Korvaushoitopolien säännöt ja käytänteet

Huomentapäivää kaikki koholaiset, entiset ja nykyiset! Laitan tämän nyt myös tänne Saunan puolelle kun tuolla Kuivaushuoneella ei ilmeisesti ole enää elämää? Ylläpito voi sitten moderoida jos katsoo spämmäämiseksi, mutta kaipaisin todellakin keskustelua ja vastauksia aiheesta.

Eli haluaisin avata keskustelun eri korvaushoito-polien säännöistä ja miten eri paikkojen käytänteet eroavat toisistaan. Koitin etsiä valmista aihetta plinkistä ja myös internetin ihmeellisestä maailmasta, jos olisi ollut jotain opinnäytetyötä tai tutkielmaa missä olisi perehdytty näihin eri käytänteisiin ja sääntöihin, mutta todella laihoin tuloksin, mikä oli minusta hieman ihmeellistä, varsinkin kun nyt on valtakunnallinen hanke käytänteiden yhdistämiseksikin käynnissä.

Aloitetaan kertomalla hieman itsestäni ja omista kokemuksistani. Olen tosiaan pääkaupunkiseudulta kotoisin ja muutin aikoinaan Jyväskylään, jossa aloitin sitten korvaushoidon. Kuutisen vuotta taisin olla Jyväskylän päässä hoidossa ja tuli liiankin tututki kaikki ihmeelliset säännöt ja kiemurat mitä siellä täytyi noudattaa. Nyt pitkän byrokratiaviidakossa käydyn taistelun jälkeen sain siirrettyä korvaushoidon Helsinkiin, jonne muutin nyt viikko sitten. Koska korvaushoidon siirto määräsi aikataulun, niin muutto oli pakollinen, vaikka asuntoa ei vielä olekaan löytynyt. Kohta kolmatta kuukautta kyllä hakemukset vireillä ja koitettu joka päivä edistää asunnon saamista toimittamalla liitteitä pyytämättäkin ja soitella yksityisiä läpi jos löytyisi hintatasoltaan sellainen asunto, jonka talouteni kestäisi, ja joka tällaiselle luottotiedottomalle suostuttaisiin vuokraamaan, mutta ei vielä ole tärpännyt. Sen takia hoitoni alkoi nyt pohjoisen alueen poliklinikalla, eli Malmilla, jossa olen nyt kohta sen viikon juossut.

Sen takia olisinkin nyt erityisen kiinnostunut miten täällä Helsingissä toimii korvaushoito ja millaisia eroja on esimerkiksi A-klinikan omien polien välillä säännöissä ja käytänteissä, mutta myös tietysti muiden paikkakuntien ja palveluntarjoajien korvaushoitopaikoista. Millaiset ehdot kotiannoksille? Onko hakuajat samat ja yhtä periksiantamattomat kaikkialla? Kuinka joustavaa hoidon toteutus on? Kuinka yksilöllisesti hoito on toteutettu? Mitä mahdollisuuksia on lääkehoidon räätälöimiseen yksilöllisesti? Mitä mahdollisuuksia kokonaisvaltaiseen psykososiaaliseen kuntoutukseen, esimerkiksi vaikka mahdollisuutta päästä terapiaan? Kuinka nopeasti saa ajan lääkärille? Onko lääkäreiden asenteissa eroja? Millaista hoitohenkilökuntaa paikoissa on? Kuinka hyvät mahdollisuudet päästä keskustelemaan akuuttiasioista ilman ajanvarausta? Ylipäätään millaista hoito missäkin paikassa on?

Jyväskylässä koin hoidossa ja sen toteutuksessa olleen paljon epäkohtia, enkä näin jälkikäteen suosittele sitä paikkaa kellekään, vaikka kokonaisuudessaan tässä ollaan plussan puolelle jääty. En tosin koe sen olevan niinkään Sovatekin (Jyväskylän korvaushoidon palveluntarjoaja) ansiota, vaan kaikki taistelu on täytynyt itse taistella ja välillä klinikka on jopa ollut esteenä kuntoutusprosessin etenemiselle. Käypähoitosuositusten mukaisesta yksilöllisestä hoidosta ei ole Jyväskylässä kuultukaan. Kaikki ovat samalla viivalla eikä millään tunnu olevan merkitystä olit sitten ammattikorkeasta valmistunut oman alan töissä oleva hoitoon sitoutunut asiakas, tai joka päivä ties missä tien poskessa oheisnarkkaava korvaushoitoloinen. Yksilöllisen hoidon puutteen lisäksi myös lääkevaihtoehto on mielestäni ongelmallinen Jyväskylässä. Siellä, kuten monella muullakaan pienemmällä paikkakunnalla ei ole mahdollisuutta bupre+nalo-yhdistelmävalmisteisiin, vaan metadoni on ainoa vaihtoehto.

En koe että opioidiriippuvuuteni olisi koskaan ennen hoitoa ollut niin voimakas, että olisin tarvinnut metadonin sen takia. Näin jälkeenpäin tuntuu että hoidon aloitus Jyväskylässä oli hyppy ojasta allikkoon. Tuo metadoni kun tuntuu olevan niin hirveätä myrkkyä verrattuna buprenorfiiniin. Itselläni on myös ollut koko hoidon ajan ongelmaa annoksen kantavuudesta. Kuten tutkimukset kertovat, voi metadonin puoliintumisaika elimistössä vaihdella yksilön metaboliasta riippuen neljästä tunnista neljäänkymmeneenkahdeksaan tuntiin, ja moni tutkimus alleviivaakin sitä, että niillä, joilla on nopea metabolia, tulisi annostella lääke kahdesti päivässä, jotta pitoisuudet elimistössä pysyvät paremmin tasaisina ja annos kantaa huomattavasti paremmin koko vuorokauden. Buprenorfiinilla tämä puoliintumisaika taas on kahdestakymmenestä tunnista eteenpäin, ja siten kantaa huomattavasti paremmin myös nopean metabolian omaavilla ihmisillä, kuten itsekin käyttöajoista muistan, että yhdellä annoksella kyllä pärjäsi (jos vain halusi pärjätä) sen vuorokauden ja ylikin.

Kun aloitin hoidon, niin metadoniannostani jouduttiin nostamaan ja nostamaan kun se ei tuntunut kantavan mihinkään, ja 120mg / vrk kohdalla totesin, että se on se ja sama kuinka paljon sitä nostetaan, jos ei annoksen jakaminen ole mahdollista. Olen jokatapauksessa jo illalla kipeä ja yöt ovat ihan helvettiä aamuista puhumattakaan. Jalkoja särkee, lihakset kramppaavat, koko iho on kananlihalla, tulee aivan järjettömiä kuumuusahdistuskohtauksia, jotka tuntuvat siltä kuin olisi kädet ja jalat seläntaakse sidottuna jonnekin kuumaan saunaan eikä pysty liikkumaan ja on se kuumuus päällä ja on pakko päästä pois siitä mutta ei pääse. Varasin klinikan lääkärille vähän väliä aikaa ja koitin keskustella hänen kanssaan vaihtoehdoista. Minulla oli opinnot vielä kesken, ja nukkumisesta ei vieroitusoireiden takia tullut mitään. Pitkän taistelun ja yli puolen vuoden puhtaiden seulojen todistelun jälkeen sain sitten lääkärin vakuutettua ja hän suostui antamaan minulle jaetun annoksen. Tosin melko omituisesti jaettuna, sillä aamulla minun piti ottaa valvotusta 100mg ja sitten sain 20mg mukaan illaksi. Se kuitenkin auttoi sen verran iltaan ja yöhön että pystyin jotenkuten sillä 20mg ilta-annoksella nukkumaan. Opiskelu taas lähti sujumaan ja aloin saamaan jopa kotiannoksiakin kun olin 7 kuukautta todistanut puhtailla seuloilla ettei ollut oheiskäyttöä.

Sitten eräänä päivänä mokasin kaiken. Vaikka olenkin edelleen hieman katkera klinikan toiminnasta ja siitä miten minua kohdeltiin, niin sisäistän kyllä että itse minä sen mokan tein. Olin siis ystävieni kanssa viettämässä päivää ja sorruin polttamaan yhden kerran pilveä. Kerroin tästä tietysti heti seuraavana aamuna klinikalla, olinhan kuitenkin sitoutunut hoitoon ja ollut rehellinen ja pyrkinyt oikeasti palaamaan takaisin normaaliin elämään ja yhteiskuntaan. Klinikan sääntöihin kuului, että jos sortui käyttämään, ja oli kuntouttavassa korvaushoidossa ja sai siten kotiannoksia, niin menetti ansin kaksi kotiannosta, ja sitten kun seuraavan kerran pyydettiin seulaan, ja jos vielä silloin seula oli likainen, niin menetti sitten loputkin kotiannoksensa, kun silloin todettiin käytön jatkuneen. Jos seula taas olisi puhdas, niin saisi aina kerran viikossa jos puhtaat seulat pysyvät, aina takaisin yhden meneteyistä annoksista. Minä sitten kun todella hyvin kuitenkin olin sitoutunut hoitoon ja antanut vuoden puhtaita seuloja, niin ajattelin tottakai että noh, nyt sattui moka, mutta eteenpäin vaan! ja pyysin sitten itse vajaa viikon päästä jos voisin antaa seulan, ja sanoin vielä ääneenkin, että voitais kokeilla jos se ois nyt jo puhdistunut, niin pääsisin nopeasti sitten keräämään taas ne annokset takaisin. Kannabis kuitenkin sitten rasvaliukoisena näkyikin vielä kun ei käyttökerrasta ollut edes viikkoa vielä aikaa. Oletin tietysti että kokeillaan sitten parin päivän päästä uudelleen että on varmasti puhdas, mutta ei se mennytkään niin, vaan menetin kaikki kotiannokseni. Olin tosiaan ehtinyt keräämään kuusi kotiannosta ja menetin ne kaikki vain sen takia että mokasin ja poltin yhden ainoan kerran pilveä, ja menin rehellisenä kertomaan siitä ja koska pyysin sitä uutta seulaa toiveena nopeasti kerryttää annokset takaisin, niin menetinkin kaiken ja putosin kuntouttavasta haittojavähentävään korvaushoitoon. Jos en olisi kertonut kannabiksen polttokerrasta, tai jos en olisi pyytänyt itse päästä seulaan, niin olisivat ottaneet minut vasta viikkoa myöhemmin eikä siinä tietenkään olisi enää se kertakäyttö näkynyt. Sen jaetun 20 mg ilta-annoksenkin tietysti menetin samalla. Olin siis pudonnut yhdestä ainoasta pilvenpolttokerrasta oman rehellisyyteni ja hyvän kuntoutumismotivaationi takia haittojavähentävään hoitoon.

Tämän jälkeen alkoi pitkä taistelu taas lääkärin kanssa. Toki pituutta lisäsi se, että Jyväskylässä lääkäri käy klinikalla vain kerran tai kaksi kuussa, ja ajanvaraukset menevät kuukausien päähän. Lääkäri oli myös vaihtunut ja hän, joka oli suostunut annoksen jakamiseen, ei enää ollut töissä. Käytin kaikki korttini yrittäessäni neuvotella hoitosuunnitelmaa sellaiseksi että se olisi tukenut kuntoutumistani, mutta mistään ei tuntunut olevan apua. Minun olisi siis pitänyt taas ensin kuusi kuukautta osoittaa puhtailla seuloilla, ettei mitään oheiskäyttöä ole, jotta olisin päässyt takaisin kuntouttavaan korvaushoitoon, ja sitten vielä siitä aina kerran kuukaudessa saisi yhden kotiannoksen puhtailla seuloilla. Annosta ei kuitenkaan suostuttu jakamaan. Ei vaikka olisin osoittanut vuoden että minulla on puhtaat seulat, ei vaikka tarjouduin itse maksamaan metaboliatutkimukset ja metadonin pitoisuusmittaukset, ei vaikka olisin tehnyt mitä. Uusi lääkäri piti meitä kaikkina vain narkkareina, ja oli jopa luennoinut siitä (äitini oli ollut kuuntelemassa), kuinka jokainen korvaushoitolainen lähtökohtaisesti valehtelee. Siinä oli sitten todella hyvä pohja koittaa rakentaa luottamusta ja yksilöllistä hoitosuunnitelmaa, ja koska minun oli saatava opiskelut valmiiksi ennen kuin opinto-oikeus olisi loppunut, en nähnyt enää muuta mahdollisuutta kuin alkaa etsimään vaihtoehtoja itseni opiskelukykyisenä pitämiseen.

Tässä taustalla vielä oli vielä koko ajan paheneva ongelma alhaisista testosteroni-arvoista, jotka metadonihoidon seurauksena laskivat melkein silmissä. En pystynyt (enkä pysty edelleenkään) nostamaan aamuisin esimerkiksi kahvipannua kuin ottamalla tukea, tai nousemaan rappusia ilman että minun täytyi levähtää jokaisella välitasanteella keräten voimia. Myös tunteiden ja ärsykkeiden hallinta alkoi luisua käsistä. Olen kuin joku murrosikäinen joka saa raivokohtauksia ihan mitättömistä asioista ja huuto ja raivoaminen alkaa samantien. Ennen hoitoa olen ollut maailman ystävällisin ja rauhallisin ihminen. Kävin kaikki terveyspalvelut terveyskeskuksista yksityisten tarjoamiin (valinnavapauskokeilu), ja puhuin ongelmistani, mutta joka paikassa vain ihmeteltiin miksei hoitopaikkani ota asioihin kantaa ja vastaa hoidosta. Koitin selittää heille, että Jyväskylän korvaushoidossa on sellainen periaate että siellä haetaan vain lääke, eikä mitään muuta apua saa. Omahoitajakeskustelut ovat ainoita psykososiaaliseen kuntoutumiseen edes liittyvää toimintaa. Edes metadonin pitoisuuksia ei siellä mitata, kuten on tapana ilmeisesti pääkaupunkiseudun korvaushoitopaikoissa. Mitään lääkkeitä ei voi minulle historiani ja hoitoni takia määrätä, ja testovajeeseenkin hoitona jokaikinen vain totesi olevan korvaushoitoannoksen alentamisen ja hoidon lopettamisen. Minun mielestäni sekä testoasia, että nuo metadonin pitoisuusmittaukset pitäisi kuulua korvaushoitoon oletusarvoisesti.

Kun mistään ei sitten tullut mitään niin pikkuhiljaa sitten päädyin polttamaan taas kannabista, ja huomasin että se auttaakin jonkun verran metadonin vieroitusoireista ja testosteronivajeesta johtuviin uniongelmiin, ja aloin sitten käyttämään kannabista melko säännöllisestikin joka ilta itselääkintätarkoituksessa, jotta sain nukuttua ja pysyin opiskelukuntoisena. Tämä tietysti tarkoitti sitä että olin lopullisesti haittojavähentävässä hoidossa ja sen kanssa oli sitten elettävä. Eli joka ikinen päivä piti juosta klinikalle ja Jyväskylässä matkoihin menee kiitettävän verran aikaa kiitos toimivan julkisen liikenteen. Tämä oli oma rasite myös opiskelun ja myöhemmin myös töihen oheen. Valmistuin sitten ammattikorkeasta ja hain samantien töihin, ja pääsinkin hyvään oman alani työpaikkaan. Tämäkään ei tuonut mitään lisäarvoa klinikalla, vaan olin edelleen yksi katunarkkari, joka joutui jokaikinen päivä juosta klinikalla ja sitten esittää bussissa töihin mennessä ettei tunne kanssaklinikkalaisia, jos sattui työkavereita tulemaan samaan bussiin. Muutenkin minusta tuntui omituiselta joutua elämään kahta eri elämää, kun töissä minua kohdeltiin kuin ketä tahansa tasavertaista ammattilaista, ja sitten klinkalla olin mitätön narkkari, toisen luokan kansalainen vailla oikeuksia.

Nyt sitten vihdoin sain taisteltua itselleni siirron Jyväskylästä tänne Helsinkiin siinä toivossa että täällä olisi paremmat mahdollisuudet oikeasti kuntoutua. Joka tapauksessahan muutto olisi tullut myös parempien töiden takia ajankohtaiseksi jossain vaiheessa. Ennakkoajatuksena olen miettinyt jos olisi mahdollista miettiä lääkeannosta tai jopa sen vaihtamista xone-yhdistelmävalmisteeseen, olisi mahdollista saada keskusteluapua ja toivonmukaan ihan kunnollista terapiaa, olisi mahdollisuus miettiä testovajeongelmaa mitä sille voisi tehdä. Se kannabiskin siellä taustalla on kummitellut unilääkkeenä ja haluaisin sen todellakin lopettaa niin pian kuin mahdollista, koska jos jään siitä kiinni, tarkoittaa se sitä etten käytännössä saa alaltani enää seuraavaan viiteen vuoteen töitä, sillä SUPOn perustasoinen turvallisuusselvitys vaaditaan melkeimpä kaikkialla. Siksi olisi äärimmäisen tärkeää että hoidon saisi toimimaan siten että se tukisi kuntoutumistani oikeasti.

Haluaisinkin kuulla onko minulla nyt mitään toivonkipinää toivoa parempaa hoitoa, vai hyppäsinkö nyt ojasta allikkoon? Nyt tosiaan alle viikon käynyt Malmilla ja yhden kummallisuuden olen kyllä ehtinyt laittaa jo merkille. Nimittäin hakuajan. Paikalle täytyy mennä ilmoittautumaan kahdeksalta, ja sitten odottaa tyhjänpanttina puoli tuntia, jonka jälkeen lääkkeenjako vasta alkaa ilmoittautumisjärjestyksen mukaan. Ei minua se odotus niin haittaa, mutta mietityttää miten sitten töiden kanssa kun aloitan työt? Onneksi alallani on usein liukuva työaika, mutta ei sekään aina onnistu. Jos vasta puoli yhdeksältä aikaisintaan voi saada edes lääkkeen, niin se on kyllä töiden kannalta aika myöhään. Nämä viikonloput myös ihmetyttävät kun ilmeisesti kaikki hakevat lääkkeensä silloin Laakson sairaalasta, ja etelä- ja läntinen alue hakee vasta puolenpäivän tuntumassa aikaisintaan. Se kuulostaa todella myöhäiseltä. Itselläni meni jo elimistö aivan sekaisin kun Jyväskylässä sai viikonloppuisin puoltoista tuntia myöhemmin lääkkeen kuin arkena, niin tuo neljä tuntia myöhemmin kuulostaa jo todella pahalta. Tässä kohtaa ainakin on onni kuulua pohjoisen alueeseen.

Erioten Helsingin säännöistä ja käytänteistä, ja niiden eroista eri A-klinikan polien kesken haluaisin tosiaan kuulla lisää. Olen tosiaan jo kohta viikon ollut täällä päässä hoidossa, eikä minulla ole vieläkään kunnon käsitystä edes säännöistä. Kellään hoitajalla ei tunnu olevan aikaa, tai halua, vastata kunnolla kysymyksiin, ja tässä joudutaan odottelemaan omaa hoitajaa kolmatta viikkoa vielä lomilta, että pääsen ilmeisesti tekemään edes hoitosuunnitelmaa? Varsinkin noista hakuajoista ja kotiannoksista. Miten niihin voi vaikuttaa ja mitä kotiannokset esimerkiksi edellyttävät? Kuinka pitkään täytyy osoittaa sitoutumista puhtailla seuloilla? Ja tuosta lääkkeestä ja annostuksesta, onko kellään ollut jaettua annosta? Tai ongelmia kantavuuden kanssa? Miten vaihto bupreen? Onko sellainen ylipäätään mahdollista?

Tässä vielä ranskalaisin viivoin hieman listaa Jyväskylän säännöistä ja käytänteistä, niin pääsette ihmettelemään:

  • Kuntouttavaan korvaushoitoon vaaditaan 6 kk puhtaita seuloja, eikä bentsodiatsepiineja saa olla edes reseptillä.
  • Kotiannoksia voi saada maksimissaan kuusi / viikko, ja niitä saa kuntouttavassa ollessaan kerrytettyä yhden / kuukausi. (Jos on bentsolääkitys, niin maksimissaan kaksi / viikko vaikka kuinka olisi puhtaat seulat)
  • Muita kuin ohjelmaan kuuluvia kotiannoksia voi anoa erikseen viikkoa-kahta etukäteen, mutta niitä niitä myönnetään käytännössä vain häihin ja hautajaisiin. Sosiaalinen kuntoutuminen tai sukulaisten tapaaminen ei riitä syyksi.
  • Kannabis estää ihan yhtä lailla kotiannosten saamisen, kuin mikä tahansa muukin oheiskäyttö. Siitä ei sentään joudu alennetulle annokselle kuten muista joutuu kostoksi (turvallisuussyistä).
  • Bupre+Nalo on mahdollista saada ainoastaan vakavista terveyssyistä, eli käytännössä ainoastaan raskaanaolevat.
  • Hakuaika työssäkäyvillä 7:45-8:30.
  • Kolmesta välipäivästä uloskirjaus koko hoidosta
  • Likaisista seuloista, tai jos kertoo käyttäneensä, annoksen alennus kahteen kolmasosaan
  • Ei mahdollisuutta metadonin seerumi-/plasma mittauksiin
  • Ainoana lääkitysvaihtoehtona metadoni
  • Kuntouttavan korvaushoidon edellytyksenä 6 kuukautta puhtaat seulat

Tässä nyt oli tällainen pikaversio asioista, sääntöjä ja epäkohtia ja ihmeellisiä käytänteitä on kymmenittäin lisää, ja voin omia kokemuksiani tuoda lisää esille tässä hiljalleen kun jaksan lisää kirjoittaa. Toivotaan nyt että täällä olisi vähän paremmat mahdollisuudet päästä takaisin yhteiskuntaan kunnolla kuin Keski-Suomessa.

^ Morjensta Kamilla
Huhhuh ja vielä kerran Huhhuh miten isoja eroja voi ollakaan korvaushoitoa koskien, eri paikkakuntien välillä…???

Mä itte asustelen tääl Pohjois-Karjalan alueella vähän pienemmässä kaupungissa, ja ei voi kyllä sanoa ku et onneks asun täällä.!!
Oon siis useamman vuoden jo ollu k-h:n parissa, tarkemmin sanottuna muutaman viimeisen vuoden ns. haittoja vähentävässä hoidossa, eli kestää niin kauan ku itte haluan.(siis ainaki 50-vuotta vielä… :mrgreen: )
Ja oon perheellinen töissä käyvä mies jolla nykyään on asiat kutakuinkin ok. Eli entinen narkki joka jossain kohtaa tajus, et jotain on tehtävä ja onneksi sain apua ongelmaani.!

Mut joo, oon siis bubrella ollu koko ajan ja annos on nyt 14mg/vrk. ja mulla on ollu käytännössä alusta lähtien kotilääkkeet ja apteekki-jako, eli haen kerran viikossa dropit apteekista ja maksan ne myös itse omasta pussistani.
Silloin kun hakeuduin korv.hoidon pariin, niin tottakai sillon alussa piti lääkkeet hakea päivittäin, mut sitä ei kestänyt kuin pari kuukautta kun seulat oli/on ollu AINA puhtaat, niin siirryttiin kotilääkkeisiin ja viikon annokseen kerralla mukaan.
Sitä kesti noin puol vuotta kun sit itse ehdotin, et voisko aloittaa apteekki jakelun ja haluaisin maksaa itte omat lääkkeeni, koska ittehän tän ongelman alunperin itelleni järjestinkin.!
Se onnistui melkein samoin tein kun olin tavannu oman päihdelekurin, ja siitä lähtien on ollu siis viikottainen apteekki-jakelu.
Ja lomareissuja varten saan kahden viikon lääkkeet, kun vain olen yhteydessä omaan päihdehoitajaan joka vahvistaa asian lekurilta, niin aina on onnistunu ihan sähköpostin kautta tollaiset “poikkeamat”.

Sit seuloista sen verran, et kun aikoinaan mun korv.hoito aloitettiin, niin seulat oli joka viikko.
Sit ensimmäisen kuukauden jälkeen harvennettiin jo joka toiseen viikkoon, ja kun ikinä en ole antanu positiivista seulaa millekkään muulle roippeelle, niin seulat harveni entisestään ja nykyisin on enää noin puolentoista kuukauden välein, ja nekin ilmoitetaan ja sovitaan oman hoitajan kans viikkoja ennakkoon.

Eli olen todella kiitollinen oman kaupunkini päihdepolitiikkaan ja siihen, miten oikeasti he halusivat minua auttaa kun ensimmäisen kerran menin apua pyytämään.!
Sillon oli ns. tie noussu pystyyn edessä, ja olis ollu konkurssi ja työpaikan menetys edessä, ja varmasti myös perheen hajoaminen mikäli en olisi apua saanut…!!

Mut joo, tässä tällainen tiivistetty kertomus miten ittellä se kuvio on menny.
Jatketaan ihmeessä juttua jos sua kiinnostaa asiasta jutella, ja jos haluat jotain kysellä niin vastailen mielelläni.!
Harmi ku en osaa tosta pääkaupunkiseudun tilanteesta oikein kertoa, mut toivotaan et joku muu tääl osais.! :wink:

Kiitoksia todella paljon vastauksesta, oli erittäin mielenkiintoista luettavaa. Eroja todellakin on, ja jopa isoja eroja käytänteiden suhteen. Jyväskylässä ei tule kuuloonkaan apteekkijakelu, ellei kaupunki vedä rahahanoja kokonaan kiinni Sovatekilta, joka päihdehoitoa Jyväskylässä järjestää. Juuri ennen kuin siirryin Helsingiin, oli kaupunki tehnyt päätöksen lakkauttaa päihdepäivystys ja siirtää se kokonaan tervesasemalle. Avohoitoa toteutetaan kyllä edelleen Sovatekilla, mutta nyt sinne pitää hakeutua kunnallisen terveysaseman kautta, eli ei sentää vielä kokonaan kiinni ole. Mutta pelottavasti ollut sellainen ilmapiiri siellä että koko päihdepäivystystä ja jopa korvaushoitoa oltaisiin siirtämässä terveyskeskuksiin.

Itseni kohdalla tällainen siirto olisi ollut itseasiassa hyväksi, kun se olisi tarkoittanut sitä että lääkejakelu olisi siirtynyt terveyskeskuksiin, ja sitä myötä resurssipulan kautta heidän olisi ollut pakko antaa kotiannoksia, ja olisin voinut rauhassa rakentaa elämääni ja työuraani eteenpäin. Toisaalta taas sellaista, jolla omaa motivaatiota kuntoutumiseen ei niin paljoa ole, ei tämä muutos tule hyödyttämään vaan se pudottaa heidät vielä enemmän tukiverkon ulkopuolelle, ja siksi pidänkin hyvänä että Sovatekin henkilökunta taistelee kaupunkia vastaan näissä asioissa.

Sanoit olevasi haittojavähentävässä hoidossa? Eikö siellä ole ollenkaan kuntouttavaa toimintaa, vai onko se vain lääkkeenjakoa vastoin käypähoitosuosituksia? Jos sinulla on ollut puhtaat seulat ja muutenkin olet sitoutunut hoitoon hyvin, niin todella outoa että olet haittojavähentävässä. Toisaalta, jos se ei siellä tehdä eroa noiden hoitojen välillä, kun apteekista viikon lääkkeet aina kerralla haet, niin eikai sillä niin väliä. Jyväskylässä tosiaan kuntouttava vaaditaan siihen että voi saada enemmän kuin kaksi päivää lomaa tai saada mitään kuntouttavia palveluita. Niitä kuntouttavia palveluita ei kyllä ole käytännössä lainkaan, joten ei se ero täälläkään kovin suuri ole.

Mitä tulee tähän Helsingin hoitoon, niin alkaa pelottaa että minut on laitettu tiukimmalle aluelle kaikista neljästä päihdehoitoalueesta. Ainakin nyt kun viikonloppuna oli jako Laakson sairaalassa, niin kuuli juttuja että ei siellä muut kuin Malmilaiset joudu käymään. Muilla klinikoilla pyörii lomat melkein heti alusta ja ainakin mitä sivukorvalla kuuntelin niin kanssa-asiakkailla oli puhtaita seuloja pidempäänkin mutta kotiannoksia ei vain tipu Malmilta. Ilmeisestikin kiinni paikan lääkäristä joka kuulopuheiden mukaan on tiukin kaikista, eikä kuuntele asiakasta ollenkaan. Toivottavasti nämä ovat vain huhupuheita ja omakohtainen kokemukseni tulee olemaan positiivisempi. En siis ole vielä nähnyt täällä lääkäriä saati omahoitajaani, kun jälkimmäinen on lomalla ja lääkärikin tulee vasta nyt alkavalla viikolla ja voi olla ettei kalenterissa ole kovinkaan paljoa tyhjää tilaa. Alkaa todella pelottaa kuinka kauan tässä menee, ennen kuin pystyn hoidon puolesta taas ottamaan vastaan töitä. Nyt jo kuukauden jälkeen kun ollut toimettomana alkaa jo turhauttaa että miksen voi jo mennä takaisin töihin. Työtarjouksiakin tippuu joka toinen päivä sähköpostiin, mutta ei-juuri-nyt:tiähän niihin joutuu vastaamaan.

Mutta nyt taas polille ensin ilmoittautumaan ja sitten pyörimään puoli tuntia tyhjänpanttina odotellen että itse lääkkeenjako alkaisi. Tämäkin kuulemma on ainoastaan Malmin käytäntö. Muualla Helsingissä lääkkeet jaetaan sitä mukaan kun sisään tullaan jonottamaan. Mitään vähintään puolentunnin odotteluita ole muualla. Mutta näillä mennään mitä on, ei tässä muutenkaan niin kovin kauheasti tunnu olevan oikeuksia vielä tässä yhteiskunnassa, niin se on vain mentävä hampaat irvessä hymysyin sanomaan hyvää huomenta lähihoitajille , jotka tuntuvat saaneensa turhan paljon pissaa päähän kun ovat päässeet korvaushoidon lääkejakeluun töihin. No okei, ainoastaan yhdestä on tullut tällainen vaikutelma, ja sekin on vain Laaksossa viikonloppuhaussa. Hiukan kuitenkin ärsyttää kun ylimielisenä kysellään “Miten menee?”, sellaisella vittumaisella äänensävyllä, että rivien välistä on luettavissa se mitä oikeasti tarkoitti, “Mitä oot tänää vetäny?”. Täytyy jaksaa vain purra hammasta siihen asti että pääsee toivottavasti eroon edes viikonloppuhauista ja takaisin töihin koodaamaan niille lähihoitajille ja vartijoille niitä järjestelmiä mitä he käyttävät päivittäisessä työssään.

yle.fi/aihe/artikkeli/2013/02/2 … -vai-huume

Onko Subutex lääke vai huume?

Mielenkiintoinen ja suhteellisen neutraali artikkeli buprenorfiinin käytöstä ja Karvosesta, mutta miten tuo linkki liittyy tämän ketjun aiheeseen? :open_mouth:

Kyllähän tuossa käsiteltiin korvaushoidon käytäntöjä ja historiaa jossain määrin.

Mutta hei, pahoittelut jos astuin varpaille. Täällä Saunassa vaan on perinteisesti ollut hieman rennompi tunnelma

Ethän sinä nyt kenekään varpaille astunut :slight_smile: Mutta suosittelen lukemaan ensin edes aloituspostauksen että saa käsityksen aiheesta, ennen kuin linkittää artikkelin lääkärin (entisen) sooloiluista kahdenkymmenen vuoden takaa, varsinkaan jos ei pohjusta linkkaamista mitenkään. Tarkoitus olisi siis tässä ketjussa keskustella Suomen eri kuntien korvaushoidon tilanteesta, säännöistä ja käytänteistä tällä hetkellä ja lähimenneisyydessä, ja mihin suuntaan nyt ollaan menossa. Itseäni kiinnostavat erityisen paljon juuri Helsingin A-klinikkasäätiön poliklinikat ja niiden käytänteet.

Moro taas ja sori ku en eilen ehtiny vastailee, mut meni duuni-hommien takia päivä vähän pitkäksi…!

Mut joo, olis mulla ollu mahikset silloin joskus alku vaiheessa olla ns. kuntouttavassa korv.hoidossa, ja olinkin ensi alkuun sellaisessa.
Mut sit muutaman avo-katko yrityksen ja yhden laitoskatkon “kusemisen” jälkeen, juteltiin omahoitajan ja mun päihdelekurin kans ja tultiin siihen tulokseen, et jatketaan hoitoa juurikin haittoja-vähentävänä koska ilman oleminen ei onnistunu (eikä onnistuis edelleenkään) ja itse halusin pitää hoidon käynnissä.
Eli olin siinä vaiheessa (siis k-h:n aloittamis hetkellä) jo käyttäny muistaakseni 6-7 vuotta buprea päivittäin, eikä lopetus/alas-ajo enää onnistunu millään, joten lekurikin katsoi paremmaksi et siirrytään haittoja vähentävään ja pysyvään hoitoon niin pitkäksi aikaa, kunnes itse haluan asiaan muutoksen. Jota en siis enää halua vaan olen ajatellu asian niin, et tää on vähä kuin “saattohoitoa” jos noin kärjistetysti ilmaistaan… :wink:

Mut oon siis perheellinen, töissä käyvä ja nykyään ihan ns. normi elämää viettävä “tavis”, joka haluaa pitää asiat just niinku ne nyt on.
Tän lopettaminen vaatisi jo täs vaiheessa NIIN isoja järjestelyjä, ettei ihan noin vaan onnistuis, ja ennen kaikkea ku se halu lopettaa puuttuu kokonaan, niin ei siitä sillon mitään tuliskaan.

Mut tässä tällainen lisäselvitys mun tilanteesta, ja jatketaan taas juttua.! :slight_smile:

Eikös tämä sen takia olekin forumi ettei joka päivä tarvitse käydä vastailemassa. Hyvin muistan vielä kun ei tästä tosiaan ole kuin toista kuukautta vasta kun olin vielä työelämässä ja kyllä sitä oli kotiintullessa sen verran poikki että siihen päälle vielä muut arkiasiat niin ei aina forumeita ehdi lukea tai varsinkaan vastata. :wink:

Jos ymmärsin oikein, niin teillä on siellä tehty käytännössä ero kuntouttavan ja haittojavähentävän välille sen mukaan onko tavoitteena lopettaa korvaushoito vai ei. Tuo kuulostaa todella väärältä. Ilmeisesti sosiaali- ja terveysministeriön asetus ja lakipykälät on ymmärretty siten, että siinä mainittu tavoitteellinen päihteettömyys sisältää myös korvaushoitolääkkeen. Missään muualla en ole ikinä kuullut että menisi noin. Todella ihmeellinen jako. Meillä tosiaan Jyväskylässä (ellen nyt ihan täysin ole väärin ymmärtänyt, joku saa toki korjata, ja onhan siellä tuttua että eri ihmisillä saattoi olla eri säännöt), ja tietääkseni ainakin Tampereella ja muuallakin, on tehty ero tavoitteiden ja niihin pääsyn mukaan, eli tavoite päihteettömyys tarkoittaa sitä ettei ole oheiskäyttöä. Itse korvaushoitolääke on lääkinnällistä hoitoa, eikä päihteiden käyttöä. Tottakai myös sen alasajo voi olla tavoitteena, mutta mielestäni se ei ole edellytys kuntouttavaan pääsyyn. Bentsodiatsepiineissa on joissain paikoissa tehty linjaus, että niiden kanssa ei voi päästä kuntouttavaan.

Kuntouttava sitten ainakin minulle tarkoitti Jyväskylässä ollessani sitä, että sain kotiannoksia ja muutenkin oli helpompi sopia asioista ja tultiin vastaan ja luottoa oli jonkun verran. Haittojavähentävässä ei kotiannoksia voinut kahta enempää saada. Kuntouttavassa niitä sai sitten kuuteen kotiannokseen asti, ja pystyi anomaan pariksikin viikoksi. Haittojavähentävässä näitä lomia ei pystynyt hakemaan. Yleisesti tuntuisi olevan sellaista linjausta että kuntouttavaan kuuluu enemmän psykososiaalista kuntoutusta ja mahdollisuuksia saada kuntouttavia palveluita ja haittojavähentävässä näitä kuntouttavia toimenpiteitä ei sitten ole vaan se on pelkästään lääkkeenhakua. Tietysti toisille sopii paremmin pelkkä haku ja sitten hoitaa muut asiansa muualla, vaikka olisikin tavoitteena täysin normaali tasapainoinen elämä yhteiskunnan jäsenenä.

