Kuuleeko kukaan?

.

Kuulee. :neutral_face:
Sataprosenttisen varmoja vastauksia tuskin osaa kukaan antaa toisten tilannetta tuntematta, mutta kyllähän tuo siltä kuulostaa että hän on riippuvainen.
Se miten hän sua kohtaan käyttäytyy ei kuitenkaan ole oikein, oli sitten narkkari tai ei.
Mietit, olisiko asiat menneet toisin jos olisit ollut ymmärtäväisempi. Minusta kuulostaa siltä että olet jaksanut jo vähän liiankin kauan. Onko mikään suhde, olipa se miten hyvä tahansa, sen arvoinen että sen takia kannattaisi tukahduttaa omat tunteensa, niellä pettymys ja unohtaa omat tarpeet ja toiveet? Sitähän mies vaikutti sulta odottavan. On niin paljon helpompaa syyttää toista ja lakaista omat virheensä maton alle, kuin kohdata totuus.
Addikti toimii aina oma etu edellä, heille ei ole koskaan ketään huumeita parempaa. Ei se johdu “kilpailijan” huonommuudesta, vaan sairauden luonteesta.
Hän ei luultavasti ole vielä valmis kohtaamaan ongelmaannsa ja myöntämään tekemiään virheitä. Saattaa olla ettei hän edes ymmärrä niitä. Se ei kuitenkaan ole sinun tehtäväsi saada häntä tajuamaan tai parantumaan, kenenkään ei tarvitse ottaa kaikkea p***aa vastaan, mitä jollain on tarjottavanaan.

En ehdi tällä kertaa kirjoittamaan pidempään, mutta toivottavasti palaat tänne vielä kirjoittamaan omat kuulumisesi. Teitkö päätöksen?
Voimia, tiedän kokemuksesta kuinka vaikeaa tuo on.

.

Soitin miehelle…

Hän hyvin vaitonaisena vastasi puhelimeen, aloin itkemään en tiedä miksi. Ikävä, suru… samalla hänkin alkoi itkemään.

On kuulemma flunssassa. Miksi minusta tuntuu, että piristä johtuen. Eikö vieroitusoireissa tule kipeäksi. En tiedä.

Sanoi että meidän pitää tosiaan puhua ja että on kamala olo.

Voikun nyt tästä pääsisimme jotenkin eteenpäin. Jokin ratkaisu. Tämä kamala tilanne on jatkunut liian kauan.

Hei. Luin tämän ketjun ja kysynkin minkä ikäinen olet? Vaikutat aika nuorelta? Siksi vain että mitä jos miettisit mitä itse haluat elämältä ja jätät miehen asioiden pohtimisen kertakaikkiaan pois. Älä mieti miestä ja hänen tekemisiään ja niistä kirjoita, vaan sitä mitä sinä itse teet, olet ja ajattelet. Ja sitten luet sen mitä olet kirjoittanut. Usein asiat selkenee kun kirjoittaa ja lukee ne itselle. Ihan kuin olisi sivusta seuraajana.
Tee unelmakartta, sekin auttaa selkeyttämään ajatuksiasi. tai jos olet vähänkään uskonnollinen niin pyydä Korkeimmalta Voimalta apua ja suojelua ja oikeaa teitä. Ja pysy sillä tiellä äläkä enää haahuile muualle ja päämäärättömästi etene. Jos eroat miehestä niin ei enää puheluja, viestejä, ei mitään. Muuten erosta ei tule mitään ja tuska vain jatkuu.
Mistäkö tiedän? Olenpahan kokenut. Ja tajusin viimein että on pysyttävä päätöksissään niin hermotkin paranee ja mieliala.
Voimia sinulle pysyä päätöksissäsi :slight_smile:

Huomenta. Tulipahan mieleen aamulla, huonosti nukutun yön jälkeen, että oikeasti meitä läheisiä tarvitaan, annamme edes jotain toivoa näille ihmisille että heistä välitetään. MUTTA on pidettävä itsestä huoli ensimmäisenä. Eikä saa mennä mukaan toisen oikkuihin, juomiseen tai aineisiin. Niistä pitää pysyä kaukana.
Pidä itsestä huolta.

Hei taas Lisbeth.
Halusin tulla vielä kirjoittamaan sinulle, tilanteesi kuulostaa vaikealta. :frowning:

Tulkitsin kertomasi niin, että haluaisit irrottautua miehestä, mutta toivot kuitenkin, että olisi jokin mahdollisuus, jokin keino saada tuo toimimaan, kaikesta huolimatta. Jos olet sisimmässäsi jo tehnyt päätöksen, toivon että löydät vahvuutta pitää siitä kiinni.
Edellinen kommentoija antoi hyvän neuvon sanoessaan, että keskity itseesi. Mutta ei se ole niin helposti sanottu kuin tehty. Ei tietenkään. Murehdit tilannetta ja hänen hyvinvointiaan varmasti paljon. Toivon kuitenkin, että ennen kuin keskustelet miehen kanssa, teet itsellesi selkeäksi mitä ovat omat rajasi.
On ihan ymmärrettävää että toivot, että voisitte yhdessä keskustella asian selväksi ja olla tilanteesta yhtä mieltä, mutta kun päihteet ohjaavat suhteen toista osapuolta noin, ei sellainen keskustelu ole välttämättä mahdollinen. Kaikki saattaa jo seuraavana päivänä olla toisin, eikä välttämällä ole realistista ajatella, että mies kykenisi normaaliin parisuhteeseen. Addiktio kuitenkin hallitsee koko elämää, sen kaikkia osa-alueita. Sen takia on tärkeä tiedostaa itse mitä haluaa, mihin on valmis, ja ennen kaikkea miksi.
Itseäni on helpottanut vaikeiden päätösten äärellä ja niistä kiinni pitämisessä se, että tiedän miksi teen ne. Miksi olen päättänyt toimia niinkuin toimin. Mitkä ovat ne arvot, ja ajatukset joiden takia olen tehnyt jonkin valinnan.
Niitä kysyn usein itseltäni.

Kun kuvailit miehen käytöstä, siinä oli paljon addikteille tuttuja toimintamalleja. Tietynlainen joustamattomuus, vastavuoroisuuden puute, muiden syyllistäminen, valehtelu…
Minusta teit oikein kertoessasi miehen äidille että mies ei ole lopettanut käyttöä. Valheilta täytyy katkaista siivet. Se on sekä yleismoraalisesti oikein, myös tässä tilanteessa tärkeää, koska kaikenlainen salailu ja valhtelu ruokkii kehää, jossa hän jo valmiiksi on.
Se miten hän käyttäytyi jäädessään kiinni, on suorastaan malliesimerkki siitä, miten päihderiippuvainen mieli toimii. Tottakai kaikki on muiden syytä, tottakai hän on se uhri, ja saadaan siitä vielä syy sillekin, miksi nyt on oikeutettua vetää kaksinkäsin lisää.
Tällaisessa tilanteessa, kun oma syyllisyydentunto meinaa saada yliotteen, muistuttaisin itseäni siitä, miksi tein näin. Tietäisin toimineeni oikein. Et sinäkään halunnut mitään pahaa.
Vaikka se on vaikeaa, kun toinen niin kovasti väittää että syy on minussa. Siihen alkaa melkein itsekin uskoa. :cry:
Ja joskus tulee tehtyä virhearviointeja, ei kukaan meistä ole pyhimys. Joskus tuleekin hankaloittaneeksi asioita, vaikka tarkoittaakin hyvää. Mutta se että toimii niin hyvin kuin osaa, se riittää. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin vastuu omasta toiminnastaan. Vaikka sä olisitkin mokannut, hän saa ihan itse päättää, käyttääkö päihteitä vai ei. Ei se ole mikään syy.
Mutta se syy haetaan sieltäkin, missä sitä ei edes ole.

Toinen asia mistä olen saanut apua on kirjallisuus. Olen lukenut siitä, miten addiktin mieli toimii, ja mistä millainenkin käytös johtuu. Erityisesti pidin Ulla Korhosen kirjoista.
Jos kuitenkin haluat tehdä selkeän eron mieheen ja mennä elämässä eteenpäin, ei addiktioiden taudinkuvan tutkiminen ole varmasti millään lailla tarpeellista, ettei mieheen liittyviin asioihin jää vellomaan.
Myös läheisriippuvuutesta on saatavilla tietoa ja tukea, jos koet, että voisit täyttää sen piirteitä.


Oma tilanteeni on tasaisen harmaa. Olen päässyt itseni syyttelyn ja jatkuvan pahan olon niskan päälle, ja yritän ajatella ensimmäisenä itseäni ja omaa hyvinvointiani.
Ennen jokainen riita, valhe ja vastoinkäyminen tuntui maailmanlopulta, mutta siihen kipuun on turtunut. Olen edelleen mieheni kanssa. Silloin tällöin olen käynyt lukemassa palstaa, mutta enimmäkseen koittanut keskittyä muihin asioihin.
Kun tulee takapakkia, usein Vilpola tulee ensimmäisenä mieleen. Tulin tänne pitkästä aikaa nyt, kun mies varasti minulta melko suuren summan rahaa. Tuntuu pahalta, että luottamus mureni taas. En ole vielä päässyt puhumaan asiasta hänen kanssaan. Viimeksi kun soitin, hän oli ihan sekaisin. Ajattelin, ettei siinä tilanteessa ollut järkevää alkaa ruotia tapahtunutta. Sen jälkeen lyönyt luuria korvaan.
Mielessä kävi sekin, milloinhan saan tarpeekseni. Milloin en enää jaksa antaa anteeksi.
Keksin hänen puolestaan tekosyitä ja selityksiä. Ei hän tarkoittanut, hän ei vaan voi itselleen mitään.
Voi hyvänen aika sentään. :unamused:

Toivon sinulle paljon voimia ja jaksamista tilanteeseesi. Muista että olet kuitenkin itse oman elämäsi tärkein henkilö! :heart:

Lisbeth miehesi on aika todennäköisesti narkimaani. vieläkö olette yhdessä?