kuinka juoppo pitää olla

Heippa vaan kaikille! Olen lueskellut juttuja, en tosin kahlannut kaikkea läpi, mutta herää kysymys AA:han tai vastaavaan lähtemisen KYNNYKSESTÄ. Itse olen kaappijuoppo, yksinhuoltaja jolla muuten on asiat suunnilleen kunnossa. Juominen ei (kai) näy päällepäin eikä rajoita mitään sinänsä. Tiedän varsin hyvin sen että lapseni jossain määrin kärsii ja juomismäärillä on varmasti terveydellisiä vaikutuksia mutta koukussa vaan ollaan.
Siis juon yksinäni kotona, kertamäärät ei kauheita, pullo viiniä tai vastaava määrä siideriä tai jotain sellaisia.
Se vaan tässä on paska homma että miel tekisi ottaa vaikka joka ilta. Tarkoittanee että pitkä tauko pitäisi pitää. No yritinhän minä,mutta heti 2 viikon jälkeen kaatu kun oli sellasia vieraita että niiden kans piti ottaa ja sitten piti ottaa kun ne lähti ja siivosin ja pesin lakanoita…ja sitten piti ottaa muuten vaan ja tänään piti ostaa valkkaripullo vaan siksi että nyt kirjoitan tänne ja aion todella tehdä jotain asian eteen…
Mutta se asia mistä piti kysymäni: aina puhutaan kynnyksestä oman itsensä, siis juomisen, kannalta.
Omalta kohdaltani ei mikään AA tule kysymykseenkään! Ei myöskään työterveys, saatika terveyskeskus. Asun pienessä kaupungissa ja työni puolesta naama on hyvin tuttu paikallisille. Joten kysynkin nyt onko muita ideoita?
Tai oletteko kokeneet että jopa vertaistuki ihan vaan täällä voisi auttaa?
Kierteeni on jatkunut vuosia ja pahenee vaan vaikka tuntuu pahalta. Pystyn olemaan juomatta ilman lääkkeitä mutta mistä saisi sen tsempin jolla jatkaa kun mieliteko koputtelee olkapäätä?

Huomenta.
Itse kävin joskus nuorena pari kertaa AAssa. Siellä oli kivaa porukkaa ja hyviä tarinoita. Jopa nauroivat minunkin vitseille, vaikka olin vasta hiukan yli 20. A-klinikalta olen hakenut apua ja sitä kautta pääsee myös juttelemaan ja terapoioihin ym., jos haluaa. Siellä on vaitiolovelvollisuus eli ei ne jutut leviä.
Nyt en halua itsekään mihinkään tuollaiseen mukaan, mutta tämä Päihdelinkin keskustelupalsta on ollut ihan hyvä paikka avautua ja täällä saa vertaistukea. Anonyyminä täällä luultavasti onnistuu pysymään melko hyvin, jos ei ala liian tarkasti itsestään kertomaan ja naapurin juoppo tai sukulaisjuoppo satu tarinoista tunnistamaan.

Mielestäni en ole niin juoppo että tarviisin lääkäriä mutta sen verran juoppo kuitenkin etten voi olla vaan juomatta, tosta vaan, ja nauttia joskus lasin viiniä … höpöhöpö. Mieluummin jätän sen lasin juomatta jos en voi juoda pullollista. Pikkujouluihin päätin mennä autolla ja jopas yllätin itseni suunnittelemassa juomista kun olen päässyt kotiin! Sama kai se sitten olisi dokata seurassa perkule sentään.
Hävettää äitinä tunnustaa että täysin tipattomia viikonloppuja ei oo ollut vuosiin, ennenkun nyt kun alan todella saada tarpeekseni omasta tyhmyydestä ja saamattomuudesta. Vaikka omistan vapaa-ajan lapselleni, ja tultais kuinka myöhään illalla kotia muista menoista niin pitää saada pari lasia viiniä tai pari sidua ennen nukkumaan menoa. Ihmettelen itseäni siinäkin mielessä että puoli vuotta sitten lopetin tupakanpolton ihan vain päätöksellä etten polta enää piste. Eikä se ollut vaikeeta enkä tarvinnut mitään troppeja.
Mutta tämä juopottelun lopettaminen se vaikeeta on! Ei mulla mitään vieroitusoireita ole eikä sellaista mutta se helvetin mieliteko…millä siitä pääsee :imp:
Tosiasia on myös se että mulla ei voi olla kotona viinaa missään muodossa koska juon heti tilaisuuden tullen.
Millähän sais itsensä köytettyä kaupassa etten osta :unamused:

Hei!!

Sulla on alkoholiriippuvuus (mahdollisesti jopa alkoholismi), ei siihen sairastuminen kysy ikää, siviilisäätyä, ammattia tai mitään. Yhtä lailla voi sairastua yksinhuoltaja kuin aivokirurgikin. Hoito lienee kaikilla sama: JUOMISEN LOPETTAMINEN! Oletko alkoholisti vai tapatissuttelija? Ehdottaisin sulle nyt, että olisit pidempään ilman alkoholia muutaman kuukauden tai jopa puoli vuotta. Kun itse mietit asiaa, ja olet jo huomannut paljon negatiivisia asioita käyttösi takia, sun pitää lopettaa juominen. Ja vain SINÄ itse voit sen päätöksen tehdä. Voit olla juomatta lapsesi takia (ja sinun pitääkin) mutta lopulta jokainen on vastuussa omasta elämästään. Haluatko olla alkoholisoitunut isoäiti? Mitä toivot eämältä?

Nimenomaan ongelma on TAPA. Oletan ainakin näin, vaikkakin alkoholi koukuttaa fyysisestikin, mun tapauksessa määrät on kuitenkin sellaisia että fyysisiä oireita ei ole tullut. En juo joka päivä mutta monena päivänä peräkkäin lähes joka viikko. Se on varmaan psyykkistä riippuvuutta enemmän. Täysin selvä lauantai-ilta tuntui pari viikkoa sitten oudolta, mutta muuten ei mitenkään erityiseltä. Samalla tavalla käydään saunas ja katellaan talenttia :slight_smile: Mutta olisko teillä, hyvät kanssasisaret ja -veljet, jotain hyviä ideoita alkon ohittamiseen?
Niinkuin joku mantra mitä hokea mielessään tai palkkio itselle tai muuta vastaavaa?
Uskon pääseväni tästä irti ilman lääkärille menoa, en ole kyllä niin huonos jamassa. Kierre on katkaistava ja paras hetki on just nyt. Jotain jeesiä tiedän tarvitsevani ja siksi nyt tänne kirjoittelen.
Tärkeä osa varmasti on olla ikäänkuin tilivelvollinen jollekin, joku vahtii :smiling_imp: tsempataan toisiamme perjantain lähstyessä…tai sattuisiko tämän peräti lukemaan joku joka ajattelee samaa ja voitas tästä viikonlopusta aloittaa tipaton (aikaa x) :smiley:

Hei Tuulia30,

Kuulostat ihan minulta. Olisin voinut kirjoittaa tuon ihan saman tekstin vielä puolisen vuotta sitten. En tosin ole yksinhuoltaja mutta mies on viikot poissa kotoa ja silloin yksin juominen oli todella helppoa. Ihan noissa samoissa tunnelmissa olin vielä viime maaliskuussa. Toukokuun puolivälissä lopetin juomisen enkä ole hetkeäkään katunut. Sitä ennen pelkäsin juomisen lopettamista ja sitä, millaista elämä olisi ilman alkoholia.

Ihan tuota samaa ajattelin, että en ole “tarpeeksi juoppo” eikä minulla mene vielä “tarpeeksi huonosti” kun kerran pystyn lapset ja duunin hoitamaan. :cry: En halunnut ajatellakaan mitään lääkäreitä, terapioita tms juuri tuosta syystä että (entisen) työni puolesta minulla on vähän liikaa tuttuja täällä meidän kylillä.

Toukokuussa koin henk.koht.kriisin jonka päätteeksi nöyrryin hakemaan apua.

Oli todella huojentavaa tajuta, että saan lopettaa juomisen heti, minulla ei tarvitse mennä yhtään huonommin eikä minun tarvitse verrata omaa juomistani keneenkään muuhun. [size=150]Riittää, että haluaa itse lopettaa. Muuta ei tarvita.[/size] Nyt kohta puolen vuoden raittiuden jälkeen en mistään hinnasta alkaisi enää juomaan. Raittiina elämä on todella miljoona kertaa parempaa. Ei toki ongelmatonta, mutta kerrassaan ihanaa :smiley:

Minulle(kin) plinkki oli todella tärkeä pelastusrengas siinä vaiheessa, kun ajatus lopettamisesta oli syntymässä ja olo kurjimmillaan. Koita lukea muiden ketjuja ja selviämistarinoita ja kirjoittele ahkerasti omaan ketjuusi. Jokainen voi joutua alkoholin koukkuun mutta jokainen voi myös päästä siitä pois!

Itse pääsin terapiaan suurempaan naapurikaupunkiin, olisiko sinulle tällainen mahdollista? Ymmärrän tosi hyvin ettet halua mennä omilla kylillä hakemaan apua, minäkään en olisi mennyt. Aivan yksin sinnittely on kuitenkin turhan rankkaa. Parempi on ottaa apua vastaan, ainakin täältä plinkistä. Pysy linjoilla!

Lopettaminen kannattaa, sen voin taata :wink:

Toivottavasti tavataan täällä plinkissä, pysy linjoilla :exclamation:

Tuohon piti vielä sanomani:

Minua auttoivat (ja auttavat) viinan himon iskiessä tällaiset ajatukset:

  • Viinan himon on vain tunne, joka tulee ja menee sitten taas ohi. Se on toki epämiellyttävä tunne, mutta sen voi kestää. Siihen, että on jaksanut kestää viinan himon juomatta, ei ole vielä kukaan menehtynyt. Juomiseen kylläkin :wink:

  • Kun sanon itselleni: “EN JUO!” ajattelen pelkästään juomista. Yritän kääntää mantrani positiiviseksi, kuten: “Tänä iltana syön kokonaisen suklaalevyn telkkaria katsoessani.” tai “Saunan jälkeen juon pullollisen pommacia. Jaksan huomisaamuna herätä lasten kanssa touhuilemaan.” Pyrin muotoilemaan ajatuksiani siten, että ne auttavat minua pysymään päätöksessäni.

  • Itsensä palkitseminen onnistuneesta raittiusjaksosta, olkoon se aluksi vaikka viikko tai kaksi, on todella hyvä ajatus. Minä taisin palkita itseni ensimmäisen raittiin kuukauden jälkeen nautinnollisella kokovartalohieronnalla … Nyt puolen vuoden jälkeen palkitsen itseäni silloin kun siltä tuntuu :laughing: Seuraavan suuren palkinnon olen ajatellut antaa itselleni, kun tammikuun alussa tyytyväisenä totean viettäneeni ensimmäisen raittiin joulun ja uudenvuoden sitten miesmuistiin :smiley:

… Vaikka en tipatonta kanssasi samaan aikaan voi aloittaakaan, ilmoittaudun vapaaehtoiseksi kanssakulkijaksi tipattomuuden tielle :slight_smile:

ps. ketjuni on tuolla lopettajien puolella, jos kiinnostaa käydä lukemassa :slight_smile:

Vastaus ketjun aloituskysymykseesi tuleekin jo tässä alusessasi. Jos et pysty olemaan juomatta, olet tarpeeksi “juoppo”! Itsekin olen painiskellut tuon saman asian kanssa, että paljonko pitää juoda, jotta sen voi määritellä ongelmaksi. Kulissit mullakin on ihan kunnossa, hoidan opiskeluni mallikkaasti, habitukseni on siisti, tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, ja uskon olevani pidetty ihminen. Ja sit mulla on tämä oma pikku salaisuuteni, olen päihderiippuvainen. Joka ikinen ilta on pitänyt juoda. Arkisin on mennyt noin 3-4 0,5l:n olutta, mahdollisesti vielä pari drinkkiä siihen päälle, viikonloppuisin pullollinen punkkua ja pari bisseä/ drinkkiä. Eli ei kovin suuriä määriä mullakaan, (tosin pullollinen viiniä illassa alkaa musta olee jo aika paljon!), mutta viikkomääränä niistä muodostuu jo aika hurja määrä.

Myös minä yrittänyt saada tapoihini muutoksia, sillä nimenomaan tapariippuvuus se on minullakin, eli henkinen, ei fyysinen. En kuitenkaan ole onnistunut. Niinpä päätin nyt sitten ottaa antabuksen tueksi. Olen tänään aloittanut kuurini, eli tästä se minun alkottomuuteni nyt sitten alkaa! :slight_smile: Yleinen käsitys kai on, että antabus olis joku “viimeinen vaihtoehto täysin rappiolla oleville spurguille”…? Mutta en anna yleisten mielipiteiden häiritä mua. (Eihän kukaan edes tiedä siitä…) Koska en saa lopetettua juomistani pelkän tahdon voimalla, ja koska siihen on olemassa apukeino, niin miksi sitä ei ottaisi vastaan?!

Suosittelen antabusta ehdottomasti myös sinulle. Ajattele edes asiaa. Ymmärrän, että pikkukaupungissa/ -kylässä on kiusallista lähteä hakemaan apua tämänkaltaiseen ongelmaan, etenkin, kun sinulla on lapsikin. Sitä suuremmalla syyllä sinun kuitenkin olisi syytä hakea sitä apua! Vaitiolovelvollisuudesta huolimattakin terveyskeskukseen voi olla hankalaa mennä, mutta onko siinä lähistöllä jotain suurempaa kaupunkia, jonne voisit mennä yksityiselle lääkärille?

Niin, siihen ei auta muu kuin tahdon voima ja päättäväisyys. Teet valmiiksi kauppalistan, ja päätät etukäteen, ettet osta yhtään mitään muuta, kuin mitä siinä listallasi on?

Kiitti Omama!
Menihän persiilleen taas tipattomat, mutta uskon vakaasti että tämä on vain kivinen tie…tavoite on viimeistään joulun lälkeen jatkaa ihan tipatonta niin että tulee pitempi pätkä. Varmasti helpottaa sekin kun paljon muitakin viettää tipatonta tammikuuta.
Oli tosi mukava lukea kirjoitustasi mulle, vielä en ole ehtinyt ketjuasi lukemaan. Koska sitähän tässä just kaipaa, kokemuksia, vinkkejä, onnistumistarinoita. Sormen heristely : “sun vaan täytyy” ei ole se juttu millä tästä suosta noustaan. Halua löytyy mutta toteutus ontuu…ihmetten suuresti heitä jotka on juoneet vuosia puolisolta “salaa”
korjatkaa jos olen väärässä mutta miten helvetissä se olisi mahdollista jos saman katon alla asutaan?
No siis ihmettelen vain…itse taas yksinhuoltajana poden huonoa omaatuntoa lapsen takia ja kyllä hänkin huomauttelee silloin jos ollaan kaupassa ja ostan juotavaa :neutral_face: muuten ei, koska mä tosiaan tissuttelen. Liikaa. :imp:
Joulukuu oli huono aika näköjään mulle alkaa radikaalisti vähentää joten katon paremman ajankohdan ja psyykkaan itteeni sitä varten pyörimällä täällä…selviämistarinoita ja selvästi juovuksissa on luettu, oikein hyviä kirjoja molemmat, mutta olisko kellään tiedossa vastaavanlaisia lisää? Mukavaa iltalukemista oli noilla parin viikon tipattomilla :smiley: palaan astialle paremmalla aikaa… ja kun toi tammikuu lähestyy niin eiköhän aleta kerätä kahden vaiheilla keikkuvaa porukkaa kimpassa viettämään tipatonta ??
Olisi tarvetta perseellepotkijoille !! Potkitaan toisiamme ja pidetään päiväkirjaa !? :mrgreen:

Lainaus
.ihmetten suuresti heitä jotka on juoneet vuosia puolisolta “salaa”
korjatkaa jos olen väärässä mutta miten helvetissä se olisi mahdollista jos saman katon alla asutaan?

Moi
Ei mitenkään, en ole koskaan edes yrittänyt juoda salaa. Tölkit saa laskea jos huvittaa. Mutta aika hyvin kumminkin jos olet ollut 2 vk tipaton, on hyvä alku ja siitä on hyvä lähteä etiäpäin :slight_smile:
Tv. Tuppi

Joo, tuppi, kyllä voin olla ihan hyvin juomata mutta kun ei ole minkäänlaista itsekuria…ollut siis.
Se olis nyt jostakin kaivettava! Tilanne on varmasti ihan sama kuin laihduttajilla.

Iina, hienoa että hait antabusta, olen ymmärtänyt että olet yrittänyt taistella ilman jo aika pitkään.
Kerro mitkä fiilikset siitä nyt tulee ? Koska jos en lopulta minäkään pysty niin haen kyllä!
Naapurikaupungista :smiley:

Se itsekuri tuntuu olevan vaikeinta, kun itselleen on niin helppo perustella aina miksi voisi ihan vähän vaan ottaa (juuri sen verran ettei sen jälkeen enää välitä vaikka ottaa enemmänkin). Mullekaan ei siitä ole mitään apua, että joku sanoo, että ole ilman alkoholia X-määrä aikaa kun tiedän itsekin, että joo olisi hyvä olla ilman. Kuitenkin joka kulmalla on kauppoja ja alkoja ja baareja niin sen mielihalun vastustaminen on helkkarin vaikeaa kun sellainen tulee. Olen miettinyt, että pitäisi olla jotain helppoa sijaistekemistä, joka olisi saatavilla aina kun mielihalu tulee. Vähän niin kuin tapapolttajalla, joka yrittää lopettaa, pitäisi olla jotain räplättävää kun röökinhimo iskee.

Tuulia30risat, kaipailit lisää aiheeseen liittyvää lukemista, joten suosittelen sulle Liisa Lukkarisen ja Marius Rufenachtin kirjaa Pakko juoda? Tulee myös mieleen Mato Valtosen Rakkaani alkoholi, tosin sitä en ole itse vielä lukenut, joten en tiedä millainen se on.
Näiden lisäksi vielä ruotsalaisen Katerina Janouchin kirja Läheinen, tosin se on romaani, mutta perustuu löyhästi kirjailijan omiin kokemuksiin elämästä päihderiippuvaisen miehen läheisenä.

Olihan täällä ihan tuttujanaisia. Kiitos Omama, todella hyvä kannustus. Ja onkohan tämä “vähentäjät” melkoista itsepetosta …? Áinahan sitä vähennetään… Houkuttaa ja pelottaa täysraittius. Niin monta kertaa on (morkkiksessa) mieleen tullu että kai se on alettava itseään kuuntelemaan ja ottamaan toisissaan.

