Koska vasta syksyllä aloitin Plinkissä, niin alkuun viikon saldo: lauantaina pieni (0.33 cl) 6 - pack keskaria ja sunnuntaina pullo punkkua, josta vaimo joi lasillisen, eli hyvin kohtuukäyttöä.
Jos jostain voin olla ylpeä omassa menneisyydessä niin siitä, että sentään jouluna en ole koskaan ollut kännissä. Todennäköisesti tuosta johtuen joulu onkin vuoden paras juhla, muut on vähintään kerran dokailtu pilalle. Varmaan samoilla kuvioilla mennään, eli saunakalja ja mahdollisesti lasillinen viiniä ruuan kanssa.
Rutikuiva suunnitelma, mutta kostea viikko todennäköisesti tulossa. Joulua kutsutaan näin yleisesti ottaen amatöörien juhlaksi. Ihan vapaasti vaan, kyllä maailmaan amatööriehdokkaita mahtuu. 
Olisin toki mielelläni selvin päinkin, mutta koska joulu ja blaa blaa.
Mitä juuri kalenteria vilkaisin, niin normipäivää näyttää pukkaavan. 
Aattelin jouluna vähän tonttuilla terästetyn glögin ja Captain Morganin mausterommin kanssa… Se on kiva käydä saunassa ja saada kunnon selkäsaunat jäisillä havunoksilla! Pienet promillet kun lisää kipukynnystä ja sitten onpi kiva kirmailla nakuna ulos tekemään lumienkeleitä… JOS nyt sitä lunta saadaan, nääs… 
Taidan perua puheeni suurkulutuksesta ja ottaa joulun hyvin varovasti, kun tätä kohtuukäyttöä on jatkunut Plinkin voimalla syyskuusta asti.
Harkitaan sitten tipatonta tammikuussa?
Juhani,
koska oletan Imodiumin olevan johonkin muuhun tarkoitukseen kuin kieroutuneeksi korvikkeeksi joulukalenterin luukuille: vaikutat olevan kovin stressaantunut. Alkuunhan alkoholi on se, joka keventää painetta: näin yleisesti - ymmärtääkseni liki jokaisella, olipa holisti, suurkuluttaja tai kohtuukäyttäjä. Kyseen ollessa kahdesta ensimmäisestä sen muodostuessa vähitellen ongelmaksi se lisääkin stressiä - jonka voi hetkeksi siirtää taka-alalle vanhoin konstein, sen palata yhä kuormittavampana. Kuormittavampana, koska lasti on paitsi kasvanut, ovat omat voimat alkaneet ehtyä. Se, mitä kenties joskus olisi jaksanut kantaa, painaakin hartioita lysyyn.
Minulle sinusta välittyy selkeästi todellinen tahto muuttaa tilannettasi. Vaikutat myös tiedostavan sen realiteetit - toisaalta tämä seikka emmityttää. Että jaksatko, tietäessäsi, ettei kaikki tapahdu päivässä.
Se, että totesit alkuun jouluna todennäköisimmin lipsuvasi suurkulutuksen puolelle, kertonee siitä, kuinka pitäytyminen läträilystä tms. ei ole tullut ilmaiseksi. Mutta eikö se silloin ole yht’aikaisesti kertomus sinnikkyydestä, taistelutahdosta? Olet onnistunut, vaikka koville on ottanut. Moni olisi voinut sortua - mikä sekään ei tarkoita, etteikö uudestaan kannattaisi yrittää. Mutta joka tapauksessa, onnistuit.
Luonnollisesti et halua taantua askeltakaan - etenkään jouluna, johon useasti liittyy runsaasti erilaisia (tunne)muistoja, kaihoa, kauneutta, mutta mustaa suruakin. Taka-askeleet ovat kuitenkin osa prosessia: ne eivät valitettavasti katso allakasta, sopiiko vai ei. Päin vastoin, ne yrittämällä yrittävät sotkea tärkeitä aikatauluja, koska tietävät saavansa sillä ihmisen uskovan kaaoksen todellista suuremmaksi: ne piirtelevät vaikeasti tulkittavalla käsialallaan jo ennakkoon, kiusaavat merkinnöillään, joiden sisällön arvailu ruokkii stressiä varjostaen juhlien yms. odotusta, siten mahdollisesti heikentävät unta henkisen vastustuskyvyn yhä vain laskea, toteutuakseen ikimuistoiseksi toivottuna hetkenä avokämmenenä kasvoille - toki voi saada nyrkistäkin, mutta ladattuaan avokämmen saa kerkeästi mestauksen mittasuhteet, kun on haaveillut rakkauden pumpulista.
