Siinäpä se otsikossa, kun muut täällä AA.Ssa jne kertovat kuinka kivaa elämästä on tullut ja kuinka he odottivat että elämästä tulee tylsää, kun raitistuu. MINÄ OLEN joutunut kokemaan itse tämän homman, mun elämästä tuli tylsääkin tylsempää. mun hommani on siis toteuttaa ja kokea muiden painajaiset.
Muut ovat sanoneet että he alussa LUULIVAT, että heidän elämästään tulee tylsää ja yksinäistä ja jne… mutta minulle kävi juuri näin…Mä vain paiskon paskassa työssä, makaan arki illat sängyssä… ei votakkoo, ei mitän
Vaika et (ehkä) enää olekaan alkoholisti, ehdotan sinulle ihan käytännöllistä konstia: käy raitistuneiden alkoholistien palavereissa. Katsele siellä olevia, kuuntele heitä ja toimi sillä tavoin kuin suurin osa heistä raittiina olevista toimii.
Toinen mahdollisuus on A-klinikka ja sen suosittelemat toimenpiteet elämäsi suuntaamiseksi pois nykyisestä tylsyydestä.
Hiljaa hyvä tulee
Olen käynytkin ja kohta menen taas…Haluaisin olla kuten niin monet heistä ovat - työttöminä,saikulla tai eläkkeellä. Usein ahdistuneena töissä niin kovasti haluaisin olla päiväpalaverissa joka on klo 12 arkisin. Joudun töissä olemaan aina YliOnnellisten Tavisten seurassa ja mua ahdistaa olla siellä niiden kanssa jolla aina menee kaikki niin hyvin. Katso kuvaus näistä ihmisistä Saunan puolelta “askarruttavat asiat” kejusta jonne kirjoitin
Hei, exalkoholisti. Minä en nyt oikein ymmärrä tuota Ylionnellisuus ja taviskäsitettä. Ei alkoholista luopuminen itsestään tee ketään ylionnelliseksi tai edes onnelliseksi. Juomisen lopettaminen korjaa vähitellen niitä asioita, joita juominen aiheutti ( paino sanalla " vähitellen " ) Todennäköisesti useimmilla - niin kuin minulla - juomisen loputtua jäi kuitenkin omat huolet ja murheet muista asioista, jotka hoidetaan kuntoon sitä mukaa kun voimia löytyy.
Tällä hetkellä, kun juomiseni loppuminen on jo kaukana takanapäin, voin sanoa, että olen tasapainossa itseni kanssa; onnellisuudesta nyt en tiedä, joskus kai - olen -
Mutta juomisen lopettaminen tai päätös siitä, että nyt se on loppu oli helpottava kokemus. Siitähän se kädenvääntö vasta alkoikin. Nyt tuntuu jo, että olen vahvempi joka päivä kohtaamaan salakavalan vihollisen ja aavistamaan sen aikeet.
No juu.
Jos ajatuksenkulku kertakaikkiaan menee niin, että kaikki muu paitsi biletys on tylsää, niin sitten se selvänäolo tuntuu tylsältä.
Minulla ei ihan noin mennyt. Merkittävin muutos elämässä juomisen lopettamisen jälkeen oli se, että nyt on yksi murhe vähemmän.
Elämä siis helpottui.
Tylsyys on sitten siitä kiinni minkä kaiken kokee tylsänä. Ei kai juomisen lopettaminen estä esimerkiksi harrastamasta samoja asioita kuin juodessa? Minulla oli hiukan päinvastoin, ihan kaikkiin paikkoihin ja toimintoihin kun ei sopinut pöhnässä mennä, niin lopettamispäätös johtui osaltaan juuri siitä että halusin tuollaisen itse aiheutetun rajoitteen pois kiusaamasta.
Tällä hetkellä tämä elämäni on hiukan yksitoikkoista, ajoittain. Mutta ei huvita alkaa bilettämäänkään…ei vaan kiinnosta. Eikä kyllä ole mitään hinkua lähteä mihinkään keskusteluryhmäänkään jossa pääaiheena on juominen tai juomatta oleminen… ja porukka vielä yksipuolisesti siihen asiaan keskittyviä -ei se taida olla minua varten. Mieluummin sitten semmoiseen porukkaan jossa funtsitaan ja tehdään yhdessä jotain mielenkiintoista ilman alkoholismin varjoakaan. Niitäkin porukoita on, ja menenkin, jos kyllästyn tähän yksinolooni.
No, onneksi niitä hetkiä jolloin elämä tuntuu tylsältä on vain ajoittain. Yleisesti ottaen elämä on ihan kivaa. Ja kaikenlaista tekemistäkin on aina hiukan enemmän kuin minä viitsin tehdä.
Hei, koskettaa kovasti, mitä kirjoitit. Olen määrätietoisesti pyrkinyt luopumaan huonompiosaisia kohtaan tuntemastani kateudesta ja kaunasta. Useimmat työttömät ja sairaat olisivat mieluummin duunissa ja terveinä. Eläke on ikääntyneille luonnollinen elämänvaihe. Ruumiillisten vikojen tai mielenterveyden murtumisen takia eläkkeellä olevia ei ole syytä kadehtia, kysy vaikka heiltä itseltään.
jokaisella raittiillakin on taakkansa kannettavana. toisilla isompi, toisilla kevyempi. Se ei vaan aina näy päälle päin. Ja ihmisillä on helpompia ja vaikeampia vaiheita elämässään. Ehkä osalla työkavereistasi on nyt hyvä elämänvaihe menossa. Onko se tosiaan syy ahdistuneisuuteesi, jos jollakulla toisella menee hyvin? Vai onko siihen muita syitä? Vähän kärjistäen: työttömäksi pääset irtisanoutumalla ja saikulle, kun menet lääkäriin -loppuunpalamisen merkit ovat ainakin kirjoituksesi perusteella selvät. Loppuisiko ahdistus, jos et kävisi töissä? Jos työ ahdistaa noin paljon, kannattaa ihan tosissaan miettiä mitä asialle voisit tehdä. Ainakaan juomisen uudelleen aloittaminen ei paranna oloa työpaikalla…
Tartuin aiheeseen, koska minulla on omakohtainen kokemus pahaa oloa aiheuttavasta työpaikasta ja työstä. Onnistuin vaihtamaan työpaikkaa, työttömänäkin olin siinä välissä. Nyt työpaikka on oikein hyvä, toki välillä on stressiä mutta kokonaisuudessaan työtilanteeni on ok. Yllätys: juomisen kanssa joudun takkuamaan ihan kuin ennenkin. En onnellistunut kokonaisvaltaisesti pelkästään työpaikkaa vaihtamalla. Samoin ahdistuksen ja masennuksen hetkiä tulee myös nyt, tosin voin poissulkea työn sen aiheuttajana ja voin pureutua olojeni syvempiin syihin.
Onko sinulla joku harrastus, josta saat iloa ja hyvää mieltä? Oletko miettinyt, mistä asioista tai tekemisestä saat hyvää oloa? Uskaltaisin väittää, että juomattomuutesi on nyt joutunut syntipukin asemaan, ja ahdistuksen ja tylsyyden tunteet tulevat loppujen lopuksi kuitenkin muualta kuin juomattomuudesta.
Kuin omamalla,niin se meni minunkin kohdalla.Juomisen muka aiheutti huono parisuhde,ahdistava työ ja milloin mikäkin.Kaikki laitettu vaihtoon.Olen onnellisessa parisuhteessa ja työni on kivaa.Kaikki on oikeasti hyvin.Yhtä keijukaisten tanssia siis…mut edelleenkin mul on ongelmia itseni kans.
Sinä päivänä,kun lakkasin uhriutumast,mun elo on helpottanut huomattavasti.Sinä päivänä tajusin,että oon itse se oman onneni seppä ja voin vaikuttaa asioihin sekä oppia elämään niiden asioiden kanssa joihin en voi vaikuttaa.
Silti vaan se känni on ollut pakko saada,kun en ole osannut itseni kanssa olla.Selvänä menee hyvin ja kokoajan paranee,mut jatkuessaan ahistaa.Jonkun asian takia,mun tarvii rypee enkä haluu onnistuu.Tarvis vaa kohdata kaikki tunteet selvänä ja ei antaa niiden nujertaa.