Kuudes selvä päivä. Lapsi pitää pään selvänä.

No niin. Tässä pisteessä töistä kertaa eli alkoholinkulutus lähti lapasesta ja vähentäminen ei onnistu → alkoholinkäytön lopetus.
Olen 32 -vuotias nainen. Yhden alle kouluikäisen lapsen yh. Kaljan juominen alkoi uudestaan noin puoli vuotta-8kk sitten ihan vain saunakaljasta. Ja sitten pikkuhiljaa niiden määrä kasvoi.
Viimeisen kahden kuukauden aikana olen viettänyt enemmän päiviä kännissä/krapulassa kuin selvänä. Töihin olen pystynyt ja lapsen hoitamaan,mutta olo on koko ajan ollut krapulainen,ärsyyntynyt,väsynyt ja itseeni pettynyt. Viime viikonloppuna makasin taas koko lauantain krapulaani ja silloin tuli stoppi. Nyt riittää.
Kokouksessa en ole käynyt enkä viikkoon pääsekään (työajat),mutta löysin Bolle-ryhmän mikä toimisi siis skypen kautta? Tietääkö kukaan onko se toiminnassa ja miten aikataulu pitää paikkaansa… Se onnistuisi ja voisi olla itselle helpompi tapa aloittaa. Tarvitsen nyt tukea ja ryhmän,mutta sairastan myös ahdistuneisuushäiriötä joka vaikeuttaa uusia tilanteita…
Nyt tuntuu levottomalta. Onhan perjantai-ilta,mutta yritän päästä ajoissa nukkumaan vaikka.

Hyvä juttu kun kirjoitit tänne. Ahdistuneisuus ei täällä haittaa. Itse en nyt jaksa enenpää kommenttia heittää.
Pysy linjoilla niin kyllä täältäkin hyviä vinkkejä saanet.

Putkis 0132

BabySteps kirjoitti

Hei, hyvä päätös, että nyt riittää. Ja hyvä, että olet ryhtynyt tekemään jotain raittiutesi hyväksi. Pelkkä toiveajatteluhan ei riitä. Tekemisessä joutuu menemään pelkojaan ja ennakkoluulojaan päin, se on ihan ihmisluontoon kuuluvaa, mutta toiminta antaa onnistumisen tunteen ja vapauden.
Sinun lapsesi on ansainnut raittiin äidin ja sinäkin olet raittiuden lahjan arvoinen.

Tänään et ole yksin

Moi! Olen vähentäjien puolelta, jossa olen paljon pohtinut äitiyttäni ja juomista.
Minulla juominen lopulta aiheutti tosi syvän huonommuuden tunteen äitinä olemisena. Lapseni on nyt esiteini ja hän tietysti on jo sen ikäinen, että juomista ei voi piilotella eikä väsymystään. Toki jo pienetkin lapset kyllä aistivat alkoholin, ihan sitä ensimmäisestä lasillisestakin. Lapsilla on sen verran herkät tuntosarvet.

Minulla yksi tärkein tekijä alkoholin välttämiseen on ollut juuri oma lapsi. Aloin vihata omaa väsymystäni ja sen mukanaan tuomaa velttoutta. Viikonloppuisin nukuin pitkään ja lapsi touhusi omiaan. Toki toinen vanhempi meillä on silloin vetovastuussa. Krapulaisena kun ei vaan ole samassa ”iskussa” kun jos olisi ollut edellisenä iltana juomatta. Se on totuus.

Minulla äitiys on ollut ristiriitaista. Olen halunnut antaa hänelle hyvän lapsuuden, tehnyt sen eteen tosi paljon, luopunut omista asioistani ja siksi uupunut. Tuohon uupumukseen ja masennukseen aloin juoda enemmän ja enemmän. Ja kierre oli valmis. Huono omatunto. Itseinho. Väsymys. Ahdistus.

En halua, että olen sellainen äiti. Murrosikä tulee pian ja se koettelee äiti lapsi -suhdetta. Nyt olen panostanut hänen kanssaan olemiseen. Olen saanut itselleni uutta puhtia, kun käymme yhdessä erilaisissa tapahtumissa. Jaamme kokemuksia. Ja minä tunnen itseni pirteämmäksi ja iloitsen, että en ole sortunut vanhoihin tapoihini.

Mutta lapsea vieläkin tärkeämpi on minä itse. Teen tämän asian itseni takia. Niin paljon olen viime vuosina uhrannut omaa elämääni muille, että nyt on aika pitää hyvänä itseäni. Saada vähän sitä omaa elämääkin ”takaisin”. Pikkuhiljaa itsekunniotus on kasvanut ja olen alkanut pitää itsestäni.

Välillä mietin, miksen saanut muutosta aikaan aiemmin, mutta en vaan saanut. Kesti pitkään prosessoida ja lopulta katsoa rehellisesti itseään ja tunnistaa oma tilanteensa. Jotain tapahtui ajatusmaailmassa ja halu muutokseen tuli.

Mä tsemppaan sua kovasti jaksamaan ilman alkoholia. Raitis ja turvallinen äiti/isä on hieno, maailman parhaita asioita jokaiselle lapselle. Oma lapseni ei onneksi ole saanut isompia traumoja. Mutta ongelmia olisi alkanut tulla, ellen olisi ryhdistäytynyt. Kannattaa ajatella tulevaa ja sitä, mitä voi menettää, jos juominen kasvaa ongelmalliseksi. Lapsi alkaa reagoida ja kyllä huomaa juomisen. Panokset on aika isot. Väsyneenä ja masentuneena sitä niin helposti jatkaa samaa rataa ja ei jaksa/ uskalla katsoa itseään peiliin. Vilkaista vaan hetkisen ja kääntyä pois, painaen ongelmat taka-alalle…

Tsemppiä!

Lisään vielä, että pelkään välillä juuri tuota, että palaan samaan alkupisteeseen. Vaikka vähentäjissä kirjoitan, olen huomannut, että minun on parempi olla ilman tällä erää, niin pitkään kuin pystyn. Lasillinen tai pari tuntuu tällä hetkellä itselleni vain kiusalle. On niin suuri riski, että otan sen kolmannenkin.

Ulkopuolinen apu olisi minullekin tarpeen. Kävin aluksi kokemusasiantuntijalla terveyskeskuksessa, mutta se on nyt jäänyt. Pitäisi saada soitettua aika, sillä yhteys olisi hyvä säilyttää tulevia mahdollisia hankalia päiviä varten.

Alkupisteessähän sinä et ole, jos olit jo pitkään juomatta! Se ei ollut turhaa. Ja pystyit siihen. Uuteen nousuun vaan! oliko juomaton jaksosi positiivinen? Miten se sujui sulla?

Varjolilja kirjoitti

Hiljattain käsittelimme palaverissa ulkopuolisen avun käyttöä. Monenlaisia tapoja oli käytetty ennen ennen vertaistukiryhmiä, eikä niistä yleensä ole haittaa vaikka jatkaa tai etsii jo raittiina itselleen rinnakkaista apua, kun siltä tuntuu…

Mainitsit edellisessä tekstissäsi, että tärkeintä on olla itsensä vuoksi raittiina. Oikeassa olet.
Jokainen raitis päivä on alkoholistille täyden kiitoksen paikka.

Päivä kerrallaan