Hei vaan. Tätä ja muutamaa englanninkielistä keskustelufoorumia alkoholista pitkään lueskeltuani päätin nyt kirjoitella vähän ajatuksia tilanteestani.
Olen tosiaan kamppaillut alkoholin käytön kanssa n. vuodesta 2019 lähtien, jonka jälkeen pitkin selvä jakso oli kolmisen kuukautta. Viimeisimpiä vuosia miettien tuntuu kuin olisin kulkenut vaan sumussa. Parin viime vuoden aikana olen juonut kaikki ystäväni muutamaa lukuunottamatta sekä kolmisen vuotta kestäneen parisuhteen/avopuolison.
Jo nuorempana äiti varoitteli sukurasitteesta eikä tähän addiktion syntymiseen varmaankaan auttanut myöskään mm. Bukowskin ja Tom Waitsin fanaattinen ihannointi; kyllähän taiteilijuuteen täytyy kuulua runsas juopottelu ja tupakointi.
Viime syksystä asti vauhti tuntuu vain kiihtyneen ja myös muut päihteet palanneet kuvioihin siinä alkoholin sivussa vaikken niistä koskaan ole yhtälailla välittänytkään. Tuntunut vaan että nuppi ja keho on saatava vielä tiedottomampaan tilaan keinolla millä hyvänsä. Baareissa en enää ravaa ja kolmostuopit ovatkin vaihtuneet euron kaljoihin ja halvimpiin punkkuihin.
Työttömyystuet tuli pari viikkoa sitten ja lopetin putken toissapäivänä juotuani ne kaikki. Ennen tätä sain oltua 15 päivää selvänä. Sama homma on toistunut nyt monta kuukautta putkeen, ja luulen etten koskaan ole oppinut impulsiivisuuteni ja köyhähkön lapsuuteni vuoksi budjetoimaan ollenkaan. Tuntuu että kun rahaa on niin se on pakko käyttää kaikki heti. Tuntuu ettei tulevaisuuden haaveeni kolmannen asteen opiskeluista ja matkustelusta tule koskaan toteutumaan tällä tiellä.
Hoitokontakti löytyy muttei tarkempia tutkimuksia saada tehtyä ilman n. 3 kk raittiutta. Siellä asioista puhuminen on kyllä auttanut ja piakkoin pääsen tiiviimpään kontaktiin opettelemaan elämänhallintaa uudelleen. Koitan päivitellä tänne tuntemuksiani jos muistan.