei, raittus on jo niin luonnollinen olotila.

Se miksi nyt kirjoittelen, mietin mitä mahtaa kuulua kaikille “vanhoille” kirjoittajille. Olisi mukava lukea kuulumisia kaikilta “veteraaneilta” ja erityisesti niiltä jotka kirjoittelivat tänne, ja vähentäjienkin puolelle, vuosina 2009 ja 2010, nimimerkkejä en yritä edes mainita, niitä kun en muista kuin murto-osan :smiley:

Osa kirjoittajista onkin pysynyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti palstalla, kuten Smokki&Sikari, mies metsänreunasta, basi ym. lukuisat mainitsematta jääneet nimimerkit.

Erityisen iloinen olin siitä että Troy on kirjoitellut kuulumisiaan ja saanut raittudesta kiinni, sisäistänyt sen että on pakko olla juomatta, vaan että enää ei tarvitse juoda.

Kaikkea hyvää teille rakkaat kanssasisareni ja -veljeni, raittiita päiviä ja nautitaan elämästä :heart:

Halauksin Lumilintu Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ

Heipäs hei Lumilintu!

Kiitos kysymästä, hyvää kuuluu. Mitäs muuta sitä voisi odottaa, kun oman osuutensa päivässä keskittyy tekemään, eläen kyseessä olevan päivän päihteettä. Ei siitä ainakaan huonompaa voi seurata, kuin mitä allekirjoittaneenkin lähtötilanne oli. Alla hieman tiivisteltynä tätä hetkeä elämässäni:

Kuusi vuotta sitten, eli täysin toivottomana, riippuvuuksien orjuudessa, ajatellen etten koskaan selviäisi tuolta pimeydestä takaisin päivänvaloon. Tänään sensijaan elän tuossa päivänvalossa, pyrkien muistamaan tuon pimeän ajanjakson, saaden siten jokaiseen päivään loputtoman monta erilaista, pientä kiitollisuuden aihetta.

Sain nyt toukokuulle päätökseen kuuden vuoden yhtäjaksoiset opinnot. Työnhakua harrastelen. Vertaisryhmissä itseäni hoidan ja parhaana tässä hetkessä raittiuden myötä seurannut kyky alkaa enemmälti jakamaan tätä toipumisen sanomaa käytännön tasolla. Olen lähtenyt mukaan jo useampaan vapaaehtoisprojektiin, jossa oman kokemukseni olen huomannut tulen positiivisella tavalla käyttöön. Lisäksi koen saavani jokaisesta tilanteesta uudenlaista ajattelun aihetta omaan elämääni. Lisäksi yksi suurimmista muutoksista on peloista vapautuminen siten, että kykenen tekemään asioita, menemään erilaisiin uusin paikkoihin sekä tilanteisiin, ilman että niitä sen kummemmin tarvitsisi miettiä saati panikoida.

Perheemme on hitsautunut entistä yhtenäisemmäksi. Sen myötä itse omana itsenä eläminen on tuonut elämääni jopa muutamia todella hyviä ystäviä. Eli elämä kantaa, lyhykäidyydessään. Päivän kerrallaan.

Tarinaani tästä taipaleesta olen edelleen päivitellyt satunnaisesti “tänne”

Jei, Caleb, my brother! :slight_smile: Laskin että mulla alkaa nyt viides vuosi (ja kolmas tutkinto) yhtäjaksoista opiskelua, työnteon ja kaikkien harrastusten ohessa vieläpä. (Ekoina vuosina myös satunnaisen ryypiskelyn ohessä, ehheh)
Anyway; aikuisopiskelijana siis.

Juteltiin joskus siitä “suorittamisesta”, ja nyt alkaa yhä kirkkaamin tajuta miten tärkeää on liian suorituskeskeisyyden välttäminen ja stressin minimointi*, ja itsestään ja omasta jaksamisestaan huolehtiminen. Ei tätä millään jaksaisi ilman sellaista tiettyä rentoutta, “easy skanking, cool going” -mentailiteettia; päivä kerrallaan, tehtävä kerrallaan, asia kerrallaan.
Flow is the word.

Kiitois meileistä, ja mukavan raikasta syysviikkoa sinulle ja samoin Lumilinnulle.

[size=85]* Sopiva annos stressiä hyväksi, liika pahaksi. [/size]

Moi

No juu, tulin viisivuotispäivän kunniaksi tänne vierailemaan. Kirjoittelin jo kuulumisia tuonne vanhaan ketjuuni, josta olin jo viestini poistanutkin. Täällä näyttäsi meno rauhoittuneen.
Olen “DownShiftannut” uraani ja irrottautunut tarkoitushakuisesti kaikista vastuullisista yhdistys ym. tehtävistä.

Olen pyrkinyt kehittymään ihmisenä ja olemaan parempi lähimmäisilleni. Mielestäni olen siinä onnistunutkin.

Raittius on nykyään normaali tila ja automaattisesti aina tulee pyydettyä alkoholitonta jos jossain jotain tarjotaan. Käytännössä sitä tulee edelleen aika aktiivisesti välteltyä kovin alkoholin huuruisia juhlia. Ne vaan tuntuvat aika vastenmielisiltä. Tiedän itse olleeni yksi äänekkäimmistä juhlijoista ja aina suuna päänä ja keksimässä hyviä tekosyitä ottamiselle ja olleeni houkuttelemassa muita mukaan. Mutta nyt minun juomiseni on juotu ja juhlat juhlittu.

Joku epäspesifinen tuki-ja liikuntaelin sairaus minua vaivaa. Kiertäviä kipuja on siellä täällä, olen kokeillut monenelaisia hoitoja ja lääkkeitä, mutta mistään ei kovin paljoa apua ole ollut. Ei näitten särkyjen kanssa oikein kivaa ole olla ainakaan pidempää. Joku ratkaisu pitäisi löytyä…

Ketostix:in “easy skanking, cool going” lausetta en ihan ymmärtänyt, Mutta itse koitan ottaa rennommin päivä kerrallaan.
Pitää muistaa myös se että täällä ollaan vain hetki ja huomenna voi olla päivä viimeinen. Elä nyt kuin eläisisit viimeistä päivää!
En halua että jälkeeni jäävät ihmiset muistavat minut siitä, että minulta jäi iso perintö, vaan siitä kuinka mukava ihminen ja hyvä ystävä minä olin.

Ypsilon

Oikeestaan: en mäkään ihan täysin. Se on varmaan jotain jamaicaa. Bob Marleyn biisi. :sunglasses: Mutta sitä sopivan rennosti ottamista tarkotin minäkin siis. Ei vetelästi eikä veltosti, mutta rennosti niiku.

Tosin huomistakin pitää ajatella, koska jos tämä päivä olisi viimeinen, tässähän voisi saman tien lähteä vaikka dokaamaan tai narkkaamaan.
Mutta kun ajattelee hieman huomistakin, tajuaa että on järkevämpää ja terveellisempää pysyä raittiina.

Menneisyys on puolestaan tehnyt meistä sen mitä olemme tänään. Sillä tavoin kaikki tasot -menneisyys, nykyhetki, ja tulevaisuus- on tärkeitä omilla tavoillaan. :bulb:
Siis niiku mun mielest vaan. : )

Hold your horses syster! Tuskin tuota lausetta tuosta dokaamisesta tosissaan tarkiotit, mutta heitänpä oman mietteeni tuosta. Omalla kohdallani olen kokenut raittiuden sellaisena lahjana, jota en tuhoaisi, vaikka tämä päivä olisi kohdallani viimeinen. Se tekee tästä elämästäni sitä, mitä se tänään on.

Joskus alkutaipaleellani vieroksuin ihmisiä, jotka ryhmissä “kehuivat”, että vaikka keksittäisiin pilleri, jonka otettuaan holisti voisi juoda kohtuudella, he eivät sellaista ottaisi. Tuossa hetkessä mietin: “Vitun hullut! Kyl muutoin varmasti ottasitte!” Tänään tiedän mitä nuo ihmiset tuolla tarkoittivat, koska itse elän tätä päivää samalla ajatuksella. Raittius on sen verran antoisampaa, kuin jotkut nousuhumalat, etten aivan heti olisi tuollaista nappia tänään ottamassa minäkään. Vekkuli ajatusleikki sinänsä.

Elän tätä päivää muutoinkin sillä periaatteella, että tämä voi oikeasti olla se viimeinen, joten nautin tästä täysin rinnoin.

Siis niiku mun mielest vaan. :slight_smile:

Tervehdys sinulle lumilintunen - pienoinen. Onpa kiva kuulla, että elämä sujuu.

Joo - kyllä juominen on alkoholin väärinkäyttöä. Etanolilla saa niin hyvin paskatahrat pois vessanpytystä, ettei sitä kannata juomiseen tärvätä. Ajatuskin puistattaa.

Itse olen käyttänyt puolalaista vodkaa, jota aikanaan hankin riittävästi, verstaani rosteripöydän pyyhkimiseen. Sillä irtoaa helposti sekä liimatahrat että terva ja myöskin hankalat pihkaläikät. Mitäkähän se on tehnyt vatsakalvolleni aikanaan? Haju on niin vastenmielinen, että ajatuskin moisen aineen nauttimisesta saa kenet tahansa voimaan pahoin.

Moi

Juu, ei tulis mieleenkään tärvätä elämänsä viimeistä päivää könyämällä kännissä. Jos vaikka lääkäri kertois että lähtö olis sitten huomenna, niin kyllä mä koittasin sen viimisen päivän viettää rakkaiden kanssa ihan selvinpäin. Vaikka siitä itselle ei mitään muistoja jäisikään niin läheisille ehkä mukavammat…

Ypsilon

Tervehdys “Kaaleppinen” & co.!

