Kuulumisia täältä jostain!

Moikka vaan kaikki ihanat ihmiset!
Joo, ajattelin kirjotella kuulumisia…no, vaihtelevasti menee. Olin pitkän ajanjakson juomatta, mut sunnuntaina taas korkki aukes pitkästä aikaa. Elämässä on taas sattunu kaikenlaista paskaa, mut kuitenkin oon pystyny olemaan selvinpäin. Sunnuntaina piti “ihan” muutama ottaa hyvässä seurassa…no kyllähän kaikki sen tietää mitä se muutama tarkoittaa. Mun piti hakea jo ennen pyhiä apteekista mulle sinne kirjoitettu resepti uudesta lääkkeestä minkä pitäis hillitä juomahaluja…no, en ehtiny sitte sitä hakea ja taas tuskaillaan. Mutta tänään haen…taas kerran yritän ja toivottavasti onnistun…jotenki vaan rupee luisuu elämänhalu ja ei oikee jaksais enää…menetin erään tärkeän ihmisen (päätti päivänsä omasta halustaan) ja olo on epätodellinen. Mutta, tänään meen tosiaan hakemaan sen reseptin…täytyy tsempata, täytyy nousta täältä, koska mulla on rakkaita ihmisiä lähelläni, oon joillekkin korvaamaton, rakas ihminen. kyllä. näin sen täytyy mennä.
-josefiniina-

Hei Josefiniina ja osanottoni läheisestäsi. Sekä pahoitteluni omalta osaltani siitä, että retkahdit.

Oikeassa olet, että suosta pitää nousta. Elämä on liian lyhyt ikuiseen pahaan mieleen ja kärsimykseen. Asioita ei tarvitse unohtaa, mutta ne tulisi käsitellä ja opetella elämään niiden kanssa. Toisinsanoen, hyväksyä ne, jotta niiden suhteen löytäisi rauhan.

Kuten tiedät, näissä tilanteissa se on oltava se oma tahto, joka tahdin määrää. Mutta lohduttavaa on, että sinnikkyys palkitaan väkisinkin tavalla tai toisella. Usein tulee vastoinkäymisiä, ja liian usein ne osuvat peräjälkeen samaan elämänvaiheeseen. Kuitenkin, pitää muistaa se, että niitä ajanjaksoja tulee kaikille. Ei siis pidä heittäytyä “marttyyriksi”, että kun kaikki menee pieleen ja miksi juuri minulle sattuu. Usein se tuntuu siltä ihan aidosti, mutta ei se niin ole. Kaikille sattuu. Kyse on vain siitä, miten sen asian käsittelee.

Minä kannatan sellaisen kirjallisuuden lukemista, jotka ovat elämänkertoja ihmisten kovasta menneisyydestä ja siitä toipumisesta. Niistä saa voimaa ja uskoa!

Tsemppiä kovasti ja rohkeutta!

Totta puhut, silence!
Tän ikävän lisäks on kauhee morkkis…hemmetin hyvä yhdistelmä!
A-klinkalta soitettiin tänään, ois peruutusaika iltapäiväks, no tämähän passaa mainiosti, ihan kun tilauksesta!
Niskasta on taas otettava kiinni ja noustava…oon luoneteeltani semmoinen ikuinen “pessimisti”…kun asiat menevät huonosti, mässäilen surullani. Kun taas asiat menevät hyvin, pelkään että kohta ne alkavat mennä huonosti…tai sitte ruoskin itteäni kännissä tehdyistä mokista. Mun yks hyvä ystävä pitää joka päivä kirjaa, mistä on kiitollinen…pitäis itsekki tehdä näin ja huomata miten hyvin asiat oikeesti ovat…koska on ne oikeesti aika hyvin :slight_smile:
-jose-

heips…
retkahdukset taitavat olla enemmän sääntö kuin poikkeus…
ja vaikkei hyviä syitä olekkaan, mainitsemassasi tapauksessa ehkä
ymmärrettävämpi?
uuteen yritykseen vaan…
harmillisia nuo oman käden kautta lähdöt, vaikeita asioita usein…
eräs ammattilainen sanoi minulle,tai näytti kaaviota, joissa retkahdukset kuuluivat osana
toipumisprosessiin: ne ikäänkuin vahvistavat päätöstä,ihan hyvä pointti,turha jäädä masiksiin ja
häpeämään, eteenpäin vaan…
tsemppiä

Moi José ja hyvä, kun tulit takaisin!

