Koukussa

Sauna
1

Heppa kaikki.

Olen lopettanut kovan, aina humalahakuisen juomisen 2007. (lisänä mokailut, muistamattomuus, sammuminen, onnettomuusalttius) ja vieläpä hyvällä menestyksellä. Yhtään en ole lipsunut, oli oikeastaan maailman helpoin lopetus! Kerrasta poikki. Hyvä näin, MUTTA - Nyt on sitten tullut tilalle lääkkeet. Sairastan kovasti selkääni, jalkojani ym, On nivelreuma, ja niiden särkyjen kanssa ei pärjää kun suht. kovalla lääkityksellä, joka ei edes toimi. Olisi aiheellista muuttaa lääkitystä siten että pärjäisin normielämässä, mutta se taas tarkoittaa, et lääke pitäisi muuttaa astetta kovemmaksi, mitä en haluaisi, on vaan ehkä pakko kun näiden kipujen kanssa ei pärjää. Lääke olisi ehkä joku Ardinex tms??

Mulla on hyvä lääkärikontakti. (onneksi) joka ymmärtää kivun päälle, eli saamisessa ei varmasti tulisi ongelmaa, mutta toisaalta inhoan ajatusta et pitäis nostaa lääkkeeseen, joka koukuttaa yhtä lailla/pahemmin, kuin nyt menevät Tramal ja Panacod. Käytän noita kipuun, mutta myös hyvän fiiliksen saamiseen. Menee siis melko normiannoksilla per päivä, mut useimmiten lipsahtaa rajan yli. Saan tosiaankin hyvän ja pirteän olon kun otan niitä normimäärän yli. Tiedän hyvin, että tää on p*rseestä, mutta olen täysin koukussa noihin! On hieno olla, kun jaksaa, huvittaa tehdä ja toimia, sekä mieliala pysyy hyvänä.

Ilman/ pienellä annoksella näitä lääkkeitä olen saamaton, lepään paljon, ei huvita tehdä juurikaan mitään. Olen ärtyisä, pinna palaa herkästi enkä jaksa kuunnella toisten valituksia. Välillä kun lääkkeet loppuu pakosta, tulee jonkinlaisia vieroitusoireita, mutta niidenkin kanssa pärjään oikeastaan ihan hyvin. Ihmettelenkin ettei oireet ole niin pahoja, kun esim. täältä saa joskus lukea. Olisi helpompaa lopettaa jos tekisin “kuolemaa” joka kerta kun lääkkeet tekee välipään, koska sitä oloa ei taatusti haluaisi takaisin.

Olen tilanteessa; suo siellä, vetelä täällä. Mitä ihmettä teen? Uskon, ellei kipuja olisi, niin en myöskään tarttisi noita lääkityksiä, vaan heivaisin ne hornan tuuttiin! ja uskon ettei tekisi tiukkaakaan.
Niin - Kaikki käsikauppalääkkeet on sitten jo kokeiltu, eikä mitään apua kipuun, maha vaan menee sekaisin. Pyydänkö siis kuitenkin sitä vahvempaa lääkettä vai kidunko loppuikäni säryissä? Vammani on siis loppuelämäni kestävä, leikkaamaan ei tässä vaiheessa ainakaan vielä ruveta.

Tuli ehkä vähän sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä ajan takaa. Mitä siis mieltä mm. Ardinecsista? Tsemppiä kaikille lääkkeiden kanssa taisteleville! Olisin kiitollinen jos joku jaksaisi vastailla. :smiley:

2

^ Moi ja tervetuloa :slight_smile: .

Sori, mutta en ihan ymmärrä, mikä sulla tässä hommassa niin suuri ongelma on? Sulla on kuitenkin kovia kipuja aiheuttava, krooninen sairaus, johon on aivan perusteltua ja ymmärrettävää syödä voimakkaita kipulääkkeitä. Lääkärisikin on ymmärtäväinen, joten senkään vuoksi ei tarvitse olla pelko perseessä, että ulkopuolelta painostettaisiin lääkityksen lopettamiseen. Oppareiden psyykkiset vieroitusoireet aiheuttavat usein masennusta ja muuta saamattomuutta(Itse olen myös sitä mieltä, että fyysiset vieroitusoireet noista roippeista vastaavat lähinnä flunssaa, jonka nyt kestää kärsiä varsin leikiten), mutta jos sulla on masentuneisuutta ja vetämättömyyttä silloinkin, kun olet ottanut lääkkeitäsi pienemmällä annoksella, niin se voisi kieliä siitä, että kärsit ihan oikeasta masennuksesta kipusairautesi lisäksi. Siihen viittaisi vähän sekin, että olet aikoinasi ryypännyt niin tuhoisesti. Tuossa tilanteessa mun mielestäni opparilääkityksen jatkaminen olisi ihan hyvä homma, ts. löisit kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja saisit kipulääkityksen ohella masennuslääkityksen. En tiedä, olisiko sen parempi vaihtoehto, että eläisit ilman kipulääkkeitä, mutta joutuisit sitten turvautumaan johonkin perusmasariin(SSRI/SNRI), joilla on monesti ikävämpiä sivareita, kuin oppareilla ja jotka eivät edes tehoa masennukseen niin hyvin.

Toki mä ymmärrän sen, että riippuvuus itsessään vituttaa, mutta IMO sun tilanteessasi teet kärpäsestä härkäsen, kun lääkitys kuitenkin parantaa elämänlaatuasi selkeästi, eikä sun tarvitse turvautua laittomuuksiin tai muihinkaan epämääräisiin ja elämää hankaloittaviin säätöihin saadaksesi lääkkeitä. Lisäksi riskinä voisi olla se, että tyystin ilman opparilääkitystä alkaisit jälleen lääkitsemään itseäsi alkoholilla ja se on paskin lääke ikinä mihinkään vaivaan, eli oppareiden käyttö on paljon terveellisempi vaihtoehto sekä fysiikkaa, että psyykettä ajatellen. Lääkkeiden käyttö ei ole mikään synti, josta on aina ja ehdottomasti päästävä eroon, jos lääkityksen positiiviset puolet selkeästi voittavat negatiiviset.

Jos ongelmasi on se, että lääkkeitä menee enemmän, kuin lääkäri on määrännyt ja pääsevät aina loppumaan kesken, niin silloin voisit ottaa lääkärisi kanssa puheeksi, että respasi iteroitaisiin, jolloin saisit apteekista kerralla ulos vain pienen satsin, jolla olisi sitten pärjättävä tietty aika ja jos kiskoo kaikki napit kerralla, niin se on voi voi. Myös masennuksestasi(?) sun kannattaisi käydä juttelemassa ihan psykiatrin kanssa. Jos saisit siihen apua ihan keskustelemalla, niin tuo lääkehommakin olisi helpompaa käsitellä, päädyitpä sen kanssa sitten millaiseen ratkaisuun tahansa.

Edit: Ardinex ei eroa voimakkuudeltaa Panacodista, mitä tulee opparivaikutukseen, eli siinä on kodeiinia aivan sama määrä, eli 30 mg/tbl. Ero on siinä, että Ardinexissa on toisena vaikuttavana aineena ibuprofeenia ja Panacodissa parasetamolia. Sinänsä voisi ajatella, että reumatyyppiseen kipuun ibuprofeeni(yleensä tulehduskipulääkkeet) olisi parasetamolia tehokkaampaa, mutta jos sulla ottaa vatsa herkästi osumaa tulehduskipulääkkeistä, niin Panacod lienee parempi vaihtoehto. Parasetamoli on toki aikamoinen maksamyrkky, mutta jos maksasi on kunnossa ja maksa-arvojasi seurataan säännöllisesti, niin eipä tuossa ongelmaa pitäisi olla. Verrattain vähän Ardinexissa sitä ibuprofeenia on(200 mg/tbl), mutta kyllä tuokin määrä voi tehdä tuhoa herkkävatsaiselle tapaukselle, varsinkin, jos lääkettä syö pitkänä kuurina.

Edit 2: En tiedä, paljonko sulla menee lääkkeitä silloin, kun otat niitä enemmän, kuin lääkäri määrää, mutta siinä on toki riskinsä, jos tramadolia ottaa yli 400 mg/vrk. Saattaa aiheuttaa vaarallisia tajuttomuus-kouristus -kohtauksia ja jos tuon annostuksen ylittää, pitäisi ohella käyttää jotakin bentsodiatsepiinia kohtausten ehkäisemiseksi. Herkemmät yksilöt saattavat kouristaa tramadolista jo tuota max. annostusta pienemmälläkin määrällä. Jotkut sitten kestävät ihan järkyttäviäkin tramadoliannoksia :open_mouth: , mutta tuon asian kanssa en suosittele leikkimään, koska se kohtaus saattaa iskeä ihan puskista, vaikkei aikaisemmin olisikaan Tramal-övereistä kouristanut ja myöskään opparitoleranssi, vaikka olisi kuinka korkealla tahansa, ei suojaa tuolta kouristuskohtausriskiltä.

Panacodia taas ei saisi parasetamolin myrkyllisyyden vuoksi ottaa yli 6 tbl., eli 3 g per päivä. 4 g päiväannokset voivat tulla kyseeseen, jos maksa on kunnossa ja kuuri on lyhyt. Jos siis rouskuttelet Panacodia reippaasti yli 6 tabua päivässä, niin se ei pitkän päälle ole maksalle hyväksi(Joskus reippaat kertaöveritkin voivat pistää maksan paskaksi, jos huono säkä käy) ja maksa-arvosi sun kannattaisi ainakin tsekkauttaa, ellet sitä jo säännöllisesti tee.

3

Kiitti vastauksesta!

Sulta tuli hyvää tekstiä, kiitos! Kun luin tuon sun vastauksen, rupes tuntumaan et mä teen kärpäsestä härkäsen, mutta sepä se, kun joka tuutista tulee tuota liikakäytön varoitusta, niin aloin jo epäilemään itteäni.
Mulla menee siis Panacodia parhaimmillaan lätkä päivässä. Tramalia ei niin paljoa, kun se ei tavallaan edes vaikuta, mutta kun sen koklaan jättää pois, niin kivut lisääntyy, eli on siinä jotain vaikutusta kuiteskin. Ja - Otan niitä yhtaikaa, kun olen huomannut et ne buustaa toisiaan. Se on väärin, sen tiedän.

Olen syönyt noita pitkään jo, mutta oon vasta viime vuosina hoksannut sen aiheuttaman hyvän fiiliksen, ja siksi lääkeylitykset. On tapana ottaa vaikka tietää ettei ne edes vielä välttämättä vaikuta mielialaa nostavasti, pitäis odottaa muutama tunti enemmän. eikä kipuunkaan vaikuta jos liika nopeesti ottaa lisää. Tramalia ei onneksi mee sellasia annoksia että tulisi kramppeja.
Illalla menee Triptyl, joten en uskalla Tramalia ottaa kun pelkään sitä serotoniinisyndroomaa.
Mun käyttö ei ole hurjaa, sen toki ymmärrän jos vertaa muihin, jotka käyttää lääkkeitä väärin. (siis pahimpia tapauksia,) en siis yleistä. Panacod multa loppuu niin et voi mennä viikko etten saa vielä apteekista uusia hakea. Saan siis 2 sadan pakettia hakea kerralla reilun kuukauden välein. Annostus on se 6 kpl/pvä.

Täytyy olla nyt ajattelematta liikaa, ja antaa mennä näillä. Eipä tuo niin vaarallista näytä olevan. Pisti vaan ajatteluttamaan, että missä mennään jos tuosta vielä määrät nousee.Yritän pysyä lujana ettei mene enää tuosta suurempiin määriin. Välillä oon käynyt yksityisellä hakemassa toisen respan, josta ei tiedetä tk.ssa. Nyt en enää uskalla kun on nuo sähköset respat, ettei katkee noidenkin saanti, sitten käy hullusti!

Mulla on todettu keskivaikea masennus, ja saan käydä psykalla juttelemassa, eli se puoli on kondiksessa. Lääkkeistä en siellä puhu, vaikka onkin vaitiolovelvollisuus, nolottais kertoa.
Ei ole pelkoa että enää alkoon sortuisin, ei tulis mieleenkään…Onneksi!

4

^ Panacodia lätkä päivässä? Eli 10 kpl? KYLLÄ se ON vaarallista jo, vaikkei tähänmennessä olisikaan ollut. :open_mouth: Kannattanee pikimiten tsekata maksa-arvonsa ja syödä kiltisti vain se 6 kpl.

Terveisin parasetamolimyrkytyksen läpikäynyt. Ei ollut nannaa, sen voin kertoa ja nauttimani parasetamolimäärä oli sua vähäisempi. Toki painoin tosi vähän, joten en olisi saanut ottaa aikuisten annosta. (3-4 grammaa) Parasetamolikuolemia on ilmoitettu jo kuitenkin 5 gramman kohdalla.

Muutoin mulla ei ole lisättävää Winstonin tekstiin. :smiley:

5

Nivelreumaan ei yleensä käytetä opioideja, enemmänkin sitä hoidetaan erilaisilla immuunijärjestelmään vaikuttavilla lääkkeillä. Ehkä aloittajan lääkärilla on ollut jokin erityinen syy tuohon opioidien määräämiseen, mutta tulee vain mieleen että ei kai tuossa ole yritetty jotenkin “säästää” hoidossa (uusimmat nivelreuman hoitoon käytetyt immunomodulaattorit ovat käsittääkseni hyvin kalliita, ja menevät luultavasti kai Kelan maksettavaksi). Ei täällä kuitenkaan varmasti kukaan ala moralisoimaan toisten opioidienkäyttöä, varsinkin jos siihen on oikea kiputila aiheena.

