Kun kolpakko kuohuu yli

Enpä ole näköjään pariin viikkoon täällä kirjoitellut… Nyt tuli jostain mieleen että vois jotain kertoilla. Palasin viime viikolla opiskelujen pariin, saattamaan ne päätökseen. Opiskelin innolla kolme ekaa päivää ja neljäskin olis mennyt, mutta sitten kuulin inhottavan asian, joka suivaannutti minut niin että oli lähdettävä nollaamaan. Tämä siis torstai-iltana. No, nollaus auttoi, kotiin kävellessä oli parempi mieli. En ollut juonut pohjia, joten join kevyesti kahdeksan tuoppia ja yhden pienen väkevän kun tarjottiin. Perjantaina sitten normaali viikonlopun aloitus. Ja lauantaina toinen päivä, mutta torstain johdosta siis kolmas päivä peräjälkeen. Lauantaina tais mennä 10 tuoppia ja pohjiakin olin ottanut hieman… Sunnuntai menikin ahdistuksen vallassa. Eilinen myös. Tänään vaan väsyttää. Olen nukkunut kaks yötä huonosti, sydän on pompotellut alkuyöstä levottomasti epätahtiin :confused:
Olen kyllästynyt elämään. En jaksa opiskella. No, kyllä minä nuo viimeiset puuttuvat kurssit hoidan jouluun mennessä. Pakko.

Olo on niin yksinäinen. Viikonloppuna meni viimeinenkin toivo siitä että minä ja eräs tyttö päädyttäis yhteen. Masentaa siis tavallista enemmän tuon takia :frowning:

Tuo näyttää ainakin omalta opiskeluajaltani melko normi viikonlopun “aloitukselta”. Usein tuo lähti jo keskiviikosta.

Nuo “kevyet kahdeksan tuoppia” pohjille herättää hieman hilpeyttä. :slight_smile: Puhutaan nyt kuitenkin niistä pulloista…

Ja elä nyt viitsi noin nuorena kyllästyä elämään. Varsinkaan yhden naisen takia…

Sorry nyt, jos sanoin asiat liian suoraan.