Ensinnä kans osanottoni ystävän menetyksestä. Kovia juttuja :confused:

Noista retkahduksista. Jos tämä tie olisi kenellekään vain helppo, niin ehkä hän olisi jo esittänyt meille kaikille sen kuvionsa, jonka avulla me kaikki pääsisimme saman tien kuiville ja elämä raitistuisi kaikkineen tuosta vain. Mutta tämä on monelle tosi vaikea juttu, riippuvuusongelmat kun nimenomaisesti ovat monimutkaisia psykologisia vyyhtejä, ja se täytyy ehkä vain hyväksyä. Mulla on itselläni useinkin tunne, että voi nyt perhana, kun tämän vanhan paskan kanssa jouduin taas kertausopintoihin ja niissä meni 5-6 vuotta enemmän taikka vähemmän elämäänsä sotkiessa. Aina vain pystyyn nousemista ja taas rähmälleen menemistä, mielialojen oikkuja, ylimaallisen itsevarmuuden ja totaalisen itseinhon vaihtelua, ei tyyntä päivää… helvetillisen tuskaista touhua.

Mutta nyt, vaikka yhä tunnen olevani kovin epävarma, alkaa tuntua siltä, että näin tämän vain on täytynyt mennäkin. Tämän vain on täytynytkin osoittautua mulle yhä uudestaan ja uudestaan, ettei tämä yhtälö toimi: että se alkoholi nyt vain on siinä liikaa ja tekee paljosta muusta aivan mahdotonta. Ja jos oikein rehellisiä ollaan, niin onpa se siinä yhtälössäni aika tarpeetonkin lisä. Mikä oikeesti riippuisi tässä elämässä ja sen elämisessä siitä, “voiko” juoda alkoholia? Ei kyllä yhtään mikään. Päinvastoin, paljon, ehkä kaikki, riippuu siitä, onko minun PAKKO juoda alkoholia: siitä riippuu kykyni oppia ja iloita elämässäni, oivaltaa asioita, tuntea raittiisti aitoja tunteita, luoda hyviä suhteita, menestyä työssä ja löytää kipinää ja intohimoa ym. ym. ym.

Ja siksi kannattaa vain ryhtyä uudelleenkin matkantekoon!

Jep, matkalla ollaan…otin ensimmäisen viinanhimoa alentavan (en muista lääkkeen nimeä) tabun ja hyi hemmetti, että tuli huono olo…mut näinhän lääkäri varoittelikin.
Päivä meni suht koht hyvin…suurin osa illasta kului puhelimessa pois nukkuneen ystäväni omaisten kanssa…välillä itkien…tai no, suurimmaksi osaksi itkien, mutta ainakin tänään tein sen selvinpäin!
-jose-

No nii, sä oot matkalla ja minä olen myös ja niin on meistä moni muukin. Joku on alussa ja joku vähän pidemmällä alulle pääsemisineen, mutta kukaan aktiivisesti kirjoittavista ei ole ihan perilläkään :smiley: Tää on elämää!

Niin se vain on, että elämä on elettäväksi annettu ja kaikenlaista tulee vastaan. Menetyksiäkin. Niidenkin kanssa alkaa sujua ihan toiseen tahtiin, kun ei ole alkoholia sitä sujumista estämässä. Ja kyllä tämä usein iloksikin muuttuu.

Hyvää huomenta kaikille!

Yö oli tällä kertaa ihmeen armollinen…näin hauskaa unta ja heräsin nauraen :laughing: tätä tapahtuu erittäin harvoin.
Päivä näyttää kauniilta…tästä on hyvä jatkaa!
-jose-

Perille pääseminen? Jäi mietityttämään Antiloopin juttu ja siitä pari sanaa yhdessä sen kanssa, että toivotan raitista päivänjatkoa Josefiinallekin.

Minusta me kaikki olemme perillä, me jotka olemme tulleet siihen pisteeseen, jossa raittius on ainut vaihtoehto elää.

Tänäänkin on hyvä päivä olla raittiina, elää tässä päivässä, perillä siitä missä on, kuka on ja kenen sekä minkä pitää muuttua, jos aikoo nauttia tästä kaikesta.

Jep, tuosta näkökulmasta ajatellen olemme kaikki kulkeneet yhden tien perille asti ja nyt on uusi alla. Mä ajattelin tuota ehkä vähän niin kuin koko elämän mittakaavassa, jota monasti verrataan matkalla olemiseen. Jostain näkökulmasta voi ajatella niinkin, ettei se juovakaan aika ole mitään eri elämää ollut kuin tämä nykyinen: tässä ei oltaisi ilman historiaamme.