Toi Mato Valtosen kirja täytyykin lukea, siinä on epäilemättä samaa ASIAA mitä täältäkin haen. ja se toinen myös…seuraavaksi :slight_smile: Kypsyttelen ajatusta sellaisesta olotilasta jossa ottaisin vain viihteellä, joka tarkoittaa mulla ehkä kerran joka toinen kuukausi…
Ilmeisestikin normaali tapa normaaleilla ihmisillä :laughing:
Toisin sanoen en ostaisi kotiin mitään enkä ottaisi kuin seurassa baarissa. Tai no tietty jos on kotona vieraita tai sellasta… siis ens alkuun lopetan yksin tissuttelun, ja mietin puolen vuoden päästä uudelleen.
Ja mä käyn tosiaan niin harvoin “ulkona” tai on yövieraita että siinä mielessä en usko silloin tällöin ryypiskelyn pilaavan kotiraittiutta. Vai mitä luulette? Tälleen oon järkeilly että homma vois toimia mulla. Samaa oon soveltanu aiemmin muihinkin juttuihin ja ajattelin että kun annan luvan hauskanpidolle alkoholin kanssa joskus, on helpompi pitää muu aika erossa siitä.
Oli kyllä liiottelua toi joka toinen kuukausi :laughing: mää käyn viihteellä pari kertaa vuodessa… jotenkin vain jo suunnittelin että voisin alkaa enemmän käydä ihmisten ilmoilla kun lapsikaan ei ole mikään pieni enää.
Liittyi siihen sitten alkoholia tai ei. No se oma aika on taas toinen juttu :neutral_face:

Hei Tuulia30risat,

On hyvä ajatus kokeilla, onnistuisiko omalla kohdallasi tuollainen “ryhtiliike”, ettet ottaisi yksin vain pelkästään seurassa. Joillain se varmasti onnistuu, jos alkoholiriippuvuutta ei ole päässyt syntymään. Toisaalta jossain tuolla edellisissä viesteissä kerroit huomaavasi jo varoitusmerkkejä alkoholismista ja osaat varmasti tarkkailla itseäsi, pysytkö itsesi kanssa tehdyissä “kohtuullisuussopimuksissa” vai alatko luistella niistä tarpeen mukaan.

Meidän terapiaryhmässä on ollut paljon puhetta siitä, miten alkoholisteille on tyypillistä se, että juomista suunnitellaan ja kehitellään erilaisia kuvioita, joilla on tarkoitus kontrolloida juomista. Valitettavasti nämä suunnitelmat pitävät vain jonkin aikaa. Omalla kohdallani suunnittelin tuota, etten joisi yksin vaan ostaisin alkoholia kotiin vain silloin, kun on tulossa vieraita. Mutta sitten ostinkin “vahingossa” liikaa, ja sanoin itselleni, että voinhan minä tuon yli jääneen avatun pullon pois juoda, ettei sentään tarvitse hyvää viiniä viemäriin kaataa :laughing: Yhdessä vaiheessa aika pitkään ostin vain 2 pulloa kerrallaan, koska tiesin, että aloitettuani juon kaiken mitä kotoa löytyy, myös sen kolmannen pullon jos sellainen kaapissa on odottamassa. :unamused:

Jossain edellisessä viestissä kirjoitit, että lopettaminen sekä houkuttaa että pelottaa. Se oli hyvin sanottu. Minäkin olisin voinut sanoa juuri saman viime keväänä. Pelkäsin lopettamista enkä edes täällä plinkissä uskaltanut oikein kurkistellakaan tuonne lopettajien hard core - palstalle :unamused:
Jossain vaiheessa pelkoni kuitenkin kääntyi toisin päin: Aloin pelätä enemmän sitä, mitä teen omalle terveydelleni, lapsilleni, elämälleni ja lasteni elämälle, jos jatkan juomista kuin sitä, mitä tunteita lopettaminen tuo tullessaan. Ja nyt puolen vuoden raittiuden jälkeen on sanottava, etten ole elämässäni varmaan yhtään parempaa päätöstä tehnyt kuin sen, etten anna viinapirulle periksi, vaikka joskus mieli tekisikin.