Kunpa joulu ois jo ohi..

Jouluun on vajaa viikko ja nyt se pelätty vaihe alkoi. Poika tuli eilen lomille kotipaikkakunnalle ja tänään kun saapui kotiin, kertoi pieleen menneestä pikkujouluillasta ja yöstä. Eli siis vetänyt kamaa, ilmeisesti oikein kunnolla. Vaikutti masentuneelta ja pettyneeltä itseensä, sanoi ettei pitäis olla lomia ollenkaan. Näin siis kävi, heti ensimmäisenä iltana! Kysyn yhä uudestaan itseltäni, miksi pitää vetää, vaikka valoa jo näkyy elämässä.

Toissailtana poika kertoi puhelimessa, miten hyvin on mennyt monta viikkoa, vaikka kova urakka on ollutkin. Ei kaman käyttöä eikä viinaakaan. Kokeista ja projekteista kiitettäviä. Ajattelin, että tämä syksyhän on mennyt huomattavasti paremmin kuin viime vuonna, paremmin kuin vuosiin. Ehkä poika alkaa päästä jaloilleen. On kuitenkin saanut tsempattua itsensä opiskelurytmiin. Rahatkin on riittäneet hyvin.

Mutta näin kävi taas. Heti ensimmäisenä iltana. Kolme viikkoa edessä hänen lomaansa. Minun lomani alkaa viikon päästä. Sitä en ilolla odota, vaikka olenkin aika poikki töistä ja pimeydestä ja kaipaisin lomaa. Pelottaa miten joulu menee. Meille on tulossa sukulaisia joulun viettoon, toisen pojan tyttöystävä myös.

Terapeuttini ehdotti matkalle lähtemistä. Voi, se olisikin ihanaa! Pääsisi koko jouluhässäkästäkin saman tien. Mutta mies ei suostu, ei uskalla jättää poikaa yksin kotiin.

Senjamilenallakaan ei ollut kovin mieluisia odotuksia joulun suhteen. Vielä vähemmän varmaan niillä, joilla ei ole lasta enää ollenkaan…

Hei,
Voi kurjuuden kurjuus. Kuitenkin tuntui hyvältä kuulla, että pojallasi on mennyt opinnoissa hyvin. Kerroit., että hän oli itse pettynyt repsahdukseensa. Siitä näkee, että hän haluaa aineista eroon. Tahto ei riitä. Ymmärrän, että toivoisit joulun tai ainakin pojan loman loppuvan pian.
Toivon sinulle kaikesta huolimatta rauhallista joulua.
Ohjaaja Jekaterina

NM: Olisko teidän kaikkien mahdollista lähteä yhdessä matkoille? Jos siis miehesi ei haluu jättää poikaa yksin kotiin. Joka tapauksessa syksy on mennyt hienosti, eli jonkinlaisen ryhtiliikkeen poika on tehnyt! Ja jos on morkkis siitä repsahduksesta, niin se tarkoittaa sitä, et on pettynyt itseensä ja oikeesti yrittää. Olisko mahdollista, jos jatkossa ei lomille tulis teille vaan menisitte hänen luokseen? Ainakin alkuun, jolloin pystyis paremmin ylläpitämään alkanutta selvänä olemista…

Mikäli putki jää päälle, niin olisiko täysin mahdotonta laittaa poika omalle paikkakunnalle Jouluksi?? Tosin jos on noin masentunut ja mennyt hyvin; tod. näk. olo on todella kurja… Mulla itselläni nuo tuonkaltaiset retkahdukset aiheutti aina sen hetken masiksen, mutta juuri tuota kautta huomasin että ei auta lainkaan jos jatkaa samaa rataa…

Sä olet NM sun pojallesi tärkein tukihlö, sen takia on varmasti todella raskasta kun kuulee kaiken. Mä en ole kun kerran voinut soittaa äitilleni, kun retkahdin ja oli heitettävä kamat vessasta alas enkä olisi siihen yksin pystynyt. Retkahdukset kuuluvat toipumiseen ja auttavat näkemään mitä elämä oli; läheisille ne ovat taas todella kova pala kun ei tiedä alkaako sama rumba uudestaan.

Mun mielestä kuulostaa kyllä, että halusi kertoa sulle asiasta, koska on itsekin kokenut pärjänneensä. Siihen itsesääliin ei saa jäädä rypemään; tehty mikä tehty. Silti retkahduksen pitkittämisellä olisi teille kaikille todella huonot seuraukset Joulua ajatellen.

Onko poika pysynyt tämän jälkeen luonanne, vai heittikö “kirveen kaivoon” tämän loman suhteen? Teillä kun on noin hyvä puhe-välit, niin pystyisitkö näin ennen Joulua asiasta kysymään ja sanomaan että et halua Joulun menevän pilalle jos yksi on aineissa/viekkareissa?? Varmasti hän on asiasta masentunut, pettynyt itseensä, kokee pettäneensä teidän luottamuksen yms. yms. mutta asiaa ei saa korjatuksi muuten kuin jättämällä tuon retkahduksen tuohon kertaan…

Itselleni ei tuossa vaiheessa lopettamista tullut todellakaan mielihyvää vaan juuri psyykkinen ja fyysinen paniikki; olinhan mä psyykannut itseni olemaan käyttämättä ja retkahdukset olivat todella vaikeita. Kesti hetken ennenkuin tajusi että ei niiden tarvi olla useamman viikon pituisia. Sen jälkeen oli muutama pv. Lopulta jo kerta riitti… Huomasin että mun psyyke ei kestä että vedän/en vedä ja ainoa keino oli päättää että mä en vain enää voi vetää…

Tuo pikkujoulu-tilanne on niin sosiaalinen paine ja jos ottaa alkoholia; helposti retkahtaa. Kun yrittää päästä irti, tulee välillä mieleen että eikö voi kenenkään kanssa edes hengata ilman että kamaa olisi tarjolla? Pojalla tuskin on paljoakaan selviä kavereita teidän paikkakunnalla??? Mä itse en käynyt useampaan vuoteen baarissa, koska aina kännissä otin jotain; yleensä lakkaa tms. fiksua jolloin kaatuilee ympäri baareja. Ravet jouduin jättämään kokonaan; siellä on aina ihmisiä keltä saa lappuja tai essoja ja kännissä harkintakyky pettää. Mä uskon että tarkoitus ei ollut ottaa; miksi muuten olisi pettynyt niin pahasti??

Ei kyllä kuulosta lainkaan siltä, että tuo vetäminen olisi ollut mieluisa tapahtuma. Tuossa katumuksessa voisi jopa itse ehdottaa että lähtee pois Jouluksi ettei pilaa muidenkin Joulua… Mä uskon ja toivon että kaikki järjestyy… Itsellänikin meni paljon paremmin ja silti joskus saatoin retkahtaa jolloin itsekin kirosin lomia yms. Lähinnä se oli se pettymys; kaikille! Silti nyt on vain paras ajatella (pojan etenkin) että “nyt kävi näin, sen ei tarvitse jatkua ja aloitan alusta raittiuden”; siihen retkahdukseen ei saa jäädä vellomaan, koska muuten ei huomaa kokonaisuutta vaan ajattelee että “en mä pysty olemaan selvänä”. Kyse on kuitenkin vain yhdestä illasta, mutta käyttäjän aivot usein ajattelevat tietyllä tavalla… Silti jos vetäminen on myös pettymys, ymmärtää entistä selkeämmin sen uuden elämän arvon… Voimia teidän perheelle ja toivottavasti teillä on raitis Joulu! :slight_smile:

Kiitos Jakaterina, nasaalisti ja Malibu viesteistä ja myötäelämisestä! Tuntuu jotenkin heti paremmalta, kun joku “kuuntelee” ja jopa miettii yhdessä tilannettamme. Itse olen miettinyt pääni puhki näitä ratkaisuvaihtoehtoja joulun suhteen, mutta aina jumiudun jotenkin. Uudet ja luovatkin ideat ovat tervetulleita! Vasta tänä vuonna olen edes uskaltanut ajatella, ettei normijoulu eli täällä meillä lasten ja parin lähisukulaisen kanssa tarvitse olla jokavuotinen pakollinen perinne. Miksi juuri minun pitäisi aina kantaa vastuu joulusta? Miksen joskus voisi ottaa vapaata ja antaa esim. vastuun äitini joulun vietosta jollekin muulle? Tai jopa hänelle itselleen? Ja aikuiset pojat sitten! Olisiko ihan sydämetöntä jättää heidät yhden kerran ilman järjestämääni joulua? (ehkä tuo kyllä olisi…) Nyt täksi jouluksi ei enää ehdi kauheasti muuttaa suunnitelmia, mutta koko ajan kypsyy yhä enemmän ajatus, että ensi jouluna pois täältä. Pois jonnekin kauas ja lämpimään! Joulu kerrankin omilla ehdoilla Petunian sanontaa käyttäen!

Joulu on kyllä ollut perheellemme aina tärkeä traditio. Siihen liittyy niin monia asioita. En taida pystyä ajamaan poikaani koulukaupunkiinsa, jossa hän olisi totaalisen yksin. Kaikki opiskelukaveritkin ovat sieltä poistuneet vanhempiensa luo joulun viettoon, ovat pääosin muualta kotoisin. Itsekään en voisi ajatella joulun viettoa siellä pojan paikkakunnalla (mikä sinänsä luova idea!). Joutuisimme asumaan hotellissa mieheni kanssa, poika olisi sitten yksin pienessä yksiössään. Tai ehkä vielä todennäköisemmin lähtisi joka tapauksessa tänne kotiseudulle, ei hän meidän vanhempien kanssa halua vapaa-aikaansa viettää.

Oli hyvä kuulla Malibu taas kerran, miltä sinusta olisi tuntunut tai on tuntunut vastaavissa tilanteissa. Poika oli kyllä pettynyt itseensä, mutta ihmettelin itsekin, miten avoimesti hän retkahduksestaan puhui, ei ole ihan hänen tapaistaan. Halusiko hän kuitenkin vain miellyttää meitä tai ehkäistä paheksuntamme tms? Oliko retkahdus sittenkin valmiiksi suunniteltu? Toisaalta seuraavana päivänä hän teki (ehdotuksestani) täydellisen joulumeny -ehdotuksen tarkkoine kauppalistoineen. Oli näköjään valmis osallistumaan ruokien valmistukseenkin, ellei jopa tekemään ne kaikki (hän osaa oikeesti tehdä hyvää ruokaa)! Sitä seuraavana päivänä eli eilen olikin jo pinna kireällä. Täällä ei pysty kuulemma nukkumaan, kun metelöimme iltamyöhään ja heti aamulla aikaisin jne. Nyt tänään kun tulin töistä, oli hän lähtenyt. Tuttu kaava siis. Ehtii vielä tulla ennen joulua takaisin. Kun seuraavaksi näemme, aion puhua joulun vietosta ihan vakavasti, siitä etten halua että hän on täällä kamapäissään tai viekkareissa. Ei ole yhtään poissuljettu, että poika tosiaan itse ehdottaisi lähtemistä muualle. Siis suutuspäissään, kun ei taas saa täällä nukuttua (muusta hän ei yleensä suutu). En kyllä kestäisi sitäkään. Poika jossain huumeluukussa joulua viettämässä ja me täällä kotona ilman häntä.

Miten te nuoret vietätte yleensä joulua? Tarkoitan nyt Malibun ja nasaalistin lisäksi teitä muitakin Vilpolan lukijoita, esim. teitä joilla puoliso tai poikaystävä käyttää aineita. Oletteko vanhempienne luona? Olisiko se hirveää, jos vanhemmat lähtisivätkin ulkomaille jouluksi? Malibu, sinä ilmeisesti olet lähdössä nyt matkalle. Varmaan ihanaa! Ei minustakaan tuntuisi niin päin pahalta, jos esim. nuorempi poikani lähtisi jouluksi pois. Tietäisin, että hän olisi tyytyväinen ja nauttisi matkasta. Nasaalisti ehdotti sitäkin, että otettaisi tämä ongelmia aiheuttava poika matkalle mukaan. Olen minä sitäkin miettinyt. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei olisi reilua palkita häntä ulkomaanmatkalla tässä vaiheessa, kun ei kuitenkaan olla kuivilla. Ja vielä epäreilumpaa toista, kunnollista veljeä kohtaan. Jos olisi oikein paljon rahaa, niin voitaisi lähteä kyllä kaikki, äitinikin…

Näillä entisillä systeemeillä nyt ilmeisesti mennään siis tämä joulu. Joulun jälkeen on mahdollista, että poika menisi erään lähisukulaisen (ei äitini) luokse esim. viikoksi. Sitä ei ennen ole kokeiltu, ehdotus tuli tältä sukulaiselta. Saa nähdä, onnistuuko se.

Kaikesta huolimatta toivotaan tässä nyt sekä itsellemme että kaikille teille mukavaa ja rauhallista joulua!

Lyhyt tiivistys vielä tuohon edelliseen ajatusten harhailuun: nyt on ristiriitainen olo pojan tilanteen suhteen ja sen myötä joulun suhteen. Eniten pelottaa tietysti se, miten tässä käy. Eli tuleeko pojalle hirveä putki päälle sen jälkeisine masennuksineen kuten viime vuonna. Se voi katkaista koko hyvin alkaneen kouluvuoden ja itseluottamuksen nousun. En uskalla uskoa taas mihinkään ja sen vuoksi varmaan yritän paeta tilannetta mm. haaveilemalla joulumatkoista ja muusta.

Niinpä Nurturing Mother - aina jumiudumme samoihin kuvioihin ja tuntuu, ettei mitään irti pääsyä loukusta ole. Kierretään pyörää kuin hamsterit konsanaan :laughing: Oli pakko heittää vähän naurua väliin, ymmärtänet varmasti.

Millaisen joulun haluat tänä vuonna? Ketä varten sen joulun teet? Kuinka paljon yksi henkilö voi viedä muiden iloa ja joulusta nauttimisen iloa? Pähkäilen ihan samojen asioiden kanssa, vaikka vähän eri tilanteessa. Mutta perustilanne on aivan sama. Pitäisikö meidän seuraavaksi jouluksi koota ryhmä, joka lähtee ulkomaille irrottelemaan ja nauttimaan elämästä :wink: Voimia!

Voi ei tuota tilannetta teillä N.M :frowning:

Mä olen itse koneessa ja perillä 23C* sekä 3 päiväks aurinkoa luvattu. Toisaalta nyt on juhla joiden pitäminen ei innosta :wink: Tuplasti, lisäksi olen taas täti yms yms.

Meillä mut ja ex kutsuttiin aina Jouluksi. Äippä on perfektionisti, joten kaikki piti olla vikan päälle. Yritimme aina olla selvänä, mutta ei riittänyt se pari pv. Poistamaan ed. Juhlien pöhnää. Tällöin asiasta tuli sanomista ja lähdimme pois nopeasti…

Meillä porukat puhuivat yhteen aikan, että Jouluksi lähtisivät etelään. Mä en sitä hyväksynyt, koska mielestäni Joulu on juhla, jossa syödään hyvin ja yritetään pitää kivaa. Toisaalta joskus Joulut olleet helvettiä sen molempien vanhempien nipottamisen takia ja riitaa tullut. Mun vaativuutta ei tarvitse pitkältä etsiä, löytyy molemmalta puolelta… :confused: :open_mouth: :smiling_imp: :confused: :unamused: Päätös on kuitenkin vanhempien ja halusimme miehen kanssa irti oravanpyörästä…

Mä näin koti-psykologina heittäisin että poika oli rehellinen, koska
A) hän tahtoi kertoa mitä on luvassa. Toisaalta käyttäjä kokee kertomisen helpottavaksi joten saa syyn jatkaa vetämistä
B) retkahdus aiheutti muiston, että “en mä osaa muuta”. Lisäksi jos on tottunut siihen että putki jää päälle; tuo auttaminenkin saattoi olla hyvittelyä, alitajuntaisesti kenties jopa ‘lupa’ jatkaa.
C) ei usko, että hänet Jouluksi yksin jättäisit, vaikka tilanne olisi mikä
D) toivoi sun ymmärtävän, tosin silloin olisi pitänyt pyytää apua kotona; ei hengata porukoissa
E) harvoin pidempään käyttänyt haluaa aiheuttaa mielipahaa, halusi varmasti sun tietävän tilanteen. Toisaalta itsellä mua reilu 10 v vanhempi frendi(?), joka alko-lääkkeet sekakäytäjä. Ilmoitti jälleen “rehellisyyden nimissä” juoneensa ja käskin ottaa yhteyttä klinikkaan; mä kun sain hommattua hänet sinne! Sanoi vielä aiemman putken aikana että ‘olet oikeassa, kertominen parantaa mielialaa’.
F) toivoi sun lykkäävän junalipun käteen ja ilmoittavan että menee omaan kotiin vetämään…

Itsellä tosiaan putket kestivät aiemmin viikkoja, sen jälkeen alle viikon ja lopulta kyse oli vain paskasta olosta. Uskon, että poika rypee itsesäälissä ja kokee tarvitsevansa tuon putken paskat; omaa edistymistä ei huomaa. Mikäli ei klinikalle suostu menemään juttelemaan, niin kyllä asia on otettava puheeksi kuinka tuo pilaa sun ja muun perheen Joulu-mielen! Mun mielestä voi viettä myös Joulun ystävillään, jos ne ennen Joulua ja sen jälkeenkin majoittavat!!! Kaikki eivät ole tervetulleita/kiinnostuneita perhe-juhlaan… Poika ei varmasti tajua kuinka paljon sua (& koko perhettä) loukkaa asia; vaikka koko talon siivoaisi… Itse aikoinani sanoin äiskälle etä " et sä voi heittää mua ulos, oon sun tytär ja en voi muuallekaan mennä (en Jouluna, mutta Jouluna loukkaannuttiin exän kanssa sydänjuuria myöten kun heidän tähden vain 2 pv oli juhlat+2pv (23-24pv ei kyllä riittänyt eikä täyttänyt kahta päivää vaan reilu vrk)… Ei kelvattu, olivat parempia… :neutral_face: :unamused:

Todellisuudessa kaikki asian kokeneet tietävät, että juhlat ovat puolin ja toisin ahdistavia; perhe tarkkailee mielialoja (joku sovittelijan, toinen asioiden esilleottaja; kolmas on mahdollisimman hiljaa ettei riitaa syntyisi. Tämän ymmärrän kyllä että roolit ovat pielessä, mutta silti en allekirjoita Laurin läheisriippuvuustermiä; ei ne roolit aina perheessä ole muutenkaan oikein, kummin lapsella oli syöpä juuri täysikäisyyden kynnyksellä ja sairas tuki äitiä yms.). Käyttäjä kokee vielä pitkään (2-5v) muiden kyttäävän ja olettaa että pitää olla tietynlainen jotta sopisi porukkaan. Ilmaa voisi veitsellä leikata :neutral_face: lisäksi itse ainakin koin mun olevan se epäonnistuja ja siitä mustaan lampaan roolista pidin kiinni.

Mä itse olen sitä mieltä, että tässä suhteessa teidän tulisi olla tiukempia. Aluksi tulee huutoa ja syytteitä hylkäämisestä kenties, mutta itse ainakin koin tuo välttämättömäksi näin myöhemmin ajatellen, etä vanhemmila on määräysvalta omaan asuntoon ja jos tahdon sinne; sääntöjä tulee noudattaa! Aina on kuitenkin esim. Katko joka on vaihtoehtona paljon huonompi… Jos joka kerta äiti pelastaa, niin vastuuta ei tarvitse ottaa ja kama- piireissä ne “kovimmat tyypit” eivät ole tervetulleita kotiin… Mä en uskalla oikeasti kovin radikaaleja vaihto-ehtoja ehdottaa; syyn ja pelon siitä asiasta tietävät kaikki. Toisaalta itsetuhoisuus, jota itselläkin on; kertoo pahoista persoonallisuushäiriöistä. Nyt itse tämän vaihdon, terapian loppumisen (onneksi ostin sen kirjan), omahoitsun paikanvaihto (ilm. Johtuu osittain tuosta vaihdosta) ja ex- hoitsun hylkääminen (terapiaan pääsen, klinelle ilman p- ongelmaa); aiheuttivat annoksen nousun, piikittämistä (oli mun salaisuus jonka klinikka yms hoitotahot ties) ja impulsiivista terveydellä leikkimistä (lisäksi meni viimeinen usko arvaushuoltoon); onneksi pystyin kertomaan Kaiken lääkärille joka varasi ajan uudestaan…

Kertaretkahduskin kun aiheuttaa koko selvän ajan hyvien puolten unohtamisen ja vasta kun on Täysin sinut asian kanssa, että niin ei voi enää elää, paranee lopullisesti. Mulla valitettavasti nuo mt-ongelmat aiheuttaa tuota palaamista entiselle tasolle. Mulle se tarkoittaa juuri sitä, että “vittu, susta mitään tule, vaikka mitä yrität”. Tuo hyvä muisti, auktoriteettikammo ja tietyt kiinnostuksen kohteet (tylsät jää tekemättä helpost); eivät ainakaan auta asiaa. Murehdin maailman jokaisesta asiasta, mutta selitän asian itselleni että olen ehkä liian herkkä tähän maailmaan… Toisaalta kylmästi potkinut ystäviä pellolle, kun tuntuu että kaatavat vain shittiä niskaan… Ei auta että ovat nyt kuivilla, tilaisuus meni jo. Toisaalta voi vaikuttaa asiaan että mä olen helvetin katkera (olin), koska kusettamalla saa hoitoa ja mä olen Aina lapsien puolella…

Entä jos pidätte Joulun jälkeen oman loman. Puhelin kiinni ja ruoat laittaa joku muu. Tai mikäli ette ole jo tehnyt niin, ilmoittakaa soittoajat. Jos niitä ei noudateta niin ottakaa toinen liittymä jonka nron annatte vain niiööe ketkä Teitä tukevat. Jos teillä kaikilla muita (sen ikäisiä) lapsia; jättäkää koti heidän haltuun; näkevät ainakin että käyttäjien tekemiset eivät vaikuta heidän luottoon. Meillä ei saa öisin soittaa, vaikka olisi työt… Ei mikään paikka (paitsi kriisikeskukset) päivyst 24/7, ja nron voitte antaa käyttäjä-lapsille… Ette te lastanne hylkää vaan annatte rajat… Sitäpaitsi Kaikki tarvitsevat joskus irtioton. Mikäli aika ei anna myöten niin Tallinnan-reissu, hyvää ruokaa viinin kanssa ja omia harrastuksia. Avioliitolle tekee hyvää tasan tarkkaan ja lapsien asiat on pannassa tuona aikana? Mulla entisiä frendejä joiden vanhemmat joutuneet vaihtamaan lukot; varastoon pääsi yksi… N.M :n suhde lapseen on omasta mielestäni liiankin syvä; entä jos poika kertoo piikittäneensä tätä ja tuota tms…? :cry: Kuinka pitkälle jaksat tukihenkilönä olemista? Se kuuluisi klinikalle ja mun mielestä sun pitäisi vaatia käyntejä uudella paikkakunnalla; mikäli tietää sun voimat… Petunian lapsi taas tarvitsee ehdottomasti tukitoimia ja olisi hyvä jos pääsisit kerran mukaan, jotta tietäisit kaikki avunantajat…

Mikäli olisin teidän kengissä, toimisin kuten omat vanhempani aikoinaan… Heidän kotonaan ei sekaisin oltu ja itse alkoivat puhua että heitetään kyydillä kotiin jos en ollut sääntöjen mukaan. Se 1. Kerta on vaikein, mutta näin katsotte oman kodin sääntöjä sormien läpi jolloin passiivisesti annatte lastenne ohjata määrätyin ehdoin elämäänne. Olisiko mahdollista, että puhuisitte lastenne kanssa Joulusta, sen aiheuttamista ongelmista, sanktioista jotka seuraavat perässä mikäli sopimukset eivät pidä ja jos lapsi lähtee kotoa Jouluna pois päihteiden takia; pyhitätte loppuillan tai seuraavan päivän pelkälle juhlalle; päihdelapsen asioista puhuminen olisi pannassa?

Petunian lapsen tilanteesta en tiedä tarpeeksi heittääkseni mitään analyysejä, mutta N.M: n kirjoitusten perusteella oletan itsellä ja hänen pojallaan olevan samantyylisiä vaiheita. Uskon että syy vetää oli nyt se retkahdus, ja monet addiktit uskovat itse vaikuttavansa niin paljon muihin, että kun kerran mokattu on, niin morkkis muidenkin juhlan pilaamisesta saa jatkamaan. Loman jälkeen taas miettii että “miksi olen näin tyhmä?”

Mulle itselleni tuo tunnelukkotesti ja kirja jonka tilasin aiheesta 250 sivua; on auttanut ymmärtämään lisää itseäni. Mä huomasin vasta jälkeenpäin, että olin aivan liian riippuvainen vanhempien mielipiteistä… Olen aina tehnyt suurimman osan tulkinnoista ilmeistä ja eleistä, joten osa on väärin tulkittu… Noissa lukoissa on lapsena jäänyt jotkin asiat päälle, jolloin vaikka elämä olisi kuinka hyvin, ei voi olla onnellinen…

Paljon voimia teille kaikille ja toivottavasti kaikki menee hyvin… Sori romaanista, käyn samalla läpi omaa menneisyytä ja mulla meni yli vuosi, ennnenkuin tajusin mikä mulkku olin ollut… :angry: :neutral_face: :smiling_imp:

Voimia jaksamiseen ja hemmotelkaa itseänne!

Rauhalliset Joulut (jos toivo on menetetty, onko mit jälellä?) <3 <3 Malibu

Kiitos malibu sanoistasi, luin mielenkiinnolla. Tunnistan monesta kohdasta tyttäreni, jolla on vielä niin vahva riippuvuus mihin tahansa päihteeseen, ettei ole yhtään tippaa kuivilla. Mainitsit viestissäsi, että minun olisi ehkä hyvä olla mukana jossain palaverissa, jotta tietäisin kaikki tukitoimet ym. Voin kertoa, että olen kuluneen viiden vuoden aikana ollut kymmenissä ja kymmenissä palavereissa eri paikoissa. Tällä hetkellä en jaksaisi mennä yhteenkään, koska mikään sovittu ei hänen kohdallaan pelitä. Mahdollisuuksia ruveta hoitamaan itseään on ollut tarjolla paljonkin…

Mainitsit myös tärkeän asian, eli että jos äiti tulee joka kerta ja pelastaa, niin miksi muuttaa systeemiä? Itse olen pelastanut lukuisia kertoja, mutta nyt on mitta täynnä. Olen aikaisemmin kirjoittanutkin, että kotini on rauhoitettu paikka, jonne hänellä ei ole mitään asiaa muuta kuin sovitusti ja taatusti selvin päin. En päästä sisälle, jos tulee sopimatta oven taakse.

Puhelimen pystyn myös sulkemaan kokonaan (ystävillä ja läheisillä tiedossa toinen numero) ja se on itse asiassa helpottavaa. Ei tarvitse yhtään kytätä, onkohan soittanut tai laittanut viestiä. Se, että pystyn jopa sulkemaan puhelimen, on pitkän työn ja ajan tulosta. Olen aloittanut siitä 24/7 päivystyksestä :unamused: Sellaiselle, jonka läheisellä ei tällaista ongelmaa ole, on varmasti täysin mahdoton ymmärtää tätä puheliasiaa…

Joulua vietetään ilman tytärtä, koska ei pitänyt kiinni sovituista asioista. Keskityn toiseen lapseen, hänen poikaystäväänsä, miesystävääni, äitiini ym. Ja laitan oman puhelimeni kiinni! Julmaa(ko), mutta näin varmistan itselleni joulurauhan. Toki en tiedä, mitä tuleman pitää. Ilmestyykö oven taakse pyytämään sisään vai mitä. Mutta tällä kertaa äiti ei pelasta eikä pilaa omaa jouluaan (toki se tytär mielessä on, eihän siitä mihinkään kokonaan pääse).

Onneksi Vilpola toimii joulunakin :slight_smile: Jaksamista NM!

Koskaan ei voi etukäteen tietää, miten käy. Pessimistiset arvaukseni eivät tällä kertaa käyneetkään toteen, vaan päinvastoin: sain pojaltani kaksi parhainta joululahjaa! Ensimmäisen ehkä arvaattekin: hän oli pää selvänä, ei myöskään vieroitusoireita! :smiley: Siitä tiistaista ei lähtenytkään putki päälle, poika ei sittenkään heittänyt kirvestä kaivoon! Hän tuli tiistai-iltana takaisin kotiin ja on siitä lähtien ollut täällä lukuun ottamatta kauppareissuja, jotka on tehty yhdessä. Toista lahjaa ei ehkä moni usko, hyvä kun minä itsekään! Poika todellakin suunnitteli täydelliset jouluaaton kolmen ruokalajin ruuat kahdeksalle ihmiselle, hankki (minun rahoillani) ruoka-aineet ja valmisti kaiken itse! Keittiöön ei minulla ollut asiaa, kuusen sain sentään koristella! Eivät olleet perinteisiä jouluruokia, etupäässä kala-kasvispohjaisia, mutta tosi maukkaita! Jouluvieraammekin olivat ihmeissään! :slight_smile:

Malibu, luin taas pariinkin kertaan viestejäsi ja mietin tarkkaan sanomaasi. Olet kyllä viisas nuori nainen! Olet varmaan oikeassa siinä, ettei pojalleni enää tule mielihyvää retkahduksesta ja ettei retkahduksen tarvitse kestää enää viikkoa tai jopa useita. Senkin myönnän, että minulla on poikani kanssa ehkä liiankin läheinen suhde. En tosin haluaisi olla hänen tukihenkilönsä tai terapeuttinsa, se vain on jotenkin aina mennyt niin. Pojan on niin vaikea ottaa vastaan apua muualta. Kovasti olen yrittänyt saada häntä ulkopuolisen tuen piiriin. Ehkä sekään ei toisaalta ole hyväksi, ehkä olisi parempi, että hän itse hakeutuisi saamaan apua. Tästä on yksi esimerkki viime kesältä. En ole selvittänyt pojalleni, missä uudella paikkakunnalla kokoontuvat NA-ryhmät, koska hän on aina ollut niin voimakkaasti niitä vastaan. Sitten erään kerran hän yhtäkkiä kertoi käyneensä NA:ssa koulukaupungissa. Tosin hän kävi siellä vain yhden kerran. Olin aika ihmeissäni.

Tuo sopii kyllä just meidän jouluumme. Juuri tuo seikka hiukan kiristi joulutunnelmaamme, vaikka kerrankin ei olisi pitänyt olla mitään syytä. Erityisesti yksi lähisukulaiseni tuntui kyttäävän poikaa, ottaako tämä kenties toisenkin lasillisen punaviiniä ruuan kanssa jne. Ja minä taas jännitin, alkaako tämä sukulaiseni jäkättää asiasta ääneenkin (kuten hän on usein tehnyt). Toinen poikani otti selvästi tuon sovittelijan roolin. Jne.

Eli vaikka joulu sujui ennakko-odotuksia paljon paremmin, olen vieläkin sen kannalla, että joskus haluan vielä koko rumbasta eroon. Edes yhden kerran. Petunian idea yhteisestä joulumatkasta ei ole ollenkaan huono :wink: Nauti Malibu nyt lämmöstä huojuvien palmujen katveessa! :slight_smile:

Ihana kuulla, että joulunne onnistui ja poika tsemppasi noin upeasti!

Ihana kuulla N.M että kaikki sujui tosi hyvin… Itse ajattelin, että kun poika kuulostaa fiksulta ja kokee retkahduksen aiheuttaneen vain ongelmia; hän tuskin putkea jatkaa. Silti kun täällä ei tunne ketään IRL, ei uskalla liian positiivista/negatiivista asiaa kirjoittaa…

Mikäli pojallasi menee samalla tavalla nämä raitistumisvaiheet kun mitä itsellä; hänen retkahduksensa tod. Näk. Harvenee ja harvenee; toisaalta ne ovat henkisesti kovia paikkoja. Onneksi hänellä on kuitenkin sint. Itse olen sen tasan kerran soittanut apua äitiltä, kun olin ostanut bubrea ja piriä enkä itse niitä saanut heitettyä pöntöstä alas… Se oli hänelle kova paikka, etenkin kun tuo puhelu käytiin hänen ollessa töissä jamun piti olla kunnossa…

Tuo ympäristön paine sekä “aika kultaa muistot” on vittumainen yhdistelmä. Kuitenkin jos miettii vaikka vuoden takaiseen Jouluun, niin putki oli päällä koko loman. Ensi Jouluna voi jo ajatella että “kestin edellisenkin Joulun, joten…” Poika taitaa tajunnut sen tärkeimmän asian, että vaikka retkahduksia sattuisi, se mahdollisuus palata ‘normi-elämään’ on paljon helpompaa kun viekkarit ovat jo suunnilleen ohi. En itsekään ollut täysin selvänä kun oli se reilu puolen vuoden masennus, mutta huomasin että ei minusta enää käyttäjää saa… Lisäksi tuo halu tehdä asioita joista pitää, sekä mielenkiinto oppia uusia asioita tulee vasta jälkikäteen. Alussa mikään ei tunnu miltään…

Onneksi kerrankin tällainen tarina… :slight_smile: Ehkä lähdette ensi vuonna sinne etelään, tuo tuttu paikkakunta ahdistaa varmasti poikaakin; aikuisilla kun tulee helposti outo olo jos on vietettävä koko loma “vanhusten” seurassa…

Terkkuja kaikille muillekin täältä palmujen katveesta ja voimia! <3

Oi, täällä on niin paljon ihanaa luettavaa! NM:n poika ja Malibu siellä palmujen katveessa nautiskelemassa lämmöstä!

Minunkaan joulu ei ollut paha. Poika ja tyttöystävä tulivat jouluaattona syömään ja osallistuivat pikkulasten järjestämään joulupukkishowhun. Vähän sellaista jähmeää ja jännittävää oli, mikä tietysti on ymmärrettävää, kun siihen jouluun tosiaan kasautuu niin paljon muistoja ja odotuksia.

Huomasin taas, miten valoisa hymy pojalla on. Se on nyt tyttöystävän myötä tullut takaisin.

Tsemppiä, halauksia ja hyvää joululoman jatkoa kaikille, joilla vielä lomaa on! :slight_smile: