Kun AA ei "toimi"?

Muistan, kun menin ensimmäistä kertaa AA:n kokoukseen. Itkin omaa surkeuttani ja olin oikea itsesäälin kuningatar. Sittemmin pystyin käymään ryhmässä ilman turhaa tunnekuohua ja jonkin aikaa homma toimi oikein hyvin. Lopulta minua alkoi ahdistaa se, ettei keskustelu olekaan vuorovaikutuksellista, vaan jokainen puhuu sen oman aikansa ja muut ovat hiljaa. Sekään ei tuntunut kovin mukavalta, kun jotkut miehet puhuivat vuorollaan niin karskeja juttuja, että niistä tuli tosi iljettävä olo. Tähän vielä lisäksi se, etten kerta kaikkiaan pysty uskomaan mihinkään korkeimpaan voimaan.

Tuntuu, että tällaisen juopon pitää ottaa vastaan mitä annetaan, mutta entäs, kun AA:n kokoukset herättävätkin halun juoda? Joskus on ollut kotona ihan ok fiilis ja vähän väkisin olen sitten lähtenyt kokoukseen. Siellä on sitten jauhettu tätä alkoholiasiaa reilu tunti ja johan tekee mieli marssia Alkoon.

No, eilen tein niin. Lopputulos on tietysi surkea. TAAS alkaa päivien laskeminen alusta. Mielenterveys on heikoilla…

Kaikki on tietysti omasta nupista kiinni. Enkö halua ottaa apua vastaan? Mikä hitto siinä on, etten pysty lopettamaan juomista millään tavalla? Mikään määrä mokailuja ja menetettyjä tilaisuuksia ei ei riitä minulle, aina niitä pitää hankkia lisää, vai?

Näitä on nyt kokeiltu jo useaan otteeseen:
-raitistuminen omin voimin
-A-klinikka
-AA
-Antabus
-meditaatio yms.
-kirkossa käyminen
-liikunta
Muitakin varmaan on, mutta jostain syystä tuo AA oli mielestäni se viimeinen valttikortti. Nyt en osaa siitäkään pitää kiinni. Kävin kolmessa eri ryhmässä, eli en heti tuominnut koko aatetta yhden porukan perusteella.

Ei ole mitään taikaa, jolla juomisesta pääsisi eroon. Taidan olla jo tottunut siihen, miltä tuntuu, kun antaa periksi ja juo, minkä jälkeen pitää kärsiä nämä kamalat morkkikset, sydämen tykytykset ja pelkotilat. Tästä on tullut minun normaali olotilani.

Koitin päästä hoitoon erääseen laitokseen, mutta tilanteeni ei muka ollut akuutti, kun en juo useampaa päivää putkeen. Kaksi kertaa viikossa ei ilmeisesti ole niin kamala juttu. Kunnalta ei heru rahaa ja juopolla itsellään sitä ei tietenkään ole.

Mitä tässä nyt sitten tekisi? Aloitan uudestaan eri keinojen kokeilemisen. Koitan parantaa asennettani ja pitää korkin kiinni.

Onko joku muu jättänyt AA:n taakseen? Mitä siitä seurasi?

Hei,

Näiden mainitsemiesi asioiden takia minä en voi edes lähteä kokeilemaan AA:ta.

(Mikähän AA puolustuskeskustelu tästäkin taas seuraa, mutta minä olen sitä mieltä etten halua itselleni tämänkaltaista apua.
-Kun taasen jollekin se voi todellakin olla se ainoa mahdollinen apu…jankuttaakseni sitäkin loputtomiin…)

Minä olen kyllä saanutkin kaivatunlaista apua, A-klinikan (kunnan) palveluista ja täältä,antabuksesta myös.
Tiedän että joku päivä olen saavuttanut piiiitkän raittiuden.

Korkeammat voimat ovat minulle liian korkealla…en mahda mitään.
En pysty leikkimään mitään uskomuksia, kun en usko.

