Kukkaliisan uusi elämä

Hei, olen nelikymppinen Kukkaliisa ja tullut siihen tulokseen, että yli kymmenen vuoden siiderin huuruinen ja tahmea elämä saa päättyä. Välillä olen ottanut enemmän ja välillä vähemmän. Nyt jokapäiväinen juominen on noin 5-8 annoksen luokkaa ja juomat ovat yleensä juuri siideriä. Viini oli välillä mielijuoma, mutta siitä sain enemmän närästystä ja pääkipua. Väkeviä olen ottanut joskus, nekään kuten olut ei ole ikinä ollut ns. juttuni. Olen pitkään halunnut eroon juomisesta, mutta se on ollut todella vaikeaa, koska kotona on toinenkin, joka juo ja juomaa on aina saatavilla. Olen miettinyt myös eroa asia takia, mutta kun rakastaa toista… No, tässä on muutama päivä puhuttu asioita halki ja eilen tehtiin molemmat päätökset luopua jokailtaista juomisesta. Asetimme myös rajat kerta ottamiselle. Aluksi yritämme vähentää ja jos emme onnistu, haemme apua. Sitten on parasta lopettaa kokonaan. Puhuimme myös siitä, niin surullista kuin se onkin… että, jos toinen ei sitten tiukan paikan tullen halua apua… niin on kai pakko erota. Elämän takia. Keskustelu herätti molempia. Syy ei ole vain toisen. Jos halutaan olla yhdessä ja vielä rakastaa, tarvitaan säännöt. Tästä tulee vaikeeta, enkä ole yhtään varma onnistumisesta, mutta nyt yritetään. Kirjoittelen tähän kuulumisia silloin tällöin.

Moi ja tervetuloa kirjoittelemaan Kukkaliisa :slight_smile: Sullahan on hyvä kun teillä on puolison kans sama suunnitelma ja voitte tsempata toisianne. Siitä on varmasti apua. Ite kun sinkkuna elän niin ei oo kukaan vahtimassa milloin juon ja montako.

Moi Kukkaliisa ja tervetuloa!

Komppaan täysillä Venkkua että hieno juttu kun teillä on pariskuntana yhteiset suunnitelmat ja tavoitteet! Olen siitä onnellisessa asemassa että vaimoni käyttää äärimmäisen vähän alkoholia niin munkin on ollut helpompi vähentää. Paljon tsemppiä!

t. Juhani

Moi, juu, kyllä alkoholin käytön vähentäminen on niin paljon helpompaa jos toinen ei ryystä vieressä sohvalla. Aika nopeastikin niitä tuloksia voi saada aikaan, riippuu toki ihmisestä ja tilanteesta.

Hei Kukkaliisa, hienoa saada sinut joukkoomme. Siis ei tietenkään hienoa, että sinun tarvitsee tulla tänne, mutta kun kerran tarve on, niin hyvä että löysit tämän kanavan.

Täytyy myöntää, että melkein olen kade siitä, että puolisosi on mukana vähentämis projektissa. Itsekin kun sitä toivoisin. Ja ymmärrän hyvin nuo ajatukset siitä, että mitä jos toinen ei sitten vähennäkään. Monesti olen miettinyt mikä itsellä on edessä sitten kun (siis ei jos vaan kun) olen päässyt tasapainoon alkoholin kanssa ja mies jatkaa nykyistä menoaan. Mutta sitä täytyy miettiä sitten kun on sen aika, turha mennä asioiden edelle.

Tsemppiä sinulle. Avaa joskus vähän lisää millaisia konkreettisia tavoitteita olette asettaneet ja millaisia fiiliksiä niiden toteuttaminen herättää.

Hienoa, että teitä on kaksi. Minä pyysin miestäni muistuttajaksi, hänellä ei juominen ole ongelma. Minä olen huomannut, että yksi asia on syytä sopia ajoissa: millä tavalla tavoitteista tai lipsumisista muistutetaan, ettei siitä tulee riitaa ja syyllistämis"läpsimistä" (henkistä). Minä ainkain vedän niin nopaesti herneet nemään, että unohdan, että itsehän sitä pyysin. Se on vaan niin noloa huomata mitä tein…