Minä olen kiteyttänyt ajattelutapani tässä suhteessa pariin lauseeseen:

“Yritän elää tänään niin,ettei minun tarvitse huomenna pyytää keneltään anteeksi.Ei itseltäni eikä muilta- tässä järjestyksessä!”

Ei aina onnistu,mutta yhä useammin kuitenkin. :laughing:

On muuten oikeesti jännempi filosofinen kysymys tuo “mitä tekisi jos tietäisi että elämä päättyy huomenna” kuin ihan alkuun tuli ajateltuakaan.

Minusta koko elämä on lahja, ja jos sen tietäisi päättyvän pian -vaikka huomenna tai ensi viikolla- iskisi varmaan ihan ekana paniikki, jossa saattaisi toimia epärationaalisesti. :open_mouth:
Tai sitten hyvinkin maltillisesti ja rauhallisesti, ihan samalla tavoin kuin muutenkin.
Vaikea sanoa, kun ei ole onneksi ollut sellaista tilannetta että arvelisi kuolevansa seuraavana päivänä.

Raittius on toki myös lahja, mutta minä ajattelen sen ikäänkuin enempi välineenä ja elämäntapana joka mahdollistaa hyvän elämän jatkuvuuden. Sikäli se on minulla samalla viivalla vaikkapa terveellisen (= itselleni optimaalisen) ruokavalion kanssa. Ne asiat edistävät hyvinvointia ja ettei ainutlaatuinen elämä mene hukkaan. Jatkuvuus ja huominen ovat minulle äärettömän tärkeitä asioita. Niin tärkeitä, että odotan joskus innoissani seuraavaa päivää, vaikka odotettavissa olisi ihan tavallinen ja samanlainen päivä kuin tämä meneilään oleva ihana päiväkin on ollut. :slight_smile:

Enpä toivoisi viimeisen päiväni olevan odotettavissa vielä pitkään, piiiiiiitkääääään pitkääään aikaan.

Mä aion ihan piruuttani elää 110 -vuotiaaks, ja kirjotella Plinkkiin elämäni loppuun asti. Mitäs siihen sanotte! :mrgreen: :laughing:

Tykkää tästä!! :smiley:

Morjesta konkarit!

Todella mukavaa ja virkistävää lukea näitä! Kiva kuulla, että asiat näyttävät teillä olevan mallillaan. Tsemppaa sopivasti meitä vielä alkutaipaleella olevia.

Jos tämä ois mun viiminen päivä, en kuluttaisi sitä ainakaan nenä tenttikirjoissa, kuten nyt on suunnitelmissa. Joten ei toimi mulla ainakaan toi viimisen päivän ajatus, koska sitten en tekis mitään velvollisuuksia koskaan enkä pääsis elämässä eteenpäin. :laughing:

Mullakin on kuvaamasi kaltaista kipua. Lisäksi on kihelmöinnin tai polttelun tunnetta. En muista juovalta ajalta tuollaista, mutta silloin taisi olla niin turtana ja pahempiakin ongelmia, ettei vaelteleviin ja hyppiviin kipuihin kiinnittänyt huomiota. Olen pohtinut syiksi aikanaan sairastettua borrelioosia, tai sitten viina on vaurioittanut ääreishermostoa (polyneuropatia). Tai sitten tämä on itselläni vanhuuden kolotusta, sanotaanhan, että vanha keho tuntuu, tosin en nyt itseäni ihan ikäloppuna haluaisi pitää vielä reilusti viisikymppisenä. Osteoporoosiakin olen miettinyt syyksi, maito kun ei maistu eikä kalkkia tule syötyä.

Jos saat jostakin apua, vinkkaa tännekin päin.

t. Wika

Jos osteoporoosia haluaa välttää niin kalkin syömistä tärkeämmäksi käy d-vitamiinin ja magnesiumin ottaminen.

Juuri tätä minäkin niinku tarkoitin!

Ja tenttikirjoja ja oppimistehtäviin kuuluvia kirjoja etsimässä kirjastossa parhaillaan minäkin. :smiley:

  1. päivä yhtäjaksoista raittiutta.

Kiitos kaikille “vanhoille” kirjoituksistanne, piristävää lukea sanailuanne :smiley:

Erittäin hyvin sanottu :smiley:

Itselläni on todella vaikeaa kiteyttää ajatuksia ja oloaan näin pitkän ajan jälkeen, varmaankin siksi, että fiilikset ovat edelleen samat kuin kolme vuotta sitten; olen selvin päin, onnellinen, tyytyväinen elämääni ja ylpeä itsestäni. Mitäpä siinä sen enempää pohtimista, saman toistoa vain :sunglasses:

:frowning: Tsemppiä teille ystävät, koko sydämestä.

Ihanaa loppuvuotta myös teille Kaaleppinen, Smokki_ja_Sikari, Pumpkin ja Kotivalo ja kaikki muutkin keitä en maininnut :heart:

Tämähän on selvä asia, kuulut tähän Plinkkiin ystäväni :laughing: