Historiamme on pitkä, rakastuimme teineinä yli kymmenen vuotta sitten. Päälle parikymppisenä shokkiyllätyksekseni löysin kumppaniltani piikittämisvälineet, olin murtunut. Mieheni käytti Subutexia, omien sanojensa mukaan vain vähän aikaa. Moniin kysymyksiini en saanut vastauksia. Itse en tunne tätä maailmaa, mutta merkkejä löytyi, jonka vuoksi epäilys heräsi ja lähdin tutkimaan. Suhde oli hetken jäähyllä, mies kertoi päässeensä irti, yritin tukea häntä etänä.
Palasimme yhteen ja nyt meillä on vuosien jälkeen pieni lapsi. Olen alkanut epäillä, että jälleen on jotakin tekeillä. Mistä löydän etsimäni? Tarkoitan, mitkä ovat sellaisia asioita, joista voi varmistua? En kestä tätä epätietoisuutta. Meillä on omat asunnot (olen luultavasti halunnut säilyttää jonkinlaisen “oman tilan”), joten en tiedä myöskään mitä hän touhuaa kotonaan yksinollessaan.
Selvää on, että suhde loppuu, mikäli käyttöä on. Ennen sitä saattoi yrittää sulkea silmänsä asialta ja kieltää totuuden sekä unohtaa tapahtuneen… Nyt kuitenkin lapsen vuoksi minun on kaivettava totuus ja tehtävä päätöksiä.
Olen aina pitänyt itseäni hyvänä kirjoittajana, mutta huomaan olevani tämän asian edessä niin solmussa ja avuton, ettei sujuva kirjoittaminenkaan luonnistu.
Minulla on ihana, rakastava, “kunnollinen” perhe, joita en ole halunnut koskaan näillä asioilla huolestuttaa. Häpeä, jonka kanssa elän asian vuoksi, saa minut myös vaikenemaan. Kaksi ystävääni tuntevat koko tarinan, muutama ystävä vain puolitotuuksia.
Epäilyttävää käytöstä on mm.yli puolille päivin nukkuminen, ajoittainen ärtyvyys aamuisin vaikka on toki ollut aina aamuäreä, vessassa pitkään vietetty aika, puhelut joiden aikana hän menee parveekkeelle tai ei vastaa lainkaan, subua käyttävän entisen kaverin “piipahtaminen” ovelle kuulemma tarkoituksenaan myydä jtk tietotekniikkaa, kummallinen pälyileminen toisinaan kun liikuskelen esim hänen asunnossaan joidenkin tiettyjen kaappien läheisyydessä tai muiden hänen tavaroidensa tuntumassa… Pari hieman Epäilyttävää roskaakin löytynyt lattioilta yms. Olen yrittänyt vähän tutkia asiaa, mutten tiedä mitä etsin. En tahdo arkea, jossa joudun epäilemään. Meillä on ollut isoja riitoja asiasta viimeaikoina, olen hänen sanojensa mukaan vainoharhainen. Syitä epäilyyn kuitenkin löytyy. En tahdo tällaista arkea, varsinkaan lapseni tähden. Välillä tuntuu, että palaseni rakoilevat, vaikka vahvana olen seissytkin.