kovat oppirahat oon maksanu

Jos alkas todella laskeen, paljonko on menny vuosien varrella vaikkaukseen ja kasinoihin, niin en varmaan pystyis nousemaan sängystä ylös. Niin kovaa vituttaa ja hävettää. Pahinta mitä voi tehdä, on alkaa tavoittelemaan näitä hävittyjä summia takaisin- ja juuri niin tein monta vuotta ja kierre vain syveni.
Olen miettinyt paljon, miksi pelaan. Taidan olla onneton. Mutta tekikö pelaaminen minut onnelliseksi? Ei. Ratkaisun on siis löydyttävä muualta kuin pelaamisesta. Nyt kysyn itseltäni, haluanko tukea ja mahdollistaa pelaamisen avulla pelifirmojen pomoille maksettavia jättipalkkioita, bonuksia ja eläkkeitä. En todellakaan halua! Mutta miksi en arvostanut itseäni tarpeeksi, että olisin ajatellut ansaitsevani parempaa kuin pelikierteen? En tiedä, mutta onneksi itsetunnon rakentaminen ei ole myöhäistä vielä.