Eilen tajusin olevani alkoholisti. Lauantaina kävi niin että minun piti lähteä ystävän kanssa pienelle matkalle, hänen luokkakokoukseen. Jo perjantai iltana join pään täyteen, lauantaina minun oli pakko juoda olut että jaksaisin lähteä matkalle. Sitten löysin vielä vaatehuoneen nurkasta likööripullon, jota naukkailin sen n. 70 km matkan ajan. Neljän maissa (?) sammuin hotellihuoneeseen ja ystäväni suuttui ja alkoi huutaa miksi oikeastaan lähdin mukaan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kävi näin - yleensä olen pystynyt lopettamaan kun yö on tullut vastaan ja päässyt nukkumaan. Olen liukunut syvemmälle ja syvemmälle, avioeron aikoihin se alkoi 5 v sitten kun perjantaisin töiden jälkeen oli kamalan tyhjä olo ja huomasin että oluen juonti poisti sitä. Nyt alan perjantaina ja lopetan sunnuntaina että voin käydä töissä. Oli minulla kysymyskin: voiko kukaan suositella kirjoja että pääsisin raitistumisen alkuun ? En ole oikein netti-ihmisiä. Ensi perjantaista tulee helvettiä, mutta olen päättänyt että yritän olla kokonaisen viikon selvin päin. entä onko jollakulla kokemuksia siitä naltreksonista, onko siitä apua ? Auttakaa minua, pienikin vinkki voi olla ratkaiseva. Mutta mie olen tullut tämän alkoholinkäytön tieni päähän.
Äh anteeksi, löysinkin jo kirjalistan. Kirjastoon het huomenissa, perjantaiksi on saatava jotain kättä pidempää ettei tölkki siihen mahdu!
Kirja Nimettömät alkoholistit kertoo miten sadattuhannet miehet ja naiset ovat toipuneet alkoholismista.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kiitos “lomapuisto”. Tsekkasin heti löytyykö moista opusta, aikas paksuhan tuo on mutta edullinen 
Olen myös tutkinut onko tässä tuppukylässä jossa asun AA:ta, ja löytyihän täältä. Mutta en vielä taidan uskaltaa mennä. Mietin pitäisikö sinne (?) jollekin soittaa ensin että saako tulla.
Margareetta!
Edullinenhan tuo kirja on verrattuna reippaan juomaillan hintaan tai muutaman illan kotona tissutteluun. Kun paikkakunnallasi on AA-ryhmä, sinne meno ilman muuta jännittää tai jopa pelottaa. Sattui tänään telkasta silmiini maininta, että pelko on luonnollista, pelkuruus opittua. Ei tarvitse suinkaan soittaa pääsylupaa, voit mennä ihan omana itsenäsi, alkoholista kärsivänä ihmisenä. Ei tarvitse olla enää yksin ongelmineen.
Useimmissa ryhmissä on saatavana kirjoja, myös Nimettömät alkoholistit, jota aa:laisten keskuudessa kutsutaan isoksi kirjaksi.
Mitään maksuja tai sitoutumisia ei ole, voit esiintyä nimettömänä tai lempinimelläsi. Jos haluat sanoa jotain, saat tehdä niin, mutta saat olla puhumattakin. Kahvia on tarjolla, ja jos haluat maksaa siitä, voit pistää lippaaseen kolikon, mutta sekin on vapaaehtoista.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Lue Lilli Loiri-Seppä Selviytymistarinoita. Siinä on monen ikäisten naisten ja miesten tarinoita. Olen itse sitä lukenut useamman kerran. Vaikuttavia selviytymistarinoita juopoilta.
Naltrexonista on kuulemma apua, jos riippuvuus ei vielä ole kova.
Kiitos “lomapuisto” kannustuksesta sen AA ryhmän suhteen. Jos selviän huomisesta ja lauantaista… en tarkoita selviän vaan …pääsen yli huomisesta ja lauantaista ratkeamatta, menen maanantaina sinne ryhmään. Se on täällä vaan maanantaisin. Ja kiitos “sydärikö” kirja vinkistä, laitan tuon omalle listalleni, lauantaina käyn kirjastossa. Minua pelottaa ja suorastaan kauhistuttaa huominen, perjantaisin töiden jälkeen on se hetki kun aloitan. Olen suunnitellut niitä poikkeavia reittejä niinkuin täällä plinkin sivuilla on neuvottu. Jos pääsen huomisen yli lauantai on ehkä helpompi. ehkä. Voi kun olis joku tukiverkko mutta yh äitinä vieraalla paikkakunnalla kaukana sukulaisista on ihan omineen. En ole uskaltanut kellee kertoa, tänne plinkiin vaan kirjoitan.
Pidä huolta lapsistasi! Heille tai hänelle on tärkeää saada raitis äiti, että eivät joudu huolestumaan ja ahdistumaan sinusta. Lapset rakastavat aina vanhempiaan olivatpa nämä mitä tahansa. Voit soittaa huomeniltana auttaviin tai palveleviin puhelimiin. Niitä on paljon, ja soittaa voit aivan nimettömänä. Jo puhelimeen tarttuminen ja toisen aikuisen ääni auttaa.
Kyllä sä selviät viikonlopusta, uskot vaan niin!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Sydärin ehdottama kirja oli itsellänikin mielessä. Ja nimihän on Selviämistarinoita (ei selviytymis-). Tuossa AA:n isossa kirjassakin on noita henkilökohtaisia kertomuksia hyvin, ja mielestäni juuri nuo tarinat ovat hyvä tapa aloittaa aiheesta lukeminen ja aiheeseen syventyminen - omaan tilanteeseen syventyminen etc.
Lisävinkkinä voisin antaa kirjan Viimeinen pisara (Avominne), josta etenkin alkuoasassa on hyvää tekstiä. Katso ja selaile toki kaikkia opuksia, jos sieltä kirjastosta oikea hyllynpätkä kohdalle osuu. Jean Kirkpatrickin Täyskäännös voisi kanssa sopia, kun olet nainen. Tältä palstalta löytyy muutaman naisen ketjukin, joka käsittelee em. kirjaa.
Jep tämä kirja gummerus.fi/fi/kirja/9789512 … tarinoita/
Margareetta kirjoitti
Yksinkertainen ja selkeä tapa auttaa alkoholisteja on käydä ryhmässä kertomassa itsestään.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Löytyikö se kirja kirjastosta?
Kiitos Yoru, Lomapuisto ja Sydärikö! Sen Lilli Loiri-Sepän “selviämistarinoita” löysin kirjastosta, muuten ei ollut mitään niitä mitä olin listalta valkannut. Kauhunhetkikin siinä oli kun kirjastontäti alkoi hyvin avuliaasti auttaa mutta samalla kuuli kyllä kaikki muutkin…“entä sopisikohan tämä kirja tilanteeseen…”!! Ja tietysti tuttujakin paikalla. Mie olen niin kiitollinen teidän kommenteista! Ei viikonloppu satasella onnistunut, perjantai varsinkin oli kauhea kaikki täältä kopsatut apukeinot piti käyttää kävelyt ja paljo juominen - zero kolaa meni kait 4 litraa. Eilinen oli ehkä helpompi. Sain narutettua itteni illan läpi lupaamalla yhden oluen ittelleni mahdollisimman myöhään että väsy iskisi heti päälle. Se toimi, tällä kertaa, onneksi ensi viikonloppuun on viikko!! Viikko aikaa punoa lisävahvistusta uskolle että on mahdollista olla juomatta.
^
Se kirja on mahtava. Ostin sen itselle aikoinaan ja kun en näytä puliukolta tai laitapuolen kulkijalta, niin kirjakaupan täti kysy, että lahjaksiko olen jollekin kirjaa ostamassa. Mitä ihmettä se sille kuuluu, miksi joku jonkun kirjan ostaa. No, kun kysyi, niin sanoin suoraan, että Hesarissa kehuttiin hyväksi kirjaksi alkoholisteille ja sanoin, että siksi sen itselleni ostan.
Olen kuullut muutamalta kirjan lukeneelta, että joskus miehet lukee ensin ne miesten kertomat jutut ja naiset naisten kirjoittamat jutut. Itse luin ihan vaan alusta loppuun. Kaikki tarinat olivat tavallaan kiinnostavia. Surullisia, mutta kiinnostavia. Ja muistaakseni kaikissa tarinoissa oli onnellinen loppu.
Margareetta kirjoitti
Useimmat ryhmät ovat pitkäikäisiä. Uskon, että se toimii vielä viikon päästäkin maanantaina.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Oon väsyny ja hajoilen nyt kaikelle, sori, mut jos se vaan ois halunnu laittaa sen kirjan pakettiin tai jnt ja siks kyseli 
Alottelijalle paljon tsemppiä ja jos lukeminen enemmänki miellyttää niin voishan sitä katella jotain muunlaisiakin elämäntapaoppaita mistä vois saada jotain inspiraatiota tai piristystä… on niitä aivan hirveitäkin opuksia mutta oikeasti hyviäkin löytyy 
takakansia vaan tutkiskelemaan kirjastossa.
Niin sen täytyy olla. Ei vaan ole ihan Kolme muskettisoturia ole se kirja eli heti tulee mieleen, että se on menossa jollekkin jota sukulaiset, kaverit ja kaikki tutut on raitistamassa eli että sitä ei voisi itselle ostaa.
^ toivottavasti en nyt hirveästi eksy aiheesta mutta jokuseen kertaan huomannut että alkoholisti tai mikä käyttäjä nyt ikinä onkaan saa vähän samantyyppistä ihmettelyä osakseen hakiessaan itse jollain tavalla apua kuin lihava ihminen mennessään kuntosalille. Niitä ihmetteleviä katseita että " miksi tuo on täällä?".
Eksyn varmaan kokoajan vaan enemmän nyt aiheesta mutta eräs ihminen sairastuttuaan syöpään sanoi että (kemoterapian aiheuttama) hiusten lähtö ei ole merkki siitä että hän on sairas, se on merkki siitä että hän taistelee sitä sairautta vastaan. Tuo oli jotenkin niin hienosti ajateltu, laitetaan se positiivinen tulevaisuus ja tavote päällimmäiseksi. Sen sijaan että terapiassa kävijää pidettäisiin epäonnistujana/heikkona/hulluna (no joo nuo ajattelutavat on ehkä vähän edellisiltä vuosikymmeniltä) voisi ajatella että siinä on ihminen joka vielä jollain tasolla haluaa olla elämässä mukana ja haluaa muutosta, aivan kuin päihteidenkäyttäjää vaikka tämä olisi kuinka suossa voi ihailla että sellainen voima ja positiivisuus löytyy että haluaa muuttua… hehee, itsenäisyyspäivänä eräs mies mieluummin nurku sitä että kommunistit joskus ikuisuus sitten nöyryytti suomalaisia sen sijaan että olisi juhlinut sitä itsenäisyyttä 
samalla tavalla on myös niitä jotka mieluummin muistelee miten se kaveri oli aikoinaan alkoholisti kuin miettisi tai antaisi arvoa sille miten hyvin juuri tällä hetkellä menee. Kun se leima on kerran lyöty ja ihminen lokeroitu se halutaan pitää siellä, minkä takia avun hakeminen on joskus niin hemmetin vaikeeta. Mutta kunhan muistaa että kannustajiakin löytyy ja ne surkeutta rakastavat kannattaa yrittää jättää noteeraamatta kokonaan.
Tarkotus tälläkin jorinalla oli jotenkin tsempata. Kirjallinen ulosanti ei vaan ole niitä vahvimpia puolia. 
Terve.
Joko luit yhtään tarinaa? Hehkutinko turhaan sitä kirjaa?
Tervetuloa Margareetta tänne kohtalotovereiden sekaan, minäkin olen uusi täällä ja aloittelemassa taisteluani. Hyvä että täällä saa purkaa sydäntään ihmisille jotka reagoivat “normaalilla” tavalla. Sekin auttaa.
Sydäri kun nyt niin suosittelit tuota kirjaa niin kiinnostuin siitä, pitääpä tutkia oliskohan tuota saatavana elektronisena versiona.