Minun oli pakko rekisteröityä tänne ja purkaa sydäntäni. Tästä aiheesta kun ei voi oikein kenellekkään läheiselle avautua. Tätä pahaa oloa kun ei voi edes omalle miehelleen purkaa. Olen jo pitkään miettinyt mieheni riippuvuutta kannabikseen. Joskus siitä hänellekkin maininnut, mutta tulee aina niin jyrkästi vastaan. Tänään kun tulin kotiin ja näin mieheni olut kädessä ja silmät aivan ristissä, mietin että minun ihana miehenihän näyttää samalta kun tänään bussipysäkillä riehuneet narkomaanit. Olin järkyttynyt. Rakastan tuota miestä yli kaiken, mutta mielessä kävi, onko tuo mies se mitä olen aina mieheltä halunut ja mitä haluan tulevaisuudessa. Olemme olleet yhdessä reilut neljä vuotta. Olemme puhuneet, että haluamme oman kodin ja lapset yhdessä ja olla vanhainkotiin asti yhdessä. Olen tähän asti vain elänyt sillä ajatuksella että näin todellakin haluan ja odottanut miehen kosintaa ja sitä että tekisimme unelmistamme totta. Nyt alan pikku hiljaa kuitenkin heräämään todellisuuteen. Mitään ei ole tapahtunut. Kaikki pyörii päivästä ja vuodesta toiseen samaa rataa. Mies ei ole kosinut, puhuu aina “sitten joskus”. Asunto asiamme ei etene, sekin “sitten joskus” kun on parempi tilanne. Miehen panostus ylipäänsä suhteeseen on sen tyyppistä että en tiedä jaksanko enää odottaa sitä "sitten joskus "-parempaa aikaa, itse kun olen kokoajan yrittänyt tehdä parempaa aikaa ja töitä sen eteen. Pilven polttelu vaan saa mieheni niin väsyneeksi että hän vain elelee tyylillä ei huolta huomisesta. Ja rahaa menee vuodesta toiseen tuhansia eroja poltteluun, rahallisesti parempaa aikaa siis tuskin tulee ilman lottovoittoa.
Olen suhteemme alusta asti tiennyt mieheni polttavan ja se ei ollut ongelma minulle. Ehkä siksi, että en ollut koskaan ennen ollut tilanteessa jossa läheinen polttelee. En tienny alussa että mieheni oli päivittäin paukuissa. Mies on aina niin positiivinen ja rakastavan oloinen pajapäissään. Elämä hymyilee ja hän on halukas juttelemaan tulevaisuudesta ja pystyy olemaan hieman romanttinenkin. Toista se on kun ei ole pajaa. Silloin tulee kurttu otsalle, ei huvita puhua, jalat vispaa, on niin hermostuneen oloinen ja poissaoleva, epäilen usein että minussa on nyt jotain vikaa ja tulee olo ettei hän niin paljon rakastakkaan kun eilen illalla paukuissaan. Tämä särkee sydämeni. Tuntuu että oikeasti en edes tunne koko ihmistä. Olen kai rakastunut siihen ihmiseen joka polttaa ja on iloinen ja rakastava mutta toisaalta vihaan sitä miltä hän näyttää paukuissa, on niin sekaisin ja joskus niin jumissa että ei muista edes pyyhkiä kuolaa suunpielistään ja makaa vain lamaantuneena. Ahdistaa kun haluaisin tehdä ja olla aktiivinen yhdessä, mutta mies on aina niin paukuissa että ei jaksa liikkua. Eniten pelkään, että olen antanut turhaan tälle suhteelle kaikkeni ja jonain päivänä huomaan hukanneeni elämäni aivan väärän henkilön kanssa. Ehkä me molemmat haluammekin muuta.Ehkä mieheni tarvisi naisen joka myös polttelisi, sillä enkai minä voi aikuista miestä käskeä lopettamaan tai vähentämään. Kyllä kai hän olisi sen jo tehnyt jos haluaisi. Vai tarviiko hän apua siinä minulta? voinko auttaa, vai onko tällainen ihminen koskaan valmis luopumaan tai valmis hallitsemaan käyttöä esim vain viikonloppukäyttöön? nyt kun käyttö on päivittäistä. Päivittäinen käyttö vie myös todella ison määrän rahaa mieheltä. Yhdessä kun asutaan se vaikuttaa myös minuun. Minä en käytä päivittäin rahaa itseeni vaan yritän miettiä niin että rahaa kuluu lähes tasapuolisesti meihin molempiin. Mies taas lähinnä panostaa aina omaan pajaansa ja herkkuihin joita hän tarvii mässyissään. Harmittaa, kun ne sadat eurot mitä hän käyttää tuohon kuukausittain, voisi mennä yhteisiin haaveisiimme, asuntoon, häihin, kodin juttuihin, meneekin vain hänen hölmöön