Kumppanin syöksykierre

Olemme seurustelleet kaksi vuotta ja risat. Miehen alkoholin käyttö on ollut ongelmallista koko hänen aikuis ikänsä ajan. Myös muut päihteet tulevat kuvioihin ajoittain. Katkolla on ravattu, apua on haettu, antabus kuurit ja muu mahdollinen kokeiltu. Mies tiedostaa ongelman ja on halunnut asiaan muutosta, parhaimmillaan ollut kaksi kuukautta ilman alkoa. Kuitenkin repsahdus tapahtuu pidemmänkin raittiin kauden jälkeen aina ja siitä lähtee taas jonkinlainen putki päälle. Nyt tilanne on kärjistynyt sietämättömäksi. Mieheni on ollut viimeisen kuukauden ajan aamusta iltaan humalassa, ensimmäinen asia mielessä aamulla on viina. On velkaantunut ja työkuviot ovat mennyttä. En tunnista enää hänessä halua ja toivoa raitistua kuten ennen. En oikeastaan tunnista koko ihmistä enää.
Tunteeni ovat surun ja vihan sekaiset. Alkoholismi on aina ollut läsnä mutta toivo paremmasta on pilkahdellut hänen puheissaan ja teoissaan, eikä tilanne ole koskaan ollut sellainen että näyttää oikeasti siltä ettei mikään muu merkitse kuin alkoholi. Nyt elämä näyttää riistäytyneen lopullisesti käsistä eikä mies välitä enää itsestään tai elämästään. Olen täysin neuvoton.
Miten voin oikeasti auttaa ja tukea häntä? En kestä katsoa miten hän tuhoaa elämänsä ja itsensä tällä.
Vertaistukea?

Välitätkö sinä itsestäsi ja omasta elämästäsi? Vai tuhoatko ne toivottomilla yrityksillä raitstaa ihminen, joka ei halua raitistua? Oma elämäsi on ainoa asia, mihin voit oikeasta vaikuttaa, toisen päihdeongelmaan ja valintoihin et.
Minunkin entinen mieheni joi kun oltiin yhdessä ja juo nyt kun olemme eronneet. Hän on juonut jo vuosia ja pärjää suht hyvin, vaikka omahyväisyydessäni luulin, että hän pysyäkseen edes hengissä tarvitsisi kaitsentaani ja pelastamistani. Itse asiassa mies hiukan ryhdistäytyikin eron jälkeen ja alkoi aivan sujuvasti hoitaa monia asioita, jotka suhteessa ulkoisti minulle.
Ihminen muuten saa valita myös sen, että juo itsensä hengiltä, ja moni valitseekin ja aikuiselle tuleekin antaa päätösvalta omaan elämäänsä. Kyllä ne juopotkin hakeutuvat hoitoon, jos se oma halu löytyy, mutta sitä ei toisen päähän voi väkisin laittaa.

Aikuisilla ihmisillä on oikeus mutta myös velvollisuus päättää siitä miten elää omannäköistään elämää. Parisuhteessa syntyy velvollisuus ottaa huomioon omien tarpeidensa ohella myös toisen ihmisen - kumppaninsa - perustellut tarpeet ja toiveet. Läheisen ihmisen toiveiden toteuttamisen ja kaikkinaisen tuen antamisen arjen tilanteissa on kuitenkin oltava vastavuoroista. Muuten siitä putoaa pohja pois.

Alkoholisti ajattelee itsekkäästi ja harvoin osaa ottaa huomioon kumppaniaan. Alkolisti löytää aina perusteen juomiselleen.

On totisinta totta, että toinen ihminen ei voi saada alkoholistia raitistumaan ellei hän itse sitä tahdo. Lukematon määrä elämänkumppaneita, avio- ja avopuolisoita sekä muita läheisiä on yrittänyt ja tulee vastakin yrittämään saada alkoholisoitunutta läheistään raitistumaan siinä onnistumatta.

Kumppanin syöksykierre on kauheaa katsottavaa. Kertomasi perusteella ajattelen, että sinä olet ehkä koko parivuotisen parisuhteenne ajan teyhnyt omalta osaltasi kaiken voitavasi tukiessasi miestäsi hänen yrityksissään olla juomatta. Lopputulokseen sinä et valitettavasti voi vaikuttaa. Loppu on kiinni kumppanistasi.

Kysyt neuvoa; tässä neuvoni. Olet tuntenut miehesi jo kyllin pitkän aikaa kyetäksesi arvioimaan miten hän lopulta suhtautuu raitistumispyrkimyksiinsä. Näin ollen sinun on vakavasti mietittävä haluatko loppuelämäsi olla kumppanisi tukena kun hän todennäköisesti yhä uudelleen retkahtaa ja ponnistelee sen jälkeen eri keinoin itsensä raittiiksi retkahtaakseen taas uudellen. Jos olet valmis tällaiseen nuoralla tanssiin on valintasi kumppanin suhteen oikea. Jos taas toivot toisenlaista tulevaisuutta, olisi ehkä teidän kummankin kannalta parasta ottaa etäisyyttä häneen. Itse asiassa ajatukseni myötäilevät aika lailla edellisenä tässä viestiketjussa olevan henkilön pohdintaa.

Olet paras oman elämäsi tuntija. Sinun ei pidä tehdä väkivaltaa tunteillesi. Jos tunnet kumppaniasi kohtaan syvää rakkautta ja myötätuntoa saatat kokea itsesi onnelliseksi auttaessasi häntä toistuvasti jaloilleen. Pidä kuitenkin varasi, ettet uppoa läheisriippuvuuden pohjattomaan suohon. Se voi nielaista sinut kuin huomaamatta ja useiden vuosien ja vuosikymmenten jälkeen katsoessasi elämässäsi taaksepäin saatat tuntea katkeruutta. Olet ollut kumppanisi kanssa vasta parin vuoden ajan ja nyt jo kerrot tuntevasi vierautta ja vihaa häntä kohtaan. Ehkä ne ovat signaaleja, jotka sinun olisi otettava vakavasti - todella vakavasti!