En tarkoita, että sinun tulee minulle tilittää, mutta itseltäsi voit aina kysyä - kaiketi sen olet tehnytkin - seuraavaa: onko vaihtoehdottaminen minulle hyväksi juuri nyt - se, että joko onnistun tai epäonnistun, eikä muuta ole?
Kyse ei näet ole ainoastaan siitä, kuinka paljon juot - asiaa vähättelemmättä - ja milloin, vaan oppiiko, näkeekö jotain uutta. Että vaikka vetäisitkin jouluna lärvit - mitä en totisesti toivo - yrittäisit tietoisesti ryhtyä ravistelemaan itsestäsi pettäjyyttä. Tietotaso ei tokikaan ole sama kuin tunne- ja vasta tunnetasolle päästyään asian saattaa sisäistää: tämä ei hetkessä tapahdu, se voi viedä vuosia, voi jopa olla, ettei siihen pääse koskaan. Mutta vaikka täysinoppineeksi ei päätyisi, edistyä voi jokainen. Ainakin melkein. Ja edistymiseen on aikaa koko elämä, ei kukaan ole ikinä valmis, eikä olla pidäkään: vai olisiko elämässä silloin enää mitään ajatusta? Yksi on varmaa: tapahtui mitä hyvänsä, pettäjä ET ole.
Summauksesi kohtuukäytöstä on tietysti aina kannatettava, ja kuten aiemmin mainitsin, vaikutat oivaltaneen realiteetit. Ehkä vatsaoireilusi auttaa sinua ratkaisuun, johon oikeasti haluat päätyä, mutta jonka kohdalla taitojasi ja varsinkin jaksamistasi hyvinkin epäilet. Tipattomuutta ei ole sitäkään minun tehtäväni sanoa oikeaksi tai vääräksi: vain sinä tiedät, mikä on parasta sinulle. On vain syytä pitää huoli, ettei halutessaa nopeasti hyvittää kaikkea aiempaa lähipiirilleen - tämä ajattelumalli monesti itsessä synnytetty - rupea liian pikaisiin korjaustoimenpiteisiin, tilkitsee vain nopeasti seiniin ilmestyneet raot, lahon jatkaessa leviämistään hetken piilossa: siihenkin uurastukseen uppoaa voimia, joista on entistä vähemmän jäljellä huoneen jälleen kylmetessä.
Armollisuutta ei voi suoda itselleen liikaa. Mitä se kullekin merkitsee: sen sovittaminen käyttötarkoituksiinsa lienee osa armon rakennetta. En viittaa Herran armoon, vaan armoon, joka meissä jokaisessa on varattuna meille itsellemme - osa meistä on vain saatu nielemään potaska, jonka mukaan emme ansaitse sitä.
Kaikkea hyvää sinulle, Juhani. Kaikkea hyvää.
Kaikkea hyvää Sinullekin Guardian Angel ja oikein Hyvää Joulua!
Kiitos jouluntoivotuksista: joulua odotankin, suurella ilolla. Iloani kasvattaa seikka, että sitä asian johdosta tunteaksi olen onnekas, kulkenut pitkän matkan tähän päivään.
Pitkään joulu edusti minulle kaukaisuuden rujoa haamua, jonka ruumis jo lapsuudestani asti oli vähitellen alkanut mädäntyä: niihin jäännöksiin olin kuitenkin takertunut, niitä nostalgisoin, niiden maatumisen koin ikään kuin tiedostamattani luonnollisuuden sijaan omaksi syykseni.
Olennaista minulle oli oivaltaa sallia joulun ihan vain saapuvan, vailla liikoja harteilleen lastattuja odotuksia, jotka todellisuudessa olivat vaateita, joita kohdistin itseeni itse. Käsitin: ei ole maailman tehtävä niitä puolestani täyttää, se maailma on yhtä paljon itsessäni kuin ympärilläni. Ja myös: eikö olekin enemmän löydettävää, jos kulkee vain etsien, hakematta juuri yhtä ja ainoaa tiettyä väriä, muotoa - niin on elämässä, niin on ihmisessä.
Eikä eilisiin ole syytä palata, niitä takaisin hakea. Itsee en vihaa,väheksy eilisiä: niitä pitkin olen matkannut tähän, missä nyt olen, enkä toisaalle kaipaa - vuosien kylmän epätoivon jälkeen - mutta niiden tähden en myöskään enää pelkää huomisia. Tiedän, että synkeinkään ilta ei koskaan ole jäänyt koittamatta aamuna: silloinkaan, kun yö on tuntunut päättymättömältä, fakiirin piikkimatolta unettoman patjana.
Toivo ei kuole koskaan: se, että emme ainanäe sitä, ei ole ole yhtä kuin sen kuolema. Ymmärrys siitä auttaa, lohduttaa, on luottamusta. Itseen, elämään, tulevaan: siihen kaikkeen, missä on alati uutta, määrittelemätöntä, avartuvaa.
Taitaa olla pakko hakea piilopullo. Ihan senkin takia, että ei tule hallitsemattomia viekkareita koko syksyn jatkuneen lähes päivittäisen röpöttelyn jälkeen 
Kuiva joulu . Tottakait hyvää ruokaa sitäkin paremmassa seurassa ni mikäs siinä. Ja ei ole aamulla morkkiksia yms.
Kuivaakin kuivempi.
X
Ilo vaikuttaa löytyneen jo…taitaa olla kyseessä jokin kirkkaus kuin Herran, joulunaika vaikka onkin…
(Kehnot) vitsit sikseen: tapahtunut ei todista millään tavoin sinua vastaan. On ymmärrettävää, mikäli se promillejen hiipuessa pahalta tuntuu, mutta toivon, ettet anna omatuntosi käyttää rumpunsa kalvoksi selkänahkaasi - et ole sille sitä velkaa ja sitä paitsi, tarvitset sitä itse.
Rauhaa mielellesi. Joulua.
Vaimo naapurissa. Tilanne hallinnassa.
Tulin juuri auton ratista. Nyt pelkkää kohtuukäyttöä loppuloma.
Lumiset terveiset täältä!
Väliaikatiedote: hyvin menee kohtuu käytöllä. Syötiin juuri.
t. Juhani
^
Hyvä, että tavoitteissa pysyy.
Täällä pysytään kohtuulinjalla.
Onnittelut sydikselle jos pysynyt nollalinjassa!
Olin joulun selvinpäin ensimmäiseen kertaan kymmeneen vuoteen. Täytyy myöntää, että se otti välillä koville. Alkoholin käytön lopettamisen jälkeinen masennus sai aikaan myös sen, ettei mikään oikeen “tunnu missään”, vaikka välillä naurattaa ja on hyviä hetkiä. Ei ole ainakaan ollut krapuloita ja ahdistuskin on lieventynyt.
Nyt kun olen menossa selvinpäin nukkumaan, tunnen taas selvinneeni voittajana yhdestä päivästä.
Mutta tämä puuduttava masennus (?), hälläväliä-olo, passiivisuus, milloin se menee ohi?? vai meneeköhän.
Olen tottunut vuosikausien tunteiden vuoristorataan ja nyt kun kaikki on suht ok koen elämän liian tasaiseksi ja siksi vieraaksi. tuntuu, että ympärillä maailma elää mutta minä olen jäänyt johonkin tyhjiöön, enkä osaa nauttia mistään.
Joulu oli muilla perheenjäsenillä enemmän tai vähemmän kostea. Teki välilllä NIIN PALJON mieli juoda. Mutta en juonut (antabuksen takia) ja tuntuu helpottavalta kun joulu on kohta jo lusittu. Sitten tulee vielä tietysti uusivuosi, pääsiäinen, vappu, juhannus, syntymäpäivä, ja taas joulu. Kaikki nämä juhlat ovat jo vuosikymmenen ajan olleet juhlia jollloin on antanut itselleen luvan juoda oikein kunnolla.
Olin tänään baarissakin, mutta se tuntui puuduttavalta. Kokiksen, kahvin ja tupakan voimalla ei vaan jaksa.
Onnittelut Sinullekin !