Muuten meillä menee ihan mukavasti.
Yritetään jatkaa kohtuudessa myös Jouluna!
Sano sille vaimolle, että sinä nyt vaan tarvitset apua ja se on myös parisuhteelle hyväksi, kun teet asialle jotakin ennen kuin ne asiat menee oikeasti huonoksi. Mitä sillä on väliä, jos joku tuttu näkee. Eipä tarvitse elää kaksoiselämää.
Unohtui kertoa että vaimo osti jo pari kuukautta sitten siskolleen ja tämän miehelle joululahjaksi ison laatikon hyvää punaviiniä meille kotiin säilytykseen ja kun lankomiehen perhe tuli yksi lauantai ruokakylään, tuli laatikko avattua ja siitä hupeni pari pulloa. Ihan kohtuukäyttöä.
Itsenäisyyspäivän iltana vaimo sanoi että hänelle maistuisi pieni lasillinen punaviiniä ja minä saisin lopun pulloa, mutta kun on aamulla aikainen ajo autolla.
Mielessäni kävi jo mielitekoni ja meinasin sanoa että kyllähän se aamuun menssä haihtuu ja nautitaan vaan hyvä viini itsenäisyyden kunniaksi.
Muistin kuitenkin Vähentäjät ja sanoin että ollaan vaan raittiina.
Kiitos Plinkki ja Vähentäjät!
On sinulla erikoinen vaimo, kun väkisin haluaa juoda. Eikä hän voisi juoda itse ja antaa Sinun ottaa vaikka vissyä?
Mulle jos noin tultaisiin juomaa tyrkyttämään, niin joisin sen koko laatikon. Riskialtista tyrkyttää juomaa, jos sen kanssa on ongelmia.
Tai sitten jos nousisikin kapinaan, että no enpä muuten juo, kun tyrkytetään. Mua saattais ihmetyttää ja ärsyttää niin paljon, että jättäisin juomatta. Tosiaan, mielenkiintoinen ja erikoinen kuvio, mikä vaatinee Sinulta lähempää tarkastelua, alkaen kysymyksellä: “Mitä vaimosi saa hyödyksi juomisestani? Tai voisi saada?”. Tsemppiä ja hyvän valinnan teit Plinkin suhteen! 
Juhanikari,
mietin, että kenties kyse on - hyvin, hyvin yksinkertaistettuna - siitä, että ongelmajuomisesi jatkuessa vaimosi voi olla “suhteen kunnollinen” ihminen. Ulospäin kaiken näyttäessä hyvältä hän saa eittämättä viestiä, jonka mukaan hän ei voi tehdä mitään muutoksen riippuessa yksinomaan sinusta.
Näinhän ei luonnollisesti ole. Kukin vastaa toki itsestään, mutta äärimmäisen harvassa ovat tilanteet, joissa vain yhden ihmisen olisi syytä tarkastella toimintatapojaan ja käytöstään - tai vastaavasti yksi ihminen voisi tyystin itsetutkiskelusta pidättäytyä.
Addiktoituneen ihmissuhteissa monesti saattaa toistua kontrollointi, aivan kuin tietynlaiset ongelmat olisivat paristojen plus- ja miinusnapa, vetävät toisiaan puoleensa: ajan myötä vain loppuu virta. Molemmista.
En tarkoita puolisosi olevan paha ihminen - olisi kovin karkeaa osoitella pahaksi ihmistä, jota ei pari luettua riviä enempää tunne, ja toisekseen, en usko pahoja ihmisiä olevan, ainoastaan pahaa mieltä, satutettuja…löytyyhän varmasti syy sille, miksi puolisosi on valmis kovin kyseenalaisiin - “likaisiin” - keinoihin näyttäytyäkseen paremmassa valossa. Kuinka huonoksi hän kokee itsensä, jos hänen täytyy valjastaa moiset konstit käyttöönsä - uskotellakseen itselleen, mikä todennäköisimmin ei edes toimi. Tästä syystä kireys.
Perustuuko suhteenne - tällä hetkellä - siihen, että jatkat entiseen malliin; jolloin puolisosi voi jatkaa varmistaakseen sinun jatkavan ja…luulen teidän kumpaisenkin olevan onneton ilman, että olette vastuussa toistenne onnettomuudesta, mutta selvää on nykyisen kaltaisen kiertokulun onnettomuuttanne vain lisäävän. Huonontavan entisestään huonoa itsetuntoa: joka ei - kertomasi perusteella uskallan sanoa - ole puolisollasi todellakaan hyvä. Eikä tietysti sinullakaan, muutoinhan et alkoholia “tarvitsisi”.
Minusta on joka tapauksessa perkeleen hienoa, että itse olet ymmärtänyt ongelmasi: voisithan antaa itsesi niellä totuudenvastaiset väittämät ja vihjeet, selittämällä ne vaikka viisaudeksi, kun et viitsi lähteä riitelemään tai haastamaan.
Toisinaan helpoin tie ei olekaan se helpoin: useimmiten ei. Alussa niin vain kuvittelee - panostaen eskapismiinsa voiman, jonka soisi kanavoitavan realismin kohtaamiseen.
Olet onnistunut ottamaan merkittävän askeleen: sen, joka kulkee totuuden äärellä, totuuden äärelle. Olet jo osoittanut sinussa olevan maastoa muuttua vaimosi asenteista huolimatta - olennaista ei ole lopulta sekään, oletko tehnyt jotain konkreettista: ensin on ymmärrettävä, myönnettävä tilanteensa, itsensä. Sen jälkeen teot kyllä löytävät hermojärjestelmään.
Muutos voi hyvinkin olla tarttuvaa: puolisollasi saattaa olla ongelmia turvallisuudentuntojen kanssa - siihen kontrollointikin hieman viittaisi - jolloin vanhaan takertuminen kaikessa helvetillisyydessäänkin voi tuntua tuttuutensa vuoksi vähemmän pelottavalta. Mikään persoonallisuudenpiirre ei kuitenkaan yksinään tee jostakin toimivaa tai toimimatonta: ihminen on laaja-alainen kokonaisuus, yksilö.
Sinulla on kunnioitettava asenne. Olet oikeutettu omaan tahtoosi, omaan itseesi.
Kiitos kommenteista!
Totuushan on että jokainen vastaa itse omasta juomisestaan. Ei puoliso eikä kukaan muu.
Eilen tuli kutsu syntymäiville 19. Päivä.
Menemme autolla ja minä ajan.
Otan sen tervetuliaiskumpan enkä muuta.
Syksy ja alkutalvi mennyt hyvin kohtuukäytössä.
Jos kohtuukäyttö ei onnistu, siirryn nöyränä tuonne Lopettajien puolelle!
Askin päivässä polttaneena sain röökinkin lopetettua melko helposti n 10 vuotta sitten.
Hyvää Joulun odotusta kaikille!
t. Juhani
Kohtuukäytössä ei ole mitään vikaa. Pysy siinä, jos onnistuu. Kun alkaa olla krapuloita ja varsinkin pahoja, niin sitten mieti lopettamista, muttta [size=200]HUOM[/size], jos haluat lopettaa, niin lopeta ihmeessä.
Juhani,
jokainen viime kädessä vastaa itsestään - ja vaikutat oivaltaneen tämän käytännössä, et ainoastaan paperinmakuisesti. Ei kuitenkaan ole väärin toivoa lähimmiltäön tukea, sen jokainen ihminen on ansainnut ihan itsenään, tilanteessa kuin tilanteessa. On toki pidettävä mielessään, ettei keneltäkään voi tukea pakolla nyhtää - ja itse kukin antaa sitä, mitä tarjottavana on. Kohtaako kysyntä ja tarjonta - sekään ei ole yksinkertaistettavissa: toisinaan saattaa saada lopulta paljon jostakin sellaisesta, joka/mikä alkuun vaikuttaa oudolta, jopa enemmän veloitukselta kuin annilta.
Kiistatta selvää on kuitenkin, ettei vaimosi käyttäytyminen ole tukea - se vaikka ei tarkoitakaan, ettet sitäkin voisi hyödyksesi kääntää, haastaa itseäsi (kuten mitä ilmeisimmin olet tehnytkin) ja onnistumisten kautta huomata, ettet ole ketään huonompi, kukaan ei ole. Se, mitä lähinnä tarkoitin sanoa, on, että puolisosi hyvinkin kantaa sisimmässään alemmuudentuntoja - joihin sinä et ole osallinen - joita kompensoi kontrolloimalla sinua. Toisaalta tämä kaikki vain jatkaa (keskinäistä) alemmuudentuntojen kehää(nne). Se ei katkea itsestään. Harvassa lienevät tilanteet, jossa kumpainenkin “valaistuu” samanaikaisesti tajuamaan toimintansa vahingollisuuden, niin itselleen kuin toisille; itsensä kautta toisille. Sinut on helpompi nähdä vastuullisena, onhan vajaus pullossa aivan hetkessä osoitettavissa: siitä saadaan syyllisyytesi kaikkeen. Niin ei tietenkään ole.
On hienoa, että otat vastuuta, mutta sinun ei kuulu roudata enempää kuin oma osuutesi. En todellakaan yritä vihjailla puolisosi olevan ilkeä tai sinnepäin. Kuten aiemmassa viestissä kirjoitin, kenties hän potee turvattomuutta - joka ei ole sinusta lähtöisin - minkä tähden takertuu kerkeästi vanhaan tuttuun, olipa se haitallista tai ei. Tässä tapauksessa se vain lisää turvattomuutta.
Kipeä mieli tapaa ruumiillistua kyseenalaisiksi - toisinaan häijyiksikin - toimintamalleiksi. Se ei silti tarkoita ihmisen olevan paha. Toki on heitä, jotka eivät kykene irrottamaan manipuloivasta suhtautumisestaan toisiin - läheisiin - mutta eivät hekään pahoja ole, uskon, ainoastaan erittäin herkkiä, särkyneitä. Mutta vaikka kuinka ymmärtäisi toista - mielestäni koskaan ei voi ymmärtää liikaa - itseään ei luonnollisesti uhrata pidä. Se ei ole ymmärtämistä: kadottaa vain itsensä ja sen myötä kaiken. Katkeaa yhteys maailmaan, ihmisiin…
Nämä ovat vain ajatuksia, neuvomaan en saata ryhtyä: jokaisen on saatava löytää tiensä, jokainen on oikeutettu näköiseensä elämään.
Sinulle, Juhani, toivon paljon hyvää.
Kiitos suojelusenkeli viisaista sanoistasi.
Kaikkea hyvää Sinullekin!
t. Juhani
Juhani. Vieläkö on kohtuus onnistunut? Mulla menee ihan päin P:tä. Pakko mennä jonnekin hoitoon tai hakea antabusta yms. Kävin tänään AA:ssa ja se auttoi edes hiukan, mutta verenpaineet huitelee punaisella.
Kohtuudella mennään ja raittiina 18.3 asti.
Tsemppiä Sinulle!
Hyvä, että teillä menee hyvin. Minun juomiseni on karannut niin pahasti käsistä, että on mentävä hoitoon.
Eikös ole jo vanha juttu se, että toinen puolisoista, useimmiten nainen, hoivaa juoppoa puolisoaan ja jopa auttaa juomien hankinnassa? Läheisriippuvuus on niin voimakasta, että vaimo ei kestä sitä, jos puoliso raitistuu ja alkaa pärjätä ilman jatkuvaa auttamista. Tilanne johtaa useinkin avioeroon. Ja ex-vaimo löytää nopeasti uuden alkoholistin hoivattavakseen. Läheisriippuvainen nainen ei edes itse tajua, kuinka riippuvainen hän on auttamiskohteesta.
Kai se on tylsää olla raittiin miehen kanssa, kun joutuu tuntemaan itsensä tarpeettomaksi? :mrgreen: