Kuinka oppia elämään?

Olen juoppo, isäni jalanjäljissä. Juon pitääkseni hauskaa, ahdistukseen, palkitakseni itseni. Elämäni pyörii jo alkoholin ympärillä. Olen ollut jo yli puoli vuotta työttömänä ja tuskin töitä tällä menolla saan.

Nykyään olen humalassa jo yli puolet viikosta. Ennen en ollut koskaan kännissä tyttäreni nähden, koska isäni juominen aiheutti minulle lapsena suurta tuskaa. Viimeksi lauantaina olin ympäripäissäni tyttäreni nähden ja eilen oksensin koko päivän koska “isillä on vatsatauti”. Olen niin masentunut, että en aina jaksaisi nousta aamulla ylös sängystä.

Nyt on helppo olla selvinpäin, ei edes tee mieli juoda. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa niin huomenna itsesäälissä rypeminen on jo helpottanut ja on ns. itsestään niskasta ottamisen päivä. Imuroin koko kämpän, käyn kävelyllä, lähetän pari työhakemusta. Keskiviikkona saatan palkita reippauteni “parilla oluella” ja loppuviikosta itken taas krapulaani itseäni inhoten.

Haluan lopettaa kokonaan. Pääasiassa itseni takia mutta myös perheeni takia, mikä minulla onneksi vielä on.

Tervetuloa kirjoittelemaan hengenheimo!

Kun olet alkanut purkamaan olotiloja, joita on ennen juomista, juomisen aikana ja juomisen jälkeen, niin siitä alkaa syntyä piirakkakuvio, mitkä olotilat ottavat eniten aikaa elämästäsi. Siitä on myös helppo valikoida, mitä haluaa ja sitten sinne voi lisätä sen olotilan raittius, jonka osuuden kasvattaminen koko piirakan kattavaksi olisi se tavoite.

Kun kirjoitat ne vittumaisimmatkin olotilat ja tunteet johonkin, niin voit palata niihin aina, kun rupeaa juotatus nostamaan päätään. Sinullakin on joka hetki vapaus valita juotko vai et.

Tsemppiä ja päättäväisyyttä tiellesi kohti raittiutta, pohdi myös tukitoimia, joita voit halutessasi saada raitistumisen tiellä.

Olen monesti miettinyt antabus -kuuria. Sivuvaikutukset vain hieman mietityttävät. Ja se, kun sinne A-klinikalle meneminen on vaan henkisesti niin pirun vaikeaa.

Vaikeaa se on henkinen ja moraalinen krapulakin, eikö vaan… Ihmiselo on valintoja pullollaan.

Itse liputan aina tuon Antabuksen puolesta, koska olen siitä niin hyvän avun saanut. Toki sen käytön kanssa tulee olla varuillaa, sivuvaikutukset ovat mahdollisia kuten tälläkin palstalla on saatu huomata ( tsempit Jillalle )

ps. Antabus reseptin saa ihan terveyskeskuslääkäriltäkin, ei tarvitse A-klinikkaa siihen, muuten kyllä suosittelen sinne menoa ja puhumista juomisesta ja sen aiheuttamista ongelmista.

Mikä siinä nyt niin vaikeaa on ? Ei kai se sen monimutkaisempaa ole kuin ravintolaan tai viinakauppaan meneminen ? Itsellesi se on ensimmäinen kerta mutta heille uusi asiakas on jo rutiinia.

Voit tulla myös AA-kokoukseen jossa sinulta ei kysytä mitään mitä et itse halua kertoa. Ainoa vaatimus on vain halu lopettaa juominen.

Tuosta löydät ryhmien kokoontumisajat ja -paikat. aa.fi/groupsearch.php

Rohkeasti vaan !

Ruustaan tuonne ketjuun omaa stooria koko ajan ja tällä hetkellä olen ymmärtänyt, että mikä mahdollisuus meillä on ottaa vastaan kaikki apu ja tuki raittiuden saavuttamiseksi.

Kynnykset madaltuu, kun saa käsiteltyä ongelmaa ja ennen kaikkea häpeä väistyy pala palalta, joka on monesti se suurin kynnys. Itsellekin tuntui alussa, etten tarvitse muuta apua, kuin tämän plinkin ja päättäväisyyden, alkuun se auttoi raittiudessa ja on auttanut myös siihen, että olen alkanut ymmärtää avun merkitystä paljon laajemmin ja syvemmin, kuin koskaan aiemmin.

En häpeä tunnustaa ongelmaani. Häpeän itseäni ja elämääni, jos annan ongelman ohjata niitä. Raittiina ongelma ei ohjaa minua.

Kiitos vastauksista. Nyt on lähdössä vasta kolmas selvä päivä käyntiin, vieläkin vähän krapulaa mutta alkaa helpottaa jo eikä kädetkään tärise pahasti.

