Moi, olen 35 v mies.ja olen kuplassa…siis ihan jumissa ei mitään ulosantia ,päihteitä käytin 18vuotta “kaikkea”.nyt ollut ilman viinaa 1.5 v ja kohta 2v muista jutuista ,onko muilla kokemuksia vastaavasta tilanteesta???olet jumissa omissa ajatuksissa.
Kokemusta on kyllä päihteidenkäytön jälkeisestä ajatusjumista, kupla kuvaa tilannetta ihan hyvin. Ikävä kyllä en osaa antaa mitään neuvoa kuplasta ulospääsyyn, koska olen siellä vielä itsekin… Minun päihteeni oli keskiolut, viime juomiskerrasta vuosi ja päivä.
niin eli sama ongelma .
jotenkin vaan tuntuu et voiko tälläinen jatkua pidempään.
olisiko kellään mitään linkkiä minne voisi kirjoittaa elämästään,ei ole ketään kelle puhua niin ajattelin kirjoittaa.
^^Vaikea sanoa… Mulla oli tätä nykyistä pidempi raitis jakso alla ennen viimeistä retkahdustani ja silloin löysin paremmin sellaisen iloisen raitistumisfiiliksen. Nyt on ollut paljon vaikeampaa löytää elämästä ja raittiudesta hyviä puolia, vaikka yritys on ollut kyllä kova. Kenties olen yrittänyt liikaakin… Mistä sen sitten tietää, mistäs minä senkään tietäisin. Olen luottanut lauseeseen: “tämäkin menee ohi”, vaikka en kovinkaan usein edes tiedä oikein mitä “tätä” sillä tarkoitan. Hankalaa. Mut kai tääkin menee ohi… 
^Voit kirjoittaa tänne! Monet kirjoittelevat tänne päiväkirjamaisesti, itselleen. Kommentteja tulee sit ikäänkuin bonuksena.
…tuossa taas pääsi ajatus kulkee.jotenkin saa tää menneet mieleen.suurin osa päivästä menee siihen et kelaan mitä jutella ihmisille (esim.läheiset äiti,isään en ole puheväleissä,veljeni tappoi ittesä ,ollessaan 20v) ja loppujen lopuks sit en puhukkaan mitään, ja tää jos alkaa aamusta pyörii päässä…no tekeminen vie ajatukset muuallle.
Ammattiauttajalle jutteleminen ei ehkä olisi ollenkaan huono vaihtoehto. Vaikka olet jo pitkään ollut raittiina niin luulen, että olisit silti oikeutettu hakemaan apua A-klinikalta. Toisaalta päihteettömänä Kelan terapiaan pääsykin saattaisi olla mahdollista.
Moi. Mulla ei ole kokemusta noin pitkästa raittiudesta eikä kirjoittamastasi kuplastakaan, mutta palstasta sen verran että tänne kyllä sopii kirjoitella. Ammattiapua varmasti kannattaa miettiä myös, sellaisen käsityksen lyhyestä kuvauksestasi saan. Addiktin kannattaa luonnollisesti olla skarppina jos ammattiapuna tarjotaan pelkkää reseptiä, ainakin itselläni on kokemusta vähän turhan heppoisin perustein kirjoitetuista lääkityksistä. Toivotan levollista mieltä.
Hyvää huomenta,kuplassa!
Olet käyttänyt kauan alkoholia ja nyt sinulla on jo pitkä raittius, mutta yksinäisyyden kupla on muodostunut taakaksi, josta haluat eroon. Kuplan puhkaiseminen on sinullekin mahdollista esimerkiksi AA-ryhmässä. Pääsyvaatimuksen täytät, koska olet halunnut lopettaa juomisen. Aluksi voit kuulostella palaverin käytäntöä, ja jos haluat, voit puhua vuorollasi. Ryhmät toimivat itsenäisesti. Olet tervetullut jokaiseen ryhmään, niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
Suomen AA - Etusivu
www.aa.fi/
huomenta vaan ,aamu alkanut ihan hyvin .tuosta aa-ryhmästä,jotenkin jäi huono muisto edellisestä ryhmästä,kävin noin 10kertaa v.2012 alussa.jotenkin tuntuu et onko tässä vaiheessa enää syytä mennä .
Jos olet noin pitkään ollut selvänä niin en ymmärrä miksi sulle aa:ta ehdotetaan. Aa kun tuntuu joidenkin palstalaisten mielestä parantavan syövänkin.
Olosi kuulostaa esim derealisaatioon viittaavalta. Pitkä ryyppääminen voi aiheuttaa sellaista. Kannattaa varata aika mielenterveyspolille.
Itsellä tuli ryyppyputkien aikaan aina oloja, että katselisi maailmaa lasipallon sisältä ja tulee edelleen välillä. Lääkkeitä löytyy jos ei ilman tunnu kestävän
moi Pesusieni,tuttu tunne toi "että katselisi maailmaa lasipallon sisältä ".käyn mielenterveyspuolen sairaan hoitajalla juttelee n.kerran kuussa ja nyt olisi aika ensi viikolla psykiatrille,jotenkin tuntuu et kukaan ei usko mua , ja viittaa noihin päihteisiin .samoja ongelmia oli jo ennen päihteitä.aloitin koulun tän kuun alussa ja heti meinaa mennä sielläkin vituilleen.
Hei, kuplassa!
Tämän päivän Hesarissa (B 9) Ryhmäanalyysiyhdistyksen puheenjohtaja Taru Kaivola kirjoittaa, että ryhmäpsykoterapiaa on jatkuvasti saatavilla. Tarjonnan niukkuudesta ei siis ole kysymys. Ota asia puheeksi psykiatrisi kanssa, jospa sellainen sopisi sinulle.
AA on yhden asian liike. Kun halusin raittiutta, menin palaveriin ja alkoholinkäyttöni loppui. En tiennyt AA:sta juuri mitään. Tänään käyn monen tuhannen raitistuneen alkoholistin tavoin palavereissa, jotta pysyisin raittiina. Raittiuden ja palaverien sivutuotteena olen mm. saanut elämääni ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa iloni ja suruni, arjen ja juhlan.
Raittiiseen elämään on alkoholistilla valittavana monta tietä, yksi niistä on AA. Olen päättänyt pysyä sen jäsenenä, vaikka en pysty toteuttamaan kaikkia sen ehdotuksia.
Hei,
googlaapa dissosiaatiohäiriö ja katso, vaikuttaako mikään tutulta. Derealisaatio voi liittyä siihenkin. Tässä yksi linkki: koti.welho.com/marhalla/VD_vakav … iriot.html
Depersonalisaatio- ja derealisaatio-oireisiin kuuluu joukko tuntemuksia, joille on yhteistä oman kehon ja henkisten prosessien (depersonalisaatio) tai ympäröivän maailman (derealisaatio) hahmottamisen häiriöt. Henkilöstä saattaa tuntua, että hän on itsestään irrallaan, elää unessa tai ”lasin takana”, ympäröivä maailma kasvaa (makropsia) tai kutistuu (mikropsia) tai, että kaikki hänessä ja hänen ympärillään on epätodellista.
Moi kuplassa 
.
Saatoin lukea taas hieman puusilmäisesti, mutta tuosta tekstistäsi ei käynyt ainakaan minulle ilmi se, haikailetko vielä päihteiden perään jollakin tasolla vai vaivaako sinua ainoastaan tuo outo ja epätodellinen olo. Toki tuo saattaa olla vielä päihteiden vieroitusoireitakin, koska sulla on noin pitkä päihdehistoria, mutta jollet tunne enää mitään vetoa päihteisiin, niin sittenhän tuosta on hyvä jatkaa ja antaa ajan tehdä työnsä. Kyllä ne vieroitusoireetkin jossakin vaiheessa helpottavat, vaikka toisaalta onkin valitettava tosiasia, että riittävän pitkä päihteiden käyttö voi jättää ihmiseen myös ihan pysyvät jälkensä 
. Mäkin suosittelisin lämpimästi, että puhut noista asioista mielenterveyspuolen ammattilaisten kanssa, koska mikään akuutti päihdeongelman hoito ei nyt sun tapauksessasi ole kovin olennaista IMO. Tietenkään MT-palveluista ei välttämättä ole mitään hyötyä, jos henkilökemiat eivät natsaa asiakkaan ja työntekijän välillä ja jos kaikki pistetään vain ja ainoastaan päihdeongelman piikkiin, kuten sulle on käsittääkseni käynyt. Mulla on itselläni aika paljon huonoja kokemuksia juuri julkisen puolen MT-palveluista, mutta nyt mä olen saanut reilut pari vuotta käydä yksityisellä puolella terapiassa, jonka Kela mulle jostakin hemmetin syystä suostui kustantamaan ja hyvä, että kustantaa. Olen nimittäin kokenut hyötyväni tuosta terapiasta suuresti, vaikka edelleen käytänkin päihteitä. Niistä huolimatta olen pystynyt terapian myötä tajuamaan ja käsittelemään ongelmiani huomattavasti paremmin, kuin joskus nuorena, enkä ole enää psyykkisesti yhtä romuna ja sekaisin, kuin ennen terapiaa. Jospa siis saisit hankittua sen Kelan rahoituksen yksityiseen terapiaan, sekä toki löydettyä itsellesi sellaisen terapeutin, jonka kanssa olisitte ns. samalla aaltopituudella, niin se saattaisi auttaa sua suuresti. Tietenkin tuo, sekä rahoituksen toteutuminen, että sulle sopivan terapeutin löytäminen, voi vaatia paljonkin työtä, johon ihmisellä ei välttämättä ole voimia tuossa tilanteessa 
. Kokeile kuitenkin, jos vain mitenkään jaksat yrittää.
Tsemppiä .
moi Winston,eli en haikaile päihteiden perään.kiitos vastauksesta.kannattaako ottaa suoraan kela:an yhteys noissa terapia asioissa?
Kannattaa aloittaa ihan hakeutumalla terveyskeskuslääkärille, hänen kauttaan voit päästä mt-polille. Tai voit hakeutua omalla kustannuksella yksityiselle psykiatrille. Kelan kustantamaan terapiaan päästäksesi tarvitset, ellei systeemi ole muuttunut, lausuntoja psykiatrilta ja nopeimmin pääset sellaisen vastaanotolle omalla rahalla.
Tietoni ovat kyllä yli kymmenen vuoden takaisista käytännöistä joten toivottavasti joku osaa kertoa mikä nykyisin on oikea reitti.
huomenta, aamu kahvilla istun,lähden tänään uistelemaan saa ajatuksia vähän muualle.
Hei kuplassa, netistä löydät yhteystietoja paikkakuntasi yksityisille psykiatreille. Alueesi psykoterapiayhdistyksen sivuilta vaikkapa. Terapeuttinasi voi toimia psykoterapiakoulutuksen saanut henkilö, myös se lääkäri, jolle varaisit ensin ajan, tai hän voi suositella sopivia terapeutteja. Tarvitset joka tapauksessa myös hoitavan lääkärin, jos tuleva terapeutti on esim. psykologi, jatkohakemusten kirjoittamiseen ainakin, ja lääkirtystarpeen arviointiin. Rahaahan siihen palaa, mutta kannattaa etsiä rauhassa itselle sopiva terapeutti. Kela kustantaa tietenkin osan lääkärikuluista. Kelan perusteluiksi psykoterapiakustannuksille yleensä riittää psykiatrinen diagnoosi (melkeimpä jokaiselta sellainen kyllä löytyisi, jos oikeen etsitään), elämänhallintaa häiritsevät oireet, toimintakyvyn lasku ja terapian tarve, erityisesti työssä pysymisen takaamiseksi. Kela ei kustanna ihan koko terapiakustannuksia, eli vähän jää omalle vastuulle. Sinun kannattaa myös miettiä, etsitkö supportiivista terapiaa, vai pidempää esimerkiksi psykodynaamista terapiaa ja keskustella siitä lääkärin kanssa. Ketjuuni olen tässä muutama viikko sitten sanaillut niistäkin jotakin, jos haluat vilkaista (taisi olla vaan aika paatoksellista tekstiä, kun hermostuin nimimerkin maininnasta, että terapia olisi pelaamista). Lääkäri kirjoittaa sitten Kelaa varten lääkärinlausunnon, jossa on perustelut psykoterapian tarpeelle. Ehdottomasti kannattaa. Kunnallisissa palveluissa ei yleensä ole mahdollisuutta niin tiiviiseen terapiaan, kuin Kelan kustantamana. Myös koulutustaso on kovempi yksityisellä, välttämättä kunnallisella puolella työntekijällä ei ole edes terapiakoulutusta, vaan hoitoa antaa peruspsykologi tai sairaanhoitaja. Itse käyn kaksi kertaa viikossa (ylemmän erityistason psykoterapeutilla, joka on psykologi peruskoulutukseltaan, lisäksi on mulla hoitavana lääkärinä psykiatri, jolla on sama terapiakoulutus). Kela myöntää yleensä kaksi vuotta, joskus myös kolmannen vuoden. Itse sain ammattini vuoksi ensimmäiset kaksi vuotta verotukseen vähennyksinä ja nyt menee eka Kelan vuosi.
T: Wesole