Kotiäidin tarina

Mä oon miljoona kertaa aloittanu tän tekstin kirjottamisen…vaikeeta myöntää itselleen, että oikeesti pelaamisesta on tullut ongelma…elämä on menny ahdistavaksi möykyksi jossa kaikki ajatukset pyörii netticasinoiden, tilin saldon ja laskujen ympärillä…

Mä oon kahden pienen lapsen äiti ja avioliitossa…
Tää kaikki alkoi kun joku kaveri lopputalvesta kertoi voittaneensa 1700e nettikasinolla. Minäkin päätin kokeilla, eihän se pahaa tekis jos kerran kokeilis…toisin vaan kävi. Huomasin istuvani pidempiä aikoja koneella pelaamassa kun mies on töissä. Meillä on siis yhteinen tili, johon tulee kaikki rahat mitä saadaan, myös miehen palkka. Laskujen maksaminen on mun vastuulla, mies ei niistä kysele, kun luottaa, että ne on maksettu ja olen ne hoitanut. Nyt on siis elokuu ja olen pelannut jo monen monta kuukautta joka ikinen päivä jos vaan rahaa on tilillä. Laskuja on jäänyt vino pino maksamatta, vuokranmaksussa ollaan yksi jäljessä…karhukirjeitä tippuu postilaatikosta joka päivä…pahinta on se, että lähes kaikki meidän autolainat ja muut laskut on miehen nimillä. Pelkään hänen luottotietojen puolesta…
Yöt menee valvoessa, ensin pelataan ja hävitään…sitten pyöritään sängyssä ja mietitään miten selviän laskuista. Joka päivä olen kärttyinen ja lapset saan hoidettua konemaisella rutiinilla. Rahapäivinä avaan heti koneen ja pelaamaan, siinä samalla laitan lapsille aamupalaa ja pelaan…kunnes huomaan, että tilin saldo on enää 20e ja pitäis elää monta viikkoa.
Mun mies ei siis tiedä mitään, ei edes aavista…tai aavistaa, että joku mua ahdistaa, muttei voi kuvitellakaan mitään tällästa…mä rakastan mun lapsia yli kaiken, muttei se rakkaus silti saa mua pysymään poissa nettikasinoilta…Mä en voi kertoa kenellekkään…vähinten mun miehelle, sen äiti kun on peliriippuvainen ja sillä tehnyt mun miehen ja sen veljen elämästä yhtä tuskaa koko lapsuuden ajan. Miten mä muka voisin kertoa, että sen vaimo on pelannut kaikki sen työllä ansaitut rahat ja laskut on sen vuoksi monelta kuukaudelta maksamatta.Miehelle kerron vain, että tilillä ei ole paljoa rahaa kun on niin paljon laskuja…se ei vielä ole ihmetellyt, mutta pian kyllä tajuaa…
Mä ajattelen pelaamista ihan koko ajan…tauotta…mä käyn tilillä katsomassa josko jostain olis tullu rahaa, että voisin vaikka pari kymppiä pelata…karhukirjeitä piilottelen kotona milloin missäkin, ettei mies niitä löytäisi. Lapset vaan ärsyttää mua…antaisivat mun pelata. Kai se on mulle joku pako tästä arjesta…
Oon mä joskus hyvin voittanukkin…aina palauttanu voitot pelitilille ja sinne on menny…
Mikään muu ei tunnu miltään paitsi se hetki kun pääset pelaamaan. Mä vihaan itteäni, millanen äiti tekee näin perheelleen? Jos kerron miehelle, tulee varmasti avioero. Oispa kiva voida hengittää vapaasti ja nauttia elämästä lasten kanssa…kesä meni jo pelaamisen takia ohi. Onko tästä ulospääsyä?

Ulospääsyä tuosta suosta ei taida muuta olla kuin kertoa totuus miehellesi. Ymmärsinkö oikein, sinulla ei ole aiempaa taustaa peliriippuvuudesta, vaan alkoi tavallaan juuri kuultuasi tuosta kaverin voitosta?

Etukäteen ei voi tietää miten miehesi suhtautuu. Mutta väistämättäkin on edessä se päivä kun miehesi saa selville. Et enää montaa kuukautta pysty pimittämään tuota jos nyt jo olet tuossa jamassa.

Valitettavan usein tai sanoisin että AINA kun on kyse peliriippuvaisesta pohjalla täytyy käydä, se on sitten asia erikseen mikä kenellekkin on se pohja, jotkut vajoaa syvemmälle kuin toiset. Loppua ei näy muuten. Monen monta tarinaa on täällä tullut luettua. Kysyppäs nyt itseltäsi, milloin olet siellä pohjalla? Kirjoituksestasi sain käsityksen että et ole vielä lähelläkään pohjakosketusta! Et maininnut sanallakaan, että olisit jättämässä pelit! Vieläkö haluat pelata? Ajatteletko että ei ne asiat nyt tämän huonommaksi enää voi mennä? Etkö halua lopettaa vielä? Ennen kuin myönnät ongelman itsellesi ja olet valmis pyytämään apua, hyväksesi ei voi kukaan tehdä mitään niin kauan kuin haluat pelata!

Toivottavasti joku muu osaa kirjoittaa jotain kannustavampaa, itse latelin vain sinulla karuja faktoja mitä pelaamisesta seuraa.

Ei, mulla ei ole aikasempaa ongelmaa pelien kanssa ollut. Nyt vasta alan tiedostamaan, että siitä on tullut ongelma…en tiedä kuinka pohjalle peliongelmainen voi vajota, mutta kyllä minä syvällä olen. Ja syvemmälle en halua mennä. Lopettamisesta, totta hitossa mä haluan tästä kierteestä eroon, mä haluun mun elämän takaisin, ne rennot aamut lasten kanssa, ilman että täytyy syöksyä koneelle pelaamaan. Mä haluan lopettaa, todella! Mut jos kahden päivän pelaamattomuuskin aiheuttaa tällästä ahdistusta ja levottomuutta niin pystynkö siihen?

Toivon syvästi että olisit pohjan saavuttanut jo, enkä missään nimessä halunnut maalata piruja seinille! Ihan ensimmäiseksi toipuminen alkaa omasta päätöksestä ja toki täytyy pyytää ulkopuolista tukea! Itse olet jo ensimmäisen askeleen ottanut kirjoittaessasi tänne. Vertaistuki auttaa myös täällä netissä!

Jokaisella on kovin yksilöllistä, minkälaisia apukeinoja tarvitsee riippuvuuden taltuttamiseen. Tärkein seikka kuitenkin on oma tahto päästä takaisin jaloilleen! Ei ole yhtä ja ainutta oikeaa tapaa, jokainen on yksilö ja konstit on monet. Rohkenen kuitenkin välttää että meille riippuvaisille ainoa oikea tie on nollatoleranssi! Kuitenkaan en viitsi ruveta moraalisaarnaajaksi, koska rahkeeni ei riitä siihen. Lukemattomat kerrat olen itse repsahtanut uudestaan, vaikka kuinka on ollut mukamas raudan luja tahto ja vannonut itselleni ettei ikinä koskaan enään senttiäkään peleihin!

Oman pohjakosketuksen olen kokenut pari vuotta sitten ja siitä lähti pitkä ja kivinen toipuminen jota rämmin vieläkin eteenpäin. Välillä olen havahtunut pelien äärestä ja onneksi pystynyt lähes heti katkaisemaan peleiltä siivet ennen kuin on uutta vahinkoa päässyt syntymään! Tiedän että ei pitäisi vertailla muihin omia kokemuksiaan mutta näin olen usein peilannut. Monesti olen saanut lisää inhoa pelejä kohtaan muiden kertomuksista, ikään kuin muistutukseksi miksi pysyttelen erossa peleistä.

Itsellä pohjallakäynti maksoi sen n. 10 000€ ja luottotietojen menetys. Vasta silloin havahduin. Kaikki pikavipit jotka eivät perintään asti menneet olen saanut maksettua ja ulosotto vienyt omansa. Velkaa tällä hetkellä ei ole lainkaan, mutta ei niinkään sitä varallisuuttakaan. Tärkeintä nyt on itselläni se että pidän itseni erossa peleistä!

heippa!

pakko kirjoittaa sulle, koska oma peliongelmani pahentui juuri hoitovapaalla ollessani, joten tiedän todellakin missä olet nyt.

oikeasti ainoa vaihtoehto on kertoa miehellesi.
tiedän, että hänen reaktionsa pelottaa. hän voi joko suhtautua huonosti, hyvin tai hyvin huonosti…
teidän lapset tarvitsee ehjän äidin, joka on läsnä eikä virtuaalicasinolla.

mä tiedän, että sua hävettää, ahdistaa ja valvot yöt. tiedän myös sen paniikin, mikä iskee, kun postiluukku kolahtaa…

mä itse tein päätöksen lopettaa just silloin, kun odottelin tyhjälle tililleni lapsen lapsilisiä. samantien kun ne napsahti tilille, pelasin ne kaikki…silloin meinasin oikeasti oksentaa. ajattelin, että minkälainen roolimalli mä voin pienelle olla, jos olen näin sekaisin.
okei, summa nyt ei kovin suuri pelureiden mittakaavassa ole, mutta kotihoidontuella elävälle se on iso summa.