Teikäläinen

Minuakin on joskus inhottanut jos palaverissa ollut joku törkyturpa jonka puheenvuoro koostuu etupäässä jostain “pillu”-jutuista, tai “vitusta” ja “perkeleestä” ja niiden yhdistelmästä. Mutta oon aatellut että jotain alkoholismin aiheuttamaa kipuahan sellanenkin ilmentää, ja sitä on oikeus myös purkaa ilmoille jos siltä tuntuu, vaikka tyhmältä ja ikävältä kuulostaakin.

Mutta osaan mä ittekin puhuu rumia joskus. :smiley:

Ootko käynyt naisten ryhmässä? Jos et, sitähän vois vielä kokeilla, eikö?

Sitten voi kokeilla jotain muuta vertaistukiryhmääkin. AInakin jossain A-klinikalla on omia vertaisryhmiä, joissa ryhmää ohjaa A-klinikan työntekijä. Niissä ei saa puhua liian rumia eikä asiattomia.

Tää on kyllä todella ikävä tilanne. :frowning: Ja lisäksi se, että joihinkin laitoksiin pitää mennä katkon kautta eli takana pitää olla jonkin sortin putki. Kysyppä sossusta vielä, suostuisiko ne kustantamaan edes jotain avohoitoa sulle, jos sellaista olisi saatavilla paikkakunnallasi. Siitä voi olla apua just sellasille, jos on päihdeongelma mutta käyttö ei ole kuitenkaan päivittäistä ränniä.

Kysyit onko joku jättänyt AA:n taakseen ja mitä siitä seurasi? No, m’ä käyn kyllä itte niin harvoin palavereissa, että tätä voi sanoa melkeen taas taakseen jättämiseksi kun viimeksi käynyt ryhmässä huhtikuussa. :smiley:
Ei tästä nyt kummempaa oo seurannut, mutta voisin mä taas käydä joku päivä.

Tsemppiä!

Valitettavasti ne AA:laiset jotka minä tunnen, ja jotka ovat jättäneet ryhmät “taakseen” ovat juomassa tällä hetkellä. Itse en mistään hinnasta ryhmiä jättäisi ja onneksi siihen ei ole haluakaan :sunglasses:

Muistanhan minä sinut hyvinkin ja olen ajatellut usein mitenköhän sinulla menee tätä nykyään. Hieman surullista että ratkaisua ei ole löytynyt mutta ei kannata heittää pyyhettä kehään vielä.

Onhan noita muitakin kanavia kuin AA jos ei se tunnu sinulla sopivan. Toivon mukaan sieltä löytyy se oikea.

Saitko luotua läheisempiä kontakteja naisalkoholisteihin ? Kokemukseni mukaan naiset ovat aika eteviä verkostoitumaan. Hieman tuntuu kirjoituksistasi että olet aika yksinäinen ja varmaankin nuo mokailusi kerryttävät sitä salaisuuksien reppua. Eikö tuo muiden toilailujen kuuntelu yhtään helpottanut ?

Aika miesvetoisiahan nuo AA:n palaverit ovat valitettavasti monessa paikkaa varsinkin PK-seudun ulkopuolella jossa ryhmiä on paljon ja moneen lähtöön.

Itse olen raitistunut AA:n tuella mutta otinkin asian vakavasti kun tajusin että elämäni viimeinen tienhaara oli koittanut ja tämän jälkeen ei olisi kuin tienviitat joissa lukee Hauta-Mielisairaala. Nykyään en käy palavereissa enää kuin ehkä kerran pari vuodessa. Ehkäpä ensi viikolla pistäydyn paikallisessa suomalaisessa ryhmässä kun lennän Kanarian saarille viikoksi :smiley:

Minua ei nuo kiroilut palavreissa juurikaan haitanneet kun olin tottunut juomaan marginaaliväestön parissa mutta ymmärrän että joitakin ne häiritsee. Täytyy muistaa että AA ei ole mikään pyhäkoulu vaan siellä on paljonkin aivan alas juomisensa kanssa vajonneita ihmisiä. Pohjasakkaa ! huudahtaisi eräs kokoomuksen nuorisosiiven edustaja varmaankin vaikkakin ihmettelen että millä elämän kokemuksella ja kärsimyksen määrällä ja ennen kaikkea keneltä saamalla valtakirjalla hän on oikeutettu viskomaan kiviä toisia kohti.

Monestihan siellä on kova tuska ja surukin pohjalla kun jonkun mörrimöykyn sieluun pääsee kurkistamaan vilauksittain joita palavereissa aina silloin tällöin tulee. Itse raitistuin nuorena ja jonkun aikaa oltuani ilman viinaa minua alkoi jurppimaan AA:n vanhat kävyt. Eräskin ukko tuntui minusta perin väsyttävältä ja vituttavalta (anteeksi) kun jauhoi samoja juttuja ,pitkäveteistä bullshittiä palaverista toiseen kuinka hän siellä Ruotsissa silloin 60-luvulla ennen kuin vajosi siltojen alle. Tyhmää pas*aa - ajattelin. Kunnes sitten eräässä palaverissa hän taustoitti enemmän ja kävi ilmi että hän oli ollut ihan menestyvä melko raitis työmies mutta sitten elämä oli tarjonnut ankaraa nyrkkiä kun hänen vaimonsa ja kolme lastaan olivat kuolleet johonkin perin harvinaiseen perinnölliseen sairauteen melko lyhyen ajan sisällä. Tätä iskua hän ei ollut kestänyt vaan alamäki oli ollut nopea mutta paluutie ylivoimasen raskas. Silloin minua hävetti niin paljon että muistan tuon episodin vielä parinkymmenen vuoden jälkeenkin vaikka sen kertoja on aikoja sitten poistunut Tuntemattomaan.

Eipä muuta kuin kaunista talven jatkoa. Älä vaivu itsesääliin vaan hae apua - kanavia kyllä löytyy ! :smiley:

Olisipa minulla jotain viisautta antaa… Mietin sinua todella usein, ja käyn täällä päihdelinkissä joskus varta vasten katsomassa, olisiko sinusta kuulunut jotain. Sinä kannattelit minut aikoinaan raittiuden alkuun ja yhdessä taivallettiin monta viikkoa. Olen siitä ikuisesti kiitollinen, ja toivoisin niin että saisit kokea saman.

AA:sta en osaa sanoa mitään, Keton ehdotus naistenryhmästä ja A-klinikan vertaisryhmistä kuulostaa kokeilemisen arvoisilta. Ei siinä ainakaan mitään menetä. Eikö A-klinikan kautta saa myös terapiapalveluita, eikö sekin vaihtoehto olisi hyvä käydä läpi?

Alkoholi on koukuttava myrkky, ei sen ihmeellisempää. Ensimmäinen lasillinen on kohtalokas, alussa on kai tärkeintä löytää ne keinot jolla siihen ensimmäiseen tarttumisen saa vältettyä. Mikä tahansa keino on hyvä. Heikko saa olla, ja apua vastaanottaa.

Samaan aikaan ei voi luopua ja pitää kiinni.

Huomenta “Apila”!
Ensiksi vastaus viimeiseen. Kävin vuosia sitten tutustumassa sekä AA:n että muidenkin itseapuryhmien toimintaan. Sen verran kiinteästi ja aktiivisesti että totesin niiden olevan itselleni täysin sopimattomia.AA on juuri siinä mielessä itselleni mielenkiinnoton,että siellä jotkut pitävät pitkiä monologeja jotka minua eivät kiinnosta pätkääkään. Miksi kantaa jonkun ruikuttajan murheita mukanaan ja lisätä omaa taakkaansa? Vastavuoroisuutta ei syntynyt.
Mulla oli muuten myös aivan sama kokemus ryhmistä tuon juomahalun lisääntymisen suhteen. Läpinä toi vanhat mielleyhtymät taas lähelleni.
Ehdottomasti tärkein apu on (ja on vieläkin) täkäläisten kirkon piiriin kuuluvien Diakonian ja Caritaksen neuvojien luona käyminen. Onko sinulla mahdollisuutta tällaiseen henkilökohtaiseen keskusteluun pidemmäksi aikaa? Ei ole Raamatulla päähän lyömistä vaan aivan konkreettista asiantuntija-apua.Puuttui listastasi joten kannattaisi ehkä selvittää. Auttoivat lisäksi aikanaan nopeaan terapiaan pääsyyn.
Hämmästytti hieman mainintasi siitä,että AA olisi viimeinen keino. Itseapuryhmät ovat parhaimmillaan aina vain täydentäviä organisaatioita joilta ei voi odottaakaan syvempää yksilöllistä ammattilaisapua.Hyvät ryhmät tämän kyllä mainitsevatkin jo alkuvaiheessa.
Älä lannistu, pysy täällä Plinkissä (vaikka retkahtaisitkin), hyväksy tilanne ja itsesi ja tsemppaa edelleen. Raitistuminen on pitkä prosessi eikä ihmeitä kannata odottaa yön yli tapahtuvaksi.
Äläkä suinkaan suostu ottamaan kaikkea vastaan mitä annetaan!

Kannattaa muuten varoa liiallista kahvinjuontia. Kaffettahan on AA:ssa yleensä tarjolla ilmaiseksi niin paljon kuin jaksaa juoda. Se ei kuitenkaan aina tue raittiutta, sillä liiallinen kahvi alentaa verensokeria (kiihdyttämällä insuliinin tuotantoa), ja alhainen verensokeri aiheuttaa puolestaan mm. nälän tunnetta, makeanhimoa… ja… niimpä niin: alkoholistille viinanhimoa.

Näin mä ainakin omalla kohdalla diagnosoin käyneen, kun AA:ssa tuli joskus ihan hirvee jano. :smiley:

Ylipitkien puheenvuorojen kuuntelemisesta ei tykkää yleensä kukaan, mutta niitäkin siedetään sellaisissa ryhmissä joissa puheenvuorojen pituutta ei ole rajattu. Kärsivällisyyden oppiminen on ainakin minulle tärkeää, että maltan kuunnella enkä rupea huutelemaan että “lopeta jo se jaarittelu!” :laughing:

Isoissa ryhmissähän puheenvuorojen pituus onkin usein rajattu esim. 3 minuuttiin per puhuja ja 10 minuuttia per alustus.

Vastavuoroisuuden puuttuminen minusta palvelee sitä tarkoitusta, että palaverit ei mene äänekkäimpien ja rohkeimpien jatkuvaksi äänessä olemiseksi arempien ja hiljaisempien jäädessä pimentoon, vaan kaikki saavat vuorollaan sen oman suunvuoronsa; kenenkään keskeyttämättä ja tarvitsematta pelätä kenenkään vastakommentteja.

Mä en pidä ylipitkiä puheenvuoroja, vaikka nettipersoonani voisi sellasen kuvan antaa. :smiley: Tai no… ehkä joskus.

Mitä tulee ammattiapuun vs. vertaistukeen, niin ammattiapu toimii parhaiten suljetussa, kuntouttavassa laitoshoidossa. Jos on toimiakseen. :mrgreen: Riippuu aika paljon hoitopaikasta, sillä niissä on aika huikeita eroja. Ihan niinku on vertaistukiryhmissäkin.

Yleensähän avohoitona annettu ammattiapukin pyrkii hyödyntämään myös vertaistukea aika paljon, nimenomaan ryhmäterapian ja ryhmäkeskustelujen ja yhteisöllisyyden kautta.

On mahdollista että AA:n tyyppinen alkoholismin ympärillä pyöriminen johtaa joidenkin kohdalla juuri päinvastaiseen tulokseen kuin on toivottu. Silloin on aika jättää AA taakse.

Oletko kokeillut itsehoitokirjallisuutta? Esim. REBT (Rational emotive behavior therapy) on monessa suhteessa vaihtoehto AA:lle. Erittäin pähkinänkuoressa: päihdeongelmaisen tapa ajatella on vääristynyt ja raitistuminen on mahdollista korvaamalla virheelliset ajatusmallit (tyyliin “on pakko juoda”) realistisilla. Hyväntuntuinen kirja on esim. tämä [Poistettu kaupallinen linkki –Päihdelinkin toimitus]. Valitettavasti suomen kielellä löytyy lähinnä AA- tai muuta sen henkistä kirjallisuutta.

Niin Apila !

Mitä silloin jättää taakseen kun sulkee aa-oven ?
Mietippä sitä .

Minä :sunglasses: jätin taakseni suuren aa-valheen , kusetuksen muka toimivasta ohjelmasta.

Jos katsot taaksesi , näetkö yhä lisääntyvät onnesta mykkyräiset ryhmät . Näetkö toipuvien massojen vyöryvän
perustamaan uusia ryhmiä , vai näetkö jotain muuta . Näetkö sen ett aa oikeesti enempi vaikeuttaa kuin auttaa alkoholistin toipumista. Näetkö kuinka aa-uskomushoito tuhoaa alkoholisteja aivopesemämällä yksilöitä
hurlumhei juttuihin .

Jätä aa rohkeasti taaksesi . Miksipä se sinua auttaisi kun ei ole auttanut ketään muutakaan .

t… Kanthoona :sunglasses:

^ Vaikeuksissa olevaa ihmistä varmaan auttaa paljon avunsaantikanavien lyttääminen ehdottamatta mitään parempaakaan tilalle.

Naurattaisi muuten, ellei Apilankin tilanne olisi äärimmäisen vakava, kuten jokaisen yhä päihteiden ansassa kärsivän tilanne.

Kanttoonahan voisi hieroa suolaa haavoihin vaikkapa ehdottamalla kuperkeikkojen tekemistä?

Moi Apila,

minusta on hyvä, että palaat ainakin tänne aina ihmettelemään ja rehellisesti pohtimaan tilannettasi. Kovasti minäkin toivoisin, että helpotusta tilanteeseesi saisit ja kirjoituksiasi usein kommentoineena olet mielessä ollut, hienoisen huolen kera jopa…

Mitenkähän sinua voisi auttaa ja kuka/mikä taho se voisi olla? Esittelit tuossa noita tahoja (ja asioita), joita olet kokeillut toistaiseksi tuloksetta. Tai oikeastaan tuloksetta on väärä ilmaisu, uskon että johonkin suuntaan ajatteluasi nuokin kokeilut ovat liikuttaneet.

Jotenkin uskon hirveän vahvasti, että tieto näissä asioissa on ihmisessä itsessään. Miten se sieltä pulpahtaisi ihmisen itsensä tietoisuuteen ja käyttöön onkin sitten toinen juttu. Itse tarvitsin aika paljon apua alun spontaanilopettamisen jälkeen. Oikeita kysymyksiä oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa ammattiauttajalta. Vertaisten kokemuksia ja jakamista.

Mikä voisi olla oikea kysymys sinulle? Mikä voisi olla se merkki, että nyt tämä riittää?
Toisaalta, eipä merkkejä ja kysymyksiä kannata jäädä liiaksi odottelemaan, uuteen yritykseen vaan… Voimia Apila. :smiley:

Apilalle jatkan !

Oletko joskus sen sitten nähnyt toimivan . Jos jätämme huomioimatta sattumalta raitistuneet , onko
jossain kenties tapahtunut joukkoraitistumisia ja raittiina pysymisiä " ohjelman" tuloksena.

Tilanteesi on varmasti vakava eikä ole sama mihin menet ongelmaasi purkamaan .
Haluan varoittaa menemästä aa-ryhmiin . Se sekametelisoppa jota siellä tarjotaan on toimimattomuutensa
jo osoittanut . Tuhannet ja taas tuhannet sieltä apua hakeneet juovat edelleen eikä uskomuksen varaan
kannata elämäänsä uhrata. Mieti oikeasti sitä mistä ryhmissä on kysymys. Vastaan itse.
Aa-ryhmät muodostui sodanaikaiseen tilanteeseen jolloin jenkkilässä sodan runtelema yhteiskunta
kokoili kamppeitaan paremman elintason saavuttamiseen. Alkoholistien toivottomuuteen uskonnot
antoi luulemuksiensa mukaisia vastauksia ihmisten epätoivoon . Jos luet aa-askeleita huomaat kuinka
sanoissa on annettu vastaukset kaikkeen mahdolliseen. Se on ollut sen aikaista toimintaa jossa myös
eri huumeet liittyy kirjoittajien raittiina olemisiin .

Kukaan ei ole voinnut tutkia kuinka " ohjelma " vaikeuttaa aa:sta apua hakeneiden pyrkimyksiä parempaan
elämään . Mieluusti vaietaan myös niiden kohtaloista jotka roikkuu aa:ssa vaihtelevalla usein tuhoisalla
tiellä . Ei kerrota sitäkään mitä sattumaraittiiden kotona ajatellaan aa-ihanuudesta !

Apila ! Tiedän kahdeksan noin ikäistäni aa-sta irtautunutta joiden elämä kulkee " normi kansalaisen "
tapaan . Ikiaikainen humppaukkojen valhe juomaan joutumisista ei pidä paikkaansa , elämä löytää
keinosa ,on aina löytänyt ja löytää vastakin .

Tämä tälläkertaa t… Kanthoona :sunglasses:

No mitäs mieltä olet tuosta aika katsoa peiliin kokemuksesta. Etkö sinä millään voi hyväksyä sitä, että eri jutut vaan toimii eri ihmisillä?

Eiks tolle Kanttoonalle riittäis se oma Turauttavaa -ketjunsa?

Hänen mielestäänhän ole mitään toimivaa hoitokeinoa päihderiippuvuuteen, vaan ainoa varteenotettava on se “Suuri sattuma”, kuten hän sitä kutsuu.

Jokaisen joka tuntee itsellään olevan päihdeongelma, kannattanee kuitenkin pohtia että kannattaako vain jatkaa päihteenkäyttöä ja jäädä odottamaan josko “Suuri sattuma” jonain päivänä korjaisi tilanteen, sillä yleensä se suuri sattuma korjaa sitten hautaan. Sattumalta.

Ei tartte mennä AA:han eikä BB:hen jos ei kiinnosta, mutta jää kysymys: mitä sitten tehdä?

Minkälaisia toimia Kanttoona nyt ehdottaisi Apilalle, tai mitä Apila aikoo nyt tehdä? Jatkaa dokaamista?

Dave !

Turhautunut olen tietenkin alkoholistien juomisista .
Olen myös turhautunut uskonnon valheisiin . Jos olis aikaa teilläkin katsoa peiliin :wink: .
Uskonnon sumutus kuitenkin hämärtää aivopesuloiden kirkasotsia näkemästä peiliään .
He lelettää lelettämästä päästyään seurauksista piittaamatta .

Minäpä kerron jeesustelemalla miten aa toimii .
Nyt ei ratsasteta aasilla eikä nousta taivaisiin vaan käydäämpä " hammaslääkärissä "
Kas kummaa tämä hammas-vertaistukiryhmän hoitola sijaitsee valaisemattomassa kellarihuoneessa.
Täysin pimeään menen kuitenkin sietämättömän leegopakotuksen riivaamana. Olin kuullut tästä hoitolasta
yhdeltä tuttavan tuttavalta joka markkinoi paikkaa kun hänelle niin oli opetettu että vain hammassärkyinen
voi toista hammasvaivaista auttaa.
Siellä kellarissa minulle kerrottiin kuinka joka paikkaa sorkkimalla , poraamalla , kiskomalla monet ovat
päässeet säryistään.Olin valmis mihin tahansa ja vapaaehtoisesti asetuin hoidettavaksi. Paikalla oli usseempi
kokemus"ammattilainen" jotka alkoholistin raivolla syöksyi purukalustoni kimppuun . Pimeys ei haitannut
vaan porat vinkuen hyvän tarkoituksensa pyhittämät puuhasivat suussani tehden vahinkoa leegolandiassa .
Yhdellä hoitajista oli 32 vuotta sitten katkennut kulmahammas , tämä kokemus antoi hänelle luvan kajota
myös minun kulmapalikkaan … jossain vaiheessa tajusin tilanteen mielettömyyden , ehkä siinä vaiheessa
missä alkoivat puhumaan läheisteni kariesongelmasta :laughing:

Varmasti tajuatte suuren sattuman jossain vaiheessa poistattavan joskus todella harvoin myös sen särkevän
hampaan . Tämän ympärille on sitten rakentunut aa seurakunnan uskomushoito !! Valitettavasti :frowning:

Miettikääs tätä t… Kanthoona :sunglasses:

No minä en ole millään lailla uskovainen, ihan täysi pakana. Koin kuitenkin oma aa-ryhmäni erittäin hyvvää tekevänä ja tukevana. Jotain aivan kamalaa sinulle kanttoona on täytynyt tapahtua kun jatkuvasti jaksat mesota.

Minua AA on aivan oikeasti auttanut ja enpä usko muuten edes pysyneeni raittiina. Olen saanut aivan oikeasti uuden elämän sen avulla.

Minä olin hyvin yksinäinen lopetettuani juomisen. Jos en olisi päässyt AA:n toimintaan mukaan, löytänyt hengenheimolaisia ja ihmisiä jotka hyväksyivät minut ilman ehtoja, en olisi jaksanut millään pysytellä ilman viinaa niinä kriittisinä alkuvuosina. Minulla ei ollut kotia vuosiin, lapsuudenkotini oli alkoholismin ja väkivallan sävyttämä alituiseen. Sitten alkoholismini myötä ajauduin päihde- ja sosiaalihuollon verkkoihin ja yhdeksi numerokoodiksi PAVI:n likasiin mappeihin. Kuukausiksi sosiaalisairaalan asiakkaaksi.AA-yhteisöstä muodostui henkinen kotini vuosiksi.

Minulle AA on ennen kaikkea ollut silta uuteen elämään.

En juurikaan käy ryhmissä enää - silloin tällöin ehkä kerran pari vuodessa. Ensi viikolla ehkä pistäydyn kun lennän pois täältä marraskuun pimeydestä Espanjan valtiolle kuuluvalle saarelle ! En käy ryhmissä enää kun pysyn raittiina nyt ja minun mielestä ei ole järkeä jäädä roikkumaan palavereihin vaan antaa uusien tuulien puhaltaa tulokkaiden myötä. Kokemuksiani juomisesta ja siitä toipumisesta voin jakaa esim. täällä Plinkissä vaikka joskus epäilen että onko tässäkään mitää järkeä.

Tokihan AA:sta epäkohtia löytyy jos kaivamalla kaivan. Mutta mitäpä minä sitä tonkimaan kun olen sanut siltä tämän toisen elämäni (24v). Enhän kritisoi edesmennyttä äitiänikään jolta sain sen ensimmäisen jonka liuotin viinaan.

Mitäpä tulokas sinne AA:han tuleekaan jos osaa asiat muutenkin ja aina onnistuu itse kaikissa asioissa ja juomisen lopettamisessakin. Turha paikkahan se sellaiselle on. Mutta eikö ole hyvä että sellainen paikka on olemassa tälläisiä minun kaltaisiani heikkoja yksilöitä varten joiden elämä tuntui usein raittiinakin olevan solmuja täynnään ja sukset ristissä useinkin mutta jonka siitä huolimatta ei tarvinnut lähteä juomaan.

Yksinäisyyden tunteet eivät vaivaa nykyisin mutta sivullinen tunnen olevani useinkin monessakin paikkaa. Mutta nuo fiilikset on vain kestettävä selvin päin - tänäänkin.

Hyvää päivän jatkoa.

Dave !
En jatkuvasti mesoa enkä varsinkaan joka paikassa .
Tämäkin ketju alkoi Kun aa ei toimi … Miks te tulitte tänne sattumaanne ylistämään .
Vapaa maa mutta pysykää asiasa !

t… Kanthoona :sunglasses:

youtube.com/watch?v=h863mUUZ … 44346CF7DA

Pysysit itse asiassa ja kertosit sitten kuinka auttaa itseään ilman AA:ta, jos se ei toimi.
Se toimimattomuus on tullut selväksi ketjun alottajalta jo ekassa viestissä.

Siis; mitä tilalle? Kuperkeikkoja? Voltteja? Miten Kanttoona pysyy raittiina ilman AA:ta?