Kuolleet

Tällaisen surullisen ja hieman ahdistavankin aiheen ajattelin avata. Jos tämä on jonkun mielestä epäsopiva aihe, olen pahoillani. Eikä todellakaan tarvitse vastata jos tuntuu väärältä tai kummalliselta. Mutta siis onko sinulta kuollut huumeisiin monta läheistä ystävää, tuttua tai joku jonka tiedät?

Minulta on kuollut huumeisiin vuosien varrelta 2 ihmistä jotka olivat aikanaan läheisiä, mutta eivät enää kuollessaan sitä olleet. Entinen poikaystäväni kuoli viime syksynä sairauskohtaukseen, ja surullisinta oli se että hän ei kuollut yliannostukseen vaan siihen että kroppa vaan petti. Hän oli jo päässyt kuiville ja elämä alkoi näyttää jo valoisiakin puoliaan. Sitten sydän petti. Vuosien kaman käytön jälkeen. En olisi edes saanut tietää siitä ellei hänen äitinsä olisi sitä kertonut keväällä. En siis ollut hautajaisissa tai yhteyksissä häneen enää aikoihin. En kertaakaan ole itkenyt hänen takiaan, koska tavallaan kyllä tiesin mitä tulee tapahtumaan. Välimme jäivät huonoiksi koska en voinut luottaa häneen ollenkaan. Hän varasti minulta aikanaan paljon rahaa ja muitakin tavaroitani, mutta tiesin että hän ei tehnyt sitä pahuuttaan vaan epätoivoisena tekona. Sain myös kuulla hänen lyöneen kamapäissään jonkun vanhuksen katuun joka lähes kuoli siihen. Teki myös useita ryöstöjä ja omaisuusrikoksia. Eihän sellaisen ihmisen kanssa voi olla tekemisissä ns.normaalia elämää elävä ihminen. En silti muistele pahalla. Tiedän että hän oli oikeasti hyvä ihminen. Näin hänestä aikanaan myös sen hyvän puolen, joka kaman takia sitten hävisi. Toinen tapaus oli vanha ystäväni jonka kanssa olin aikanaan oikein hyväkin ystävä. Hän kuoli jo vuosia sitten mutta edelleen muistelen häntä kaiholla.

Olen tullut siihen tulokseen että narkomaanit harvoin ovat oikeasti pahoja ihmisiä vaikka niin usein ajatellaankin. Todellisuus on yleensä se että he ovatkin olleet hyvin herkkiä ja haavoittuvaisia ja sen takia huumeet ovat vieneet. Ehkä se on pakoa. Itsekkin olin kannabis-narkomaani ja todellakin pakenin siihen kasviin omia ongelmiani joita en pystynyt käsittelemään. Nyt niiden kaikkien asioiden käsittely on edessä, mutta selvinpäin. Läheiset ihmiset saavat valitettavasti kärsiä eniten silloin kun ihmisestä tulee narkomaani. Usein kuulee puhetta miten he ovat itse kehittäneet tilanteensa ja ovat alinta kastia yhteiskunnassa. Mutta onko se sittenkään niin? Minusta asia ei ole niin mustavalkoinen. Narkomaanillakin on tunteet ja tarpeet. Yhteiskunta lyö lujaa ovet kiinni jos olet sekaantunut johonkin epämääräiseen. Ehkä monet heistä ovatkin kapitalismin uhreja.

En tarkoita romantisoida tai kukkahattu täteillä, mutta tuomitsevan asenteen omaava voisi itsekkin katsoa peiliin joskus. Ja kyllä se vetää surulliseksi kun nuori ihminen, alle 30-vuotias kuolee ennenaikojaan. Turhat kuolemat ovat nykyään yleisiä ja huumekuolemat ovat niitä turhia kuolemia.

Minkälaisia kokemuksia teillä on mahdollisista läheistenne menetyksistä? Ja pakko ei todellakaan ole vastata jos aihe on epämieluisa.

Ihmisiä kuolee se on osa elämää. Kuollut paras serkkupoika sekä yks kaveri teki itsarin ja yks lähti moton kyydistä, ainut mikä liittyy aineisiin on, että eräs tuntemani “myrkytettiin” jollain paskalla.

Itse en kyl oo törmännyt mihinkään noin pahaan narkkien halveksuntaan, vaikka ihan “normaalien” ihmisten kanssa olenkin ollut paljon tekemisissä. Ja silleen, että he eivät ole mun taustoista tienneet. Eli ihan hyvin olisivat voineet alkaa puhuu nisteistä paskaa, tietämättä miten se olisi mua koskettanut. Toki olen erottanut sen halveksunnan äänessä siinä miten sana “narkkari” sylkäistään. Mutta mitään sellasta en ole huomannut, että he ajattelisivat olevan kyse joistakin aivan läpeensä pahoista ihmisistä.

Munkin entinen poikaystäväni kuoli, fentaövereihin meni hän(kin). Nii ja yks toinen eksä ajoi kännissä ojaan. Kuoli onneks hän, eikä se vastaantullut. Muita läheisiä en onneksi ole joutunut menettämään. Tosin eipä mulla mitään laajaa kaveripiiriä ole käyttäjissä koskaan edes ollut. Jotain hyvää sit siinäkin (sen lisäks että piireistä on ollut helppo irtautua.)

^ Mä olen törmännyt useinkin narkkarien halveksuntaan, mutta ehkä mä sitten näytän/vaikutan enemmän narkilta, kuin iina, ja olen myös ehkä pyörinyt enemmän niissä epämääräisissä vetoporukoissa, joista näkee jo kilometrien päähän, että kaikki mahdollinen maistuu, eikä edes riitäkään :confused: .

Luppikselta hyvä kirjoitus :slight_smile: . Tuskinpa kukaan päättää ruveta isona narkkariksi ja vieläpä ihan sen vuoksi, että saisi aiheutettua mahdollisimman paljon tuskaa läheisilleen. Monet narkit tosiaan ovat pohjimmiltaan hyvin herkkiä ihmisiä, jotka eivät kestä tätä raakaa maailmaa ja yrittävät sitten kaikin epätoivoisin konstein paeta sitä :confused: . Tunnen toki myös sellaisia narkkeja, jotka ovat alun alkaenkin tainneet olla täysiä psykopaatteja :angry: . Monia tekoja, mitä monet narkit ovat tehneet, en voi hyväksyä, vaikka ainakin jollakin tasolla saatan ymmärtää, mutta yritän olla tuomitsematta, ainakaan pahasti, sillä en ole itsekään mikään pyhimys, vaan kaukana siitä :blush: .

Aikojen saatossa mun läheltäni on kuollut 6 oikeasti läheistä ihmistä, huumeisiin tahi niiden lieveilmiöihin. 2 yliannostusta, 2 itsemurhaa(johtuen melko varmasti suoraan siitä, etteivät enää jaksaneet sitä pirun narkkielämää), 1 tapettiin(liittyi myös suoraan huumeisiin) ja 1 toheloi itsensä autolla hengiltä kama- ja viinapäissään.

R.I.P. :cry:

Noista on jo sen verran aikaa, etten jaksa enää akuutisti surra, vaikka usein he toki muistuvatkin mieleeni. Elämä jatkuu.

Vähemmän läheisiä on kuollut sitten useampia ja nykyäänki kuulen silloin tällöin, että se ja se on vaihtanut hiippakuntaa. Noiden vuoksi vuodatan kyyneleen, mutta siihen se sitten jääkin. Suurin osa on ollut siinä kunnossa, että on ihme, kun ovat pysyneet hengissä niinkin pitkään :astonished: . Ei mun elämästäni mitään tulisi, jos jäisin tuskailemaan loputtomasti jokaikisen puolitutun narkin/juopon/sekakäyttäjän kuolemaa. Mulla on omien ongelmienikin kanssa tarpeeksi tekemistä.

Hitto, millaisessa porukassa mä olenkaan aikoinani liikkunut, kun ihmisiä tippuu tuollaisia määriä :open_mouth: . Onneksi vietän nykyisin vähän rauhallisempaa eloa.

Munkin mielestä hyvä kirjoitus Luppikselta, vaikken ihan samanlaisia kokemuksia jaakaan. Eikä todellakaan tarvii mitään anteeks pyydellä siitä, että nosti pöydälle tällasen meille narkeille niinkin arkipäiväisen aiheen. Ei ole ollenkaan mauton aihe, vaan kuten elmeri totesikin, kuolemahan on vain osa elämää. Meidän piireissä se on sitä vieläpä aivan liian usein, ja se vie ihmiset aivan liian nuorina.

Tämä onkin ketju, jota rakkaan pikku [size=150]emqqulin[/size] olisi syytä miettiä todella huolella! Luppiksella ja minulla on harvinaisen vähän noita menetyksiä, mutta meilläkin silti niitä löytyy. Useimmat vuosia ja vuosia käyttäneet ovat jo nuorina ihmisinä nähneet enemmän kuolemaa kuin “normaalit” ihmiset vielä elämänsä viimeisinä vuosinakaan. Haluuko emqqu todella osaksi sitä elämää, joka ei muualle johda ku hautaan? Ja tuolla emqun vetotahdilla saattaa hyvin nopeasti käydä niin, että se ei olekaan emqqu joka jää tänne suree muita, vaan toisinpäin.

Kiitos kaikille vastanneille :slight_smile:

Kuolema tosiaan on osa elämää, mutta huumeisiin kuoleminen tai lieveilmiöihin ei mielestäni ole kovin luonnollista. Varsinkin kun kyseessä lähes aina on nuori ihminen jolla olisi elämä edessä. Tiedän kyllä useita jotka ovat kuolleet huumeiden takia mutta en ole heitä tuntenut hyvin, ainoastaan tiennyt.

Näiden asioiden pohtiminen on ainakin mulle hyvä koska olen vielä toipumassa. Kiitos siis teille kovasti :slight_smile:

Itseltäni lähtenyt käyttöaikoina 5 frendiä, nyt jälkikäteen kun itse enää en ole porukoissa pyörinyt; pari lisää… Kertonee paljon, että erään laitoksen 4:stä ihmisestä kolme on kuollut… Kaksi tapettiin velkojen takia, yksi kuoli sairaskohtaukseen… Näitä ihmisiä en edes ole laskenut frendeiksi… :confused: Lisäksi ollut puolituttuja, useassa tapauksessa (puolet), frendit ovat heränneet aamulla ja joku ei enää hengitä! Vain kaksissa hautajaisissa olen ollut… Nimeltä olen lukenut/tunnistanut entisiä frendejä tämän jälkeen sen toiset 5; kaksi +30v tyyppiä tänä kesänä; osa on todellakin kuollut “mysteerisesti”… Jatkoajalla ovat itsekin tietäneet elävänsä…

Useampi tyyppi ollut sairaalassa teholla; hyvä etteivät ole menettäneet kättä tai jalkaa…

Moon yli kymmenen arkkua kantanu, yksi kuoli masislääkkeisiin ja viinaan. Osa ampu ittensä ja samasta perheestä kolme samalla aseella, voi hitto ku meni hyviä miehiä ja ihan turhaan. Äitin sisko mulle soittelee jonka mies ja neljä poikaa tappoi itsensä, jos tarvin jotain niin pitää vaan pyytää. Hitto ku mäen tarvi mitään aineellista, kiva kun soittelee.

On se hyvä ele soitella :slight_smile:

Tosi kurjia tapahtumia sulla ollut, tosi kamalaa :frowning:

Tää ketju kun nyt tässä on, ni kerron. Meil oli tänään hautajaiset ku äitin kissa kuoli. :frowning: Mut se ei kyl kuollu mihinkään huumeisiin eikä varmaan ollu itsarikaan. Ainakin syvästi toivon niin!

Älkää kukaan pliis loukkaantuko, en vertaa asiaa ihmisen menetykseen!

Ei kandee kuolla, kohdistan tämän viestin teille kaikille. :astonished:

^ Tjaatjaa. Miksi ei kandee? Mitäs sinä siitä tiedät, mitä kuoleman jälkeen seuraa?

Läheisten kannaltahan se ei kyl kandee, ei. Ja eihän siit omastakaan tulevasta koskaan voi tietää, oisko jotain elämää suurempia kokemuksia vielä tulossa.

Joskus se on edessä meillä kaikilla. Mutta ei sitä ainakaan kandee itse jouduttaa että kuolisi, se on kyllä totta.

kyl se emqqu jää tänne rellestää mut mä lähden. elämä on mulle näyttäny kaikki, tuskin tulee enää näyttämään muuta kuin paskaa. joten haistakaa kaikki vittu, etenkin mä . ja pärjäilkää.
ja iteltää kuollut ainakin 3 . yks teki itsemurhan, toinen kuoli ‘velkojen takia’, tappo kait itsensä… ja yksi kuoli ihan kun kroppa petti. oon 20v. yhdellä hyvällä ystävällä karkas mopo todellakin käsistä, ja ei pysty tod. näkösemmi enään ikinä kävelemään. toisella einiin hyvällä ystävällä kanssa, ei tietoa missä tällähetkellä on, mutta viimeks kun näin puoli vuotta sitten käveli. yli puolivutta oli pyörätuolissa ja näin…

20-kesäisenä on 2000-luvulla dallannut vasta viidesosan elämästään. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa… varmaan kaikki täällä kärsii joistain mielenterveydellisistä ongelmista, mutta douppaamista en todellakaan ymmärrä. :confused:

^ Minä puolestani en ymmärrä, millä tavoin dokaaminen on vähemmän douppaamista, kuin muiden huumeiden käyttäminen :confused: . Olen ymmärtänyt, että sulle, korkinkadottaja, maistuisi se hapan kovastikin :wink: . Korjaa toki, jos olen erehtynyt. No, sehän siinä lähinnä taitaa olla, ettei tarvitse asioida, kuin täysin laillisesti Alkon/lähikaupan/marketin kanssa, eli pärjää ilman epämääräisiä diilerikontakteja tai lääkärien kanssa kikkailuja, mutta muuten itsensä myrkyttäminen etanolilla on vähintään, HUOM! vähintään, yhtä itsetuhoista hullunhommaa, kuin muidenkin douppien vetäminen. Kyllä sinne ennenaikaiseen hautaan pääsee helposti aivan “pelkällä” läträämiselläkin. Moni on saanut hengenvaarallisen haimatulehduksen jo hyvin nuorena, lyönyt päänsä kännissä vakavin seurauksin, kuollut ihan yksinkertaisesti alkoholimyrkytykseen, saanut puukosta ryyppyjengissään jne. :frowning: .

^^ Tartuonneen, olethan vielä hengissä? Sulla oli tuota kirjoittaessasi ilmeisesti reflat päällänsä, mutta ne menevät kyllä ohitse ja elämä alkaa näyttää valoisammalta jossakin vaiheessa. Joo, lässynlässyn, ei taatusti pahemmin lohduta, kun olo on oikein hirveä, syystä tahi toisesta, mutta ÄLÄ TEE SITÄ, ethän :frowning:

Edit: 20-vuotiaana ei voi muutenkaan vielä tietää, mitä elämällä olisi tarjottavanaan. Tee se lopullinen päätöksesi sitten joskus myöhemmin, jos todella tulet siihen tulokseen, että elämäsi on pelkkää paskaa, eikä hyviä päiviä näy, eikä kuulu, vaikka kuinka sinnikkäästi niitä odottaisit. Mä ainakin olen huomannut, että iän myötä elämä alkaa hiljalleen seestymään :slight_smile: . Toki vaikeita, hyvinkin vaikeita, aikoja/päiviä on vielä nykyisinkin ja ajoittain itsetuhoiset kelat pyörivät päässä, mutta ei tämä mun elämäni enää nykyään ole läheskään samanlaista helvettiä, kuin parikymppisenä.

Voi ei, Morris! :frowning: RIP.

^ Joo se oli kyl ihan hirveen surullista. Auton alle oli varmaan jääny, kun tieltä löytyi. Kamalaa nähdä sen ihanan lemmikin ruumis elottomana ja kuoleman kankeana. Ja äiti oli tietty ihan hajalla. Jos asiassa ny jotain hyvää oli ni se, että me siskon ja mun kissan kanssa satuttiin olee täällä, ettei äitin yksin tarvinnut saattaa sitä hautaan. Hieno kuoppa saatiin sille kyl kaivettua kolmen naisen voimin. Äidin mökillä se viihtyi, ja sinne se nyt saa jäädä jahtaa hiiriä ja nukkuu ikuista untaan.

^ Morriksella oli kuitenkin oikein mukava elämä varmasti, kun sai elää vapaana, tulla ja mennä kodin väliä… Onko eläimelle mahtavampaa, kuin että saa luonnoneläimen edut (metsästysviettien toteuttaminen) ilman sen haittoja (eli saa ruoat, ei joudu kärsimään kylmästä)!

Mulla oli lopetus ja tuhkaus tilattu maanantaille, kuoli itekseen perjantaiyönä autoon matkalla eläinlääkäriin. Eikun saareen ettimään hautapaikkaa ja erittäin kivinen paikka, saatiin monttu mökin ja vessan väliin kaivettua ja tarkkaan laitoin et on niinku kyyryssä jos pitää nousta meitä puolustamaan. Iso kivi jossa pronssinen laatta jossa lukee tässä lepää mailman paras karhukoira, nyt kasvaa mustikat kummulla ja aina ekana käyn haudalla.

Meni omin jaloin autoon ja kakkasi/pissasi niin ei mitään sotkua tullut, se oli Koira. Onpa metsässä josta toi pupuja/supikoiria ja yhen mäyrän. Olipa meillä oikia karhukin niin ei nukkunut vaan vahti meitä ku haistoi vaaran.