Kumpi riippuvuus on mielestänne pahempi?

Kumpi on pahempi?

  • Peliriippuvuus
  • Päihderiippuvuus

0 voters

Päihteillä tarkoitan tässä kaikkia päihdyttäviä aineita, myös alkoholia.

Peliriippuvaisena pelaamisella tavoitetaan, ainakin alitajuisesti, samanlaista hyvää olotilaa, mikä muistuttaa jonkin verran amfetamiinia. Tuo olotila tulee, jos voittaa yllättäen jonkun ison summan. Epätodellinen, euforinen olotila: nyt on rahaa ja paljon! Pelikoneita ei voi kuitenkaan verrata huumeisiin, koska ne eivät tuhoa aivoja tai maksaa, mutta pelikoneet hyödyntävät ihmisten sisäisiä huumeita, joista ei ole vahinkoa sisäelimille, mutta niihinkin syntyy riippuvuus.

Dopamiinia ja noradrenaliinia erittyy runsaasti aivoissa, kun voittaa ensimmäistä kertaa vaikkapa 20 euroa. Mikään vilkkuva valo ei tuo sitä hyvää oloa, vaan se, että olet ottanut riskin. Mitä vähemmän sinulla on rahaa tilillä, sitä paremmalta pienetkin voitot tuntuvat. Ja mitä isomman riskin otat ja mitä enemmän voitat, sitä paremmalta voitto tuntuu. Mutta tottumus tulee tähänkin ja riippuvuuden pahetessa isotkaan voitot eivät enää “tunnu missään”.

Jos katsotaan siltä kannalta, kumpi on vahingollisempi sisäelimille, niin totta kai päihderiippuvuus (riippuu tietysti päihteestä). Mutta jos katsotaan siltä kantilta, kumpi tuo enemmän mielihyvää kokonaisuudessaan, niin päihteet tuovat huomattavasti enemmän mielihyvää käyttäjälleen.

Sitäpaitsi kumpaakin riippuvuutta on monta eri tasoa. Laitan nämä vuosijärjestykseen. Kummatkin tapaukset ovat hyvin tuntemiani henkilöitä, vanhoja kavereitani, nimet toki muutettuina. Huomaa, että kumpikin ajautui rappiolle vasta pidemmällä aikavälillä.

HUOMAA ETTÄ KUMPAAKAAN EI PAKOTETTU MIHINKÄÄN JA KUMMANKIN TOIMINTA OLI TIETOINEN VALINTA

Vuosi 1: Osku pelaa kaksi euroa silloin, kun sattuu olemaan sen verran ylimääräistä, eli max kerran viikossa.

Karri ottaa piriä muutaman kerran vuodessa, eikä hän tunne tarvetta käyttää sitä enempää.

Vuosi 2. Osku pelaa suurimman osan rahoistaan peleihin, mutta kykenee tekemään muitakin hankintoja.

Karri käyttää piriä kerran tai pari kuukaudessa ja suurin osa hänen rahoistaan menee siihen. Hän onnistuu tekemään kuitenkin muitakin hankintoja.

Vuosi 3. Osku pelaa aivan kaikki rahansa mitä käsiinsä saa ja hän on koko ajan ärtyisä ja vihainen ja rahat lopussa. Heti kun Osku saa rahaa hän pelaa kaiken. Osku pelaisi vaikka joka päivä jos hänellä suinkin olisi rahaa. Hän ei pysty kuvittelemaankaan elämää ilman pelikoneita ja hänen ajatukset ovat kokoajan pelaamisessa. Lisäksi hän onnistuu tuhoamaan lisäksi monia ihmissuhteita.

Karri kuosaa kaikki rahansa minkä käsiinsä saa. Kuosaaminen on lähes päivittäistä, tosin rahanpuutteen takia hän ei voisikaan olla aivan joka päivä kujalla. Karri ei kykene saamaan todellista mielihyvää oikeastaan enää mistään muusta kuin piristä. Hän ei osaa kuvitellakaan elämää ilman piriä, ja hänen ajatukset ovat kokoajan pirissä. Karrikin onnistuu tuhoamaan monia ihmissuhteita.

Vuoden 3 jälkeen kumpikin miettii että olisi ehkä syytä lopettaa, mutta sekä Osku, että Karri ovat jo niin syvällä, että lopettaminen on jo huomattavan vaikeaa.

Vuosi 4. Osku velkaantuu pahasti pelaamisen takia. Hän on ottanut pikavippiä yksi toisensa jälkeen ja lainannut vanhemmiltaan ja kavereiltaan ison summan rahaa, mutta kaikki on menny peleihin. Ulosotossa on paljon perittävää, kesäduuni tullut ja mennyt ja lisäksi hänen autonsakin on myyty. Osku ei nähnyt enää elämälleen vaihtoehtoja. Hän yritti itsemurhaa, mutta epäonnistui ja joutui hoitoon.

Karri on tärisevä nisti joka ei pysty menemään ulos edes talvitakissa jos siellä on vähänkin pakkasta. Karri painaa noin 45 kiloa. Karrin puheesta ei saa mitään selvää koska piri on tuhonnut hänen aivonsa. Karri on tullut siihen pisteeseen, että hän on kuosannut satoja grammoja piriä puhtaaksi muutettuna. Hän ei enää pysty nauttimaan mistään, oikeastaan edes piristä, se vain tekee hänen olonsa helpommaksi, mutta mitään muuta se ei enää tee. Hänen koko ruumiissaan aivoista puhumattakaan on tapahtunut todella suuria vaurioita. Karri tietää sen, ja uskoo että kamanvedon lopettaminen on yksinkertaisesti liian myöhäistä. Karri teki itsemurhan ja onnistui.

Tarkastelutapa riippuu toki ihmisestä, mutta tarkastelen tilannetta puhtaasti hedonistiselta kannalta. Mielestäni peliriippuvuus on siksi pahempi kuin päihderiippuvuus, koska päihderiippuvainen saa hyvää oloa edes siitä aineesta, kun taas peliriippuvainen ei saa yleensä voittoa ja näin ollen sitä hyvää oloa, vaan pelkkää paskaa niskaansa. Sitäpaitsi tiedemiehet ovat osoittaneet, että pelaaminenkin muuttaa aivojen välittäjäaineiden tasapainoa huumeiden tyylisesti, että nautinnon kokeminen käy aina vain vaikeammaksi. Tosin ei tietenkään yhtä voimakkaasti.

Itse en ole koukussa kumpaankaan, mutta olen ollut koukussa pelikoneisiin. Lopetin, kun tajusin ettei hävittyjä rahoja kannata alkaa enää yrittää saada takaisin. Rahaa oli mennyt koneisiin vajaa tonnin luokkaa. Lisäksi olen onnistunut välttämään katalan nikotiinikoukun ajattelemalla vain, että ei, nyt en tarvitse sitä. En halua toki päteä, ja mielestäni on hyvinkin mahdollista, että jos käytän edes silloin tällöin päihteitä, saatan ajautua samaan tilanteeseen kuin Karri.

En siis TODELLAKAAN suosittele kenellekään kumpaakaan vaihtoehtoa. En pelikoneiden pelaamista, ja päihteitä vielä vähemmän laittomuuden (ja siihen liittyvien lieveilmiöiden) takia.

Mutta tärkeää on huomata, että kokeilu(t) ei(vät) kenestäkään päihde- tai pelinarkomaania tee.

Tämäkin riippuu tietenkin näkökulmasta, mutta itse en ota laillisuusstatusta ollenkaan huomioon. Sitäpaitsi, onhan samassa tilanteessa, velkaantuneena ja ihmissuhteensa tuhonneena olevia alkoholistejakin.

Yksi kolikko ei tunnu missään eikä kymmenen euron voitto vielä tarkoita loputonta peliputkea. Hampunlehti ei vahingoita ketään, ja pari viivaa piriä tekee ihmisen ainoastaan puheliaaksi. Mutta kuka piikkiin tai paffiin ryhtyy, löytää itsensä solmimasta hirttoköyttä.

Kummastakin riippuvuudesta parantuminen on erittäin vaikeaa, ja vieroittautuminen vaatii kummassakin tapauksessa ehdotonta nollatoleranssia. Sitä voi ajatella, että eihän yksi jointti tai yksi kolikko pahaa tee, mutta se johtaa hyvin usein takaisin juuri siihen samaan helvettiin.

Lohdutuksen sananen kuitenkin tähän loppuun. Tiedemiehet ovat osoittaneet, että aivoilla on ihmeellinen tapa palautua normaalitilaan pahoistakin vaurioista tai muutoksista, eli koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa. Se voi olla kyse kuukausista, se voi olla kyse vuosista, mutta kumpikin riippuvuus tulee tuhoamaan elämäsi.

:frowning: :astonished: :open_mouth: :confused:

Kiitos kirvesmies tästä kirjoituksesta!

kummastakin voi selvitä, joskus olen meittinyt et kumpi oli pahempi vaihe.

päihteissä fyysinen olemus oli jotain ihan epätodellista, pelaaminen enemmänkin henkisesti rankkaa kun joutui salaamaan asian läheisiltä, valehtelemaan päin naamaa ja elämään sen kanssa. toki salasin myös päihteiden käytön, mutta pää oli niin sekaisin ettei välittänyt siitä mitä muut ajattelee.

Minulle henkilökohtaisesti peliriippuvuus on ollut ehdottomasti pahempi koska päihderiippuvuutta mulla ei ole koskaan ollut. Äänestin silti päihderiippuvuutta koska se on minusta pahempi (usein vierestä katsoneena).