Aamulla mietiskelin parisuhdettani. Lähiaikoina on ollut vähän kuoppaista ja olen ehkä, jopa sallinut itseni juoda koska “meillä menee vähän huonosti”. Kuulostaa varmasti aivan älyttömältä! Todennäköisesti juuri se juomiseni on aiheuttanut monet niistä ongelmista. :smiley: Olen myös jonkin verran perustellut juomistani (itselleni) masennuksellani, mutta taitaapi olla, että masennus johtuukin juuri tuosta juomisesta. Riippuvaisen mieli on kyllä kiero.

Välillä mieleen tulee jo - kun olo alkaa parantua - että olisin liioitellut ongelmaani hieman. En ole mikään tyhmä kuitenkaan ja ymmärrän sen olevan se juopon kiero mieli itsepetospuuhissa. :unamused:

Jännityksellä odotan sitä ylienergistä, tarmoa puhkuvaa vaihetta joka yleensä laukaisee mulla juomisen. Silloin en ajattele juuri mitään järkevästi. Se on se ensimmäinen ja ehkä vaikein este juomattomuuden tiellä ja yritän valmistautua siihen. Tuntuu vain, ettei voi hetkeksikään rentoutua tai olla miettimättä juomattomuutta, ettei taas lähde lapasesta.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että juovana aikana minulla on aina mielestäni ollut pahoja parisuhdeongelmia. Juomisen loputtua ongelmat alkavat näyttää päivä päivältä pienemmiltä.

Juomisen mukanaan tuoma masennus, levottomuus ja ahdistus projisoituvat ainakin minulla ympäristööni siten, että syytän huonosta olostani ja elämäntuskastani kaikkea ja kaikkia itseni ulkopuolella. Vituttaa kun vaimo on sitä ja ei ole tätä. Ahdistaa kun työ on sellaista ja tällaista jne. Tämän seurauksena käyttäydyn vittumaisesti ja ympäristö alkaa vastaamaan huutoon ja syntyy ongelmia, joita ei ehkä alunperin ollutkaan.

Itsekin epäilin, että parisuhde menee huonosti koska juon. Lopetin juomisen yli vuodeksi, mutta ei se parantanut suhdetta. Toki teillä kyse voi olla alkoholista, mutta ei alkoholin piikkiin kaikkea voi laittaa. Ja haluan vielä sanoa, että vaikka lähes kaikki täällä palstalla toitottaa a-klinikkaa ja sen toimivuutta niin apua voi saada muualtakin. Itse koen vertaistuen esim netin välityksellä paljon toimivammaksi. Kävin pari vuotta a-klinikalla ja se ei minua pelastanut tai auttanut.
Esim tässä ketjussa esitetty kommentti “Mikä siinä nyt niin vaikeaa on ? Ei kai se sen monimutkaisempaa ole kuin ravintolaan tai viinakauppaan meneminen ? Itsellesi se on ensimmäinen kerta mutta heille uusi asiakas on jo rutiinia.” on mielestäni suorastaan törkeä kommentti. Toisille voi olla henkisten tai sosiaalisten asioiden takia vaikea hakeutua a-klinikalle ja tällainen painostaminen tai syyllistäminen ei asiaa auta.
Toki itse teet päätökset siitä mikä auttaa ja mikä ei, mutta uskon, että täälläkin monen postilaatikko on avoinna viesteille jos haluat mielummin anonyymisti keskustella asioistasi. :slight_smile:

Moi hengenheimo!

Ja tervetuloa mukaan palstalle. Niin tutun kuuloista tuo sinun pohdintasi:

Myös minun juomiseni eteni aikoinaan noita samoja latuja pitkin. Vähitellen kohtuukäyttäjästä suurkuluttajaksi. Lopulta join myös lasteni nähden, välillä jopa aivan holtittomasti. Jossain taustalla mielessä kuitenkin koko ajan, että asialle pitäisi tehdä jotain… Mutta silti niin voimattomana alkoholin houkutusten edessä. Olin niin kuin sinä: humalassa puolet viikossa (loppua kohden vielä useamminkin). Siitä ei ole vaikea laskea, että kun krapulat sitten kestivät päivän pari, niin kovin montaa täysin raitista viikonpäivää ei siinä rumbassa sitten ollutkaan. Eikä ole sinullakaan. Tuolla tahdilla sinä, minä ja moni muukin tuhlaa siis reippaasti yli 300 päivää vuodessa känniin / krapulapöhnään. Ja aika usein syöksykierre vain pahenee kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta. :frowning:

Sinulla on kuitenkin halu lopettaa ja myös motivaatiota siihen. Minusta sinä olet ottanut jo kaksi tärkeää askelta oikeaan suuntaan: olet pistänyt sen korkin kiinni ja olet tullut mukaan Lopettajiin. Meitä on täällä monia, joille pidempiaikainen raittius on lähtenyt liikkeelle juuri samalla tavoin. Toki monenlaista muutakin apua on tarjolla, jokaiselle makunsa mukaan. Sen tarvetta ehdit miettiä sitten myöhemmin, kunhan saat olosi ja elämäsi hiukan tasaantumaan ensin.

Tänään on keskiviikko. Kirjoitit, että se on usein ollut sinulle se päivä, jollain korkki jälleen aukeaa. Toivottavasti tämä keskiviikko tulee olemaan erilainen. Tulee mieleen, että mitä jos kokeilisit tänään rikkoa päivärutiinejasi ja tehdä koko päivästä muutenkin erilaisen? Keksi itsellesi paljon mielekästä puuhaa aamusta iltaan, esim. ulkoile ja liiku itsesi väsyksiin tms. Joka tapauksessa, mitä tahansa teetkin, älä putoa siihen hyvän olon ansaan, joka valheelisesti kehottaa taas “hiukan kokeilemaan sitä kohtuukäyttöä”… Tiedät itsekin kuinka siinä käy, etkä varmastikaan halua olla taas ensi sunnuntainakin takaisin “lähtöruudussa”. Lupaan sinulle, että jos pysyt tänään raittiina, niin et tule katumaan sitä huomenna. Jos juot, niin kadut sitä viimeistään putken päättyessä. Niin yksinkertaista se lopulta on… :wink:

Mukavaa raitista päivää sinulle, hengenheimo! Tsemppiä! :slight_smile:

Moi!

Kaksi päivää lähes maanista puuhastelua takana, niin kova vauhti päällä etten edes eilen kerinnyt tänne kirjoittaa. Kävin lähibaarissakin JAFFALLA! Siellä käyminen ei ehkä ollut viisasta mutta kumma kyllä ei paljoa edes mieli tehnyt kaljaa. :slight_smile:

Viides alkoholitin päivä menossa nyt ja lauantaillekkin tein sellaisia suunnitelmia etten ainakaan perjantaina voisi juoda. Silti vähän arveluttaa tuo viikonloppu mutta kun sen olen selvinpäin niin parin vuoden ennätys on jo rikottu.

Todellakin usein kun olo alkaa helpottaa ja on parisen päivää selvinpäin niin sitä kuvittelee voivansa olla kohtuukäyttäjä ja “eihän mulla tässä mitään niin suurta ongelmaa ollutkaan”. Muutaman vuoden todistusaineistolla pitäisi kyllä tietää jo, että on väärässä. Kiitos tästä muistutuksesta.

Kuis on viikonloppu vierähtänyt, hengenheimo? Tuliko uusi ennätys? Toivottavasti!

Ja upea, lämmin loppukesän päivä taas tänäänkin. Sitä on turha pilata juomisella, vai mitä? :slight_smile:

t.syystuuli

Törkeä? Really? Jos ihminen on hakeutunut palstalle, jossa käsitellään juomisesta aiheutunutta ongelmallista elämäntilannetta, eikö ole tarpeen rohkaista avun pariin? Suurin osa meistä tänne kirjoittavista on ollut juovana aikana enemmän tai vähemmän henkisesti/sosiaalisesti kelkasta pudonnut.

Tervetuloa mukaan keskustelemaan! Palsta ei käsittääkseni tarjoa mahdollisuutta yksityisviestien vaihtoon, mutta melkein aina täällä joku päivystää :slight_smile:

Hah? Jos haluan ostaa alkoholia laillisesti niin menen alkoholiikkeeseen, jos taas haluan nauttia alkoholia valvotussa tilassa niin menen ravintolaan. Mutta jos haluan apua alkoholiongelmaan niin menen esim. A-klinikalle ? Loogistahan tuo on .

Olisiko minun pitänyt sanoa kysyjälle että “…olen samaa mieltä kuin sinä että kyllä se on niin pirun vaikeaa mennä sinne A-klinikalle joten älä mene…ties miten suhtautuvat siellä sinuun…”

En millään jaksa ymmärtää kuinka joku voi käsittää viestini törkeäksi ? Olen minä kyllä joskus noihin humppamaisteriketjuihin törkeyksiäkin lähettänyt mutta mutta…" :smiley:

Periaatteessa voisin vaikka lähteä tuon kysyjän henkiseksi tueksi ensimmäiselle A-klinikkakäynnille jos se olisi mahdollista.

Lisäksi laitoin linkin AA-sivuille vaikka en sinne häntä mitenkään painosta . Siellä voi esiintyä nimettämänä täysin .

Mutta joo…ehkä minä olen vain väärällä foorumilla itse…