Kun kaikki on sekaisin..

Hei te kaikki!

Tämä foorumi auttoi minua kerran ja selvisin sillä pitkälle. Elämä toi (valitettavasti) uusia tuulia ja olen palannut vanhoille, huonoille teille.

Totuus on se, että tänäänkin olen juonut koko päivän. En niinkään edes halusta juoda, vaan tarpeesta. Siitä jostain kumman syystä, joka ei saa lopettamaan, kun kaapissa on vielä tölkkejä ja siitä että kaupsta niitä on pakko ostaa… Tuntuu pahalta.

ja vaikka vannoin, etten koskaan kirjoita täne humalassa, niin nyt teen niin, Koska nyt Ystävät tarvitsen vertaistukea ja apua. Tilanne on sellainen, etten voi oman, enkä miehen työn vuoksi hakea apua ulkopuolelta. Pakko olla vahva yksin. Haluan elää selvää elämää, mutta tie siihen on löydettävä itsestä (ja ehkä täältä).

Kroppa tuntuu pettävän ja viini vie liikaa aikaa kaikelta siltä, mitä tahtoisin tehdä.

Huominen on selvä, lupaan sen teille.

No sekaisin on minunkin päiväni. On hiton vaikeaa päästä eroon juomiskierteestä. Vaikka terveys alkaa pettää ja järki sanoo, että just nyt on korkein aika lopettaa juominen kokonaan, niin sitä vaan ottaa sen yhden, ja sitten viisi!
Krapulassa kun kieriskelee, niin tekee päätöksiä; minä en juo enään ikinä. Kun krapulasta on toipunut, iskee viinapiru päälle ja sitä alkaa kuvitella, että minä hallitsen juomiseni. Minä voin ottaa yhden tuopillisen hyvää Lapin kultaa! :smiling_imp:

Yritetään nyt taas kerran lopettaa tämä juominen. Tämä on ensimmäinen juomaton päiväni!

Valitettavan tutun kuuloista on. Olen ollut todella esimerkillinen perheen äiti ja alkoholin käyttöni oli ihan kohtuullista ennen, se ei hallinut elämääni millään tavoin enkä koskaan olisi uskonut, että minulle voisi käydä näin… Suurien elämänmuutosten seurauksena ja lopulta työttömäksi jäätyäni olen vaivihkaa ja ihan varkain lisännyt juomistani ja viimeisen kuukauden aikana on ollut viikossa useampi päivä kun olen ottanut alkoholia ja ne päivät ilman alkoholia on jäänyt valitettavan harvoiksi. Itsesyytökset ja mieletön häpeä vielä naisena ja äitinä omasta alkoholin kulutuksestani on todella raskas taakka kantaa. Olen tosi väsynyt tähän ja itseinhoni kasvaa päivä päivältä :frowning: Nykyisen mieheni taipumus suuren alkoholin kulutukseen ei helpota tilannetta millään tavoin ainut asia, jonka omalla kohdallani teen ja olen tehnyt (olen pystynyt lapsiltani, jotka ovat 14- ja 17-vuotiaita) ongelmaani salaamaan. Pystyn kuitenkin tahdonvoimalla toimimaan ja hoitamaan lasten asioita ja kaikki kodin normi askareet jne. Mutta tätä elämää minä en halua itselleni enkä läheisilleni. Eli apua ja neuvoja kaivataan!

Suurkuluttaja voi vähentää juomista, jos hän ei sairasta alkoholismia. Hän voi myös lopettaa päihteet kokonaan, jos vain haluaa.

Me jotka olemme sairastuneet alkoholismiin ja juoneet jo jonkin aikaa, emme pysty enään kohtuukäyttöön, vaikka kuinka yrittäisimme. Emme saa päihteistä enään hyvää oloa, emme nauti siitä emmekä edes halua juoda. Ei ole juomisen iloa, ei himoa, vain pakonomainen tarve juoda lisää. Korkki ei pysy kiinni. Tai jos hetkeksi pysyykin kiinni, niin siinä vasta onkin kaikilla kestämistä, kunnes taas juomme entistä enemmän. Teemme asioita joita raitis minä ei tekisi. Sairautemme on progressiivinen, eli pahenee koko ajan.

Niin kuin suurkuluttaja, mekin voimme lopettaa päihteet kokonaan, elää hyvää ja raitista elämää ilman pahanoloa, valehtelua, salailua, ahdistusta, masennusta, syyllisyyttä ja itsesääliä. Me vain emme pysty siihen yksin, omalla tahdonvoimalla, omalla päättäväisyydellä.

Itse en ainakaan pystynyt lopettamaan yksin. Tarvitsin siihen apua. Pulmana oli että en halunnut enkä osannut pyytää apua. En ymmärtänyt alkoholismin sairautta, en masennuksen syytä, en ahdistuksen aiheuttajaa enkä loppuunpalamisen polttajaa. Olin huono ihminen, tuskan tuottaja muille.

Alkoholi ja perinnölliset tekijät olivat tehneet minusta alkoholistin. Olin sairastunut alkoholismiin. Tätä en ymmärtänyt enkä hyväksynyt juovana aikana, eihän minulla todellista alkoholiongelmaa ollutkaan. Varsinkin jos noihin juoppoihin vertaa, nehän vasta joikin. Alkoholin määrällä tai kuinka usein juo ei kuitenkaan ollut merkitystä sairauden suhteen. Myös juomatta olevat voivat sairastua alkoholismiin.

Nyt elän kokonaan ilman päihteitä, raittiuden polulla. Ei tee mieli juoda. Ei lasillistakaan. En olisi kyllä uskonut että näinkin voi elää. Päin vastoin, uskoin että en pysty enään lopettamaan. Olin väärässä. Sairauden voi kyllä voittaa.

Erinomainen kirjoitus Hyvää elämää! :ltä, allekirjoitan joka sanan.