Koska näin kävi?

Hain sitten lapsiani kännissä päiväkodista. Nyt mietin, hyppäänkö parvekkeelta vai menenkö junan alle. Vai selvitänkö tilanteen, kuten aikuiset tekee. Nyt vaan tuntuu NIIN pahalle… Onko kokemuksia?

Kovin on hiljaista… olen tässä odotellut että joku sinulle vastaisi. Ei tuo tilanne varmasti mitenkään harvinainen ole, luulenpa että palstalaisilla kokemuksia olisi. (Entisenä yksinhuoltajana vastaavantapaisia on minullakin, just päivähoitopaikkaan kännissä meneminen taisi jostain sattuman oikusta jäädä tapahtumatta. Olis kyllä hyvin voinut…)

Ei tuon takia nyt ainakaan vielä pidä parvekkeelta hypätä, eihän siinä kai kuitenkaan kenellekään sitten kuinkaan käynyt?

Miettimisen paikka, tottakai. Tai jonkinlaisen päätöksenkin, tulevaisuutta ajatellen.
Mutta, kun nyt selvästi itsekin havhduit, kirjoititkin asiasta, niin jotainhan on tapahtumassa.

Eteenpäin, uusia päiviä on edesä, ja kirjoittelehan nyt tänne… saattaapa hyvinkin jopa auttaa asiaa…moni juttu selkiintyy itsellekin kirjoittaessa, ja asiat asettuvat opikeisiin mittasuhteisiinsa. En lainkaan sano, etteikö tapahtunut olisi iso asia ollut, mutta ei sentään maailmanloppu eikä koko tulevaa elämää varjostava. Sitäkin pääsee yli.

Ei ole kokemusta, mutta krapulaisena aamulla päiväkotiin viemisestä on. Ja monessa muussa tilanteessa hiprakassa olemisesta sekä krapulassa lasten joulujuhlissa, ensimmäisenä päiväkotipäivänä, syntymäpäivillä jne. Ko. Tilanteet ovat lapsen elämässä niin ainutkertaisia, että en kadu mitään muita elämässäni enempää kuin ko.tekojani.

Humalassa päiväkodissa ei toki kuulosta hyvältä, mutta senhän voi nyt jättää siihen yhteen kertaan, eikö niin?
En voisi olla mistään tyytyväisempi elämässäni kuin päätöksestä raitistua. Alkoholin totaalisesta unohtamisesta.

Itseäni auttoi alkuun huonon omatuntoni kanssa ajatus, että kaikki missä laiminlöin lapsiani, annan heille takaisin tuhatkertaisena. Miljoonakertaisena. Koko sydämestäni. Ja ensimmäinen teko ja lupaus minkä heille mielessäni annoin, oli korkin sulkeminen. Siitä se sitten lähti.

Illulla hyvä ja tärkeä pointti: on mahdollisuus ja vapaus muuttua, muuttaa elämänsä suuntaa, kiinnittyä NYT parempaan ja elää itselleenkin uskollisempana. Taatusti nöyryyttävä kokemus ja kovat morkkikset, mutta jo nyt voi kääntyä kohti uutta elämää, kuten olet tehnytkin, kun otit meidät muut mukaan tätä elämäntilannettasi katsomaan. Se on yksi avauksesi kohti vapaata elämää.

Olen ollut kännissä ja krapulassa kaikissa mahdollisissa ajateltavissa olevissa paikoissa ja myös päiväkodissa lastani hakiessa. Tuohon aikaaan minulla oli vain yksi lapsi, olin opiskelija ja nuori. Kukaan ei koskaan huomannut/puuttunut kaljan ja viinin hajuun. Olen kyllä aivan varma, että se ei aina jäänyt huomaamatta.

Mutta kuten tiedetään, hekilökunnalla on suuri vaikeus ottaa puheeksi näitä asioita, vaikka heillä siihen velvollisuus virkansa puolesta onkin. He ovat myös ilmoitusvelvollisia lastensuojeluun näissä asioissa. Luulen kuitenkin, että työntekijät käyttävät omaa harkintaansa. Humalan asteella, toistuvuudella ja vanhemman käytöksellä sekä lapsen yleisellä hyvä/huonokuntoisuudella on merkitystä. Jos kuitenkin vanhempi on selvästi humalassa, niin lasta ei hänelle saisi luovuttaa. Näin ei siis koskaan käynyt kohdallani, vaan kotiin köpsettelin hiprakassa lapsi mukanani.

Kysymys kuuluukin nyt, että mitä tapahtui? Huomauttiko joku asiasta sinulle? Onko asiasta tehty lastensuojeluilmoitus? Onko lapsesi nyt missä? Jos tilanne on se, että lapsi on kotona ja mitään ilmoituksia ei ole tehty, niin tätähän voit pitää rajana, jonka yli ei enää mennä. Jos tapahtumat ovat lähteneet vyörymään virkakoneistossa, niin sitten sinun täytyy selvitellä asiat heidän kanssaan. Joka tapauksessa on varmasti hyvä heräillä oman alkoholin käytön suhteen viimeistään nyt, kuten olet tehnytkin.