Keskeisin ero palavereilla on se, että Kuopiossa keskitytään enemmän siihen, millaista oli juomisaikana tai millaista oli retkahtaa. Helsingissä taas fokus on enemmänkin siinä, mitä positiivista raittius on saanut aikaan sekä toipuminen.
Ero on ymmärrettävä.
A. Kuopiossa jos joutuu työttömäksi (varsinkin pitkäaikaistyöttömäksi) niin työpaikkaa, ainakaan oikealla palkalla, on vaikeampi saada. Usein mahdotonta.
B. Uramahdollisuudet Kuopiossa ovat heikommat ja työpaikan vaihtaminen on hankalampaa. Kuopiossa on enemmän “piäällysmiesmentaliteetti” ja siten jo pikkupalkkainen työ tuntuu lottovoitolta esim. eläkeläisiin, työttömiin, työllistettyihin, osa-aikaisiin, määräaikaisiin ja vielä pienipalkkaisempiin verrattuna.
C. Jos raittius on oikeastaan enemmän monotonisuuden sietämistä ja työssä käymistä/eläkkeen odottelua niin motivaatiopuoli on ymmärrettävästi helpommin haettavissa juomisaikaisista ongelmista tai alkoholin aiheuttamista haitoista.
Millaisia kokemuksia muilla AA-palaverien paikkakuntakohtaisista eroista?