Kuinka kauan känniunia?

[Ron]

Olen ollut nyt kolmisen kuukautta raittiina. Päivisin en juurikaan tietoisesti työstä alkoholismiani ja suurimman osan ajasta pystyn hyväksymään sen, että juoma-aikani ovat nyt takana.

Mutta joka ainoa yö retkahdan ottamaan kaljaa. Unissani. Aina sama syyllisyys ja harmitus unessa siitä, että hyvä raittius katkesi. Toisaalta tunnen unissani myös outoa helpotusta, siitä, että nythän voi sitten ottaa kunnolla, kun kerran aloittikin.

Tällä tavalla alitajunta kai työstää asiaa, joka on minulla vielä keskeneräinen. Tämä vaan jotenkin rassaa minua…

Kysyisinkin teiltä arvon vanhemmat valtiomiehet ja naiset raittiudessa: jos näitte raittiuden alkuaikoinanne juomaunia, niin missä vaiheessa, jos koskaan, ne loppuivat?

[ikzu]

Minä en ole mikään vanhempi valtiomies, mutta kerronpa nyt kuitenkin omalta kohdaltani. Viimeksi olen juonut vajaan 4 vuotta sitten ja näen yhä edelleen silloin tällöin juomaunia. Ne toistavat aina sitä samaa kaavaa, missä olen retkahtanut juomaan ja olen karmeassa pöllyssä. Olen juuri ajatellut itse, että ne ovat alitajunnan tapa työstää asiaa unessa. Unissa on mukana yleensä suuri hätä. Olisiko se joku mieleni tapa viestiä, että parempi kun pysytteletkin vain tällä tiellä. Mitenkään vaarallisiahan nuo eivät ole, eikä niitä ole mitään syytä pelästyä. Syvälle se silti on tuonne päänuppiin porautunut.

[mies_metsanreunasta]

Aika harmillista, jos se tulee uniin joka yö.

Muuten ihmisen uniin tulee varmasti asioita joilla ei enää ole oikean elämän kannalta mitään merkitystä.

Useimmiten unohdan unet heti aamulla herätessä, vain harvoin muistan mitä olen unissani tehnyt. Muistin pituudesta yhtenä esimerkkinä on semoinen että vielä vuosi-pari sitten näin viimeksi unta armeijassa olostani, vaikka siitä on aikaa yli neljäkymmentä vuotta eikä asialla ole todellakaan enää minulle mitään merkitystä. Eikä se silloinkaan ollut minulle kait sen kummempi kokemus kuin muillekaan. Kun pakko oli niin kävin senkin. Ja se siitä.

Ihan samoin voi unissa vilahtaa muistoja koulunkäynnistä -sekin kaikessa vähäisyydessään todella kaukana takana.

Työntekoa toisinaan, ihan noita päivän ratkaistavista asioista jääneitä jäänteitä.

Ja joo -paljon muutakin…

Mutta tosiaan tuo, että sama asia toistuu koko ajan. Ymmärrän hyvin että se alkaa rassaamaan. Jotenkin se sitten vaan edelleen mielessä pyörii, en oikein muuta osaa asiaan sanoa. Enkä myöskään sitä miten sen loppumaan saisi. Tuskin ainakaan sillä että alkaisi enemmän ajattelemaan ja pääkoppaansa täyttämään alkoholiasioiden miettimisellä. Pikemmin jotain ihan muuta sisältöä pitäisi löytyä.

On tietysti niinkin, että kolme kukautta ei vielä kovin pitkä aika ole irrottautumiseen alkoholismista. Tai sekin taitaa olla kiinni siitä miten kauan juomista sitten kesti -kai se pitempi pöhnäelämä vaatii hiukan enemmän aikaa myös unohtuakseen.

Uskon kuitenkin, että aika tekee tehtävänsä, ei tuo elinikäiseksi rasitteeksi tule jäämään.

Ellei sitten homma tee itsestään itseääntoteuttavaa kierrettä, eli jos alat pelkäämään että sieltä se taas putkahtaa, niin pelko kasvattaa itseään ja paine säilyy vaikka kuinka pitkään.

Jotain tärkeämpää tarttis siis saada tilalle, semmoista joka pitäisi ajatukset -nukkuessakin- poissa alkoholismista. Mutta miten se just sinun kohdallasi onnistuu, sitä en yritä edes arvailla -sen voin sanoa että mahdollisuuksia on paljon.

[Mirtillo]

Mulla raitista aikaa tulee ensi vuoden tammikuussa täyteen neljä vuotta, tosin yhdellä retkahduksella, josta tulee kuluneeksi ensi kuun puolivälissä kaksi vuotta. Ja edelleen toisinaan juon unissani. Aiemmin unet olivat sellaisia, että join “vahingossa”, eli siis huomasin vasta jälkeenpäin, että olin juonut. Nyt viimeisin uni, jokunen viikko taaksepäin, oli sellainen, jossa löysin täyden kaljapullon jostain tuolta meidän navetan vintiltä ja ajattelin piilottaa sen “pahan päivän varalle”. Yhden kaljapullon siis… Ja koko ajan mieheni oli jossain näkösällä, enkä onnistunut piilottamaan pulloa kunnolla mihinkään.

Uskoisinpa, että asia on juuri niin, että kun et kerran hereilläollessasi asiaa juuri ajattele, niin alitajuntasi työskentelee sitten unissasi tuplateholla. Ja kuten metsänreunan mies sanoi, kolme kuukautta on hyvin lyhyt aika psyyken toipumiseen. Sen psyyken temppuiluhan noita unia näyttää. Kroppa kyllä toipuu juomisesta tuossa ajassa hyvinkin, riippuen tietenkin juomisen rankkuudesta, mutta psyyken kokonaisvaltaiseen toipumiseen menee paljonpaljon kauemmin. Jopa vuosia, jälleen kerran riippuen juomisen rankkuudesta, ts. alkoholismin asteesta ja muista psyykeen vaikuttaneista elämän tapahtumista.

Mutta vaikka se aikaa viekin, voin omasta kokemuksesta sanoa, että raittiina eläminen kannattaa ehdottomasti!