Lätkällinen Panacodia sisältää tosiaan haitallisen määrän parasetamolia, joten sellaisen määrän nauttiminen päivittäin ei ole kovin suositeltavaa. Opioidien kipualievittävää tehoa voi ilmeisesti lisätä erilaisilla keinoilla. Ataraxia (väsyttävä antihistamiini) on joskus käytetty tähän, ja samoin dekstrometorfaanilla on saatu tehostettua kipulääkkeitä ainakin leikkausten jälkeisissä kivuissa (tähän siis riittää ihan saman kokoinen annos DXM:iä kuin mitä normaaliin yskän hoitoon käytetään). Tällaiset jutut ovat kuitenkin sellaisia kikkailuja, joita ei voi oikeasti suositella (ainakaan tällä foorumilla).

6

^ Samaa ihmettelin vähän minäkin. En mä nivelreuman hoidosta mitään tiedä paitsi, että siihen on tosiaan ihan omat lääkkeensä, jotka hoitavat sitä tulehdustilaa ja näin ollen toki auttavat kipuunkin. Opparithan vain turruttavat. Tietenkin mä sen ymmärrän, että nivelreumapotilaalle on määrätty jotakin opparia tarvittaessa otettavaksi, jos/kun iskee sellainen akuuttikipu, ettei edes kääntymään pääse, eikä siinä voi jäädä odottelemaan ja ihmettelemään varsinaisten reumalääkkeiden toimivuutta. Luulisi myös, että tuon oikean reumalääkityksen saa, jos nivelreuma on todettu, maksoi, mitä maksoi, mutta mistäpä näistä koskaan tietää :confused: .

En mä nyt mitenkään järjettömän vaarallisena pitäisi Ataraxin kombotusta oppareiden kanssa, jos annokset pysyvät maltillisina. Itse otin usein Ataraxia opparin X kylkeen ihan vain sen tähden, että joskus opparikutina äityi turhan häiritseväksi, enkä tahtonut raapia itseäni aivan verille ja menettää yöuniani tyystin. Ihan sama lääkäri mulle Ataraxit määräsi, kuin Tramalit ja Panacoditkin, eikä noiden kombotuksesta koskaan tullut mitään sanomista, mitä nyt apteekissa toki varoittelivat, että auton rattiin ei kannata hypätä, mikäli kovasti pistävät väsyttämään.

Aloittajalle vielä sen verran, että jos sitä kodeiinia pitää kiskoa päivässä enemmän, mitä kuudesta Panacodista saa irti, niin suosittelen kylmävesierottelua. En voi neuvoa, miten se tehdään, koska tämän palstan säännöt kieltävät, kun ylläpito ilmeisesti katsoo, että maksansa paskaksi pistäminen on turvallisempaa ja terveellisempää huumeen käyttöä :unamused: :angry: , mutta tuohon hommaan löytää kyllä ohjeet ihan pikaisella googletuksella, eikä ole todellakaan mitään rakettitiedettä :wink: .

7

Kiitti teille!

Mä oon tietoinen tuosta Panacodin vesierottelusta, ja täytyy tunnustaa että olen sitä harrastanut! Tässäkin jo paljastuu se, että käytän niitä väärin. Huomenna on lääkäri, ja aion siellä kysyä joko tyystin toista lääkitystä, koska jos reumaan on oikeita lääkkeitä, pyydän niitä. En haluaisi koko ikäämi popsia noita Tramalia ja Panacodia.
Kivuthan eivät lähe, eikä tuo reuma koskaan parane, mutta taatusti parempi lääkitys löytyy.
Mulla on ihan hyvä lääkäri, mutta ilmeisesti vähemmän tietää oikeaoppisesta reumalääkityksestä.
Katsotaan miten huomenna käy! =)

8

No lääkärissä tuli käytyä. Ei alettu vielä vahvempaa lääkitystä, joten näillä vanhoilla mennään. Mitään mielialalääkkeitä mulle on turhaa tyrkyttää, niitä on kaikkia jo kokeiltu, ja kivun kanssa yhtä tyhjän kans. Yritän pitää Panacodin syöntiä jotenkin aisoissa, muu tässä ei nyt auta. Nytkin on Tramal (retard) ja 3 Panacodia yhdessä otettuna, ja sitähän ei saa tehdä…No mitäs kun tekee vaan! Ainakin olo pysyy hyvänä, ja jonkinverran auttaa kipuihinkin.

9

Se, että vieroitusoireet eivät niin kummoisia ole, niin voit miettiä, että jotkut täällä käyttävät vahvempia opioideja sinun annokseesi nähden kymmen jopa satakertaisia määriä, jolloin oireetkin luonnollisesti ovat pikkuisen eri luokkaa.