Kulissit pystyssä

Tämä on 4.päiväni juomatta.

Uusvanha jäsen täällä. Lähempänä viittäkymmentä kuin neljää, nainen, äiti, jakkupukujuoppo, salajuoja, teeskentelijä, valehtelija.

Kirjautunut ensimmäisen kerran plinkkiin n 4 vuotta sitten. Silloin kun havahduin tosissaan tämän kieron sairauden hallitsevan elämääni.

Kokeillut antabukset, joilla aloin vaan käymään kauppaa itseni kanssa milloin voin taas juoda. Kuitenkin antabukset avulla pysynyt juomatta kuukausia. Ehkä pisin ollut 4-5 kk kunnes taas luulen olevani vahvempi kuin A joka vie minua kuin pässiä narusta.

Kokeillut myös AA ryhmiä. En kuitenkaan saanut sieltä sitä lopullista kipinää lopettamiseen. Vaikka kaikki, niin puolisonikin, työkaverit, esimies luulee minun olevan ekstrovertti, en sitä ole. Olen totaalisen introvertti ollut koko elämäni, mutta huomasin jo nuorena mikä vaikutus on ollessani ulospäinsuuntaitunut, yli reipas, yli kiltti… Nyt maksan takaisin velkaa siitä, että tuntuu kuin olisin näytellyt koko elämäni.

Olen hyvin addiktioivaa sorttia. Työ, kuntoilu, sudokut, nukahtamislääkkeet ym. Se mihin ryhdyn teen ylisuorittamalla. Valitettavasti näin myös A:n kohdalla. Varmaan jään tähän plinkkiinkin koukkuun.
Minun ongelmani on yksin juominen ja teen sen salassa.

Kun olen juomatta, teen sen kärvistelen. Viime aikoina en saa enää edes nousuhumalan tuomaa mielihyvää ja sietokyky noussut todella huolestuttavasti.

Viime lauantai meni jotakuinkin näin, joka kuvastaa normaalia la tai su päivää. Aamupäivästä ennen kuin lähdimme perhepäivälliselle join pari lasillista viiniä. Täytän juomapullooni viiniä, josta käyn naukkaamassa vessassa. Ruokailun yhteydessä julkisesti pari lasia viiniä ja illalla loput litran viinitölkistä kotona salassa.

Ulkoiset puitteet ovat vielä kasassa, mutta sisinpäni on rikki ääreisväsynyt, turhautunut ja ahdistunut. Tunne, kun mikään ei tunnu miltään.

Tulin mökille maanantaina, ja totuuden nimissä olen ollut täällä aina pikku päissään. Juonut oman viinini loppuessa mieheni kaapista kossua ja joka kerta stressillä vaihdan vedellä töytetyn pullon uuteen vaivihkaa.

Olen mestari kehittämään erilaisia meriselityksiä johon raukka uskon itsekin.

Yhtä rehellisyyden nimissä elin maanantain tunti tunnilta ja odotin, että kello on niin paljon että voin ottaa nukahtamistabletit ja nukkua.

  1. päivä juomatta ja mökillä, on minulle suuri saavuttaa nyt tällä erää. Luulin vähintään kuolevani tänne ilman A:tai, mutta olen näköjään hengissä.

Toivon meille kaikille raitista ja selvää päivää.

MinnaKoo

Tsemppiä ja kärsivällisyyttä sinne mökille, tahdonvoimaa olla juomatta vaikka tunti kerrallaan!

Tulipa pahat fläshbäkit. Jos kaiken muun olin juonu, aloin litkiä äijän erikoiskaljoja. Sitten piti toivoa, että vastaavia löytyy vielä jostain lähi-Alkosta. Onneks nettisivuilta löyty myymäläkohtaset varastotilanteet…

Paljon muutakin tekstissäs osuu ja uppoaa, toivotan kuivaa viikonjatkoa!

Kiva kun olet kirjautunut palstalle. Paljon tuttua tarinassa. Itse kirjoitan vähentäjissä. Ainoastaan salapullosta juomista en ole vielä tähän päivään mennessä harrastanut ja toivottavasti ei tarvitsekaan. Hirveän kuluttavaa kuvaamasi elämäntapa on ja nyt kun olen reilun puoli vuotta ollut raittiina niin en yhtään ihmettele, että olin hyvin usein väsynyt, tympääntynyt ja negatiivisesti suhtautuva siihen miten ison siivun energiastani ja elämästäni alkoholi otti. Kulissit pystyin itsekin aika hyvin pitämään kuosissa ulospäin. Kotiväki kärsi väsyneestä, itseensä pettyneestä ja sisään päin käpertyneestä äidistä ja puolisosta kaikista eniten, kun kaikki voimavarat kohdentuivat siihen, että pystyin ylläpitämään runsasta juomista sekä kulisseja (työ, ystäväpiiri, talous, lähiomaisten auttaminen heidän vaikeuksissan). Siinä mielessä kulisseja, että suoriuduin varmaan tasolla välttävä-tyydyttävä näistä velvotteista. Toki ura- ja suorituskeskeisenä annoin parhaat paukut työlle. Nyt on elämässä ihan näitä samoja suorittamisia, mutta voimavaroja on paremmin. Eihän tämä helppoa ole ja välillä suurta turhautumista ja riittämättömyyttä joutuu kohtaamaan, mutta silti helpompaa kuin juovana aikana.

Olemme tuolla vähentäjissä erityisesti Varjolilijan kanssa tulleet siihen tulokseen, että raitistumisesta on hyvä tehdä oma kehitysprojekti: minun raittius, minun parempi terveys, ihmissuhteet ( mikä kutakin motivoi), suhteet lapsiin eli hakea niitä puhtaasti itsekkäitä syitä miksi haluta raittiutta. Yksi tärkeä on, että vapautuu juomisen aiheuttamasta häpeästä. Se on ollut itselleni uskomaton voimavara. Itse pidin ihan mahdottomana alkuun, että voisin raitistua, kun miehellä ei ole sama tavoite. Mutta se, että tämä on minun oma projekti antaa voimia niihin hetkiin, kun suoraan sanoen ottaa päähän katsoa miehen tissuttelua. Ja aika näyttää johtuvatko nämä kovin erilaiset juomatavat polkujen erkaantumiseen. En kiirehdi, en hätäile. Vaalin raittiuttani kuin tärkeää aarretta. Yleisesti ystävä-tuttavapiirissä pidän matalaa profiilia enkä ole julistanut mitään suurta muutosta. Pikkuhiljaa läheisemmät ovat tähän jo tottuneet. Aika monet myös ihailevat valitsemaani 0-linjaa.

Laitan tähän vielä muutamia ”erikoisia keinoja” kulissien ylläpitoon. Yläkouluikäiset lapset kulkivat välillä harrastuksiin ( jonne ei julkisilla päässyt) mennen tullen taksilla tai uberilla, koska vanhemmat olivat juonet ”parit lasit viiniä”. Tätä tapahtui vähintään pari kertaa kuukaudessa yhdessä vaiheessa, kun molemmat tissuttelimme ahkeraan myös arkena. Sinällään jos jotain positiivista, niin lapset eivät jääneet paitsi harrastuksistaan vanhempien juopottelun takia. Todella surullista kuitenkin, että vanhemman juominen oli etusijalla lapsen harrastuskyyteihin nähden. Tulihan se lapselle selväksi kumpi on tärkeämpää vanhemmalle :frowning: Jälkikäteen olemme asiasta keskustelleet ja on käynyt ilmi, että he uskoivat näiden kyytijärjestelyjen liittyneen enemmän vanhempien työkiireisiin. Sumutus oli ehkä osittain onnistunut, mutta silti niin surullista.

Niin niin paljon tsemppiä sulle. Minäkin olen enemmän tuolla vähentäjät ryhmässä (kuten Onneli ja kun näin että hän on kirjoittanut tänne niin kävin lukemassa) enkä sinne edes kehdannut kirjottaa sinne ennenkun tänään. Kun olen vihdoin hakenut apua. Ei se apu vielä toimi mutta pientä valoa näen. Hirveä häpeä… ei pitäis varmaa olla… mennä päihdeklinikalle mutta olen saanut sieltä tosi paljon ajattelemista ja varmaan jatkossa myös apua jos lääkitys toimii. AA-kerhotkin katselin mutta niin iso kynnys. Mun neuvo on että käänny jonkun lääkärin puoleen. Itse sain lähetteen vielä johonkin nettiterapiaan ja kaikki nämä yhdessä vie mua toivottavasti siihen suuntaan mihin haluan. Minäkin salailen juomista pojaltani joka vielä asuu kotona, luultavasti hän kuitenkin mun juomisen näkee ja ymmärtää että on ongelma ja liikaa. Se hävettää. Joka kerta ajattelen että kestä vielä tämä ilta niin huomenna parannan. Lol. Ei oo niin käynyt. Mutta ehkä nyt tämän tuen avulla mitä saan päihdeklinikalta, voisin onnistua. Melkeinpä uskon siihen. Toivon kaikkea hyvää sulle. Olet ottanut jo ekan askeleen… ei tämä helppoa ole mutta askel kerrallaan <3

MinnaKoo kirjoitti

AA-ryhmä on siitä erinomainen paikka, että siellä voi olla oma itsensä ja vain kuunnella, ellei halua sanoa jotain. Kuuntelemalla muita oppii paljon omasta itsestään ja käyttäytymisestään.

Tänään et ole yksin

5.aamu

Kiitos kaikille kannustuksesta, ette usko mikä voima niissä piilee.

Kyllähän tämä vuosien häpeä ja kulissien ylläpitäminen on vienyt voimia hirveesti.

Eilen kävi ajatus mielessä, että mitä jos nyt ukon pullosta tekisin naukut. Mutta kun tiedän, ettei se yksi riitä. Sitten ajattelin, etten jaksa sitä pulloshowta ja tartuin dekkarikirjaani. Aamulla heräsin pieneen voittajan tunteeseen ja makasin sängyssä tovin herättyäni. Mietin, että pitkästä aikaa löysin jotain positiivista elämästäni aidosti. Esimerkiksi sen, että tunsin pannukahvin tuoksun.

Ajattelin, jos tulisin ensi viikolla tänne yksikseni tekemään itseni kanssa sovun kaikista vääryyksistä mitä olen tehnyt. Varastanut viinaa, valehdellut viinasta, pettänyt lupauksia, haukkunut ja loukannut ihmisiä. Ehkä olisi aika tästä taakasta päästä.
Puhuisin itselleni lempeästi, haaveilisin ja tekisin unelmista suunnitelmia todeksi.

Tuntuu etten ole ollut ajatuksieni kanssa sinut ja yksin, koska kaikki energia menee yli suorittamiseen peittääkseni juopposalaelämäni.

Tänään lähdemme kaupunkiin ja taidan lähteä salille. Jos jään taas siihen koukkuun, olkoot se pienempi pahe tässä.

Kaikille selvää ja iloa tähön päivään.

MinnaKoo

Tsempit täältäkin! Tuli tuosta salista ja koukuttumisesta mieleen se seikka, että itse olen joutunut elämässäni enemmän selittelemään urheiluhulluuttani, kuin juomista. Aina on päivitelty, että kannattaako noin paljon treenata ja eikö kroppakin hajoa. Urheilussa ja ryyppäämisessä on ainakin omalla kohdallani kyse täsmälleen samasta asiasta, eli mielihyvästä/aivokemiasta ja siihen jää koukkuun. Olen ihan yhtä addikti, kuin pahin nisti, mutta yhteiskunnan silmissä parempi ihminen.

Niille ihmisille, jotka ovat urheilumääriäni arvostelleet voisin joskus avautua ja kertoa, että ilman sporttia todennäköisesti joisin itseni hengiltä. Olisi hauska nähdä niiden ilmeet :wink: Ehkä joku päivä.

  1. Aamu lähti käyntiin näin!
    Veressä adrenaliiniä eilisestä treenistä ja uudesta dekkarista. Kävin divarissa ostamassa muutaman samalla rahalla mikä olisi eilen mennyt Alkoon.

Minun pitää täyttää juomiseni muulla toiminnalla, sillä pääsen alkuun. Tiedän tämän kuvion kuitenkin liian hyvin. Kun menee hyvin, alkaa neuvottelu A:n kanssa ja häviän sen pelin aina. Minulle 3 päivää, 3 viikkoa, 3 kk ovat olleet aina ne vaikeimmat.

Jo viikon tuomat positiiviset vaikutukset ovat silmin nähtävät. Mieli, fyysinen olo ja psyyke.

Kun mietin omaa alkoholisoitumistani tapahtui se aika nopeasti. Ehkä jo parissa kolmessa vuodessa. Alkanut niin monelle tutulla salakavalalla tavalla. Avoeron jälkeen omaa aikaa illalla, palkinto pitkästä työpäivästä, lohtu epäonnistumisen tunteesta jne. Sitten havahdun, kun pitää miettiä missä Alkossa asioinut viimeksi, miten pulloja näin paljon. Mutta etevä alkoholisti keksii aina keinot, siirryin kartonkitölkkeihin, peittelin ja vähättelin juomista itsellenikin.

Työmatkoilla hieno selfie hotellin kuntosalilta, siellä se reipas virkanainen on kuntoilemassa, oikea teräsnäinen. 15 minuuttia salilla ja sitten hotellihuoneeseen juomaan. Aamulla päätös ei ikinä enää kunnes sama jatkuu seuraavallakin työmatkalla.

Tänään mukavaa maaseutumatkailua, pizzaa ja olen mielelläni kuskina jos mies haluaa pizzaoluensa nauttia. Nou problem.

Kaikille hyvää raitista päivää!

9.aamuni selvänä

Viikonloppu meni ihan itsestään, toiminnalla ja aikaansaamalla asioita.

Jotkut kirjoittelevat akuneuloista ja -nastoista.
Tahtoisin kuulla mielipiteitä ja miten, mistä saa, miten vaikuttaa?

Kiitollisena tästä hienosta aamusta.

MinnaKoo

Onnea hienosta suorituksesta! Ensimmäiset viikonloput ovat vaikeita…

Minäkin olin niin onnellinen että kerrankin sain ajattua miehen kotiin kun muuten hän on joutunut toimimaan kuskina taas toooodella pitkään (laskeskeltiin että syksyllä olisi tullut jo 2 vuotta täyteen tätä märkää jaksoa). Hän suhtautuu niin kannustavasti tähän minun lopettamiseen ja vähentää heti juomistaan kotona niin on mukava häntä joskus kuskata.

Sinulla on Pipari paras mahdollinen tuki kotona. Ja puhut hänestä kauniisti.

Minulla on tämä salaisuus, jota avopuolisoni ei tiedä. Suhteemme alkuaikoina minulla oli useita selviä kausia, joten luulin jopa että rakastuminen pitää minut raittiudun tiellä. Eihän se pitänyt.
Kerran pari vuoteen tapahtuu hirveitä ylilyöntejä, kun pari vuotta sitten pahimmat vv oireet ja siihen petollinen kaveri A, sai minusta humalassa esiin ihmishirviön.

Tämä salailu on niin kuluttavaa. Vain yksi ystäväni tietää minusta kaiken ja hän tukee minua. Yllätys, yllätys, löysimme toisemme nuoruuden jälkeen uudelleen alkoholin avulla. Miltei samanlaiset juomis historiat ja siitä toistemme tsemppaus. Kun minulla ollut huono kausi, hänellä paremmat ja toisin päin. Viattomasta keskustelusta huomasimme toisissamme yllättävän paljon merkkejä A:n köyröstä ja sitten se tapahtui; molemmin puolinen tunnustus.

Kun kävin ne muutamat kerrat AAssa, siellä eräs henkilö sanoi, että tule kaapista ulos, puhu miehellesi, mutta en ole siihen valmis. Se tulee kun se aika on.

Tänään illalla salille ja pikku lenkki. Ei tee mieli AA:ta. Tämä ei tarkoita vielä mitään, tiedän liian hyvin mitä tapahtuu kun juomishaku iskee päälle. Minun pääni menee autopilotille ja kuin zombie kävelen Alkoon.

Juuri nyt on hyvä olla.

Kaikille iloa ja tsemppiä päivään!

MinnaKoo

MinnaKoo:

Varmasti sellainen sopiva aika tulee, kun jo ajatuksissasi olet siihen valmis.

Useimmiten alkoholistin vaikeuksien perimmäisenä syynä on tahdonvoiman suuntaaminen väärin tai epäoleellisiin asioihin. Oleellisinta on etsiä ja löytää tekemisen tavat, jotka vapauttavat sisäiset voimavarat mielekkääseen raittiuteen ja elämään.

Ensimmäiset asiat ensiksi

MinnaKoo, niin minustakin olisi parasta että puhuisit miehesi kanssa vaikka on vaikea arvailla miten hän reagoi. Minunkin mieheni koitti aluksi vain puhua siitä hemmetin kohtuukäytöstä ja että minun pitäisi taas vähentää mutta eihän hän tiennyt kaikkea minun salaa juomisesta jne. Kerroin nekin sitten jossain vaiheessa hänelle etten voisi niihin niin helposti solahtaa vaikka nyt sain itseni taas siitä kiinni kun koitin kaunistella juomia määriä salapulloilla ja tajusin että taas on tullut aika sulkea korkki kun se siitä sivistyneestä käytöstä taaskin. Minäkin olin alkanut juoda jo ennen hänen tapaamistaan (edellinen miesystäväni oli alkoholisti jonka tajusin vasta myöhemmin mutta olin saanut jo kipinän minäkin) ja se vaan kiihtyi vaikka kaikki oli hyvin meidän suhteessa (no, anoppia lukuunottamatta mutta niinhän se useimmiten on :slight_smile: ). Minulla on erilaisia kipuja enkä voi enää ottaa särkylääkkeitä ja alkoholilla sain myös hetken unohduksen niihin. Nyt olen löytänyt muunlaista apua niihinkin joten ei ole siinäkään enää tekosyytä :slight_smile:

Mieheni lähti mukaani AA:n avoimeen kokoukseen ja luulen että sen jälkeen hän tajusi vähän paremmin tämän sairauden luonteen. Teki myös hyvää että hän näki siellä toisiakin ihan tavallisia työssäkäyviä naisia joten en ollut enää mikään kummajainen hänen silmissään. Hän myös aluksi kuskasi minua viikoittain sinne kun matka oli pitkä enkä voinut kivuiltani ajaa autoa. Aluksi olen hyvin rajallisesti avautunut tästä asiasta: lähimmät ystävät, sisarukset, lääkärini, hierojani, toiset alkoholistit kun sellaisen nyt tunnistaa helposti. Vuosien jälkeen sitä ei enää häpeile niin vaan puhun siitä aika avoimesti mutta en koskaan hänen perheelleen vaan olen siellä keksinyt muita tekosyitä miksi en ota mitään.

Jaksamista ja rohkeutta ystäväni, samassa veneessä ollaan!

Pysytään linjoilla niin täältä ainakin saa tukea kunnes on valmis sitä myös muualta hakemaan!

Täällä yksi toveri joka taistelee oluen kanssa kuin myös peliautomaattien houkutuksia vastaan. Pari vuotta sitten ed.asuinpaikkakunnalla sai A-klinikalta ilmaista korva-akupunktiohoitoa. Itselleni oli iso apu. Tuli äärettömän rentoutunut olo,yöuni parantui ja mieliala kohentui,kaikki positiivista .Valitettavasti nyk.asuinalueella ei samaa mahd. ole.Neuvon kokeilemaan,akupunktio on kyllä yksilöllistä,joillekin vaikuttaa rajummin. Minä esim.menin kerran hoitoon melkoisessa mielenkuohussa,…no mielialapisteeseen neulaa laitettaessa se lensi poksahtaen lattialle,samoin teki toinen neula. Lopulta hoitaja totesi että nyt on melkoinen mielenmyllerrys menossa. Eka hoitokerralla taas en osannut muuta kuin itkeä. Eli toisiin vaikuttaa rajustikin.Mutta kaikenkaikkiaan minulle akupunktiosta oli iso apu ja nyt olen tyytynyt painelemaan ja hieromaan korvien akupisteitä iltaisin mikä auttaakin nukahtamaan.

Sirja, kiitos vastauksestasi ja toivon Sinulle paljon tsemppiö. Tuo akuneula voisi auttaa myös krooniseen unettomuuteenikin. Olen kärsinyt unettomuudesta parikymmentä vuotta.
Välillä vieroittanut itseni tableteista, mutta palaan niihin taas kun nukkumiseni on mitä on. Alkoholihan on tietty pahentanut asiaa. Nyt syönyt vuoden nukahtamislääkettä mutta alkoholistin, salajuojan lisäksi olen myös sekakäyttäjä. Eiköhän tämä vaihe ala olemaan nähty.

Tänään lienee ensimmäinen vaaran paikka, mennään taas tunti tunnilta. Mies lähti työmatkalle ja nämä kotona yksin olo on pahinta juomiselleni. Ei tarvitse salassa käydä pesuhuoneessa, vessassa, yläkerrassa jne. Kävin aamulla salilla ja nyt on hieno olo. Jääkaapissa on herkkuruokaani ja lemppariviccyä. Miksi sitten haluaisin aamulla herätä armottomaan v****seen ja todeta, oliko sen arvoista ja vastata itselleni, ei todellakaan ollut.

Tänään mennään nyt hetki hetkeltä, rauhassa eikä ole mitään hätää.

Iloa päiväänne! Ollaan se selvänä.

Voimia vastustukseen! Koita miettiä kuinka hieno olo on huomenna kun olet pysynyt vahvana :slight_smile:

Minullakin häivähti ajatuksissa punaviinin loppu kun hieman tuossa suutahdin. Kyllä se on niin heikoissa kantimissa näin alkuun tämä vastustus.

Pysyttele linjoilla lukemassa!

  1. selvä aamu enkä sitä pois vaihtaisi.

Kun toissapäivönö menin taas tunti tunnilta oli puolestaan eilen ihan iisi päivä.

Kun tiistaina oli se vaikea päivä otin taas tekemisen tuekseni. Aamu salin jälkeen oli pitkälle päivään asti huippu olo, jota en halunnut pilata. Vaikka olen myös aiemmin kuntoiluni palkitsemiseksi myös viinini muka ansainnut. Hukkaan heitettyä treeniä siis ja itsensä huijaamista.
Katsoin yhden dokkarin ja syvennyin dekkariini ja huomasin, että parikolme tuntia mennyt kuin itsestään. Mutta en kiellä, kyllä välillä teki mieli niin perk**sti viinaa. Kuuluu varmasti taudin kuvaan.

Eilenkin kävin salilla ja mieheni kysyi, että jaahas taasko se hulluus on alkanut. Niin on, mutta se on minun yksi tukivälineeni tässä matkassa. Joka kerta kun menen jumppaan tai salille, ajattelen kuinka hölmöä hommaa tämä on, mutta minulle se hyvänolon tunne, euforia tulee suorituksen jälkeen ja se kestää monta monta tuntia. Sillä jaksan taas. Ilokseni huomasin, että painosta lähtenyt n 3 kg, kun näihin kohta kahteen viikkoon en ole korvannut aiempiin lopettamisiini verrattuna järjetöntä karkin mässäilyä. Riippuvuudesta toiseen siis.

Juuri nyt tuntuu hyvältä ja ajatukseni kirkkailta eikä ole itseinhoa tai katkeruutta.

Tänään näyttää tulevan hieno päivä.

Nautin sen sellaisenaan.
Iloa ja voimia päiväänne!

MinnaKoo

Olit mielessäni ja hienoa että selvisit miehesi työmatkasta! :slight_smile:

Mahtavaa myös että olet saanut painoa pois ja pääset salillekin. Minä käyn kävelemässä useamman kerran päivässä ja koitan nyt pysyä siinä jatkossakin. Hyvä tunne kun aamulla ennen töitä ottaa vähän raikasta ilmaa.

Ihanaa selvää päivää!