Kuin seinille puhuisi

Tässä on nyt mennyt jo vuosia tätä viikonloppujuomista, tämä vuosi ollut tosi vaikeeta seurata sivusta kun toinen tuhoaa itsensä ja perheensä siinä sivussa, syyttelyä ja haukkumista saan osakseni kun puutun, hän hakee kuulemma hyväksyntää ja kehuja baari-illoistaan kun kotoa ei sitä saa…ihme!! Olen heittänyt itse hanskat tiskiin kuukausi sitten ja antanut kolme vaihtoehtoa, joko hän hakee apua raitistumiseensa tai sitten laitetaan talo myyntiin tai hän maksaa minut ja lapsen talosta ulos, että päästään aloittamaan uusi elämä. No kahtena vkonloppuna hän on ollut perjantai illan kotona ja lauantaina on tehty aamupäivällä jotain yhdessä, mutta sitten taas lähtenyt viettämään baariin aikaansa kömpien aamulla klo 8 kännissä kotiin ja juominen jatkuu herättyään. Raivostuin taas kerran tästä niin hän ihmetteli et eikö eilen ollutkaan kivaa. Ihan tuntuu siltä että hän on vaan äkkiä sen pienen hetken kanssani että saa hyvitettyä sillä itselleen taas loppu vkonlopun, ihan kuin se nyt riittäisi tässä tilanteessa. Viikollakin tölkki aukeaa useasti heti kun töistä kotiin pääsee. En mitään muuta halua tällä hetkellä kuin tämän painon rinnastani pois ja levottomuus mikä on ollut vuosia vkonloppuina vaihdettua rauhaksi ja levoksi. En näe enää muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa pois. Sekin että hän tuo kotiimme välillä tuota känniporukkaa ottaa aivoon, ihan kuin tahallaan haluaisi ärsyttää…en jaksa enää kantaa kaikkea taakkaa yksin ?

Olet asian ytimessä; alkoholisti tosiaan hyvittelee ja ostaa sillä oikeuden taas juoda. Niin se ajattelutapa menee. Ei sinunkaan mieheesi oikeastaan taida kuulla mitä yrität sanoa. Juominen on ykkösasia, mutta mieluusti hän pitäisi perheenkin ja sen tuomat edut, mitä ne nyt kenenkin kohdalla ovat (helposti saatava seksi, ruoka- ja pyykkipalvelu jne) ja kun puoliso rutiisee, alkoholisti hiukan tsempaa ja suorittaa perhe-elämää, jotta pääsee taas ykkösrakkautensa pariin.

Miehesikin on kaukana siitä, että hän tuntisi halua raitistua ja oikeasti muuttaa elämäänsä. Meillä kehityskeskustelut ja “vähentely-yritykset” jatkuivat vuosia ja elämäni oli pätkäelämää, kun jäi odottelemaan, tapahtuuko mitään. Mun exä sanoi kyllä sen suoraan, ettei koskaan lopeta juomista, mutta onnistui vähentely-puheillaan ostamaan yllättävän kauan jatkoaikaa pätkä kerrallaan. Näin jälkeenpäin ajatellen olin höpsö, kun annoin hänen vedättää itseäni.
Jos mitään ei ensimmäisen vakavan asiasta puhumisen jälkeen tapahdu, ei tapahdu sen sadannenkaan kehityskeskustelun jälkeen. En sano, että riippuvuussairaat olisivat jotenkin pahoja ihmisiä, he ovat sairautensa vankeja ja lopulta aika harva löytää halun raitstua. Ero on usein ihan hyvä ratkaisu; alkoholisti helposti vetää mukaaan syvyyksiin ja tuhoon ne läheisensä, jotka häneen takertuvat kiinni.

Kannustan sinuakin miettimään omaa elämääsi ja millaista sen haluat olevan. Miestä et voi raitistaa tai pelastaa, itsesi (ja lapset) voit.
Mukavaa maanantaita!