Kuivahikka poistuu palstalta ja kiittää

Viime aikoina on alkanut tuntunut siltä, että suurin tarpeeni käsitellä alkoholismia(ni) kirjoittamalla on ohi. Päihdelinkki on ollut jo pitkään ainoa ikkunani alkoholismin maailmaan, ja nyt tuntuu siltä että on sopiva aika ruveta vetämään ikkunaa hiljalleen kiinni.

Poistun palstalta piakkoin, mutta ennen sitä haluan vielä kiittää kaikkia teitä, joiden kanssa olen saanut jakaa kokemuksia ja näkemyksiä viimeisten parin vuoden aikana. Olen lähtenyt palstalta muutamaan otteeseen aiemminkin, mutta ne tapahtuivat kyllästyttyäni foorumin tulehtuneeseen ilmapiiriin (moni vanhempi palstalainen arvannee, mistä tai kenestä oli kyse…). Viimeiset puoli vuotta on ollut täällä kumminkin antoisampaa aikaa, joten nyt voin lopetella keskustelut osaltani mukavalla mielellä.

*Joten, hyvää jatkoa ja raittiita päiviä kaikille niitä haluaville!

–toivottelee Kuivahikka

Kuivis, Kuivis…ikävä tulee sinua, mutta tiedätkö mitä, minä arvelinkin, että olet liukumassa normaalirealitymaailmaan, koska olet yhä vähemmän poikkeillut täällä.
Mitä tässä nyt sitten voi sanoa muuta, kuin kiitos monista antoisista keskusteluista, valaisevista kommenteista ja kuivahkosta huumorista, joka on saanut minut nauramaan ääneen monet kerrat. :laughing:
Tännehän pääsee aina takaisin, jos siltä tuntuu.
Kaikkea hyvää haluan sinulle toivottaa; rakkautta ja iloa, niitä ei ole koskaan liikaa ja tietysti sitä raittiutta myös! :stuck_out_tongue:

No voi harmi. Olet ollut yksi niistä, joiden kirjoituksia olen erityisesti seurannut. Sinulle samoin hyvää jatkoa ja raittiita päiviä, ja tervetuloa takaisin jos siltä alkaa tuntumaan!

Kiitokset Kuivahuikka oot hyvä ihminen.

Ja oikein hyvää matkaa IRL:ssa.

Voi elämä,Hikka tietysti. Sorbetti.

Kiitos samoin itsellesi! Tule takasin jos tuntuu siltä:)

Taidampa tehdä kuivahikat minäkin. Olen miettinyt samaa jo pitkään. Ihan niinkuin AA kävi turhaksi jossakin vaiheessa niin nyt alkaa tämäkin jauhaminen maistua puulta yhtä lailla. Loppuun pureskeltu aihe minun kohdallani. Nyt on aika jatkaa elämää eteenpäin ilman jatkuvaa vatvomista alkoholin kanssa. Tauti diagnosoitu ja hoitona raittius eli täydellinen pidättäytyminen alkoholista. Hyvää jatkoa ja lykkyä niille jotka vielä taistelevat!

Hyvää matkaa vain - minne lienet menossakin. Eipä taida olla edes 1. kerta, kun tätä toivottelen ja toivottvasti ei viimeinenkään. :laughing:

Voi harmi kuivahikka. Sinun kirjoituksia on aina antoisaa lukia ja seurasinkin niitä erityisen tarkkaan. Toki ymmärrän ratkaisusi, mutta eihän se tosiaan estä silloin tällöin kommentoimista harvakseltaan, tai vaikka useamminkin :slight_smile: .

Onhan se aika luonnollista ja varmaan tervettäkin jossakin vaiheessa jättää tämäkin vaihe taakseen kun raittius saavuttaa tietyn pisteen. Minullakin se ajankohta lähenee, mutta vielä olen tarvinnut hieman “rohkaisua” uudelle matkalleni, joka on jo tosiaan hyvällä alulla.

Höh, salaa käyt kuitenkin kurkkimassa, että senkun kirjoitat vaan.

Tervehdys kaikille! Pian vuosi sitten poistuin palstalta, koska tunsin alkoholismini tulleen jo melko loppuunkalutuksi. Sen jälkeen olen satunnaisesti käynyt katsomassa, millaisia keskusteluja täällä Plinkissä käydään ja vieläkö tuttuja nimimerkkejä on mukana. Vielä näkyy olevan :slight_smile:

Ei minulla nytkään ole sen kummempaa tarvetta pohtia mennyttä elämääni, ajattelinpa vain moikata ja kertoa kuulumisistani. Vuosi on vaihtunut täälläkin päässä, ja eilen loppiaisaattona tuli kolmas vuoteni raittiutta täyteen. Edelleen tämä selvän ihmisen tie tuntuu paremmalta kulkea kuin se juovan ihmisen tie, varsinkin kun ymmärrän, etten voi kulkea noita molempia teitä tässä ainoassa elämässäni ilman elämänhallinnan menetystä. Jos nykyään ajattelen alkoholinkäyttöä teen sen aika yleisellä tasolla, esim. yhteiskunnallisena ilmiönä kustannuksineen kaikkineen, kun siihen henkilökohtaiseen juomahistoriaani ei ole onneksi tullut hankittua jatketta…

Sosiaalinen elämäni ei ole osoittanut vilkastumisen merkkejä näiden kolmen vuoden kuluessa. Itse asiassa olen tietoisesti jättäytynyt pois ystävyys- ja kaverisuhteista. Työpaikalla tulee sosiaalinen puoleni siinä määrin tyydytetyksi, että muuten minulle riittää tietoisuus siitä, että minulla on omaisia ja tuttavia, joihin voin pitää yhteyttä ilman sen syvällisempiä velvoitteita. Viimeisen vuoden aikana olen käynyt muutamia kertoja tilaisuuksissa, joissa käytettiin alkoholia, ja tunsin lähinnä vieraantuneeni lopullisesti siitä maailmasta. En kaipaa enää minkäänlaista ns. järjestettyä hauskuutta, vaan mieluummin keräilen pieniä ilonaiheita pitkin viikkoa ihan arkisista asioistakin. Tässä ihmisten maailmassa eläminen on jo itsessään melko huvittavaa, jos ei erehdy ottamaan itseään liian vakavasti. :slight_smile:

–kh

Minä juuri muutama päivä sitten selailin vanhoja viestejä, ja mietin, että tulisipa kuivahikka takaisin palstalle! Koen, että sinulla on tänne paljon annettavaa. Tietenkään ei väkisin kannata kirjoittaa, jos ei siltä tunnu, itsekin kirjoitan tänne nykyään selvästi harvemmin. Mutta on tämä sitten lyhyempi käynti tai pidempi, tervetuloa joka tapauksessa!

Ai miten kivaa kuulla sinusta! Ja tyypilliseen tapaasi toit palstalle jotain sellaista, jota itse kunkin kirjoittajan olisi hyvä pitää mielessä :slight_smile:

Ei tää raittius niin kauheeta oo, eikä edes kuolemanvakavaa… Juominen kyllä on.

Onnittelut! Olet nyt ‘virallisesti raitis’ :smiley:!

Juu, kirjoitella voi tänne(kin) ihan siihen tahtiin kuin itsestä hyvältä tuntuu… Itseni takiahan tässä ensisijaisesti naputtelen nytkin. Joskus alkuaikoina minulla saattoi olla hieman yleistämiskelpoisempaakin ajatusta kirjoittelussa mukana, mutta… sehän se itsekästä taisi ollakin, kun luulin että joku tuntematon ihmisyksilö pystyisi nujertamaan alkoholiongelmansa ihan meikäläisen neuvoin. :wink:

Alkoholiongelman varjelu valehtelemalla ja pahentaminen lisää alkoholia juomalla on kyllä totista touhua, osalle valitettavan kirjaimellisesti kuolemanvakavaa. Minulla kävi tosi hyvä tuuri silloin kolme vuotta sitten, kun juomahalut loppuivat ja se mahdollisti toisenlaisen elämäntyylin opettelemisen vielä melko nuorella iällä, kun (fyysinen) terveys oli tallella ja muitakaan ns. isoja menetyksiä ei ollut ehtinyt vielä tulla. Mutta eiköpähän toipumisen mahdollisuus ole ihan jokaisella, joka kykenee vielä käyttämään internetiä siinä määrin, että voi ilmaista huolensa täällä palstalla? :wink:

Niin, olikos täällä joskus puhetta jostain kolmen vuoden “rajapyykistä”? Että sen jälkeen raittius vakiintuisi, tai ainakin retkahtamisen riski pienenisi oleellisesti, vai mitenseoli? :slight_smile: No, jos ei enää tässä elämässä tarvitse ruveta juomaan, hyvä, mutta muuten tuosta elämän vakiintumisesta en kyllä mene vannomaan. Aika yksilölajista tämä selväpäisyys Suomessa välillä käy, mutta positiivisessa hengessä ehdottomasti.

–kh

Kiitos itsellesi :slight_smile:
Onnellisia päiviä!

T.Rölli

Kuivis, nyt vasta huomasin! :stuck_out_tongue: Kyllä sinua on kuule odotettukin, kiva kun palasit keskusteluun. Itsekin poistuin jo kertaalleen ja palasin. Onneksi olkoon kolmesta vuodesta. :stuck_out_tongue:
t. Basilica

Kolmen vuoden rajapyykki kyllä on tutkijoilla olemassa. Toinen juttu on sitten näille kokomusammattilaisille asetettu kolmen raittiin vuoden kiintiö. Liittynee juuri tuohon, mitä mainitsit kaikkitietävyyden vähenemisestä. Kolmessa vuodessa ehtii saada asiaan jo hieman etäisyyttä.

Tervehdys teillekin ja kiitoksia kommenteista! Kivaa nähdä, että linja on pitänyt teilläkin.

*Viestihistoriaa kelaamalla löysin eräästä keskustelusta vuoden takaa oman viestini, katkelma siitä:

Muistan kirjoittaneeni tuon. Lääkityksen suhteen menin tuolloin vähän metsään, koska noin kuukautta myöhemmin ahdistuneisuushäiriöni oireet palasivat ja aloitin SSRI-lääkityksen uudelleen. Olen syönyt lääkettä nyt pian vuoden, eikä ahdistusta ole ollut kausittaisena enää niin paljoa, että se olisi vaikuttanut esim. työkykyyn. Odottelen saavani vielä joskus vakituisen työpaikan, jolloin rahaa alkaa jäädä kuukausittain käteen sen verran että pääsen aloittamaan kognitiivisen psykoterapian. Pelkällä lääkityksellä ja kotikonsteilla häiriön kanssa tulee kyllä toimeen ihan hyvin, mutta mielelläni aloitan asian varsinaisen työstämisenkin sitten kun mahdollista.

Noin muuten sitten alkoholiongelmani tuntuu “paketoidulta” siinä mielessä, ettei tunnu enää oikein tarpeelliselta käydä repimään pakettia auki. Arkielämässä minulle riittää ymmärrys siitä, että alkoholiongelmani pysyy poissa, jos en käytä alkoholia, ja että pärjään elämässä huomattavasti paremmin selvällä päällä kuin alkoholin kanssa. Jos päästän nyt mieleeni kuvitelman siitä, millaista elämäni mahtaisi olla jos ottaisin alkoholin takaisin, huomaan ajattelevani asiaa edelleen sen tutun kännihakuisuuden kannalta. “Kohtuukäyttöä” en ymmärrä kuin laskennallisten annosten kautta, eikä sellainen alkoholinkäyttö edes jotenkin onnistuessaan toisi elämääni minkäänlaista parannusta tai lisäarvoa. Alkoholistina en pääse todellisuutta pakoon vielä parilla kaljalla, joten sepä siitä.

Tällaisia kuulumisia siis kaikkiaan. En osaa sanoa, missä määrin tulen osallistumaan keskusteluihin jatkossa, mutta ehkä on parasta katsoa tätäkin asiaa päivä ja tilanne kerrallaan. Täällä on ollut aina mielenkiintoisia ihmisiä kirjoittelemassa, joten en pitäisi mahdottomana kommentoida vielä joskus jotain. Katsotaan! :wink:

–kh

Myllyhoidossa “virallinen” raja on talla hetkella vain 2 vuotta. Johtuu kai siita, etta rimaa on pakko hieman madaltaa etta ylipaataan olisi tarpeeksi kriteerit tayttavia ammattilaisia, koska minnesota-hoitomalli vaatii yhdistelmana lujaa ammatillista koulutusta ja omaa toipumiskokemusta.

Yhteisohoidossa ylipaataan (esim. Kiskossa ennen) tai Hietalinnayhteisossa jotka ovat erityisen toimivia jopa syrjaytyneiden huumeongelmaisten raitistamisessa, ei nuita rajoja ole vedetty tiukaksi vaan tyontekijan pitaa ylipaataan olla paihteettoman elaman ja tasapainon malli toipujille.

Kuitenkin, kuten lujimpia ammattilaisia alalla edustava, rock-sankarinakin tunnettu ex-narkomaani, Stefan Piesnack sanoo: “Ei se oma kokemus ole sinansa autuaaksi tekeva viela. Se on vain yksi kokemus muiden joukossa”. :slight_smile:
Oma kokemus voi joskus olla hyva tyokalu, mutta sen yliarvostaminen olisi yksi narsismin muoto jossa tyontekija on ammatissaan terapoimassa itseaan eika auttamassa muita.