viihteeseen. Kun taas minulta ylijäävät sataset menee yhteisiin juttuihin. Olen hankkinut kaikki meillä olevat kalusteet ja kodinkoneet yksin, koska miehellä ei ole koskaan ylimääräistä, tai halua panostaa meihin. Voisin varmaan jatkaa loputtomiin selitystä. Pohjimmainen ajatukseni ei ole syyllistää miestä vaan saada neuvoja ja tukea teiltä muilta. Rakastan miestäni. Hän on minulle tosi tärkeä ja haluan panostaa tähän. Tuleeko asiat ikinä muuttumaan teinistä asti poltelleen miehen kanssa. Mitä kun tulee perhettä, onko lupaus “vähentämisestä” realistinen vai vaan sana helinää? Pelkään että emme voi ikinä hankkia lapsia tämän takia. Jos hän pystyisikin lopettamaan tai vähentämään, onko hän aina sitten kiukkuinen minulle ja lapsille kun tulimme hänen ja pajan väliin? Tulenko minä jatkossakin tekemään kaikki suuremmat hankinnat ja tavoittelenko yksin asuntolainaa varten säästämistä? mitä minä teen? Lähteäkkö suhteestä vai jäädä? Lähteminen ei tunnu oikealta, ja haluaisin että tämä toimisi ja voisimme vaan elää onnellisesti. Miten tästä ylipäänsä voisi puhua miehen kanssa niin että hän ei heti kieltäisi mitään ongelmaa olevan ja alkaisi kertoa pilven polton hyvistä puolista tai “tällainen mä vaan oon” puolustuksia? Pahoittelen sekavaa tekstiä. Toivoisin kuulevani kokemuksia ja vinkkejä miten ottaa asia puheeksi miehen kanssa niin että en loukkaa häntä ja voisimme keskutella tosissamme tulevaisuudesta. onko pajattomalla ja pajaisella päällä tulevaisuutta?
Hei ja tervetuloa kohtalotoveri <3
Minulla tausta on sellainen, että ns ex- mieheni on sekakäyttäjä. Hän lopetti muiden aineiden käytön sillä verukkeella, kunhan saa poltella pilveä esim. pari kertaa viikossa. Suostuin epätoivoissani tähän, koska siihen asti elämä oli täyttä kaaosta. Ajattelin, että mikä tahansa vaihtoehto on parempi. Sopimuksia tehtiin, mutta mikään ei pitänyt. Mies alkoi poltella päivisin salaa ja keksi syitä lähteä milloin mihinkin asioille, jotta pääsi polttelemaan. Hän raahasi bongeja jo kotiparvekkeelle, vaikka meillä on lapsiakin. Pyysin viemään niitä pois. Lopulta tilanne eteni siihen, että mikään ei auttanut. Tein kaikki klassiset virheet hänen kanssaan. Valehtelu ja salailu yritykset pahenivat. Koko elämä alkoi pyörimään paukuttelun ympärillä ja lopulta esiin tuli jo rauhoittavat lääkkeet, kun niin ahdisti. Vuosia kestin tätä sekameteliä, kunnes sain tarpeekseni. Enää meillä ei ole mitään tekemistä keskenämme ellei mies tajua alkaa hoitamaan itseään ja halua lopettaa päihteidenkäyttöään. Minä en saanut häntä rakastettua terveeksi, vaikka sitä niin halusinkin. Sinun kohdallasi toivon kokemuksesta, että unohda ainakin perheen perustaminen niin kauaksi aikaa, että näet mihin suuntaan miehesi käyttö menee.Tsemppiä ja voimia…
Kiitos vastauksestasi. Sinulla tuntuu olevan vielä raskaampi tarina takana. Meillä onneksi ainut päihde on tuo kannabis joka kohtuullisessa käytössä ei olisi varmasti edes ongelma. Tänään itkin koko matkan ajaessani ystäväni luo. Mies toi minulle auton suoraan töihin, kultaista että oli näin tehnyt, niin ehdin ajoissa tapaamiseen, mutta hän ei ollut polttanut. Kasvoilla oli taas se kylmyys ja ärsyyntyneisyys mitä ei ole paja päissä. Tajusin, että se ketä rakastan ei ole se henkilö joka ei polta vaan se joka polttaa… vaikeaa selittää. Mutta pelkäänpä että perheenperustamiset täytyy kyllä unohtaa. Haluaisin mieheni lopettavan rahan, terveyden ja polttelun aiheuttaman laiskuuden ja apaattisuuden takia, mutta haluaisin että hän olisi “selvin päin” myös se sama iloinen, rakastava ja lempeä ihminen, mutta ilmeisesti se ei ole hänen perus luonteensa. Hassua tajuta se näin myöhään. Ja niin surullista. Ehkä yritän tästä hänelle vielä puhua. Se ei vaan ikinä johda mihinkään muuhun kuin riitaan ja loukkaantumiseen.
Mukavaa että voi tänne avautua. Helpottaa heti.
Miehelläsi tuntuu olen tuo pajauttelu iso osa arkea myöskin…samoin kuin meillä. Tiedän ne tunteet, kun yrittää itselleen järkeillä miksi miehen tulisi lopettaa. Mies ei kuitenkaan näe asioita samasta vinkkelistä. Meillä luvattiin vähentää radikaalisti ja jopa lopettaa välillä. Mikään ei kuitenkaan koskaan muuttunut…näin se valitettavasti meni. Hänen lupauksensa saivat ainoastaan hänelle lisää tilaa jatkaa harrastustaan, koska minä vetäydyin useimmiten hieman taaksepäin tyytyväisenä siitä, että lupaus oli tehty. Ihmiset, jotka sanovat ettei pajauttelusta tule mitään haittaa, niin ovat täysin väärässä. Meillä ainakin miehellä on niin vahva henkinen koukku tällä hetkellä siihen tuotteeseen, että kaikki muu tuntuu olevan yhdentekevää. Tiedän hänen rakastavan meitä, mutta käy mielessään varmaan nytkin valtavaa taistelua päänsä kanssa, mutta minä olen ehdoton…tällä kertaa! Ja mitä kirjoitit miehesi käytöksestä, kun poltettavaa ei ole, niin sama homma oli meillä miehen kanssa. Näinä aikoina hänen kanssaan elo oli mahdotonta, mutta en myöskään voi suostua siihen, että pajauttelee päivät pitkät ja makaa vain flegmaattisena sohvalla. Sinun miehellä tuntuu olevan myös melkoinen henkinen tarve poltteluun! Olen väsynyt, loppu ja surullinen, mutta en voi muuta enää. Ihminen kyttäämisineen , nalkutuksineen ja loputtomine auttamisen haluineen teki minustakin jo ihmisen, jota en siedä.
Minävain91, miksi puhut meidän unelmistamme, kun puhut häistä, perheenperustamisesta, asunnon ostamisesta jne.? Eivätkö ne ole lähinnä sun juttujasi? Oletko kysynyt mieheltäsi, mitä hän itse todella haluaa? Ehkä asia onkin niin, ettei hän haluakaan noita “teidän” juttujanne ensinkään, vaan hänen unelmansa voi olla ihan vain se pössyttely ja pajapäissään jumittaminen. No joo, tuossa oli hieman kärjistystä. Vaikuttaahan tuo siltä, että miehelläsi on vakava riippuvuus kannabikseen, joka ei hänen omasta mielestäänkään ole välttämättä lainkaan mukava asia, siis muutenkaan, kuin vain liiallisen rahanmenon tähden, mutta irtautuminen on tosiaan vaikeaa, koska kannabis vaikuttaa niin suuresti psyykeen ja vieroitusoireet aiheuttavat mm. masennusta, jota ei sitten kestäkään, joten sitä pitää lääkitä sillä, millä se on tullutkin.
Vaikka miehesi onnistuisikin vieroittautumaan kannabiksesta ja saisi päänsä selvitettyä siihen kuntoon, ettei hän enää mitään päihteitä tarvitsisi, niin sulla olisi ongelma, eli juuri tuo, että haluat tietynlaisen miehen ja olet kovasti halukas muokkaamaan sitä tuosta nykyisestä miehestäsi. Asiat eivät vain valitettavasti mene niin, että napataan jostakin ensimmäinen ukko, joka vastaan kävelee ja aletaan tehdä siitä sitä unelmien miestä, vaan mielenkiinnonkohteiden, unelmien jne. on käytävä yksiin jo ihan lähtökohtaisestikin. Tietenkin ihmiset muuttavat mieltään asioista, kehittyvät ihmisinä ajan ja kokemusten myötä, parisuhteen eteen tehdään väliin ns. uhrauksiakin jne., mutta mikäli X:llä ja Y:llä ei alunperinkään ole mitään yhteisiä intressejä elämässä, niin silloin on parempi lähteä eri suuntiin. Tämä ei koske pelkästään päihteitä ja ongelmia niiden kanssa, vaan tuota tapahtuu ihan päihdeongelmattomien/päihteettömien ihmistenkin kesken, että mä haluan sitä, tätä ja tuota ja tuo tuossa saa luvan taipua mun suunnitelmiini ties mistä prinsessahäistä, koska mä haluan.
Miehelläsi siis on melko selkeäkin ongelma huumeiden(no, lähinnä kai sen kannabiksen) kanssa, eikä hän kohtele sua kovin hyvin, mutta mietipä, miten sä itse kohtelet häntä, kun ns. pistät ajatuksia hänen päähänsä ja vaadit, että hänen olisi taivuttava kaikkiin sun juttuihisi, joista hän ei välttämättä piittaa tuon taivaallista 
. Musta jotenkin vaikuttaisi siltä, ihan vain näin netin välityksellä ja kirjoitustesi perusteella, että miehesi on kanssasi lähinnä siksi, että saa “hyvän ylläpidon”, jolloin 24/7-pajauttelu on helpompaa ja mukavampaa toteuttaa. En todellakaan tarkoita, että olisit mikään kusipää ja miehesi saattaa ihan oikeastikin pitää susta ihmisenä, mutta parisuhteeseen ja yhteisten tulevaisuuden suunnitelmien toteuttamiseen teistä tuskin keskenänne on.
Edit: Valitat siitä, että miehesi elää sitä “sitten joskus”-todellisuutta, mutta niinhän säkin elät, eli odotat elämänne/elämäsi muuttuvan jotenkin taikaiskusta ruusuiseksi sitten joskus, kun miehesi lopettaa kannabiksen käytön. Ja miksi sen miehesi pitäisi jotenkin erityisesti kosia sua, jotta voisitte mennä naimisiin? Joo, toki se on ihan romanttinen ele, jonka voi tehdä sitten, kun yhteinen päätös naimisiin menosta on tehty, mutta minä ainakin olen sen verran nykyaikainen nainen, tietystä “patavanhoillisuudestani” huolimatta :mrgreen: , että naimisiin meno on tosiaan kahden ihmisen yhteinen päätös, ei mikään päähänpisto, jonka toinen saa ja sitten toista viedään 
.
Kiitos taas vastauksista. Maria-76, on tosi hienoa että oot nyt itse tehnyt päätöksen missä aiot myös pysyä. Se ei helppoa ole. Pahinta on kyllä se että ongelma muuttaa jo itseäänkin ihmisenä ja huomaa olevansa sellainen kauhean kireä akka, jollaiseksi ei itseään olisi aiemmin tunnistanut.
Winston-84, Oli aika kannustavaa lukea sinun viestiä, vaikka karuahan se on. Olen miehelle joskus sanonutkin jo että nämä haaveet ovat varmaan vain minun haaveita kun hän ei ole niissä yhtä täysillä mukana. Tähän hän aina toteaa haaveilevansa niistä ihan yhtä paljon, mutta osaa elää myös hetkessä ja olla tästä hetkestä onnellinen. Kuulema pitäisi jaksaa odottaa näiden asioiden tapahtumista. Minusta taas elämää ei voi elää niin että asiat lykkää odottamaan parempaa aikaa, silloin sitä parempaa aikaa voi odottaa maailman tappiin asti. Mies alunperinkin on alkanut puhumaan tulevaisuudesta, kuinka haluaa että ostettaisiin oma talo ja jne. Mutta ehkä se voi vain olla sitä, että näillä puheilla on saannut pidettyä minut tässä suhteessa ja varmistaa sillä että pysyn suhteessa niin pitkään kunnes löytää itselleen paremman ratkaisun. Ja mitä tulee kosimiseen, itse taas olen vanhanaikainen ja toivoisin miehen tekevän sen. Itse en tarvitse mitään prinsessahäitä, vaan minulle se olisi vahvistus sille että todellakin ollaan tässä aina yhdessä ja ajatus siitä on molemminpuoleista. Ehkä mies ei juuri siksi olekkaan kosinut, että ei koskaan aiokkaan naimisiin minun kanssa puheistaan huolimatta. Tänne kirjoittaminen on saannut ajatukset liikkeelle hyvin. Ehkä yritän alkaa rakentamaan elämää uudestaan niin että rakennan sitä itselleni ja mies tulkoon perässä jos rahkeet riittää. Olen ehkä ollut hölmö kun olen uskonut hänen puheisiin siitä että haluaa joskus mennä naimisiin kanssani, kaikki hänen puheet on ollut niin uskottavia ja meillä kun synkkaa kuitenkin monissa muissa asioissa niin hyvin.
Olet oikeassa siinä, että elän itsekkin ajatuksessa “sitten joskus”. Sehän minua harmittaakin, että olen itsekkin jäännyt junnaamaan paikoilleni. Olen yrittänyt viedä elämää eteenpäin, mutta kannabis jarruttaa sitä viemällä rahat ja energian toisesta. Ehkä ne “haaveet” olisi lähinnä vain plussaa hänelle, eikä niin tärkeitä, että jaksaisi nähdä liikaa vaivaa niiden eteen. Yritän tästä eteenpäin katsoa myös peiliin. Ehkä todellakin miehelleni riittäisi myös se, että vain elettäisiin näin vaikka maailamn loppuun asti, poltellen piippua.
minävain91 !
Ehkä sinun on syytä alkaa elää itsellesi ja tehdä asioita, joita itse haluat. Miestä on turha vaatia tilille pajauttelusta, jos hän haluaa vaan pajautella. Se on hänen valinta, johon ei voi vaikuttaa. Miehelle voi toki sanoa, ettei pidä siitä, että mies on aina pöllyssä, mutta vaatimaan on turha ruveta mitään. Olette puhuneet jo asiasta ja se on johtanut ainoastaan riitelyyn…ja turhaan sellaiseen. Se kertoo siitä, että mies ei halua pajauttelun suhteen vähentämistä eikä sitä, että hänet vaaditaan tilille asiasta. Hän ei halua samaa asiaa kuin sinä…näin se menee. Tämä asettelu tuo loputtoman suon ja kuilun väliinne. Sinun ei toki tarvitse asiaa hyväksyä eikä päivittäistä pajauttelua ole pakko katsella, mutta siinä vaiheessa kannattaa oikeasti miettiä onko suhteellanne tulevaisuutta ensinkään <3
Huh huh…onpas ollu rankka ilta 
Mies uhannut puhelimitse itsemurhalla, haukkunut minut maan rakoon ja raivonnut miten minä olen tehnyt hänestä päihdeongelmaisen, koska olen niin mielenvikainen. Yritin muistutella jossain huudon välissä, että minun tuellani pääsi aikanaan pohjalta ylös, joten päihdeongelma on ollut hänellä jo ennen minuakin.Mies suolsi suustaan niin rankkaa tekstiä, että pahaa teki 
Jälkeen ajattelin, että miksi ihmeessä edes kuuntelin koko haukkumista ja sain itseni itkemään hänen sanojensa vuoksi…sitä hän juuri ehkä halusikin…saada minut polvilleen ja sen, että pystyi jotenkin käsittelemään taas tunteitani. Mies on vihainen, kun en ole antanut tavata lapsia nyt ollenkaan kahteen viikkoon. En halua häntä kotiimme, itse majailee huumeluolassa, jonne en lapsiamme anna enkä luota enää siihenkään, jos sanoo olevansa selvinpäin. Kaksi viikkoa on ollut nyt enemmän ja vähemmän jossain tuotteissa Nyt lupasi kirjoittaa jäähyväiskirjeet lapsille ja pudottaa laatikkoon. Mitäköhän seuraavaksi on odotettavissa, jos näin ehdottomana pysyn??? Pelottaa jo valmiiksi, mutta pysyn kannassani… Rakastan häntä, enkä aio omalla toiminnallani enää mahdollistaa tuota toimintaa
^Tuo on valitettavan “normaalia toimintaa” käyttäjän taholta, koska pakotat hänet valitsemaan asioiden väliltä… Itse olen ollut käyttäjä +10v ja reilu 10v nykyisen avokin kanssa. Tosin nopeat kykenin jättämään “jo” reilun vuoden seurustelun jälkeen, joten teoilla sain aikaa. Tosin itse olin naisena se addikti, mies ottaa satunnaisesti alkoa.
Psyykkisesti käyttäjä jää sille tasolle ongelmanratkaisutaidoissa yms mikäli pakenee aina ongelmiaan päihteisiin. Itse uhkailin aiemmin läheisiäni im:lla, koska se oli kotona sallittua!
Usein käyttäjä korvaa toisella päihteellä ongelman, ja syyllistämällä muita saa “luvan” jatkaa käyttöä. Harvoin kuulee sen käyttäjällekään olevan helppoa haukkua toinen täysin, mutta usealle nuo huonot kohtelut ovat vielä yksi syy lisää käyttää… Et olisi ensimmäinen puoliso, kenen käyttävä puoliso ottaisi pilven lisäksi myös muita aineita…
Sinun täytyy käydä läpi oma ongelmasi eli käydä läpi prosessi, miksi haluat huonoa kohtelua ja olet jatkanut sen hyväksymistä? Käyttäjän tulee taas käydä läpi oma prosessinsa, ja mikäli hän ei siihen ole valmis; tavoitteenne eivät tule kohtaamaan…
Itse olin käyttäjänä siten erilaisessa prosessissa, että halusin lopettaa. Olin kuitenkin paljon pahemmin koukussa, kuin mitä uskoin olevani. Olen bout 5v ollut kh:ssa ja ennen hoitoon lähtöä, oli erittäin epäselvää jatkammeko suhdetta hoidon jälkeen. Nyt reilu 5v:n jälkeen olen pystynyt näyttämään, etten halua palata siihen elämään. Itse olen miettinyt, että vaikka halusin raittiin kumppanin, siitä on ollut hyötyä vain ja ainoastaan siten, että kukaan ei ole helpottanut retkahtamaan. Loppupeleissä kaiken työn tekee itse, kasvaa itse henkisesti ja hakee tunnustusta “tavallisen elämän” opettelusta. Aivan kuten parisuhteessa yleensäkin, mutta parisuhteen vaihe jää addiktin kanssa samalle tasolle. Hän ei halua/kykene/pysty ottamaan puolison roolia, koska päihde menee ihmisten edelle… 
Itse usein ihmettelen kuinka kauan raittiit (yleensä naiset) katsovat sekoilua. Usein tarvitaan jotakin todella kongreettista, ennenkuin saavat tarpeekseen ja tällöin “nipottavat” pienistä asioista… Käyttäjän mielestä. Lastensuojelun kautta mies voi tavata lapsia valvotusti, mikäli seula on puhdas… Näitä erilaisia vaatimuksia voi myöhemmin ilmetä, mutta näihin on lait.
Itse uskon, että maailmassa ei olisi ainoatakaan sairasta/päihde-/mt-ongelmaista, mikäli rakkaus riittäisi parantamaan… Voimia Sinulle ja lapsillesi, koti ainakin lienee rauhallisempi & organisoidumpi rytmi. Mikäli alat itse haikailemaan exän perään, mieti miksi haluat sitä vuoristorataa enää? Sinunkin tulee parantua, koska samat toimintatavat jatkuvat ellei niitä käsittele ja kasva ihmisenä… Täällä on mahtavia ketjuja, Dahlia, Uusi Täällä ja Pie I Like aka Piiras käsittelivät parisuhde-asioita täällä aikoinaan… Tässä yksi läheisten ketju…
Tsemppiä! 
Kiitos Malibu viestistäsi…
Tuo kaikki on niin totta jota kirjoitit. Eilisen haukkumisen jälkeen mies laittoi vielä viestiä ja pyyteli anteeksi, koska hänellä on niin paska olo itsensä kanssa. Sitä en tiedä oliko anteeksi pyyntö vilpitön vai sekin vain keino riisua minut aseista, jotta pääsisi lapsia tapaamaan tänne. En ottannut anteeksi pyyntöön mitään kantaa. Päätin antaa olla. On tämä vaikeaa mutta en voi enää muuta. Itselleni on hirvittävän vaikeaa olla näin lujana, koska olen luonteeltani hyvinkin empaattinen ja ymmärtäväinen ihminen kaiken suhteen. Nyt vaan tuntuu, että kuppi on läikkynyt yli enkä näe enää muuta tietä selvitä. En voi auttaa häntä mitenkään…sitä toistelen itselleni monasti päivässä. Sielu on tuskainen, ikävä raastaa rintaa ja ahdistaa, mutta silti