Koska tämä loppuu?

Terve vaan kaikille olen uusi täällä ja ajottelin kirjotella kun tuntuu että omasta pelaamisesta ei tule koskaan loppua. Olen pelannut enemmän ja vähemmän 4-vuoden ajan, välillä enemmä veloissa välillä vähemmän veloissa. Tällä hetkellä elämä taas suhteellisen tasapanoissa vähäisiä velkoja lukuunottamatta. Mä olen niin monesti luvannut itselleni lopettaa pelaamisen velkojen lisäännyttyä ja se on aina pysynyt hetken, kunnes asiat ovat parantuneet hetkeksi niin taas mennään ja kovaa. Nyt on taas mennyt monta kuukautta putkeen perinteisellä tavalla että maksan palkasta minimi lyhennykset veloista, pelaan kaiken paitsi jätän itselleni sen 100-200€ elämiseen. Taas ollaan tilanteessa että koko kuukausi pitää kitkutella pienellä rahalla, no tähän on jo totuttu mutta välillä tuntuu että alkaa voimat loppumaan. Harmittaa kun voisin tehdä paljon erillaisia asioita ja hemmotella itseäni vaikka uusilla vaatteilla mutta kaikki vaan menee kokoajan. Ihan siksi tulin tänne kirjoittelemaan että osaisiko joku neuvoa hyvää tapaa aloittaa pelaamisen lopettaminen, nyt tajuan että oma tahdonvoima ei riitä. Ajattelin että jos tulen kysymään muilta kaltaisiltani niin tämä olisi askel eteenpäin ja oppisin ymmärtämään asiaa paremmin miksi joudun aina samaan kierteeseen. Haluaisin jo päästä pelaamisesta eroon.

Kiitos etukäteen vastauksistanne

Tervehdys ikuinenpelaaja. Apua on saatavilla monenlaista. On A-klinikkaa, Peluuria, Pelirajat’on vertaistoimintaa, GA-ryhmiä, erilaisia keskustelupalstoja jne.

Ainoa mitä sinulta vaaditaan on halu lopettaa pelaaminen ja sitten pyrkiminen sitä kohden. Tässä pelaamattomassa elämäntavassa kun ei oikein ole oikoteitä. Pelaamattomuus on asia, joka ajanmyötä muuttuu osaksi elämää. Alkuvaiheessa monet antavat esimerkiksi pankkiavaimensa sekä korttinsa jollekkin luotetulle henkilölle, ehkäistäkseen pelaamista, toiset hakevat apua vertaisryhmistä ja osa sinnittelee yksin pelaamatta. Niin tahi näin, kaiken perusta on asennoituminen siihen, ettei tänään pelaa ja tuon päätöksen pitäminen tänään.

Itse sain apua GA-ryhmästä, vertaisilta. Heille ei tarvinnut selitellä, riitti kun avoimesti myönsi ongelman, kertoi ongelmistaan ja jokainen saman kokenut ymmärsi mistä puhuin. Olen kirjoittanut myös paljon ja sillä tavoin käsitellyt asioita.

Kun tänään päättää haluta parempaa huomista, paremman huomisen perustukset on jo luotu. Tervetuloa mukaan seikkailuun. :slight_smile:

Terve ikuinen pelaaja!

Kaikilla ei toimi nuo vertaisryhmät. Oma surkeus voi vain lisääntyä ja johtaa taas pelaamiseen. Jos jotenkin saa pelaamisen hetkeksi katkolle (mökkireissu tai muu paikka kaukana koneista ja peleistä) niin siitä on hyvä jatkaa pelaamatonta aikaa. Pelaaminen on tapa, joka ruokkii itseään.

Kun riittävästi väsyy siihen kaikkeen mitä pelaaminen tuo tullessaan ja häpeä muuttuu tarpeeksi isoksi on valmis muutokseen. Hetki hetkeltä itsetunto alkaa parantua ja hitto soikoon elämä alkaa taas maistua hyvälle. Ns. tavallinen elämä ilman suurempia nousuja ja laskuja on parasta elämää. Suosittelen. Yksin tai ryhmässä. Mikä kenellekin sopii.

Iltaa ikuinenpelaaja! :slight_smile:

Tossa yläpuolella sadgirl puhuu asiaa! :smiley:

Ei pitäisi liikaa ruveta tuputtamaan omia toimintatapoja pelaamattomuuden suhteen. Jokaisella oma polkunsa toipumiseen ja kukaan muu ei voi sinulle antaa valmista karttaa käteen, kohti pelaamatonta loppuelämää, tätä suurinta aarretta! Kaikkein tärkein seikka kuitenkin on se että ITSE tiedostaa ongelman ja on halukas ITSE aloittamaan taistelun pelaamattomuuden vuoksi :exclamation: Se on se mistä kaikki lähtee rullaamaan ja liikkeelle. Kun itse aidosti haluaa muutoksen, parempi elämä voi alkaa.

Nollatoleranssi on se mitä suosittelen erittäin lämpimästi ja MIELESTÄNI ainoa oikea tie pelaamattomuuteen. Miksi korostan tuota niin se on vain minun mielipide ja en voisi jättää tuota “mielestäni” sanaa pois, koska lause menettäisi sitten merkityksensä. Sehän ei ole totuus että nollatoleranssi on ainoa oikea tie, mutta väittäisin että 99,99% kohdalla peliriippuvaisista asia on oikeasti näin. Ja jos olisin jättänyt mainitsematta, että tuo on vain minun mielipide niin sitten olisi alkutekstikin menettänyt merkityksensä, että ei ole yhtä oikeaa tietä ja itse olisin torpannut tämän väitteen väittämällä, että nollatoleranssi on ehdoton. Miksi koitan korostaa tätä niin tälläkin palstalla on henkilöitä jotka toipuvat peliriippuvuudesta ilman nollatoleranssia. Osa pelaa satunnaista lottoa, pokeria tai muita pelejä. Se on sitten asia erikseen luokitteleeko nämä vain perjantaisin nettipokeria pelaavat tai satunnaisesti lottokuponkia täyttävät henkilöt toipumisensa nollatoleranssin piiriin. Näissä toipumismalleissa pitäisi mielestäni käsite nollatoleranssi vaikka korvata jollain toisella sanalla. Koska “nolla” edustaa tyhjyyttä, ei mitään. Nolla on yhtäkuin ei yhtään. Vai? :smiley: Tärkeintä on kuitenkin se minkä eteen taistelemme, kohti mielenrauhaa ja vapautta orjuuttavasta riippuvuudesta, kohti parempaa elämää :slight_smile: Millä konstein hyvänsä tätä pitkää taivalta lähteekään sitten tarpomaan eteenpäin :exclamation:

Ja väärinkäsitysten välttämiseksi edellinen teksti oli kirjoitettu aika ehdottomasti. Mainitsin vain miten itse koen käsitteen nollatoleranssi. Oli kyse sitten mistä hyvänsä asiasta, jos on puhe että ei ole tehnyt jotain niin mielestäni se säilyttää täysin sananmukaisen merkityksen ja näin sen ajattelen. Toiset saattavat olla ajatusmaailmaltaan vapaamielisempiä mitä itse olen :slight_smile: En vaan pysty ajattelemaan niin että jos sanoo jotain etteikö se tarkoittaisi täysin sananmukaisesti asiaa.

Esim. Jos on ollut polttamatta 5 vuotta ja polttaa uutena vuotena yhden sikarin. Vuoden päästä on 6 vuotta polttamattomuutta. Vaiko yksi vuosi? Jos todella ollut se yksi ja ainoa sikari 6 vuoden aikana, onko ollut polttamatta 6 vuotta vaiko vuoden? Tulkintakysymyksiä…

Sanot illalla jollekin ettet ole syönyt mitään tänään. Aamulla kuitenkin söit yhden pistaasipähkinän. Pitääkö väite paikkansa?

Kerrot kaverille ettet ole juonut tippaakaan 3 kuukauteen. 2 kuukautta sitten kuitenkin joit ehtoollisviinin. Pitääkö väite paikkansa?

Ei jaksa pohtia enempiä, mutta muutama esimerkki :slight_smile: Ajattelumme antaa varmasti mahdollisuuksia nähdä asiat monelta kantilta. Ajattelin vain juuri vaikka noita edellämainittuja esimerkkejä jotka sananmukaisesti kertovat muuta mitä joku toinen saattaisi ajatella. Eli varmasti antaa joillekkin käsitteen nollatoleranssi näkemiseen näkökantaan hieman joustoa. Ilmaisin siksi tämän äskeisen viestin perään ettei todellakaan ollut tarkoitus syyttävällä sormella osoittaa ketään :slight_smile: On mielipiteitä ja mielipiteitä ja yksikään mielipide ei ole oikea ylitse muiden :exclamation:

Mukavaa pelitöntä sunnuntai-illan jatkoa valtin väelle :smiley: :exclamation:

En tiedä ikääsi, mutta minulla on myös neljän vuoden pelihistoria takana. Enemmän ja vähemmän lopettamisyrityksiä viimeiset kaksi vuotta takana. Pelaamisen lopettamisessa on ainakin se etu, ettet menetä mitään elämässäsi. Itse olen miettinyt paljon asioita ja ehkä omalla kohdallani nyt pitäisi saada resetoitua tilanne, todeta vain, että minulla oli tällainen vaihe elämässä ja alkaa uudelta pohjalta nollasta, palata siihen aikaan takaisin kun ei vielä pelannut.
Nyt tällä strategialla tilanne näyttää minulla hyvältä, eli pelit eivät ole kiusanneet 10 päivään. Noita naapuripalstoja lukeneena moni suree sitä, että jos lopettaa alkoholin käytön, niin menettääkö hän samalla sosiaaliset kontaktinsa ymv. Meillähän tätä ongelmaa ei ole, koska pelaaminen on harvinaisen yksinäistä toimintaa. Vertaisryhmistä voi olla apua, mutta pelkona on ahdistuminen ollut ainakin itselläni, eli vaikutus voi olla päinvastainen kuten sadgirlikin totesi, jos päälle iskee hirveä syyllisyyden tunne.

Lopettamista todellakin puoltaa se, että mikään ei ainakaan voi mennä huonommaksi :slight_smile:

Päinvastoin! Aina vaan paranee, kaikki.