Kun ei opi

Olin juomatta monta kuukautta ja taas kerran luulin, että kun aloitan juomisen niin homma on hanskassa. Ensimmäisenä viikonloppuna join yhtenä iltana niin kuin muutkin ihmiset. Tunne oli hieno, että minähän pärjään alkoholin kanssa. Ei krapulaa, ei morkkista. Seuraavana viikonloppuna join kahtena iltana. Homma oli mukamas hanskassa. Taas valehtelin vaimolle, että ei ole piilopulloja mutta olihan niitä. Kevyt krapula ja pikku morkkis.

Nyt viikonloppuna join 3 päivää yhtä kyytiä. Tarkoituksena vain sammua. Täysin järjetöntä juomista. Olen tämän juomisen kanssa kipuillut jo vuosia. aina vain menee huonommaksi. Ennen juomiseen liittyi hyvä seura ja ruoka. Nyt juon yksin tähtäimenä vain sammuminen.

Olen ollut välillä jopa vuoden juomatta. Sen jälkeen pysyin juomaan muutaman kuukauden niin kuin normaalit ihmiset juovat. Sitten taas lipesi käsistä.

Se miksi kirjoitan juuri tälle palstalle on se, että minun tapauksessani lopettaminen on ainoa vaihtoehto. Joka kerta kun aloitan juomisen, niin petän itseäni ja etenkin lähipiiriäni, että nyt homma on hanskassa. Ei ole

Nyt krapula, kaamea morkkis ja masennus. Itsetuhoiset ajatukset pyörivät päässä ja tekisi mieli vain luovuttaa. Ei auta. Tästäkin on pakko selvitä.

Kaikesta huolimatta kaikille hyvää talvipäivää.

// Taskukossu

Kuullostaa hyvin tutulta.

Olen itse yrittänyt vähentää, rajoittaa, juoda kuin ihmiset tai ihan miten vain ja ei se onnistu. Kesti pitkään hyväksyä etten voi koskaan enää juoda…edes pisaraakaan. Siis jos haluan hallita alkoholin käyttöä.
Tässä piilee mun mielestä se lopettamisen taika. Jos antaa itselle yhtään siimaa, että voisi ehkä joskus juoda kohtuudella…niin peli on jo menetetty tässä vaiheessa.

Kiitos kommenteistasi. Minulla se menee niin, että pikku hiljaa selvän kauden aikana alan miettimään homman olevan hoidossa. Lopputulos on aina sama ja se ei ole mieltäylentävä. Itse olen ajatellut ikääntymisen auttavan. Valitettavasti minulla se toimii toisin. Miten ihminen voi unohtaa kamalat kohmelot ja murhaavat masennukset?

Mulle juominen ei ole ollut pitkiin aikoihin mitään sosiaalista hauskanpitoa vaan juurikin yksin mahdollisimman nopee pää täyteen jotta voi sitten sammua.

Jos oli juhannus tai muu juhla, oikeen ärsytti kun ruokaa tarjotaan kun se haittas känniin pääsyä.

Sitä luulee olevansa niin maailmanvalloittajaa kun pystyy juomaan pari viikonloppua kuten muutkin. Sitten kun tarpeeksi syvälle menee niin fiilis on jo niin pohjalla että sitä onkin sujuvaa korjailla yksin kotona kännäämällä. Ihmismieli on heikko tän sairauden kanssa.

Tsemppiä ja mukavaa talvipäivää! Kyllä se siltä taas lähtee ja huomenna on jo päivä uusi.

Kuulostaapa hyvin tutulle. Välillä tosiaan pari kuukautta selvinpäin ja sitten kuvittelen että pystyn sen muutaman ottamaan, joskus pystynkin mutta useimmiten lähtee lapasesta juon niin kauan kuin muisti menee ja pystyssä pysyy. Morkkikset kestää lähes viikon ja ovat henkisesti todella raskaita. Sitten joskus muka kotona miehen kanssa tehdään hyvää ruokaa ja muutamat otetaan ( mieheni kohtuukäyttäjä ja pystyy sen pari ottamaan) niin minä piilottelen vessan kaappeihin kaljoja, väkeviä ja vessassa käydessä niitä hörpin.
Säälittävää :cry: mutta nyt on muutosten aika ja juomisen on loputtava. Yksi ainut elämä ja sitä en halua pilata enää yhtään.
Paljon tsemppiä!

Moi

Kiitos kaikille kannatuksesta. Nyt olo jo helpottanut ja olen aloittanut liikunnan. Senkin kanssa vaan pitää olla tarkkana, ettei mopo karkaa käsistä. Olisiko teillä kellään hyvää vinkkiä? Kun olen lopettanut juomisen, niin pystyn pitämään pääni sisällä muutaman kuukauden, että kuinka kamalaa juominen on ja miksi minä en voi juoda. Sitten unohdan ja siitä se latu taas aukeaa.

Kokeilin aikanaan AA-kerhoa mutta se ei ollut minulle oikea paikka. Voi olla, että oli oikea paikka mutta väärä ryhmä. Onko teillä olemassa joitain päivittäisiä rutiineja, joita te teette? Kokeilen nyt, että vierailen joka päivä näillä sivuilla. En välttämättä kirjoittamassa mutta ainakin lukemassa. Samalla aloitin tuon tämän sivuston haasteen olla 30 päivää juomatta. Sekin tuo tiettyä rytmiikkaa

Nauttikaa talvipäivästä

//

Mä viime onnistumisella visualisoin joka päivä sitä kamalaa oloa mikä oli hirveimmässä krapulassa ettei se vaan unohdu, kirjoitinkin sen tänne ja palasin lukemaan sitä jos yhtään meinas tuntua että unohtuu.

Lisäksi mä mielessäni kuvittelin v-n muotoon haarautuvan tien. Risteys oli se kohta kun lopetin. Ja joka päivä ajattelin että olen askeleen edempänä. Alkuun toinen tie on niin lähellä, että sinne on helppo hypätä ojan yli, joka päivä se menee kauemmas ja kauemmas, kunnes jossain kohtaa sitä ei enää näe.

Kuvittelin myös alienin facehuggerin, jonka olin teljennyt häkkiin, siellä se koko ajan menetti ilman alkoholia voimiaan enkä halunnut sitä herättää :laughing: :laughing:

Kirjoita ylös ne fiilikset mitä krapulassa on, ja ne fiilikset mitkä sulla on kun käytät alkoholia. Kun alat uskotella itelles että homma hallussa niin palaa lukemaan niitä tai tule kirjottamaan tänne. Ja ota aikalisä, päätä että odotat huomiseen. Syö ja juo hyvin ja tee jotain mikä vie ajatukset pois alkoholista. Ei kummoisia vinkkejä mutta omalla kohdalla toimiviksi todettuja.

Nyt viikko juomatta. Mitään himoa alkoholia kohtaan ei ole onneksi ollut. Tiedän entuudestaan, että kovimmat paikat ovat tulossa tuossa 2 – 3 kuukauden kohdalla. Toivottavasti pääsen sinne asti.

Henkinen jaa fyysinen olo alkaa olemaan OK. Uni maistuu ja paljon on tullut liikuttua. Siippa auttaa ja kannustaa kiitettävästi niin kuin aina. Yksin tämä olisi varmasti vaikeampaa.

Paljon olen lukenut näitä kirjoituksia. Kahlasin Uratykinloppu:n kirjoittaman ”Tästä se alkaa”. Tarina osu ja upposi. Toivottavasti Uratykinlopulla on jo asiat paremmalla tolalla.

Kaikille teille hyvää Sunnuntai-iltaa. Toivottavasti nautitte erinomaisista ulkoilukeleistä