Niin, jokainen kokee elämänsä haluamallaan tavalla…jotkut ovat perillä jotkut matkalla…ihan miten sen tahtoo nähdä. joka tapauksessa, sen tiedän, että olemme matkalla kesään, raittiiseen kesään! Vaikka tällä hetkellä tuntuu, että aurinko nauraa irvokkaasti tuolla ylhäällä niin tiedän, että jonain päivänä se paistaa kauniisti minullekkin…ja kaikille muille tän katalan taudin taltuttajille. Viime kesä meni aika sumussa, joten tämän kesän aion viettää aivan päinvastaisella tavalla…mäyräkoirat saa jäädä kauppaan ja perkele, aion saada takaisin sen fyysisen kunnon, jonka olen kadottanut mooonta vuotta sitten. Haluaisin kenties aloittaa jonkun uuden lajin…en kyl vielä tiedä minkä…vinkkejä otetaan vastaan :smiley: …kaikkea kaunista elämäänne kohtalotoverit ja iso peukku teille!
-jose-

Kesä tulee ajallaan, mutta otetaan nyt tää kevät tähän alkuun! :smiley:

Ei malttamaton jaksa odottaa :smiley:

ala vaikka vesisauvakävelyä

Moro Jose,
minun tautini on muuttunut siunaukseksi jossakin kohtaa raittiuttani. Olen tosi onnellinen siitä, että olen alkoholisti, koska se on johdattanut minut sellaiseen elämään, josta en oikein osannut edes haaveilla. Puhumattakaan siitä, että miten sen saavuttaa. Katala tauti oli sen sijaan norovirus, joka laittoi petiin pääsiäisen pyhinä ja teki kotiin matkustamisesta vaikeaa. :smiley:

Voi ei…norovirus on kyllä ihan perseestä, kirjaimellisesti :laughing:

Olen tässä pohjamudissani mietiskelly paljon asioita…esim, että mitkä ajatukset edeltävät retkahdusta, onko olemassa jotain selkeitä merkkejä? No, tietty luulo, että hallitsee asian…ja yksinkertaisesti kyvyttömyys sanoa ei…himo vie vallan. Eipä siihen tarvita edes pahemmin logiikkaa. Olen luonteeltani melko kiltti, seurassa se hiljaisempi sivusta seuraaja…vaikka kyllähän minulta mielipiteitä saa…ja puolustan asiaani, jos sen sellaiseksi koen. Ja humalassa, voi jestas…miten voi persoona muuttua niin täydellisesti…joku demoni ottaa minusta vallan…olen aivan päinvastainen mikä normaali persoonani on. Siksi olenkin kokenut parhaaksi juoda yksin…omassa seurassani…kännykkä ja tietokone kiinni. Ja näin voi jatkua pitkänkin aikaa, kunnes on lopulta “pakko” uskaltautua ihmisten seuraan. Ja niinhän siinä yleensä on käynyt, että vaikka kuinka pyhästi lupaan ottaa maltillisesti, tulee sitä haukuttua ystävät, mies, sukulaiset…ketä nyt tielle sattuu, olenhan kova muidu :smiling_imp: no, näiden tapausten jälkeen on aina mennytkin korkki kiinni, vähäksi aikaa. Nyt toivon, että se jää kiinni, teen kaikkeni sen eteen.
Toivon Basi, että vielä koen tämän taudin siunaukseksi, niinkun sinä! että näen millaisessa helvetissä olen ollut, ja millaista elämä voi parhaimmillaan olla, vaikka sitten tylsänä…ne ketkä sitä ei kestä, saavat puolestani mennä!
-jose-

Hei Jose ja kiva, että palasit!
Uskotko, kun kerron, että olit ajatuksissani pääsiäisenä, kun ajattelin paljon raittituttani ja mm plinkkiä…ajattelin missä olet, kun Sinusta ei ollut kuulunut.
Ikäviä asioita kuolemat…otan osaa suruusi.
Tärkeintä on, että olet täällä taas ja olet taas raitituden tiellä. Ei tämä ole aina auvoista eikä helppoa, ei.

Tsemppiä ja voimia!

Meri :slight_smile:

Moi Meri, ihanaa kuulla susta :smiley:
Joo, tosiaan vähän on ollu vastoinkäymisiä, mutta uutta nousua vaan…surut on surtava ja taas täytyy jatkaa eteenpäin. Mutta nyt kun (taas :blush: ) olen päättänyt ryhdistäytyä, on olo jotenkin tosi rauhallinen…ja nyt osaan varoa paremmin karikkoja ja hetkiä, joissa repsahdus on mahdollista. Kiva, että oot ajatellu mua, lämmittää sydäntä!
-jose-

Hellurei!

melkeen viikko täyteen selvyyttä…ja hyvin menee! Oli euforinen olo tänä aamuna, kun heräsi ilman darraa…painajaisia ei o ollu enää moneen yöhän, mikä on niin helpottavaa. Eilen kävin vähän komeroita läpi, kassillinen tyhjiä pulloja löytyi…onneks löysin ne ite ennen muita…jemmakätköjä, joita en ollu ees muistanu…ja yks avaamatonkin löytyi :laughing:
mutta uusi viikko, uudet kujeet…loistavaa viikkoa myös sulle, ystäväni!
-jose-

Kaikki etenee vaiheittain. Jemmat tulevat vastaan, ne saa siivota uuden elämän tieltä. Unet rauhoittuvat. Mihinkään ei ole kiire, mikään ei muutu sormia napsauttamalla. Muuttuupa kuitenkin! Rauhaa, rauhaa ja rauhaa :slight_smile: