Kuningas Alkoholi TV1

Moi kaikille,

olen aika uusi täällä. Olin luonut tunnukset joskus kauan sitten, kun vielä join, mutta silloin en kirjoittanut viestejä. Eli periaatteessa uusi. Olen nyt saanut olla AA:ssa kohta vuoden, johon on mahtunut yksi retkahdus, muuten raittiina. Olen siitä tosi kiitollinen.

Varsinainen asiani on eilen illalla alkanut keskusteluohjelma Kuningas alkoholi ja sen aiheuttama pieni myllerrys mielessäni. Ohjelman juontaja, lääkäri Juhani Seppänen on ollut mulle jonkinlainen esikuva. Hänen kirjansa Selvästi juovuksissa oli ensimmäinen kosketus ajatukseen, että juomisen voisi lopettaa kokonaan. Join silloin vielä ja luin sitä välillä tuopin ääressäkin, mutta jotain alkoi itää ja myöhemmin pääsin AA:han.

Seppänen kertoi ohjelmassa raittiista vuodestaan ja paljasti, että sen jälkeen hän on taas juonut, mutta hänestä on tullut kohtuukäyttäjä: vain kerran viikossa. Olen kai niin naivi ja nuori aa-lainen, kun minusta tuo tuntui älyttömältä käänteeltä. Miten joku voi olla ensin raittiina ja sitten jatkaa taas, vaikka vähänkin? En oikein edes tiedä, mikä tässä ahdistaa. En ole kauheasti kaivannut viinaa, sen aiheuttama kärsimys on tuoreessa muistissa, samoin se, että mulla meni aina yli kohtuuden. Tulee jonkinlainen alemmuudentunne: miten toiselta voi onnistua kohtuukäyttö, vaikka juominen on ollut alkoholistista? Olenko vain huonompi, kun minulta ei onnistu? Kysymys on minulta outo, koska olen koko ajan ajatellut, että on helpotus olla juomatta, ja että viinalla buustatut tunteet eivät ole aitoja. Onko mulla jäänyt jotain huomaamatta itsestäni,jotain kaipausta, joka nyt puskee esiin?

Rosa Meriläisen kännäyshehkutus oli inhottavaa, kovan ja pinnallisen ihmisen iloista tietämättömyyttä alkoholin aiheuttamasta murheesta. Tuli vastenmielinen olo. Mutta kai se käy siltä, jolle se ei ole ongelma. En taida sietää sitä, ettei minun totuuteni olekaan totta kaikille. Haluaisin uskoa, että kyllä Rosastakin vielä alkoholisti tulee tuolla menolla. Mutta monista ei tule, ja he juovat iloisesti sen kummemin kärsimättä. Ahdisti vain tämän näkeminen telkkarista, ja se ettei Juhani Seppänen puuttunut siihen terävämmin. Ehkäpä ohjelman tarkoitus ei ollut saarnata. Ja mitä hyvää saarnaamisesta nyt tulisikaan, se vain karkottaa ihmisiä eikä auta ketään.

Toinen vieras Pekka Myllykoski oli minusta realistisempi hahmo. Vaikutti olevan kännissä kuvauksen aikanakin ja puheista päätellen enimmäkseen muulloinkin. Viinan aiheuttama surkeus näkyi kyllä selvästi. Silti tai juuri siksi ärsytti ohjelman kevyt sävy, jossa fiilisteltiin hauskoilla kännisekoiluilla.

Rosa Meriläinen sanoi, että hänestä ne jotka eivät juo, ovat bileissä tylsää seuraa ja tosikoita. Olen minäkin ollut jollain laillaa ilottomampi lopettamisen jälkeen, mutta eipä toisaalta ole ollut sitä viinan luomaa valeiloa. Silti se kommentti satutti. En hirveästi arvosta biletystä, mutta jostain kai jään paitsi, keveästä irtonaisesta olosta, jolloin huolet eivät paina. Mutta kun elämässä painaa huolet! Se on todellisuutta…

Yritin puhua ohjelman jälkeen mieheni kanssa, mutta hän oli tyly eikä kiinnostunut. Hän ei ole koskaan juonut eikä oikein ymmärrä tätä kaikkea. Hän on hyvillään, että olen raittiina, mutta ei tunnu käsittävän, miksi AA:ssa pitää vieläkin käydä ja miksi minulla on tällaisia ajatuksia. Ahdistaa, kun ei saa jakaa tunteita oman puolison kanssa. No, sen kanssa on muutenkin vaikeaa tällä saralla… Tajuan kyllä, että olen itse vastuussa omasta raittiudestani. Välillä kiukuttaa niin, että tekisi mieli lähteä taas mielenosoituksellisesti baariin ovet paukkuen. Mutta se olisi taas sitä vastuun siirtämistä pois itseltä: “eihän tätä kestä selvin päin…” Ja vastuun ottaminen omasta elämästä on yksi hienoimpia ja voimauttavimpia kokemuksia AA:ssa oloni aikana.

Katsoiko joku muu tuon ohjelman, ja mitä ajatuksia se herätti? Tai kommentoikaa, jos tästä viestistäni muuten nousee jotain kommentoitavaa.

Kyllä täälläkin heräsi täsmälleen samanlaiset fiilikset. Tunsin myös itseni jotenkin huonommaksi, kun en pysty kohtuukäyttöön, vaikka olin pisimmilläni viisi vuotta juomatta. Muuten olen kyllä digannut Meriläisestä, mutta nyt menin sanattomaksi. Ja anteeksi vain, mutta pienten lasten äitinä minusta oli järkkyä, että äidin pitää päästä kerran viikossa viihteelle! Ja että ihan varaa sen seuraavan päivän krapulalle. Ei hänellä ole ongelmaa, eihän? :open_mouth:

Roosa Meriläinen varmaankin edustaa alkoholiongelman koko luonnetta yhteiskunnassamme. Mitä ilmeisemmin omakaan alkoholinkäyttö ei ole ihan mallikelpoista - ainakin iltalehtien uutisoinnista päätellen. Tottakai silloin raittiit ihmiset tuntuvat pelottavilta ja uhkaavilta. Pari kertaa olen selvinpäin käynyt katselemassa kännipäiden bilettämistä. Tuskinpa minä heidän iloaan olen pilannut - ja se ilonpidon hauskuuden kanssa näyttää muutenkin olevan vähän niin ja näin. Olen myös tuttavapiirissä katsellut tavisten alkoholinkäyttöä. Heille se ei todellakaan ole mikään ongelma. “Kosteankin” illan päätteeksi voisivat melkein hypätä auton rattiin.

Me alkoholistit reagoimme alkoholiin eri tavalla, kuin tavikset. Nousuhumalan tunne on jotenkin mojovampi ja vie meidät mukanaan. Ei se tee meistä mitenkään huonompia tai parempia.

Kun tämän yhteiskunnan “kohtuukäyttökulttuuri” puskee päälle joka suunnasta (ikävin esimerkki oli tuo tuore väitöskirja, josta palstalla keskusteltiin), on hyvä silloin tällöin käydä AA-ryhmässä keskustelemassa kaltaistensa kanssa. Siellä asia osataan kertoa meidän kannaltamme oikealla tavalla - “yksi on liian vähän ja monta on liikaa”. Miksi moisen aineen kanssa pitäisi kiemurrella.

Minulla on ohjelma tallennettuna, mutta en ole vielä katsonut. Jos tuo pitää paikkansa mitä kirjoititte (ja miksei pitäisi), olisiko niin että meillä oli tässä ohjelmassa kolme juovaa alkoholistia keskustelemassa viisaasti asioista? Seppäsen kirjan omistan ja olen sen lukenut, ja siitä voi aivan selvästi päätellä mihen olevan alkoholisti. Siis nykyinen kohtuukäyttäjä? Hyvä jos näin on :cry:

Seppänen kyllä antaa kirjassaan itsestään kuvan alkoholistina. Lukiessani kirjaa pohdin kyllä mielessäni, onko sittenkään? Hänhän lähti alunperinkin mukaan vuoden raittiuskokeiluun ikäänkuin seikkailuun. Alkoholisti olisi ehkä suhtautunut asiaan hieman toisella tavalla. Sopii oikein hyvin kuvaan, että Seppänen olis pitänyt vuoden juomatauon päästäkseen irti tapajuomisessta. Aivan ilmeisesti myös onnistuen, jos kerran juominen on pysynyt kohtuudessa. Seppäsen kirja on sinällään oikein hyvä laakärin kirjoittama kirja alkoholista ja alkoholismista. Kirjaa riisuu niitä alkoholin myönteisiä myyttejä varsin mainiolla tavalla.

Itse en kirjasta juurikaan perusta, vaikkakin moni perusasia käy selväksi. Jonkinasteisesta kuivasta humalasta kaveri kärsi koko ajan, mm. yksi retkahdus ja jatkuvat alkoholittomien oluiden juominen. On kyllä jollain tavalla mahdollista, että hän on ollut vain suurkuluttaja tai tapajuoppo, mutta jotenkin kirjasta tulee mieleen omat fiilikset pitkien juomistaukojen aikana…

Samapa tuo sinänsä ja tottakai on positiivista, jos omakohtaisen alkoholiongelman kokenut on ohjelmaa vetämässä. Täytyypä katsoakin tuotos nyt :slight_smile:

Olipahan taas semmonen ohjelmapläjäys, että tuli semmonen fiilis, etteihän tässä mitään alkoholiongelmaa olekkaan. Eikun tänään vetämään pään täyteen ja varaa huomiseksi krapulapäivän, kun se kerran oli Roosa tädistäkin niin saatanan mukavaa ja suotavaa. Hyi helevetti mikä kana :open_mouth: ja voi olla että lapsellinen hekotus loppuu viimeistään siinä vaiheessa kun huomaa oman lapsensa kopioineen hyväksyttävän käytöstavan ja tulee kerran viikossa kotia kaatokännissä yltä päältä oksennuksessa ja spermassa. Voi viddu, ei siinä äiti ajattele omaa alapäätänsä pitemmälle asioita. Toinen siinä ohjelmassa yrittää kertoa omasta ongelmastaan alkoholin kanssa, niin Roosa täti sen kun vaan vetää lekkeriksi ja vähättelee asioita kanamaisella tyylillään. Tekis mieli sanoa kuin ennenvanhaan, että m… se ämmä on vailla ja kait se sen takia “radalla” alvariinsa hyppääkin.

Jos tämä kirjoitus häiritsee jotakin, niin poistan sen mielihyvin.

T.Proosantti

Okei… :smiley: Näyttää tosiaan siltä, ettei Suomessa osata vielä tehdä asiallista ohjelmaa alkoholista. Ruotsalaisesta “Viinan viemät” -ohjelmasta sain todella paljon irti. Siinähän toipuneet alkoholistit ja heidän läheisensä kertoivat avoimesti tapahtuneesta. Mahtava fiilis niiden jaksojen jälkeen.

Tässäkin olisi ollut ainekset hyvään lopputulokseen. Varsinkin jos haastattelu olisi tehty vain Pekka Myllykosken kanssa, lopputulos olisi voinut olla mielenkiintoinen. Kuitenkin myös haastattelijan aihevalinnat olivat niitä perinteisiä, eikä varmaankaan seuraavallakaan kerralla todellisiin ongelmiin pureuduta, koska aiheena taisi olla “miksi naiset rakastuvat renttuihin”…periaatteessa esim. läheisriippuvuus voisi tulla kyseeseen, mutta epäilen.

No, näillä mennään sanoi jääkiekkovalmentaja. Tänään menen ryhmään keskustelemaan asioista niiden oikeilla nimillä :slight_smile:

Aika erikoista puhetta entiseltä kansanedustajalta ja ÄIDILTÄ… Kännääminen on kuitenkin AINA terveysriski ja alkoholi hermomyrkky reippaasti nautittuna.Kaiken lisäksi se aiheuttaa valtavia menoja valtiolle. Roosalla näkyy muuten kyllä jo naamastakin tuo liikakäyttö. Reippasti juova/juonut tunnistaa kyllä merkit :wink: Nooh…itsekin olen ajatellut joskus noin.

Tässä muuten ote hallituksen esityksestä vuodelta 2006. Alkoholihaittojen kustannukset ovat Suomessa valtavat.

“Alkoholihaittojen välittömät kustannukset lähenevät miljardin euron luokkaa vuodessa ja painottuvat kuntien osalta sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksiin, valtion osalta poliisin, oikeuslaitoksen ja vankeinhuollon kustannuksiin. Välillisiä kustannuksia syntyy mm. alkoholisairauksista johtuvan työkyvyttömyyden ja ennenaikaisten kuolemien kautta. Noin 3 000 vuosittaiseen alkoholikuolemaan ja määrällisesti paljon laajempiin muihin alkoholihaittoihin liittyvien inhimillisten kärsimysten arvoa on mahdotonta rahassa mitata.”

Tai sitten Meriläisen pojusta tulee absolutisti. Valkosen tekemän tutkimuksen mukaanhan lapset häpeävät vanhempiensa alkoholinkäyttöä ja toivovat heiltä raittiutta. Eli mahikset ovat 50/50… Otetaanko mallia – vai otetaanko opiksi ja eletään itse ihmismäisemmin. :mrgreen:

Olen lukenut Juhani Seppäsen kirjan ja tykännyt siitä myös, mutta minunkaan nähdäkseni Seppänen ei ole alkoholisti vaan suurkuluttaja. “Raittiusvuotenaankin” hän lähinnä kitkutteli vuoden mittaisella “tipattomalla” litkien valtavia määriä alkoholitonta olutta.
Seppänen edustaa aivan erilaista näkokantaa alkoholiin, kuin toinen asiaan perehtynyt lääkäri Matti Rossi. Rossihan on ns. vakaumuksellinen alkoholisti (<- leikkisästi sanottuna : ) ja toipunut sellainen, joka myös omaa häikäisevän määrän päihderiippuvuuden tuntemusta ollakseen “vain” yleislääkäri.

Niin tuota ohjelmaa en eilen nähnyt, mutta jos se on nähtävissä netissä Yle Areenalla, tulen varmaankin katsomaan sen.

Hyviä suomalaisia dokumentteja päihdeasioista tulee tasaisen epätasaiseen tahtiin, mutta kokonaisia sarjoja ei ole paljon nähty.

PS. Roosa Meriläinen olisi varmaan kaveripiirissä hyvä tyyppi, mutta poliitikkona en osaa ottaa häntä vakavasti. Liikaa oheiskohua kaikenlaisine “Vittu haisee hyvälle” -rintanappeineen (voisin itsekin pitää sellasta) ja kannabiskohuineen, ja liian vähän poliittista näyttöä. Sori vaan, Roosa. :slight_smile:

Minusta näytti tässä ohjelmassa siltä, että jopa juontaja Seppäsellä saattaisi olla kuitenkin
vieläkin jonkinlaisia ongelmia suhteessa alkoholiin.

Sitten tämä miespuolinen haastateltava-Myllykangas vai mikä sen nimi oli- sanoi, että on otettava joka päivä olutta, että pitää krapulan loitolla. Vaikutti selvästi alkoholistilta.

Meriläisellä ei varmaankaan liene-ainakaan vielä- mitään suurempaa ongelmaa alkoholin suhteen.

Tietysti kaikki näkemykseni ovat subjektiivisiä, eli voin olla oikeassa tai väärässä

Tulipa katsottua areenalta kyseinen ohjelma ja alkoi todella ärsyttämään.
En ole perehtynyt (onneksi) Seppäsen kirjaan, hän kun ei tiedä alkoholismista mitään.

Eli ongelmaa hänellä tuskin on, sillä alkoholisti ei pysty kohtuukäyttöön.

Samaa mieltä.
Hänhän kertoi että “ei alkoholista saa enää sitä iloa irti kuin nuorena” ja että ei enää juo iloon vaan siirtääkseen krapulaa…
Samanlaista juomista oli itselläni ennen kun kuppi tuli täyteen.

Hänhän nauttii vetäessään perseet joka viikonloppu ja ongelmaa tuskin on niin kauan kun juominen on oikeasti hauskaa. Se “taviksille” suotakoot :smiley:

Ilmeisesti ohjelma yleensäkin oli tarkoitettu “taviksille”, tämän alkoholistin se ainakin sai näkemään punaista.
Tietoiskut ohjelman välissä riitelivät alkoholin hyvien puolien hehkuttamisen kanssa.

Yleinen jälkimaku ohjelmasta; alkoholin nauttiminen on iloinen asia ja sehän oli ohjelman aiheenakin, että ei sillä…

Ohjelmasta puuttui vain ikävä kyllä asianmukainen varoitus:

  • k-alkoholistit-

Kyllä, komppaan.

Ajoin itse tätä hieman takaa kun aikoinaan peräänkuulutin alkoholismia neurologisena fyysisena sairautena (siis vain geeniperimään ja aivokemiaan perustuvana). Se oli toki hieman kärjistettyä eikä sellasenaan sovellettavissa oikeeseen elämään.
Seppäsen kirja oli minusta ihan hauskaa luettavaa, mutta alkoholisti hän ei ole.