…niin mitäs sitten tehdään…
Tiesin mieheni pelaavan vedonlyöntipelejä ja kyselin aina aika-ajoittain, että onhan se hänellä ns. hallussa. Hän vakuutti kaiken olevan kunnossa ja välillä voittojen osuessa kohdalle sitä iloitsi itsekin ‘helposta rahasta’. Kesällä aloin huomata miehessäni jotain outoa, jotain surumielistä ja poissaolevaa. Alkoholisti-isän lapsena tiesin mistä on kysymys. Riippuvuudesta. Tuosta perkeleestä, josta ei niin vaan pääse eroon. Otin asian puheeksi mieheni kanssa, mutta hän vakuutti kaiken olevan kunnossa. Epäilys jäi silti kalvamaan minua ja aloin tarkkailemaan miestäni. Enää en edes epäillyt vaan tiesin, että pelaaminen on riistäytynyt käsistä. Ja hän myönsi. Ja oli siitä helpottunut, että sain asian vihdoin selville. Suhtauduin asiaan yllättävän rauhallisesti. En haukkunut tai huutanut vaan halasin ja sanoin että kaikki järjestyy kyllä. Ja hän lupasi lopettaa. Ja minä uskoin. Minä LUOTIN. Ja niin mentiin pari kuukautta kun samat merkit oli taas ilmassa: ajatukset muualla, mielenkiinnon väheneminen asioihin, palkkarahojen loppuminen kesken kuukauden ja selittelyjen mahtava kirjo… Ja taas hän myönsi ja oli helpottunut. Nyt pystyi taas lopettaa pelaamisen. Sovimme, että hänen palkkansa siirretään tililleni ja hän saa vain hieman käyttörahaa silloin kun tarvitsee. Ja näin mentiin vähän yli kuukausi kunnes hän taas otti vastuulleen palkkansa ja lupasi olla pelaamatta. Ja minä taas LUOTIN. Mutta vannotin, että ottaa rohkeasti puheeksi, jos pelaaminen alkaa taas. Yritin olla tukena ja ymmärtää. Uskoin melkein kolmen kuukauden ajan, että hän on todella lopettanut pelaamisen… Kunnes tänään uskaltauduin kysymään taas suoraan, onko pelaaminen alkanut. Ja se oli. Usean kuukauden ajan, useita satoja euroja kuukaudessa… Nyt en enää halannut ja sanonut kaiken järjestyvän. Nyt huusin ja haukuin.
Enkä enää LUOTA. En enää pysty. Mies pyytelee anteeksi ja lupaa yrittää lopettaa pelaamisen. Siis LUPAA YRITTÄÄ LOPETTAA PELAAMISEN!! Ja kyselee millä saisi taas luottamuksen takaisin… Minä en tiedä mitä tehdä… Toisaalta haluaisin vain lähteä hittoon täältä, mutta tunnen myös riippuvuuden ja sen, että kukaan ei tietoisesti riippuvaiseksi halua tulla. En tiedä mitä tehdä! Onko kokemuksia millä luottamuksen saa takaisin, koska ilman luottamustahan ei ole mitään, eikö niin?
Ei kai luottamusta saa takaisin kuin sillä kokemuksella, että voi luottaa. Itse luulen, että tarvitaan pitkä aika, ja sittenkin voi jäädä epäilys kalvamaan.
Olen vain sivusta seurannut tätä pelaamista, mutta lukenut paljon ja saanut käsityksen, että pelaaminen alkaa helposti uudestaan. Eli tarvitaan todella pitkä aika niin, että raha-asiat ovat jonkun muun kontrollissa. Jos pelaaja todella haluaa päästä eroon riippuvuudestaan, luulisi helpottavan hänenkin oloaan, ettei tatvitse pelätä retkahdusta, jos ei ole rahaa.
Voi olla, että pelaaja ei oikein pitkäjänteisesti pysty ajattelemaan tai halua. Sitä vaan elää hetkestä toiseen ja haluaisi sen hetken ongelmista eroon, vaikka nyt myymällä jotakin omaisuutta.
Oma läheiseni vastasi (tekstarilla), kun ehdotin juttelemista: mitä se (rahapulassa) auttaa, kun ongelma on, ettei ole rahaa. Siis täysi kehäpäätelmä: jos ei pelaisi, olisi kyllä rahaa. Itse ongelmaan eli omaan itseen ja pelaamisen syihin ei haluta kajota.
Onkohan miehelläsi myös korkea kynnys myöntää, että yksin ei tästä elämän haasteesta selviä ?
Se on täydellinen maton veto jalkojen alta. Maailma horjuu ja jää vinoon asentoon. Mihin läheinen ihmissuhde perustuu, jos ei luottamukseen? Tuntee loukkaavansa toista, kun ei luota. Minä olen paha, kun en luota, vika on siis minun!? Mutta eihän pelaaja luota edes itseensä, ei voi luvata että lopettaa pelaamisen, ainoastaan että yrittää lopettaa. Kuinka siis toinen voisi luottaa?
Minä ajattelen, ettei kannata yrittääkään luottaa siihen, että peliriippuvainen olisi raha-asioissa rehellinen. Tai että hän muuttuisi rehelliseksi viikon, kuukauden, puolen vuoden tai viiden vuoden kuluttua. Raha-asiat pitää hoitaa niin kuin pankki hoitaa asiat asiakkaiden kanssa. Ei mitään luottamusta, vaan alkuperäiset laskut, kuitit ja tositteet. Ei pääsyä perheen yhteiselle tilille. Pieni käyttöraha. Tuntuu varmasti nöyryyttävältä aikuisesta miehestä, mutta mikä on vaihtoehto?
Tämä ei kyllä estä sitä, että pikavippejä voi ottaa. Niin kuin alkoholistilla: aina jostain viinaa saa, jos sitä haluaa.
Täytyy vaan molempien ajatella, että peliriippuvuus on sairaus, joka rajoittaa elämää mm. siten, että ihminen ei pysty toimimaan raha-asioissa normaalisti. Sen mukaan pitää elämä järjestää. Silloin se ei tunnu niin loukkaavalta, kummallekaan. Sairautta pitää ja sitä voi hoitaa. Onko miehesi mukana jossain hoito-ohjelmassa, ja miten sinä hoidat itseäsi?
Olisi hyvä kuulla sellaisilta, joilla on pitkäaikaisempi, so. monen vuoden, ehkä vuosikymmenen, kokemus: palautuuko luottamus koskaan?
Moikka,
Vastaisin, että omassa tilanteessani ei (enemmän asiasta suutarin …-ketjussa). Oli kyse pelaamisesta tai muusta toiseen on voitava luottaa! Mutta ei se yhteiselämää estä, jos ei ole tastä “petturista” taloudellisesti riippuvainen.
Moi! Luin tarinasi ja valitettavasit olen ollut samassa asemassa kun tuo mies. Menetin suhteen ihmiseen jota oikeesti rakastin. Pelasin ja pelasin yli vuosi sitä jatkui, tuhosin suhteen koska mun oma aika meni raha huoliin, naisen aika meni pelkoon että koska mä sotekn asiat lopullsesti, lisäks mulla ei ollut aikaa panostaa häneen. Oon keskustellu senkaa myöhemmin asioista ja ollaan itseasiassa hyvissä väleissä, tajusin vasta ongelman jälkeen oikeastaan kaiken mitä tapahtui. Lisäksi lopetin pelaamisen päihteillä / juhlimisella joten suhteen aikana tuskinpa olisin saanut loppumaan sitä. Ainoa keino mikä EHKÄ olisi voinut sen saada loppumaan, että tämä nainen olis uhannut lähteä jos jatkan. Kysyin suhteen jälkeen myöhemmin kerran, kun uudessa suhteessa sorruin kerran pelaamaan niin sain niin kovan uhkauksen samantien et jos vielä kerrankin pelaan niin se lähtee. Tosin tämä suhde päättyi muista syistä, mut enivei. Se toimi muhun. Kysyinkin sitten tältä aiemmalta naiselta kenestä välitän vieläkin, että miksei se tehnyt niin. Syy oli yksinkertainen, se ei uskaltanut tehdä sitä, koska pelkäs että lähden ja pelaan jatkossakin. Silti mä suosittelen miettimään tätä, koska oikeasti se voi olla se juttu mikä saa lopettamaan. Jos se ei saa, niin valitettavasti suhde tulee kärsimään rajusti. Sun mies luultavasti on aika allapäin koska pelaaminen vie kaiken, vaikka tukena pitäisi olla niin luultavasti mies kokee pettäneensä aina lupaukset ja masentuu siitä lisää. Ainakin näin mulle kävi, mutta nee lupaukset myös menee senkin takia että tiedät ne annettavan anteeksi. Toisaalta ongelma voi myöskin olla niin, että menetät hänet. Mut silloin säästät itsesi. Peliongelma on vakava sairaus, voit koittaa auttaa miestäs, mut sen halun ja tahdon pitää löytyä hänestä. Sen pitää löytää se juttu miks hän pelaa, luultavasti se on se tylsyys mikä johtuu monella ihmisellä siitä, että nuoruus yms. mennyt epätasapainossa esim. juuri tuon alkoholisti isän takia. Teillä mennyt varmaan suhde pelaamiseen asti hyvin? Mulla meni kans, asiat oli täysin reilassa ja kaikki meni hyvin, mutta monella kenellä on ollut nuorempana ongelmia, niin tulee halua hankkia ongelmia kun asiat on hyvin. Se johtuu siitä, koska tämä ihminen on tottunut että koko aika on jotain draamaa/pään vaivaa ja silloin alkaa automaattisesti tekemään jotain ongelmaa. Mut se pitää vaa osaa ymmärtää ja käsitellä, mulla meni siihen 1,5v uhkapelejä, yks suhde, päihdeongelma ja nyt alan vasta tajuamaan syitä et miks mulle tulee ongelmia. Koita auttaa miestäs tajuamaan ydin asiat ja etsimään se ongelma. Sen pitää käsitellä nee asiat ja oppia hallitsemaan itsensä. Toivottavasti tästä tekstistä oli jotain hyötyä. 
Tuli aika laidasta laitaan sekavaa tekstiä.