Kumppanin juominen

Tuohon marcovin ketjuun jo kommentoinkin, mutta kirjoitetaampa asiasta yleisemminkin.

Jostain syystä viimeaikoina tuntuu, että ympäristössä on aika moni ratkennut ryyppäämään. Eivät omat kaverit, mutta heidän kumppaninsa. Yksi kohtuukäyttäjä kaveri mietti mitä sitten jos ittensä juoppohulluuteen ryypännyt ja laitokseenpäätynyt kumppani sieltä päästessään jatkaa juomista. Suhteesta ei tulisi mitään, jos taas raitistuisi kokonaan, niin pitäisikö hänelläkin jättää kokonaan alkoholi. Asia, jota hän ei ollut koskaan tullut ajatelleeksikaan ja johon ei ainakaan vielä ollut valmis.

Toisen kaverin kumppani on ollut pitkään ryyppyreissuilla ja ilmoittelee vieraitten ihmisten luota aina välillä olevansa hengissä. Kaveri ei tiedä pelkääkö enemmän sitä, että kumppani tulee kännissä kotiin vai sitä, että ei tule.

Oma asenne juopottelevaan kumppaniin on melkein nollatoleranssi. Tänään istuin iltaa pikkujouluissa ja pöytäseurueen jäsenen parissa tunnissa kippaama vinkkupullo, pari konjakkia ja muut “glögit” ällöttivät. Samaten se, kuinka minusta tuli NIIN mahtava ihminen (lähin siis kotiin). Toinen tapaus oli, kun minulla piti olla deitit. Tyyppi sanoi arvostavansa juomattomuuttani, koska hänen ex kumppaninsa oli ollut alkoholisti. Unohti vaan itte sanoa juovansa käytännössä joka ilta. Siis ei kiitos.

Aamulla kuuntelin Jippun ja Edelmanin esittämää biisiä "Jos sä tahdot niin"http://www.youtube.com/watch?v=9B6LbPUMlzw
Tuli vaan mieleen, että siinähän on ihan selvästi alkoholistin kumppani… Ittekin olen vääntynyt vaikka millaiseen solmuun puolison takia, eikä siitä ole kuitenkaan tullut mitään. Minä jopa melkein join oman terveyteni, kun kumppani ei halunnut juoda yksin.

Summa summarum. TOISEN rakkaus ei pelasta ketään viinalta. Se on se ihmisen itsensä rakkaus itseään ja toista kohtaan. Eihän juova känniltään edes tunnista rakkautta, se turtuu siinä missä muutkin tunteet.

mm… totta! itsellä alko vähitellen alkoholin käyttö pahenemaan. tuli enemmän annoksia iltaa kohti ja yhden illan juhlinta muuttui 3 päiväiseksi putkeksi. rahat meni joka palkasta samantein, muutama työpaikka ja tietty siinä meni maine ja muistikin. oltiin juuri muutettu uuden tyttöystävän kanssa yhteen ja uuteen kaupunkiin. ja kaikki näytti menevän huonommin kuin ennen. erokin oli jo lähellä. sit kerran puhuttiin tosissamme asiasta ja jouduin ensimmäistä kertaa myöntämään itselleni sekä hänelke sen olevan ongelma, se oli ehkä elämäni rankin paikka. ja tajusin etten halua elää enää näin. seuraavana päivänä hain antabuskuurin tukemaan tipatonta ja nyt 1.5kk takana joka on ollut elämäni parasta aikaa. en tiedä haluanko enää ikinä juoda. en usko. tupakointikin loppui 2viikkoa sitte. en halua enää ikinä palata entiseen vaan jatkaa näin ja kasvattaa itseäni ihmisenä. elämä on mahtavaa kun sen oikein oivaltaa. nyt tunnen oikeita, suuria tunteita enkä katso maailmaa pullon läpi. ja on joulu kihlatkin tulossa! mikä voisi olla parempaa! :slight_smile: t: m24v

Onnea Tipattomalle siis. :slight_smile:

Näin se juurikin on, kuten Lisey kertoo. Jos parisuhteen kolmantena pyöränä onkin päihde ja addiktio siihen, se menee kaiken edelle ja pyörittää koko kuviota.
Erityisen tuhoisaksi tilanne menee sitten jos kummallakin on päihdeongelma, jolloin osapuolet saattavat jopa estää toistensa toipumisen ja ruokkia toistensa addiktiota.

Usein kuulee sanottavan, että parasta mitä juovalle alkoholistille voi tapahtua, on että hänen perheensä jättää hänet juomisen takia. Joskushan puoliso nimittäin voi jopa tahattomasti toimia yhtenä juomisen mahdollistajana, ja vasta kun alkkis jää täysin yksin pulloineen, hän saattaa havahtua todellisuuteen. Kaikki eivät tietysti havahdu silloinkaan, mutta monet ovat havahtuneet.

Muistan aina, miten eräs noin viisikymppinen raitistunut alkoholistimies kertoi AA:ssa mukaansatempaavasti ja hauskoin sanakääntein, kuinka hänen vaimonsa ja lapsensa jättivät hänet juomisen takia. Mies oli naapureille selittänyt hönössä että “Muijalle tuli joku mielenhäiriö, siksi se tuossa tavaroittaan kantaa muuttoautoon”. :laughing:
No, miekkonen kuitenkin havahtui ja raitistui, mutta raittiutta piti kertyä yli vuoden päivät ennenkuin vaimo ja lapset luottivat häneen niin paljon että palasivat kimppaan.

Happy end.

Hah, no mut loppu hyvin kaikki hyvin. :slight_smile: ja itsekin huomasin et sitä mitä ihmisellä jo on ei välttämättä osaa arvostaa ennen kuin sen menettää. sitä jotenki pitää niin monia asioita itsestään selvyytenä, vaikka sitä ne ei tod. oo. mun tapauksessa ainakaan ei avopuoliso juo juuri ollenkaan. ehkä juuri sen takia kun itse juon niin paljon. :astonished: