Kulissit kunnossa

Tämä on uudelleenkirjoitettu ketjuni aloitus. Hävitin aiemman aloituksen ja useimmat viestit tästä joukosta. Kaikki sellaiset viestit, joissa oli jotain minusta itsestäni tai lähipiiristäni, sellaista jota en halua nostettavan esille vuosien kuluttua, mitään sellaista josta joku minut saattaisi tunnistaa. Nyt kun tämän ketjun aloitusviestin muutin, on palstalla ollut kaikenlaista kuhinaa ja noita vanhojakin ketjuja nostettu esiin. On vain halu suojautua. Lyhyesti laitan tähän tarinani siis uusiksi, lienee reilua niitä palstalaisia kohtaan jotka haluavat toisten taustaa tarkistaa. Eli lukija, muistathan että tästä eteenpäin olevat kommentit on alun perin kirjoitettu vähän toisen sisältöiseen juttuun. Itse tarina on sama, mutta kertoja on yli kahdeksan kuukautta raittiimpi.

Olen keski-ikäinen nainen. Perhe, johon kuuluu minun lisäksi mies ja lapsia, tai oikeastaan nuoria. Hyvä työpaikka, enimmäkseen siinä viihdyn. Vaativaksi kai joku sitä tehtävää kuvaisi. Töiden ja perheen lisäksi puuhalien kaikenlaista muutakin, jota olen kyllä karsinut kun olen tajunnut, että oma jaksaminen on vaakalaudalla.

Alkoholin kulutukseni muuttui alkoholismiksi “vasta” tässä keski-iässä. Käytännössä päivittäisen juomisen kausi kesti muutaman kuukauden, ennen kuin ymmärsin että minun rajani oli tullut. Juomiseni oli tissuttelua, ja salasin sen ilmeisen tehokkaasti muulta maailmalta, myös mieheltäni. Mieheni ei vieläkään tiedä, kuinka hukassa sen juomisen kanssa olin. Se toki on selvinnyt, että enää en juo :slight_smile:. Töissä en ollut vielä juomisesta jäänyt kiinni, mutta tuskinpa olisi kauaa enää kestänyt. Tai en tiedä, ihmeen pitkään työyhteisöt taitavat juoppoutta kestää, jos kyseessä on muuten ns hyvä työntekijä.

Alkupään kirjoitukseni täällä henkivät pelkoa ja ahdistusta, pelkoa siitä pystynkö päästämään irti. Vähitellen olo kohentui, ja nyt, tuon reilun 8kk:n jälkeen, ihmetyttää mikä siinä raitistumisessa pelotti niin paljon, että en sitä jo aikaisemmin keksinyt.

Toipumiseni on ainakin toistaiseksi edennyt Päihdelinkin vertaistuen ja loputtoman lukemisen ja pohtimisen avulla. Nyt, kun raittiita kuukausia on kertynyt, noiden pariin palaan yhä harvemmin. AA:sta tai A-klinikasta tai muuta päihdehuolto-organisaatiosta ei minulla ole mitään kokemusta, mutta en niitä vastustakaan. Minulle sopivin toipumistie vain on ollut tämä itsekseen eteneminen.

Enää en pelkää.

Kiitos että kirjoitit, ja raitista iltaa sinulle.

Kiitos Metsähtähti kirjoituksestasi. Oli kuin olisi minunkin omaelämänkertaa lukenut
ja vuosi olisi silloin ollut 2005. Tosin, minä join parisuhteen, työpaikan ja silloiset sosiaaliset
kuviot katkesivat. Ja loput löytyy plinkistäni.

Sinulla on miljoonasti parempi tilanne, sillä olet tarttunut toimeen ongelmallisen asian kanssa.

Toivotan paljon voimia ja jaksamista tälle uudistuvalle elämän tiellesi.

Hei, kiitos kirjoituksestasi. Alkoholinkäyttökuvauksesi oli lähes täysin identtinen kuin minulla v.2002. Join salaa jopa itseltäni. Usko pois, puolisosi on tietoinen tilanteestasi. Mutta se ei ole pääasia. Kolmen viikon raittiutta en ollut tosin saavuttanut moneen vuoteen ja juonut itseni sammuksiin. Olet jo ohittanut fyysiset viekkarit, sekin on hyvä asia.

Minulle paras apu tuli kun astuin AA:n kynnyksen yli. En ollut todellakaan ainoa, toiset ymmärsivät sen mitä kerroin.

Rohkeutta sinulle, etene päivä kerrallaan uudella tiellä. Näet, että täällä on paljon niitä jotka ovat selvinneet. Se on mahdollista myös sinulle.

Onneksi olkoon rohkean valinnan puolesta. Se, että on kulissit kunnossa, on aikamoinen riski juomisen pahenemiselle. Rohkeutta on että kulissien kunnossa ollessa pystyy myöntämään oman tilanteensa ja lähtee tekemään asioita paremman elämän puolesta. Päätös ei ole helppo. Monet ei pysty sitä tekemään. Sinä pystyit!

Tervetuloa ja kiitos tarinasta!
Ja kyllä niistä on aina iloa ja hyötyä kanssalopettajille, sitä harkitseville ja taitaapa näitä käydä lukemassa myös meidän alkkisten läheiset.
Kukin taaplaa tyylillään, minun alussa aika piilossa pitämästäni päätöksestä onkin tullut ajan kuluessa täysin julkinen. Omalla kohdallani se on ollut hyvä ratkaisu, mutta ei välttämättä toimi kaikilla. Niin kuin olet varmaan täältä lukenut, niin tapoja on miljoona tuon jukistamisen/omana tietona pitämisen suhteen.
Kaikkea hyvää sinulle, kolme viikkoa on jo ihan mahtava alku! :stuck_out_tongue:

e

Kiitos kokemuksistasi ja kiitos siitä että saan lainata tuota. Noin minäkin tein ja hienosti meni, kunnes pilvilinnani mureni pala palalta. En jaksanut lopulta ratkoa yksinkertaistakaan ongelmaa, koska ratkaisu johti aina lisäongelmiin ja juomiseen. Mm raha-asioista ei voinut puhua kenellekään, vaikka ongelma oli akuutista pahempi. Tai saatoin minä itkeä sitä jollekin joka ymmärsi ja joi siinä samalla viinani.

Ei ole enää ongelmia, edes puhua ongelmista, jos niitä olisi tai tulisi. On kai niitä joskus, mutta niin se vaan on, että ongelmiin on ollut hyviä ratkaisuja ja lähes kaikki on ratkennut, kun olen saanut muilta apua niihin.

Raitistuminen on sitten vain ratkaisu, ei ongelma, vaan se juominen se ongelma on ja siitä on hyvä puhua jollekin. Se kelle siitä puhuu, niin hänen tai heidän olisi hyvä olla tietoisia mistä ongelmassa on oikeasti kyse.

Ei muuta kuin ongelmia ratkomaan.

Hei metsatahti ja kiitos kirjoituksestasi, se oli kuin kurkistus omaan, muutaman vuoden takaiseen elämääni.

Itse en ole aloittelemassa, enkä todennäköisesti aloita omaa “omaa ketjua” vaikka palstaa olen lukenut säännöllisen epäsäännölliseti varmaan vuoden päivät ja vain sen takia lukenut, että välillä on mukava saada muistutus siitä, että meitä ihmisiä, tavallisia työssäkäyviä ihmisiä on muitakin jotka pitävät “kulisseja” yllä, mutta totuus on jossain tuolla ihan muualla:kaupan hyllyjen välissä (siellä juomaosastolla, prosentti hyllyillä) ja alkon oven takana.
Mukavissa kahviloissa joissa on mahdollisuus nauttia hienostuneesti viiniä, jos kahvi ei maistu :confused:

Mietin omalla kohdallani, jos kirjoittaisin ylös ne kaikki tilanteet joissa join kuten sinullakin on ollu;ennen töihin lähtöä, lounaalla, kauppareissulla ja iltaisin kotona, olisi se ollut aika karmeaa luettavaa, jopa itselleni.
Salaahan minäkin join. Kumppani kyllä aavisti missä mennään, ainakin tiedostamatta, mutta jotenkin sulki silmänsä asialle, koska mitään katastrofaalista ei onneksi koskaan sattunut. Vasta kun itse olin oikeasti valmis lopettamaan oli kumppanini täysillä mukana, tukemassa ja paapomassa ja lopetti myös itsekin, sen vähäisen määrän mitä joskus viikonloppuisin nautti.

