Kuinka moni on harkinnut itsemurhaa?

Tällainen kevyt aihe tähän talvi-iltaan. Itse joskus 2003 tai 2004 yritin sitä muutaman kerran, mutta onneksi mokasin.

.

Harkittu on kolmesti, mutta järki on palannut ajoissa.

Huumeet pelasti mut itsemurhalta… Toisaalta vieläkin on sen verran sairas, että välillä ei haittais vaikka “vahingossa” vetäisi tappavat överit… Mielialat vaihtelevat sen verran niin nopeasti, mutta vaikka papereissa lukee että terapiaa tarvitaan; resurssit eivät (yllätys yllätys); riitä! No jonossa ollaan edelleen että pääsee edes päihdeongelmaisten terapiaan… :wink: :smiley: :laughing: Täällä hoituu kyllä lääkitys, mutta klinikalle joudutaan valitsemaan potilaat, päihdeongelmaisia kun on liikaa… :frowning:

En koskaan. jotenkin ei vaan istu… toisaalta kyllä ymmärrän niitä jotka sen on tehnyt tai yrittänyt. jännä.
mutta oma henkilökohtainen mottoni on Etää Elä anna ikinä Elämän olla vittumaisempi kuin itse olet. joten olen kiusallanikin täällä mahdollisimman pitkään. Hooka hei sano viimenen Apassi.

Juu, olen. Kerran yrittänytkin, oli vaan liian luja auto.

Harkittu on, yritetty ei. Joskus olin nuorten kriisiosastolla hullujen huoneella, ja olin ainoa sieltä, joka ei ollut yrittänyt. Sen sijaan viiltelin käsivarteni päällispuolta wiils, wiils.

Pyöriihän toi ajatus jatkuvaan päässä. Kn ei van ole sitä valoa tunnelin päässsä, eeikä se aurinko tunnu oikeein koskaaan paistavan tähän risuläjäään. Yritetty on kyllä, 3600mg lyricaa, kourallinen bentsoja, 10milliä bupree ja alkoholia sen mitä kerkesin.

Ulkkona hortoilu täysin tiesotttomassa tilassa vei sairaalaaan ja aamula kriisipalaverit sairaalssa, ennenkun laskivat menenmään. Tiukassa on henkikriepu, mutta kaippa minnun ei sitten ollu aika lähtee?

mä söin joskus kaikki mun lääkkeet… tai oikeastaan olen syönyt ne kahdesti joskus pari vuotta sitten kaikki propraalit unilääkkeet rauhottavat… joku reilu 100 pilleriä aamulla heräsin ja lähin kouluun… :laughing:
vähän ehkä heikotti… :blush:
ja nyt kesällä söin kaikki hypologit propraalit xanorit ja no kaikki pillerit mitä kaapissa oli… sydänlääkkeitä niistä taisi olla jokin yli 50kpl siis propral 40mg ja hypolog 5mg… mut taas heräsin seuraavana päivänä olo oli todella heikko meinasin pyörtyä jatkuvasti…
vitutti ja nolotti… no siitä minut kipattiin mielisairaalaan lepäämään reilu viikoksi…
on se kumma miten henki ei lähde…

Kerran koitettu oikein kunnolla, räpäskä kelillä, kännissä autolla, vauhtia päälle 200km/h, no auto pysyi hanskassa leikkimillä, kuitenkin kotiin olin kiireellä menossa tekemään itsemurhaa… pillerien määrä mitä söi jäi arvoitukseksi, kuitenkin siinä 150-300kpl:n kieppeillä, siinä meni kans propralit,rivatrilit,melkein täys yskänlääkepullo, helvetti muijan virtsatulehduslääkkeetkin (ei mitään tajua ollut enään maailmasta siinä vaiheessa, että olisin enää eded tunnistanut lääkkeitä), tramaleita, panacodeja, mielialalääkkeitä, buranat, siis aivan kaikki mitä lääkekaapista vain irtosi, ja nämä reippaasti yli 2 promillen kanssa, siihen vielä päälle viskipullon kanssa ja rappusille istumaan ja odottamaan joko se sydän lakkaisi pumppaamisen, olin ottanut kuitenkin joskus melkein aamulla ja vaimo tuli kotiin parin tunninpäästä tapahtuneesta, olin mennyt sänkyyn kuitenkin jotenkin ulkoa pakkasesta? ja soitti ambulanssin, samantien sängyssä lyötiin kanyylikäteen (mikä onnistuneesti jäi auki ja veri lenteli ympäri uutta kallista sänkyä, eli piloille meni petivaatteet, petauspatja yms), hatarasti muistan sen kun löivät lanssiin ja pakottivat juomaan lääkehiiltä, tai toisena vaihtoehtona oli suolihuuhteli, sitten taju sammui, seuraava herätys joskus illalla sairaalassa erittäin tokkurassa ja tipasssa, muistan vain vilauksen vaimostani ja omasta äidistäni ketä olivat olleet vierellä. Oltiin annettu 3 vaihtoehtoa, koomaan vajoaminen, aivovaurio+muut elinvaurioit tai ihmeenkaupalla herääminen ja elimistön palautuminen täydellisesti tai ainakin toimintakykyiseksi. toisena päivänä olinkin sitten jo melko suht ok, että pystyin käymään vessassa ja hortoilin jopa röökillekin sen vaimon kanssa missä tippa oli. kolmantena päivänä sitten olikin kotiinpääsy psykiatrin kanssa ketä oli todennut, että mulla oli täysin väärä masennuslääkitys, ja vaihtoi sen sitten efexoriin. maksan arvot oli 3 kertaa suuremmat mitä ihminen pitäisi kestää, eli siis 3 kertaa pienemmällä määrällä olisi periaatteessa maksa pitänyt jo räjähtää / repeytyä, sitä ne ihmettelivät siellä sairaalassakin miten on mahdollista ettei tullut mitään pysyviä vahinkoja…
Kyllähän tuo aina välillä käy mielessä, että olisi parempi olla pois muiden haitoilta, esim vaimon ja lasten, että ansaitsivat parempaa kuin tällaisen paskan ketä ei pysty edes kotitöitä tekemään… mutta kuitenkin muutosta on tulossa ja kuntoutusta kuhan vaan saavat leikkelynsä yms leikeltyä. Ja masareitten lopetusten jälkeen on lähes kokonaan unohtuneet moiset itsemurha-ajatukset. Nyt käyn kuitenkin terapiassa vaikka masennuslääkkeitä en ole syönyt yli 2 vuoteen. terapia tuli ihan noin vain extemporee kun sitä tarjottiin ja määrättiin vähintään yli puolivuotta vaikka sovittiin, että 2 kertaa kävisin. No ihan hauskaa siellä on käydä juttelemassa ja pirun mukavakin on! ja koska vain voin lopettaa leikin jos siltä itsestäni tuntuu. Lääkkeitä ei siellä määrätä minulle kun olen sanonut, että en tule käymään siellä koskaan jos yrittävät kerrankin tuputtaa yhtäkään lääkettä enään (ekalla kerralla oli eri kuin nykyinen minun omani ja se ehdotti heti yli 300mg lyricaa oksikodonin buustaajaksi…)
Noh se oli sellainen tarina… jos siitä mitään selvää sai, tosin vieläkin naurattaa tuo, nauratti jo sairaalassa kun kuulin, että olin syönyt virtsatulehduslääkkeet, totesin siihen siellä sekavissa oloissa, että eipähän ainakaan varmaan kusitulehdusta epäillä :laughing:
Ja kyber, eikös se Irwin Goodmankin laulanut, että eletään vaan vaikka piruuttaan… :smiling_imp:
Niin ja pari kertaa olen käynyt laitoshoidossa, psykiatrilla ja psykologeilla… oli masennuslääkitys tai ei niin aina vain se sama diagnoosi ollut: Erittäin vakavasti masentunut, vaikka ei siltä kyllä tunnu.

Virallisesti kerran, oikeasti ei ikinä käynyt vakavasti mielessä.

Ehkä yksi elämäni näin jälkikäteen mielenkiintoisimpia tapahtumia oli teininä metsästystä harrastavana mutta aika paljon kippaavana saada neronleimaus puhdistaa kauheassa kännissä haulikkoa. Panoksetkaan eivät liittyneet asiaan millään tavalla ja ne olivat ihan eri paikassakin, mutta sammuminen pihaan haulikko kädessä istualleen ja naapurin havaitsemaksi joutuminen + paikalle ambulanssi ja poliisi ennen kuin kukaan vaivautui edes kysymään kotona olevalta vanhemmalta mitä poika touhuaa… No, ne olivat ne ajat jolloin nyt maalaisjärjelläkin oli vielä asioiden kanssa tekemistä ja kukaan ei ollut vielä kouluihin pyssyn kanssa kävellyt. Ei tullut mitään ongelmia sen enempää mutta ensimmäinen koskaan varuiksi säilössä viettämäni yö kyllä tuli tuolloin kohdalle ja muutama käynti päätohtorin juttusilla “ihan varuiksi käy ny… näyttää fiksulta papereissa”.

No, terveeksi todettiin mutta sen verran epäilystä jäi, että itsemurhan mahdollisen toteuttamisen suunnittelu “kuormituksen” vuoksi jäipi papereihin noin terveydenhuoltopuolelta. Ei noista ole haittaa koskaan ollut, eikä aseestakaan koskaan puhuttu tai sen luvista. Nykyään varmaan olisi jo kovin eri juttu… Poliisin puoltelta neuvottiin vain valitsemaan aseen puhdistuspaikka -ja kunto seuraavalla kerralla vähän paremmin väärinkäsitysten välttämiseksi… Nolottiko, kyllä…

Se olis kyllä nykyään luvat tosta jutusta varmaan pois, samaten ase ja potkut pois metsästyskerhosta “mielenterveydellisistä syistä”

Soitin tossa kullalleni. Mun tuntemani nainen vastasi sen puhelimeen ja puhui jätkän kämpässä, jätkän puhelimeen, ja sanoi tyypin olevan käymässä autotallissa, ja et sanoo mun soittaneen. Pistin puhelimen kiinni, ja oksensin. NYT mietin mitä teen :cry: Vapisen, tärisen ja poraan.

Olen ja olen yrittänyt epätoivosesti kerran lopettaa tämän kaiken. No onneksi en onnistunut ja olen nyt elossa.

.

Harkinnut ja yrittänyt. Kolme kertaa hiiltä ja osaston kautta kotiin. Kännissä ajatteluni ei ole parhaimmillaan; kärpäsistä tulee härkäsiä ja pienikin murhe saa itsetuhoiseksi. Vaan nyt on ajatus muuttunut, kun meinasin kuolla oikeasti toisen ihmisen toimesta. Luulin aina, että kuollessa tulee se kuuluisa valotunneli. Paskat siellä mitään valoa ole vaan pimeää, lämmintä ja pehmeää: taisin siis olla menossa alakertaan :imp:
Tosin en vieläkään tunne suurta elämäniloa ja ihastele jokaista v*****n päivää kun olen elossa. Toivottavasti kesäkukka on huomennakin kommentoimassa :open_mouth:

Itse tässä olen pari kertaa koittanut itsemurhaa, mutta ei se kumminkaan lopulta ole mikään maailman paras ajatus. kyllähän sitä haluaisi päästä tästä “maanpäällisestä helvetistä” pois välillä, tuo itsemurha on kuitenkin lopullista ja varmasti moni jää kaipaamaan. Ikääsi entiedä, mutta kuitenkin sanoisin, että elämä voi tuoda vaikka mitä valoa tullessaan vuosien varrella elämään, vaikka se olisi 10-20vuotta pimeässä tarpomista, ja en nyt tarkoita mitään uskoon tulemisen valoa. itse en kuulu mihinkään uskontoon, eikä läheltä piti tapauksenikaan ole tätä vakaumusta muuttanut. Voisiko kyseessä mitenkään olla väärinkäsitys siitä, että naispuolinen ystäväsi olisi käymässä miehesi tykönä, ettei pettämistä olisi kyseessä? ja jos on pettänyt, niin hän ei ole sitten sinun arvoisesi, ja kyllä monet myöskin ovat pystyneet jättämään taakseen pettämistapaukset vaikka perseestähän se on! Itse varmaan ottaisin tapon, taponyrityksen tai vähintään vakavanpahoinpitelyn jos saisin selville, että oma vaimoni oli minua pettänyt, mutta tätäkään en sano hyväksi vaihtoehdoksi… miten se sanonta nyt menikään, vaikeuksien kautta voittoon? Toivottavasti et tee mitään tyhmää itsellesi minkään miehen takia, ja nyt tarkoitan mitään lopullista kuten itsemurhaa. :frowning: Voimia sinne!

Kiitti footis ja Addie, kuten näkyy, henki pihisee. Herra selitti ihan loistavasti mitä muija siä teki, vähän liiankin loistavasti. Ei kuulemma voinut kuvitellkaan, että joku vastaisi hänen sisällä olevaan puhelimeensa. Nyt sit mietin, pyörittääkö kahta, jotka viä about inhoaa toisiaan :unamused:

Ainakin lääkäri totes mun tarvitsevan lääkitystä hepuliini. Aloitti tarvittaessa Medipam 10 mg, johon pitäisi perehtyä et mitä sekin on sitten.

Miten ihmeessä muuten lainataan kahta kirjoittajaa :unamused:

.

Mut siis millä pääset lainaan sen toisen tekstin tästä kirjoitustilasta?