Kuinka lähestyä alkoholistia?

Suhteemme alusta lähtien mieheni on käyttänyt mielestäni aivan liikaa alkoholia. Pitkällisen pohdinnan ja seurailun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että hän on jonkin sortin alkoholisti.
Hän hoitaa työnsä ja muut velvollisuutensa, mutta vapaapäivät ja lomat kuluvat enemmän tai vähemmän hiprakassa.
Viikolla hän juo yleensä n. 0-15 kaljaa (ääripäät) ja vkl kuluu kopallinen kaljaa + kaikki ne lukuisat drinkit ja paukut, joita en kykene enää edes laskemaan.
Kysymys kuuluukin, kuinka häntä tulisi lähestyä asiassa?
Tähän mennessä olen suoraan ilmaissut huoleni. Puhunut asiallisesti, itkenyt, huutanut ja jopa seissyt jääkaapin edessä, jottei mieheni alkoholia saisi. Olen kokeillut välinpitämättömyyttä, sekä puuttumista asiaan… kummallakin on sama turhauttava lopputulos - mieheni humalassa.

Lähiaikoina olen huomannut joitan muuttumisen merkkejä miehessäni. Hän on muutamia kertoja humalassa myöntänyt minulle, että hänen heikkoutensa on alkoholi ja hän käyttää sitä liikaa. Hän juo, koska “ei ole syytä olla juomatta” - joka tietenkin loukkaa minua suunnattomasti, kun monet kerrat olen koittanut kertoa, että alkoholi ajaa meidät vielä erilleen.

Kuinka jatkaa tästä eteenpäin? Positiivisia merkkejä on ilmassa, mutta koko ajan pelkään, koska jälleen mieheni juo itsensä ryömimiskuntoon…
Koitan olla kannustava ja kertoa, että olen tukena ja itsekin tarvittaessa juomatta, jos mieheni haluaa apua ottaa vastaan.

Alkoholistien ja heidän läheistensä näkemyksiä asiaan?

Tervetuloa palstalle Suruna!

Kannattaa lukea monia ketjuja täällä. Huomaat että et ole yksin. Valitettavan moni läheinen tuskailee täällä ihan samojen ongelmien kanssa kuin sinä. Aikanaan minua itseäni helpotti, kun tajusin että en ole yksin.

Kysyit mitä tehdä.

Vastauksen tähän tiedät vain sinä itse. Et ehkä vielä pitkään aikaan. Mutta kannattaa aluksi tutustua sairauteen nimeltä alkoholismi. Lue, opiskele, googleta. Suosittelen myös lämpimästä al-anon ryhmää - se oli minun pelastajani.

Kysyt myös otsikossasi, Kuinka lähestyä alkoholistia?

Vastaisin tähän että älä lähesty, päin vastoin ota etäisyyttä :smiley: Lähesty itseäsi sen sijaan, hae apua itsellesi, koska alkoholistin rinnalla eläessä olet varmasti pahoinvoiva ja surullinen.

Voimia ja onnea matkaan!

Puoli vuotta itse yritin elää rinnalla puuttumatta juomiseen. Lopulta totesin että ei pysty olemaan siinä. Uusi siellä on rinnalla jo elämässä ja pitkäaikainen ystävä (naispuolinen) myös siinä varalla. Ikävöin tietysti vielä mutta toivon että kun kesä tulee ikäväkin hellittää.

Suruna voit kyllä kysyä mieheltäsi että mikä olisi sellainen syy jonka takia lopettaisi juomisen, mutta vastausta et välttämättä saa. Tai kokeilla yhteistä harrastusta joka saisi alkoholin pysymään poissa silmistä ja näin myös mielestä.

Mutta ennen kaikkea, keskity itseesi ja mieti mitä sinä haluat? Mitä haluat ja näet tulevaisuudessa?

Mä itse olen alkoholistin vaimo, läheinen. Monta vuotta kuluttanut hukkaan miettien miten toisen saa lopettamaan juomisen → vastaus ei mitenkään jos toinen ei halua lopettaa oikeasti. Näillä palstoilla eräs ihana ihminen sanoi että mun pitää ruveta rakastamaan itseäni. Sitä minä teenkin nyt. Yritän parantaa itseni huonosta olosta onnelliseen. Keskittyä valoon ja ennen kaikkea sulkea miehen pois mun ajatuksista. Meillä ero ei ole enää kaukana (melkein jo erosimmekin) mutta mun pitää itseni kerätä ensin voimani kasaan että jaksan pitää pääni seuraavan ja viimeisen kerran.

Voimia sinulle tulevaisuuteen

hei!

Olet miettinyt tilannettasi pitkään ja analysoinut sitä hyvin. Kertomasi tilanne on myös tuttu. Meillä sillä ostettiin pari vuotta lisäaikaa: näin sitä läheinen helpottuu siitä että juoppo tunnistaa ongelmansa.

Looginen ajatusketju etenee niin, että ongelma on löydetty, nythän sille voi tehdä jotain! Mutta kun ei mene niin. Ongelma on nostettu pöydälle, mikä helpotus, juoppo on juoppo ja juoppo juo, kun kerran on juoppo.

Se, mitä päätät tehdä, huomaa yksikkö, ei monikko, on ihan siitä kiinni millaisen elämän halua. Tai kaikkea saa haluta, kuten lapsillekin usein sanon. Muuta minkä kanssa pystyy elämään - kun alkoholistien läheisiä on niin monenlaisia. Kyllä mä voisin hyvin jatkaa yhteiseloa jos toinen tajuaa ryypätä itsekseen, kun ei ole pettämistä, lyömistä tai rahat ei katoa.

Mutta kun ei sitten ole oikein muutakaan. Ei ole hellyyvtä (tai olisi sitä tarjolla, mutta jostain syystä se ei kelpaa…? ) ei keskusteltavaa, miehelle ei kelpaa edes perheen ruoka-ajat… Ja kuitenkin pitäisi esittää paria.

en mä mitään ihmeitä odota. Mutta tässä sitä ollaan, elävän leskenä. Paitsi että joku kuorsaa öisin ja kaukosäädin on varattu.

Alkoholismi on koko perheen sairaus. Kannattaa käydä katsomassa asiasta enemmän www.apuaalkoholismiin.fi