Kuinka tuette lapsia jaksamaan? Jos toinen vanhempi on alkoholisti, juo viikonloppuisin, joskus koko viikonlopun putkeen käymättä kotona välillä.
Meillä arkena ei sentään juoda, mutta viikonloppuna menee yleensä ainakin yksi ilta ryyppämiseen ja seuraava päivä sovan pohjalla. Joskus tosiaan koko viikonlopun menee reissuillaan ja usein sen jälkeen tulee vielä lasten hereillä ollessa kaatokännissä kotiin. Itse olen väsynyt tuohon touhuun ja siksi usein pahalla päällä ja tiuskin lapsillekin.
Lapset tietysti kyselevät missä isä on ja koska tulee. Oon kolmisen vuotta puhunut lapsille (nyt 7 ja 5 vuotiaat sekä 10v, joka miehen aiemmasta suhteesta), että iskä juo kaljaa ja ei osaa lopettaa sitä ajoissa vaan unohtaa sitten että kotiin olisi pitänyt tulla. Halusin niille jonkun “syyllisen” siihen iskän katoamiseen.
Nyt oon huomannut, että iskän reissujen jälkeen lapset on enemmän vaan ripustautuneita muhun. Näkevät painajaisia yöllä ja huutavat äitiä, pienempi nukkuu vieressä. Kauppaankin jos lähden yksin, pitää halia ja pussata moneen kertaan, ihan kuin olisin viikon poissa. Silloin kun vielä jaksoin itse käydä joskus kavereiden kanssa illalla jossain, kyselivät jo etukäteen koska tulen ja tulenko varmasti aamuksi kotiin. Ihan kuin pelkisivät että mäkin lähden moneksi päiväksi. Tuo 10v, joka meillä joka2. viikonloppu, on ollut todella huolissaan että isä esim. kuolee viinan takia, ymmärtäähän tuon ikäinen jo asioita aivan eritavalla…
Kulissit on kunnossa perhe-elämän suhteen. Mies hoitaa lasten kuljetuksia ja joskus kun oikein kylään ollaan lähdetty, haluaa hoitaa kaikki lapsiin liittyvät asiat. Esimerkiksi puhuu ääneen kuinka hän voi lähteä töistä aiemmin jos tarvitsee lapsen kaverisynttäreitä varten vaikkapa siivota. Puhuu lapsille, kuinka ensi kesänä mennään sinne ja tänne lomalla ja ostetaan sitä ja tätä. Ja kuinka HÄN ostaa lapselle uudet lenkkarit tai sukkahousut.
Todellisuudessa kyseisenä päivänä ilmoittaa mulle, että ei mitenkään voi lähteä yhtään aikaisemmin. Illat yleensä makaa sohvalla ja katsoo telkkaria tai renkkaa puhelintaan.
Ruuan kyllä tekee ja siivoaa keittiön (koska jo 10v sitten sanoin, että jos ei mun tekemä ruoka kelpaa, niin voi sitten tehdä sen itse).
Lasten iltapesut ovat 6pv viikosta mun vastuulla. Samoin varuste-/vaatehankinnat, nyt vain olen liian usein joutunut sanomaan, että yritetään vielä korjata ne, kun ei äitillä ole rahaa ostaa uusia.
Sitä en ole lapsille kertonut että rahaa ei ole siksi, kun iskä juo ne. En kuitenkaan halua mustamaalata laspille isäänsä. Lupaukset jäävät lunastamatta, koska ei olekaan rahaa reissuihin. Esikoiselleen (aiemmasta suhteesta) “maksoi” viikkorahaa, jonka maksoi kerrallaan esim. pleikkaria ostaessa. Yhteiset lapset eivät saa viikkorahoja tmv. Eivätkä pelikonsoleita, eivätkä uudenkarheita urheiluvälineitä.
Mies saattaa jopa arvostella lapsiaan tai mua lasten kuullen, niin että siitä tulee kohteelle aina todella paha mieli. Jossain vaiheessa lapsetkin olivat sitä mieltä, että äitillä on armeijakuri, kun yritin hallita arkea kahden pienen lapsen ja yhden lisälapsen kanssa.
Tällä hetkellä omassa mielessä ero on ainoa oikea ratkaisu, koska mies ei ole puheistaan huolimatta hakeutunut hoitoon. Viimeisin kommentti oli, että mitään antabusta hän ei ainakaan ala syömään, vaikka puhuin vain päihdetyöntekijän ajanvaraamisesta. Talous asiat on aika kuralla, oon joutunut ottamaan lainaa maksaakseni laskut ja sitä on kertynyt vuosien varrella tonni/vuosi. Ja kaikki velka vain mun nimissä.
Tuo mies ei vaan ilmeisesti ymmärrä kokonaiskuvaa. Sitä, kuinka väsynyt olen, miksi ärähtelen lapsille välillä turhastakin, ja miksen ole kiinnostunut lähtemään hänen kanssaan viettämään viikonloppuiltaa. Olen noista asioista kertonutkin sille ajatuksiani. Sitä en ole vielä kertonut, että vihaan juomista siinämäärin, että tahdo itsekään enää juoda sellaista määrää, että saisin pääni kipeäksi. Mielestäni kolme pientä tölkillistä kaljaa tai siideriä riittää pe tai la iltana oikein hyvin “nautiskeluun” illan rauhasta. Enkä ole uskaltanut vielä ottaa puheeksi lasten oireilua, koska pelkään vastahyökkäystä.