Kun päätin että minun ei enää ole pakko juoda, ja lopetin turhat “juomistauot” jotka vain loppuessaan lisäsivät alkoholin nauttimismääriä, oli helpotus lopettaa.
Sen päätöksen jälkeen en ole alkoholia tarvinnut vaan nauttinut uudesta, päihteettömästä elämästäni, koko sydämellä ,tähän päivään asti ja varmasti koko loppuelämäni.

Masentuneisuus ja väsymys ovat väistämättömiä oireita kun keho lakkaa saamasta säännöllisesti etanolia ja itselläni kesti n. 1-2 kuukautta tämä “toipilasaika”.

Toivon sinulle paljon voimia, jaksamista ja elämän iloa raittiudestasi.
Alku ei ehkä ole helppo, mutta ajan kanssa raittiuteen rakastuu :wink:

Tämän palstan tarinoiden lukeminen tekee kyllä nöyräksi. Ihailen sitä voimaa, joka monella minua hirvittävän vaikeammassa asemassa oleva on itsestään löytänyt lopettamispäätöksen tueksi. Omat ongelmat tuntuvat aika mitättömiltä monenkin nimimerkin kuvausten rinnalla, mutta on meillä se yhteinenkin ongelma ja tavoite: alkoholi ei asioita korjaa eikä edes lopulta tee helpommaksi, päinvastoin. Ja siitä pitää vain sinnitellä irti.

Kiitos kannustuksesta!

.

.

.

.

Tuon kehystän aivoihin “Ei enää ole pakko juoda.” Juuri niin, se pitää muistaa!

Kiitos muutenkin kommenteista, herättivät monia tunteita ja ajatuksia, joihin palaan vielä myöhemmin.

.

Itsensä huijaaminen ei ole hölmöyttä, vaan väärään suuntaan vievää mielikuvitusta. Hölmöyttä olisi se, että nyt kun tiedosta ongelmasi, niin koettaisit vieläkin selittää itsellesi asiat (juomiset, juomisen suunnittelut, hallitsevuusasiat,…) jotenkin parhain päin. Puhuin aiemmin puhumisesta jollekin, niin mikä mahdollisuus sinulla on päästä vertaistuen pariin, silleen f2f???
Kaikkiahan sekin mietityttää, että mitä sanoo, kun ei enää juokaan, mutta siinäkin on jossain kohdin löydettävä rehellisyyttä, kun sekin luo aivan turhia paineita sen lisäksi, kun pinnistelee esim olla ottamatta sitä viinilasia. Joskus kaikki asiat on kerrottava, puhuttava julki, kuten oma ongelma itselleen.

En sen enempää laita tuosta tähän, kun luultavasti joku muukin “pommittaa” jostain aiheesta lisää, varmasti noistakin ja liika on liikaa raitistumisprosessissakin.

Voimia, rohkeutta ja avoimuutta, siitä se lähtee.

Tulee mieleen omat pullon piilotukset ja piilossa/salaa juomiset. Ihan kuin kukaan ei huomaisi,
että on hiprakassa. Ja kaikki suunnittelut; missä, miten, minne, koska jne.
Tuo työ tissuttelukin on ihan tuttua, siinä voin sanoa että silloin ollaan jo aika liemessä juomisen
kanssa.

Hienoa, jatka vain kirjoittamista, kirjoittamistasi on ilo lukea :slight_smile: !

.

Unenlaadun huima parantuminen on kyllä ihan parasta.