Kuka on hyvä isä ja kuka ei?

Me Vähentäjät
1

Heippulis kaikille!

Olen hyvin toimeen tuleva n. 30v. kahden lapsen isä ja tunnustan olevani alkoholisti varmasti koko elämäni ajan (riippumatta siitä juonko tai en).

Olen aina hoitanut lapsiani lukuisia kertoja enemmän kuin missään sopimuksessa lukee ja myöskin maksanut varsin merkittäviä elatusmaksuja, vaikka myöhemmin on selvinnyt, että mitään niihin liittyvää velvoitetta ei olisikaan ollut.

Kuten sanottu, en ole taloudellisissa ongelmissa, mutta henkiset voimavarat ovat sekä työn, että oman yleisen jaksamisen suhteen niin vähissä että usein mietityttää kannattaako yhtään mitään enää jatkaa. Ainoastaan lapset estävät, etten tekisi itselleni jotain pahaa. T’ästä huolimatta, tulee mm. exältä ja myös hänen manipuloimiltaan viranomaisilta vain aina enemmän ja enemmän vaatimuksia ja syytöksiä.

Mitä tehdä? Positiivisuutta ei tulevaisuuden suhteen paljoa näköpiirissä ole omista toimistani riippumatta ja alkoholismiin + mm. omiin lapsuuden traumoihin liittyvät + muut kaikkiin ns. “hyvänä” isänä olemiseen liittyvät kyvyttömyyys-syytökset jatkuvat varmasti tein sitten mitään tai en. Jos täältä löytyisi joku ihminen joka on kokenut vastaavaa (sukupuolella ei väliä), tai muuten vain ymmärtää tilanteeni, olisin tosi kiitollinen.

Oli vastaus sitten kyllä tai ei, hyvää jatkoa ja jaksamista teille kaikille!!

terkuin,
eräs liiankin ahkera ja vähän liikaa kokenut tyyppi

2

…ja ensimmäisenä itse vastaan, että kommentoikaa nyt jotain, vai oliko tarina vain liian tavanomainen? (senkin voi sanoa)
terkuin, ketjun aloittaja

3

moi ahkera a!

tämä lause tuli kuin omasta suustani,mulla vaan ehkä eri syistä (liikaa alkoholia ja liikaa töitä).
itselläni ei ole lapsia,eikä jos sallit ilmaisun"katkeraa exsää" :angry: mutta sen voin sanoa että et todellakaan ole ainoa isä joka on tämän koneiston hampaissa.jos exsäsi sitä haluaa,joten siihen taisteluun jaksamisia ja kannattaa muistaa että ei ne lapset ikuisesti alaikäisiä ole joten kyllä se “elatusvelvollisuus” joskus loppuu ja sen jälkeen sun ei tarvi sanoa edes päivää exsälles :wink: kunhan pidät lapsiisi hyvät välit.

näistä asioista kannattaisi varmaan käydä juttelees jonkun esim psykiatrin kanssa, voisi antaa sulle hyviä kysymyksiä miksi tunnet riittämättömyyden tunnetta?

t:Deal

4

Kiitos Deal & tsemppiä sekä alkoholin että töiden vähentämiseen (kumpikaan ei ole helppoa ja joskus hyvät yritykset johtaa ihan päinvastaiseen tulokseen).

Päätohtoreillakin oon käynyt, niissä vain se harmillinen juttu, että alkoholi on aina ilmeisesti ainoastaan ongelmien aiheuttaja joka estää lähes kaikenlaisen hoidon… Alkoholin käyttö ei ilmeisesti koskaan voi olla seurausta mistään aiemmin koetusta. :slight_smile:

Mukavaa viikonloppua kaikille!

t: a_a

5

Eihän riittämättömyys ole pelkkä tunne.

Olen itse ollut jonkin aikaa työttömänä, ja vähän putkessa, ja nyt kun aktivoin itseäni taas, jaksan ihmetellä, miten perheelliset sen tekevät. Siksi, että on “pakko” epäilemättä, mutta…

On hyvä, että hoidat velvoitteesi. Epäilemättä eksäsi katkeruus kuitenkin johtuu siitä, että hän kokee sinun olevan tunnetasolla hänelle velkaa loputtomasti. Mulla ja eksälläni ei ole lapsia, mutta usko mua, tiedän sen tunteen, kun ei voi olla olematta katkera. On väärin käyttää lapsiin liittyviä asioita ja sossupuolta tässä lyömäaseena.

Nyt sitten tuohon nuppitohtoreiden linjaukseen - olen kanssasi samaa mieltä siitä, että juomme suruumme. Minä olen juonut, eksäni on juonut… on olemassa varmaan ihmisiä, jotka juovat ilman syviä suruja, mutta monessa tapauksessa ne vaikuttavat taustalla.

Jossain vaiheessa meidän kuitenkin tulee kasvaa itsemme mittaisiksi ja traumojen, pahan mielen ja negatiivisen minäkuvan yli, ja se tapahtuu ainoastaan aktiivisella paranemisprosessilla. Ongelma on, että minkäänlaista hoitoa et tosiaan saa, ennen kuin olet raitis tai lähes raitis - ja alkoholistillehan keskitietä alkoholinkäytössä on harvoin olemassa. Eli raitis. Voit tietenkin valehdella :stuck_out_tongue:

Mutta sinä voit myös itse hoitaa itseäsi. Jos kerran tiedät juomisen alkusyyn, onko asialle tehtävissä jotain? Pitääkö sun itkeä suruja pois, poistaa traumoja, kirjoittaa, istua hiljaa itsesi kanssa? Tunteiden rehellinen kohtaaminen ja tutkiminen on kaiken hoidon perusta. Jos taas sinussa on sellaisia solmuja, että asiat ahdistaa niin, ettet saa henkeä, etkä tiedä mistä ahdistus tulee, suosittelisin ulkopuolista apua ja mieluummin kirkkain päin.

Et varmastikaan halua olla huono isä, eikä kuulosta siltä, että olisit. Muksuille on kuitenkin tärkeää, että olet myös emotionaalisesti läsnä. Ja ennen kuin olet sitä itsellesi, et voi olla sitä heille.

Kuulostan köökkipsykologilta. Itse olen lapseton nainen, mutta pidän lapsista, ja kyllä niitä lähipiirissä onkin. Olen juonut itse aika paljon elämäni aikana. Tällä hetkellä on tiukka vähennysprojekti meneillään kun lopetin ihmissuhteen juovan alkoholistin kanssa helmikuun alussa.

6

Kiitti Verity, hyviä pointteja, eikä “köökkipsykiatriassa” oo mitään vikaa :slight_smile:

Solmuja ja hengitysahdistuksia tosiaan on ihan lapsuudesta asti, enkä oo varma kuinka hyvin niitä itse pystyn selvittelemään… Toisaalta ymmärrän, ettei niin syvällä olevia juttuja voi hoitaa ellei oo juomatta, mikä on mulle niin kovin vaikeaa.

Pieni umpisolmutilanne siis näyttäisi olevan, johon varmasti tarvitsisi sellais(t)en ihmis(t)en apua jo(t)ka ymmärtää mistä on kyse, eikä ala joko surkuttelemaan miten kurja kohtalo/huono tuuri mulla on ollut tai sitten laukomaan itsestäänselvyyksiä tyyliin: “kyllä sun nyt ehkä pitäisi vähän vähentää tuota alkoholinkäyttöä” (“DOH!”, ihanko totta, enpä ollutkaan tullut ajatelleeksi…)

Ryhmiä oon tähän asti vierastanut, koska pelottaa että näkee siellä jonkun työpiireistä tutun ihmisen (=molemmille noloa) enkä vielä oo keksinyt Helsingistä kaupunginosaa, jossa riski ois pienin. A-klinikalla oon lähinnä tsekkauttanut välillä maksa-arvoja ja yrittänyt pitää benzotilannetta hallinnassa, koska tietty sekopäisyys on ilmeisesti luovassa ammatissa vain hyväksi, eikä työterveyslääkäri siis pidä k.o. lääkkeitä mitenkään pahana juttuna ahdistuksen hoitoon, pääasia että saadaan työntekijästä ja sen tiimistä kaikki irti. :slight_smile:

Mutta juomattomuudestakin (yli kuukauden) on hyviä kokemuksia. Harmillisen helposti vain tulee sitten vaikean tilanteen edessä tai kivan kaveriporukan seurassa tukeuduttua vanhaan tuttuun ja luotettavaan “ystävään”, ja sen jälkeen se yleensä onkin laskukierrettä muutaman kuukauden ajan, kunnes taas sitten tulee fyysinen ja henkinen pakko ottaa pieni ryhtiliike.

Anyway, luin sun kirjoituksia, Verity, ja pakko yhtyä erään kommentoijan mielipiteeseen, että todella värikästä ja mukavaa luettavaa!

Tsemppiä sun vähennysprojektiin ja ihmissuhdejuttuihin ja supermukavaa viikonloppua!

7

^Kiitos, tulipa hyvä mieli.

8

Olet selvästi älykäs ja lahjakas kaveri ja kaipaat ymmärrystä ja tukea. Kirjoitan aika tylysti koska minusta vaikuttaa, että haluat enemmän ymmärrystä ja hyväksymistä kuin, että sinulla olisi halua tehdä asioillesi jotain perusteellista,

Minusta sinä olet aika vaarallisessa tilanteessa. Nämä ovat tietysti omia, pitkän linjan alkoholistin, näkemyksiäni vain.

Sanot, että olet alkoholisti ja pysyt alkoholistina lopun ikääsi.

Alkoholimihan on sairaus, josta ei parane vaan siitä voi vain toipua ja ainoa keino on täysraittius.

Haluat apua henkisiin ongelmiisi. Turha on esim käyttää mielialalääkkeitä tai käydä terapiassa jos juo. Ainoastaan täysraittus auttaa. Tiedän, että on terapeutteja, jotka eivät ota potilaakseen, jollei takana ole vähintään puolta vuotta raittiutta.

Tuo benzojen käyttä on erittäin vaarallista- Lopettajien puolelta löytyy parikin kuvausta sekakäytön helvetistä.

Tuo AA tai muiden ryhmien pelko on joka kerta kun siihen törmää yhtä hassua. Kännissä uskalletaan örveltää tuttujen tai tuntemattomien kanssa mutta ei uskalleta hakea apua jos joku tuttu tulee vastaan. Samalla asiallahan se tuttukin on esim AA ryhmässä ja voi olla hyväkin, että rehellisesti pystyy sitten asiasta keskustelemaan muutenkin.

Taas kerran legendaarinen ja aina yhtä hyvä AA-ryhmäläisen tunnuslause: Älä piipitä vaan toimi.

9

Moikka Dave,

melkein aioin lopettaa koko kirjoittelun tänne, koska en oikein tiennyt miten vastata viestiisi. Ehkä vain parasta sanoa, että olet ehkä oikeassa, mutta sinun “ainoa oikea” tapasi esittää asioita saa parhaimmillaan aikaan juuri päivastaisen tuloksen kuin tarkoitus. Onneksi ei se tällä hetkellä kuitenkaan aiheuta minulle juuri mitään ja jatkan siis elämääni.

Haluan vähentää. En halua lopettaa kokonaan, siksi olenkin täällä vähentäjä-palstalla.

Tarkoituksena ei ole aloittaa kinastelua, siksi ehkä paras sulkea tämä ketju tähän. Bentsoista voisin kirjoittaa paljonkin ja olen kerran lopettamishelvetin myös kokenut. Nyt niin lievät käytössä, että niistä pääsee helpommin eroon kuin krapulasta, mutta tämäkin asia on erittäin suhteellinen ja jos vain joku tätä lukee, parempi olla sekaantumatta niihin aineisiin ollenkaan.

Osuit monessa asiassa varmasti oikeaan, mutta en koe piipittäväni, jos tänne jotain kirjoitan. Tämä lienee vertaistukipalsta, enkä tunne että sinä koet tällä hetkellä olevani minun kanssani samalla tasolla.

Kiitos silti ja kaikkea hyvää elämään :slight_smile:

PS. Keskustelu ei ollenkaan vastaaa enää otsikkoa, joten jos joku haluaa minulle kirjoitella, aloitetaan uusi thread.

t: a_a