kun heräsin

Kun yhtenä eikä ensimmäisenä aamuna huomasin ett vesilasista oli pidettvävä kiinni molemmin käsin että sais juoda edes vähän,ranteeet voi pestä muullakin tavalla.Tajusin,jos mulla vielä tajuntaa oli sillä hetkellä ett jos tää meno jatkuu niin käy muutamalle joista olen kuullut ett lopetti dokaamisen menemällä arkkuun.Keski-ikäinen mies joka painii ton litkun ryystämisen kanssa kun ois voinu tehdä jotain järkevää,eikä syytää tuhansia,niitä ei pitäis koskaan laskea,viinaan joka vaan tuhoaa kaiken.Kyllä,mä tiedän ett silloin tolloin nautitaan lasi tai pari viiniä illallisen kanssa mut entäs se kossu siihen päälle? Ja sit ku otti parit niin huomas ett tätä voi vetää vaikka kuinka ja pual litraa oli jo helppoa.No mitä siitä seuraa muuta kuin ett tulee tavaksi varsinkin kun krapulaoireita ei esiinny,paitsi hermostuneisuus ja käpälän vapina joka katoaa sit ku älyää syödä ja juoda jotain.
On toi ollu sellainen pyörre ett katiskassa järvenpohjalla yöpyminen on helppoa siihen verrattuna mitä toi litku tuo tullessaan.Turha sitä mun on valittaa ett tuli vedettyä väärästä vivusta,alussa ehtii vielä jarruttaa,sit muuttuu matkustajaksi,kossu ohjaa.Nyt on sen vuoro saada turpaansa,mä tulen olemaan siinä ottelussa turpaan antaja en ottaja.

Toivottavasti ohjakset pysyy sun käsissä, hyvä kun heräsit! Älä jää aatostes kanssa yksin, jaa niitä vaikka täällä.

Tässä on kulunu aikaa kohta kuukausi kohtalaisen raittiina,kaks pulloa keskiolutta,yks lauantaina,toinen seuraavana.Aiemmin vakioannos oli viikonloppuna pari pitkää kossua ja koira päälle,ei tosin yksin ollessa,kaksin.Mä treenaan edelleen sali ja nyrkkeily,haluan ett kunto pysyy yllä ja se aiheuttaa sen pirullisen mahdollisuuden ett pää kestää paljon,rahaa on ja mä en sekoile päissäni enkä ole väkivaltainen,oma itseni lisättynä parilla promillella joka hieman laajentaa ymmärrystä niille joita maailman murheet omien lisäksi painaa niin paljon ett menee itkun puolelle.Kyllä mä oon ollu "terapeuttina "muutamalle maailman murjomalle vaikka oon sitä ollu itsekkin,ehkä juuri siksi ymmärrän.Koska juominen,ne perinteiset pari ryyppyä duunin jälkeen alko venyy ja päätin mennä tutustumaan klinikkaan,ei huonompi käynti.

Koska sä vastasit niin sä oot lukenu ton lyhyen siivun mun elämästä,jos mä onnistun pääsemään siitä tavasta irti,voin taas luottaa itseeni täysin ja toimia järkevästi.Absolutistia mä en itsestäni aio tehdä,se ei ole tavoite,mä voin istua kesämökkini laiturilla saunan jälkeen ja juoda oluen katsellessa tyyntä järveä mut jos joku tulis siihen tarjoamaan viinaa se lähtis siitä lujaa,mun ura sillä alalla on päättymässä ja sitä ei horjuta kukaan.

Hyvää jatkoa