Kuoleman vaara läsnä 24/7

:frowning:

:frowning:

Moi murheengryyni.

Tarinasi on kovin rankka. Onko sinulla läheisiä tai muuta tukea, jotka ovat henkisenä tukenasi?

Jos olet ammattiauttaja, tiedät hoito yms. kuviot itsekin.

Ovatko välinne olleet kuinka läheiset ennen päihteidenkäyttöä? Hän aiheuttaa murhetta, eikä ole kulkenut polkuja joita äiti toivoisi lapsensa kulkevan, mutta hän on toki paljon enemmän kuin murheengryyni.
Uskotko itse että peli on menetetty vai pilkistääkö sinussa vielä toivoa sen suhteen, että hän saisi elämänsä paremmille raiteille?

Voimia toivottaen
Ohjaaja saara

Murheengryyni, näin viestisi täällä ennenkuin ehdit poistaa ne. Ikävä fakta on, että se oma “pohja” tulee vastaan vasta silloin; kun on valmis näkemään itse aineiden haitat vs hyödyt… Tuo materian menetys ei usealle riitä, itsekin elin ilman asuntoa ja silti pahin oli edessäpäin… :frowning:

Pystyt auttamaan lastasi vasta, kun hän itse haluaa apua… :frowning: Mielestäni sinun kannattaa pitää ehdottomasti linjasi, ettet anna rahaa ja tuo kuolemalla uhkailukin kannattaa kuitata omalla tyylillä bout niin että “en todellakaan tahdo sinun kuolevan koska rakastan sinua. En voi kuitenkaan elää elämääsi tai tehdä valintojasi, mutta toivon todellakin, että löydät elämääsi jotakin tärkeää. Tiedän että kärsit ja äitinä kärsin itsekin, mutta voin auttaa sinua vasta kun ymmärrät; että tällä hetkellä et ohjaa itse elämääsi”. Kuitenkin hän purkaa pahan olon sinuun ja on hyvä tytölle tietää että myös sinä voit pahoin. Helposti asian kääntää kuitenkin, että “aiheutan lisää ongelmia->pakko tappaa itseni”, jolloin on syytä muistuttaa että hän on itse vastuussa omasta voinnistaan…

Myöhemmin tuo voi olla se yksi osa, joka aloittaa halun parantua. Tukea saa, kunhan myöntää syyt pahoinvointiin… :astonished: :confused: Monimutkaista ja vaikeaa kirjoittaa… Tärkeintä käyttäjälle on kuitenkin tietää, että hänelle on paikka elämässä vielä, kun on valmis muutokseen… :unamused: Mielestäni on helpompi verrata alkoholistiin, joka haluaa krapularyypyn jotta lykkää väistämätöntä; ei alkoholisti taas ennemmin kärsii sen päivän…

Itse en täällä enää kirjoittele ajanpuutteen tähden… Usealle myös tunnistamisvaara peloittaa… Toivottavasti tänne tulee lisää vakikirjoittajia, jotta löytyisi jälleen vertaistuki läheisten välille… Uusia käyttäjiä en siis toivo, vaan läheisten uskallusta kertoa tunteistaan…

Voimia todella paljon kaikille täällä!