Milloin raitistuneelle elämä ilman viinaa rupeaa maistumaan? Jos pitkänkin ajan jälkeen elämä ilman viinaa tuntuu tylsältä, niin missä mahtaa olla vika? Eikö silloin ole käyty tarpeeksi pohjalla? Onko silloin retkahdus vain ajan kysymys?
Onko raitistunut todellakin raitistunut vai ainoastaan juomatta? Hoitaako itseään terapiassa tai ryhmissä vai sinnitteleekö vain kuivilla? Juominen aiheuttaa muutoksia aivokemiassa ja minkäänlaisen mielihyvän kokeminen saattaa pitkään olla kiven takana, ellei itse yritä aktiivisesti toimia mielentilansa kohentamiseksi.
Täytyy haluta etsiä itselle mielihyvän kokemuksia eri tilanteissa ilman viinaa. Vaatii paljon työtä ja sen ymmärtämistä että maksimaalista mielihyvää ei enää kannata etsiä vaan yrittää opetella tyytymään optimi mielihyvään. Yleensä toi tarkoittaa sosiaalisia tilanteita tai luontokokemuksia tai mistä nyt kukin mielihyvää löytää, jos on luovuuttaa niin viinan korvaava mielihyvä on helpompi löytää esim. kirjoittamisesta, maalaamisesta, musiikista jne. Jos ei haluja ole uuden mielihyvän kokemuksen etsintään, niin juomattomuus on vain kuivilla oloa ei todellista raittuitta kuten Cricket kirjoitti. Asian oivaltamiseen yleensä auttaa vertaistuki todella paljon.