tsemppiä sulle.
kirjoittelehan kuulumisiasi :slight_smile:

5 päivää pelaamatta ja rassaa rassaa…mitään muuta et ajattele kun pelaamista…Mies vielä nyt koko ajan töissä joka tekee kiusauksen vielä suuremmaksi…ajatus siitä, että jos kerran vielä pelaisi ja saisi edes osan hävityistä rahoista takasin…miehelle en ole edelleenkään kertonu…oikeestaan kukaan muu ei tiedä kuin ihmiset täällä. Pahantuulisuus kasvaa…riippuvuudesta eroon pääseminen ei tosiaan ole helppoa…

Ei ole ja teet siitä tietoisesti itsellesi myös vaikeampaa. Miehesi kohtaaminen on varmasti suuri haaste, mutta myös tie riippuvuuden voittoon. Reilun vuoden ajan palstaa lukeneena ja peliriippuvaisten elämää muutenkin seuranneena olen huomannut, että puolisolle kertominen on auttanut kaikkia jotka sen on tehnyt. Eikä kukaan ole sanonut, että olisi sitä katunut. Se auttaa oikeasti todella paljon, että ei tarvitse piilotella ja yksin kieriskellä syyllisyydessään.

Mietippä asiaa toisin päin. Entäs jos sinä olisitkin se töissä käyvä ja miehesi peliriippuvainen? Haluaisitko että hän siitä sinulle kertoisi? Antaisitko siitä tunnustusta hänelle? Ensireaktio on todennäköisesti kova. Avioeroon en kuitenkaan usko, jos yhdessä pystytte ongelmaa työstämään ja pystyt olemaan hänelle täysin rehellinen. Jos piilottelet asioita tai valehtelet hänelle, menee luottamus taatusti ennemmin tai myöhemmin ja sen jälkeen se on menoa. Olet kuitenkin sellaisessa tilanteessa, että et pysty asiaa piilottelemaan loputtomasti joten teet tilanteesta vaan huonomman kaikille jatkamalla salailua.

Viisi päivää on alku. Mutta kun pelihimo syyhyttää tuohon malliin eikä mikään muu pyöri mielessä, täytyy ottaa kovat keinot käyttöön. Riippuvaisen on melkein mahdotonta lopettaa pelaaminen pelkällä tahdonvoimalla. Yritä myös sisäistää yksi asia (tiedostatkin sen varmasti), ainut tapa voittaa on olla pelaamatta. Sulle ei ole olemassa ihmepelastusta, jos sellaista yrität hakea niin ajaudut vaan karvaampaan tappioon. Anna periksi itsellesi ja kerro miehellesi, se on ainut hyvä ratkaisu.

padawan puhuu asiaa! Samaa mieltä hänen kanssaan.

Itsellä ei ole omakohtaista kokemusta puolisolle kertomisesta, lähinnä itselleni olen hallaa pelaamisellani tehnyt. Mistä olen erittäin kiitollinen! Toki valheella on tullut lähimmäisille tuotettu mielipahaa.

Mainitsit että miehellesi koituu hankaluuksia maksamattomien laskujen takia. Sinun on oikeasti pakko kertoa miehellesi! Et voi pimitää näitä asioita jos myös hänen talous ja luottotiedot ovat veitsen terällä! Siinä vaiheessa on jo peli menetetty ja avioliitto vaakalaudalla jos miehesi menettää luottotiedot tiedostamatta edes riskistä niiden menetyksestä! Se on todella iso asia jos luottotiedot menee ja vielä itsestä riippumattomasta syystä! Peli ei ole välttämättä vielä menetetty ja luottotiedot voi säästää, sinun tulisi antaa miehellesi siihen mahdollisuus!

Voin meinaan kertoa, näin luottotiedottomana ettei ole mikään maailman mukavin asia. Niin moni asia riippuu niistä. Mutta itse omat luottotietoni ryssineenä peiliin katsomalla löytyy syyllinen, en edes osaisi kuvitella miten suhtautuisin henkilöön joka olisi luottotietoni ryssinyt. Varmaan katkaisisin välit pysyvästi loppuiäksi. Kutomalla lisää valheiden verkkoa, ei muodostu mitään hyvää!

Edelleenkin pelaamatta…tänään oli eka aamu etten heti ajatellut pelaamista…mutta nyt kun mies lähti töihin, on se mielessä taas. Tää on se pahin aika, mies töissä ja lapset päiväunilla. Taidanpa kuitenkin ottaa ison kupin kahvia ja mennä katsomaan olympialaisia.

Raha-asioista…mä saan vähän ylimääräistä rahaa, joten laskin, että selviän laskuista vielä tän kuun aikana nippa nappa. Ja jos en pelaa penniäkään, muutaman kuukauden päästä pitäis olla jo ihan kuivilla näistä. Luojan kiitos, etten ole rahaa pelaamiseen lainannut keneltäkään enkä ottanut pikavippejä. Tosta miehelle kertomisesta, mä tiedän että pitäis kertoa, mut en vaan pysty. Nyt sillä alkaa perjantaina 3viikon loma…ajattelin, että pakko mun on silloin kertoa sille, vaikka laskuista nyt selviänkin. Ehkä kertominen edes vähän auttaa siihen, etten retkahda…ja tosiaan ton 3lomaviikon aikana meillä on vaikka mitä puuhaa joten jos sen avulla pääsisi edes yhden askeleen eteenpäin.
Olo on silti synkkä…rauhaton olo, ja mitenkään päin ei ole hyvä. Miks ihmeessä mun piti hankkia itelleni riippuvuus…vaikuttaa mun loppuelämään…hävettää olla heikko.

“Olo on silti synkkä…rauhaton olo, ja mitenkään päin ei ole hyvä. Miks ihmeessä mun piti hankkia itelleni riippuvuus…vaikuttaa mun loppuelämään…hävettää olla heikko”

-Ei nyt sen syvemmin asiaan pureutuen, mutta hieman jo tilanteessasi voisi olla kokonaisuutena hyvä eritellä tuota ongelmaa pienempiin osiin ja ihan arkisesti… Silmiini hyppäävät ainakin kohdat:

Aloitit lopputalvesta (=muutama kuukausi sitten) ja ei aiempaa kosketusta peleihin. Hetken hurma ja uusi löydös jonka ongelmallisuuden tajusit ihan samantien kun asiat alkoivat kasautua.

Näet ihan selkeästi lyhyen aikajänteen ratkaisun asioista selviämiselle, kun et pelaa nyt enempää.

(Lisäksi nykyinen elämäntilanteesi eli aika-ajoittaiset “tyhjät hetket” taitavat olla ne yksi iso osa-alue miksi pelaaminen pyörii mielessä. → Eli mahdollisesti elämäntilanteen joskus muuttuessa sen suhteen, peli ja ajattelu sen puoleen voi jäädä pois ihan itsestään)

Joten jos tuon niputtaa yhteen tekemättä siitä (mitenkään ei ole tarkoitus vähätellä, vaan tehdä vain kokonaisuudesta sellainen ulkopuolisen niputus) edes kauhean massiivista ongelmaa.

Kohta 1. Ymmärrät, että pelaaminen ei ole kannattavaa → Ajantäyttö taas jollain muulla, kuten mainitset kahvin ja olympialaiset.

Tämä johtaa kohtaan 2 → Lyhyessä ajassa pääset ainakin käytännön ongelmasta (laskut) eroon, mainitset itsekin muutaman kuukauden.

Lisämainintana kohta 3 → Kun joskus palaat työelämään luultavasti kotiäitiydestä ja jälleen päivät täyttyvät muusta tekemisestä, niin voi olla että tämä jää vain hyväksi opetukseksi ja tunnet itsesi piirun paremmin. Hieman sama asia kuin “tosi hyvä naapuri” olisi pyytänyt sinut takaajaksi tai kuinka olisit hetken hurmassa ottanut lainaa ostaaksesi osakkeita, joiden arvo olisi romahtanut parissa kuukaudessa. Kumpaakaan näistäkään et tekisi enää toiste suurella todennäköisyydellä.

Joskus asioista tekee mielessään paljon isompia kuin ne ihan oikeasti kummiskaan ovat. Enkä nyt anna neuvoja, mutta sinähän tuon oman kertomasi mukaan saatat vallan hyvin selvitä karhuista ym. niin omin nokkinesi ettei tarvitse edes kertoa jos et halua tai koe tarvetta siihen. Tai ainakin voit kertoa “pienestä epäonnistuneesta sijoituskokeilusta…” vähän lievemmässä muodossa. Mutta kertominenhan on ihan oma harkintasi tietysti.

mitäs tänne kuuluu…? :slight_smile:

Toista ihmistä on vaikeaa neuvoa, kun ei tunne häntä henkilökohtaisesti, eikä tiedä kaikkia vaikuttavia asioita.

Jos itselläni olisi noin paha tilanne, niin melko varmasti myisin tai heittäisin koko tietokoneen pois. Tämä siksi, koska ymmärsin, että aloitajalla ongelma olisi vain nettikasinoiden kanssa. Ilman tietokonetta nettikasinoita ei voi käyttää.

Vielä 10 vuotta sitten vain harvoilla ihmisillä oli kotonaan tietokone, ja hyvin pärjättiin silloinkin.

Olen huomannut, että mitä enemmän pelaamattomia päiviä kertyy, sitä helpommaksi yleensä tulee pelaamattomuuden jatkaminen. Samalla tulee keksittyä jotakin tilalle sen ajan täyttämiseksi, joka meni ennen pelaamiseen. Lukemalla muiden kokemuksia tähänkin voi saada vinkkejä.

Laskut voi maksaa myös esimerkiksi pankkien eteisissä olevilla automaateilla. Monet laskut, kuten vuokra jne., voi hoitaa automaattisesti maksupalvelun kautta. Laskuja voi maksaa nykyisin myös R-kioskeissa, joskin se kustantaa muistaakseni 3 euroa/lasku. Sekään ei ole paljon verrattuna pelaamalla kuin tuhka tuuleen katoaviin rahoihin.

Kun pelihimo on hellittänyt, voi taas hankkia uuden tai käytetyn koneen muutamalla satasella, ja laittaa estot kaikille mahdollisille nettikasinoille. Toki tämän voi tehdä jo ennen kuin luopuu kokonaan tietokoneesta. Nettikasinoita vain on niin paljon, että aina on olemassa riski, että joku niistä tulee mainostamaan itseään koneellesi.

Hei vaan!

Ton viimisimmän kirjotukseni jälkeen repsahdin…pelasin muutaman satasen, hävisin, ahdistuin ja lopetin.Nyt siis viimisin pelattu peli oli 15.8 eli huomenna tulee 2viikkoa pelaamatonta elämää.
Edelleenkään en ole kertonut miehelle. Yritin, mutten saanut sanoja suusta. Pitäsköhän kirjottaa vaikka kirjeeseen kaikki? Yks päivä keskusteltiin hänen äidistään, jolla siis on ollut lähes 20-vuotta jo peliongelma, lähinnä noihin Rayn koneisiin. Kerto miten halveksii ihmisiä jotka pelaavat kaikki rahansa. Kyllä siinä halut kertoa karisi kertaheitolla. Laskurintamalla hiukan paremmin, muttei silti kaikki vielä maksettuna, mutta paremmin. Silti ahdistaa joka ikinen päivä, varsinkin illalla kun pitäs mennä nukkumaan, oikein oksettaa oma tyhmyyteni ja se, että miks mun piti mennä pilaamaan kaikki…meillä oli kaikki ihan hyvin…mutta joku mut silti ajoi pelaamaan?? Ens vuoden alusta mä meen takasin töihin ja lapset päiväkotiin, jospa silloin helpottaa…

muistin nimimerkin väärin, mutta minä se olen :slight_smile:

Moi! Ja tsemppiä pelaamattomuuteen. Olen kolmen lapsen äiti ja myös aviossa. Toi sun tarina on niin tuttu!!! Minäkin aloin pelata kun kuulin että tuttu voitti netticasinolla.
Olen pelannut vuoden verran, välillä kuukausikin taukoa ja taas pelaan. Tosin sitä mukaa kun nykyään pelaan ja häviän, suljen kyseisen pelitilin. Mutta aina löytyy lisää, ja miksi ihmeessä niitä pitää googlettaa josko olisi joku uusi casino.
Miehelleni kerroin puoli vuotta sitten. Suuttumus oli kova ja vannoin olevani pelaamatta, mutta en ole ihan kuivilla. Tunnen myös tuota oksetusoloa illalla nukkumaan mennessä, kun oikein ajattelee mitä kaikkea sillä rahalla olisi lapsillekin saanut mitkä hävisi.
Minulla myös hallussa tämän perheen talousasiat, tosin laskuja ei ole jäänyt maksamatta mutta olen tuhlannut omia säästöjäni typeryydessäni.
En tiedä mitä mieheni sanoisi, jos tietäisi minun edelleen tuhlaavan yhteisiäkin rahoja.
Kaikkea hyvää sinulle ja toivon että miehesi ymmärtää ongelmasi, kunhan saat kerrottua!!