Hurrei, olen nyt nelisen vuotta kärsinyt pahenevasta peliongelmasta. Suurin osa rahoista menee Rayn rahamaatteihin ja loput sitten netticasinoille. Nyt olen saanut tarpeekseni. Tällä hetkellä velkaa noin 2000e joka itseasiassa on jo parannusta sillä pahimmillaan sitä viime talvena oli jo 3500. Tämä on pieni summa sinänsä varmastikkin teistä monille mutta minulta itseltäni tämä vie mehut. Pikavippi firmat on käyty läpi ja taas ensikuun palkastakin menee 98% lainojen/vuokran maksuun.
Anyway. Tänään vuoden harkinnan jälkeen tein sen ja avauduin vanhemmilleni sillä en enää tiennyt mitä tehdä jotta tästä eroon pääsisi. Pitkään kuuntelin kuinka pettyneitä he minuun olivat sillä kertaalleen jo olivat jeesanneet pikavippien kanssa ( tuolloin talvella kun pääsin eroon 1500e veloista). Tyhmä kun olen kerroin silloin että noniin nyt on kaikki kunnossa ja vakuuttelin että selviän ( 2000e oli velkaa vielä pohjalla). Nyt kuitenkin tänään kun asiasta sain mainittua niin lopuksi tulimme siihen tulokseen että otan joustoluoton pankista ja maksan pikavipit pois. Helpompaa pitää talous kasassa ja järjestyksessä kun maksan vain tietyn summan kuussa tiettyyn paikkaan enkä kymmeniä eri vippejä.
Minua kuitenkin mietityttää tässä se että saanko joustoluottoa? olisiko teistä kellään siihen tarkempaa tietoa? Tilanteeni on se että olen vakituisessa työsuhteessa, minulla on opintolaina ja armeija vielä käymättä…
Sitten vielä siihen pohjimmaiseen kysymykseen… Miten lopettaa pelaaminen?
Ensimmäiseksi tuli mieleen että nosto raja kortilta 0e sillä en käteistä periaatteessa mihinkään ainakaan akuutisti tarvitse ja verkkopankki tunnukset avopuolisolle/vanhemmille talteen. avop. pitäisi kyllä varmaan kertoa myös koko totuus. Hän tietää/luulee että olen ollut vippikierteessä ja peliriippuvainen sillä vakuuttelin hänelle että ne ajat on ohi, silloin talvella kun tein saman vanhemmillenikin…
Olisiko muita hyviä lopetusvinkkejä?
En nyt ehkä kirjoittanut mitään niin selkeää tai tarkkaa tunnelmallista kuvausta. Mutta uskoisin että teistä kaikki tietää tunteen kun rupeaa tuntumaan elämän kaatuvan niskaan jonkun näin typerän asian takia ja mikä pahinta, ehkä tuolla kaukana kolkuttaa myös pelko yksinjäämisestä sillä suhteessamme avopuolisoni kanssa on aina ollut luottamus kaikki kaikessa…
Joten APUA halutaan