Todella hienoa kuulla että sinulla menee kaikesta päätellen todella hyvin! Hiukan kateellinenkin taidan olla nyt kun sen verran epätoivoiselta tuntuu tämä tilanne. Kaksi kuukautta sitten olin oman alan töissä käyvä korkeakoulutettu insinööri asuen kivalla paikalla kivassa pienessä yksiössä Jyväskylän laitamilla ja nyt olen asunnoton narkkari helsigin kaduilla asunnottomana :laughing: Itselläni on vielä ajatuksena kokonaan saada hoito alasajettua kun olen sen verran nuori vielä ja ollut aika paljon testovaje-ongelmaa tässä myös, kun metadoni on laskenut testot jonnekin eläkeläisen naisen tasolle, mutta katsotaan nyt miten tässä menee ja asiat etenee. Tärkeintä olisi saada vain hoito toimimaan kunnolla että pystyisin keskittymään normaaliin elämään ja töihin ja perheen perustamiseen ja sellaiseen. Rakentamaan itselle hyvät puitteet siihen uuteen päihteettömään elämään.

Ainiin! Tapasin vihdoin eilen vakituisen työntekijän Malmilta ja nyt sain tietää vähän kotiannosohjelmasta miten se täällä toimii. Ilmeisesti kuukauden päästä jo aloituksesta, mikäli, ja kun, hoito on mennyt hyvin, eli on käynyt hakemassa lääkkeen joka päivä, eikä oheiskäyttöä ole, saa jo ensimmäisen kotiannoksen ja siitä sitten parin viikon päästä jo toisen. Sen jälkeen ilmeisesti tarkastellaan hetki tilannetta, kunnes alkaa saamaan taas yhden kerrallaan lisää. Eli ei tässä kauaa joudu odottelemaan onneksi! Ei tarvitse samaa puolta vuotta kuin Jyväskylässä, ja jos ihan oikein ymmärsin, niin edes kannabis ei vaikuta kotiannoksiin tai hoitoon. Helsingissä on ilmeisesti tehty linjaus että kannabis sallitaan äänettömästi. Toki tavoitteeni on jokatapauksessa päästä siitäkin eroon, sillä se on niin suuri riski töiden kannalta eikä sillä ole minulle mitään arvoa muutakuin unilääkkeen roolissa. Huomenna on sitten vihdoin lääkäriaika ja toivottavasti pääsee jo hoitosopimusta kirjoittamaan ja tekemään suunnitelmaa ja miettimään miten sen annoksen saa nyt kantamaan, vai olisiko jopa parempi vaihtaa metadoni nyt xoneen.

Että eiköhän tämä tästä vielä lähde pikku hiljaa menemään. Nyt on vain ainoa ongelma se asunto. Ilman sitä ei tietenkään niitä kotiannoksiakaan saa, eikä töitäkään kauhean helposti ainakaan pysty tekemään. Mietin kyllä että ottaisin töitä vastaan asunnottomana ja sitten sitä kautta koittaisin hakea yksityisiltä asuntoa, mutta sitten taas kriteerini putoavat muissa hauissa missä suositaan työttömiä. Eikä se yksityiseltä luottotiedottomana asunnon saaminenkaan ole mikään yksinkertainen temppu, vaikka se työpaikka löytyisikin. Kyllä niitä yksityisiä nytkin siis koitan etsiä, mutta tuo työ toisi luultavasti vuokramaksimiin sen muutaman sata euroa lisää, vaikka ulosotto viekin suuren osan. Helsingissä on sen verran kova hintataso että nyt kun se maksimivuokra mihin kykenen on päälle 700 euroa / kk, niin laskin että 3k brutolla saisin jo yli 900e / kk asunnon ja jäisi vielä 500 euroa muuhunkin. Toki tiukkaa se tulee jokatapauksessa olemaan seuraavan vuoden kaksi, ennen kuin ulosotto on maksettu pois. Mutta eiköhän sekin äkkiä mene kunhan nyt vain saisi tämän homman käyntiin ja sen asunnon ensin jostain.

Nyt taas vaeltamaan kohti jokapäiväistä pyhiinvaelluskohdetta.

Juu, en osaa sanoa onko tääl meilläkään kaikkien korv.hoito asiakkaiden kans menetelty samoin ku mun, kun en viitti hirveesti olla yhteydessä näitten kaikkien kans. Vaik toki tuttuja suurin osa onkin, mut tiedät mitä tarkoitan.

Mun kohdalla asia meni päätettäväksi ihan toisen kaupungin johtavan päihdelääkärin (jonka alaisuudessa siis oman paikkakunnan päihdehuolto on) päätettäväksi, ja todettiin yhdessä et kun itse haluan hoitoa jatkaa, lopettaminen/vieroittaminen ei useammasta yrityksestä huolimatta onnistu, ja ns. panoksena mulla on vakituinen työ, perhe, oma talo ym. niin parempi pysyä tässä missä asiat on kutakuin hyvin, ku ottaa riskiä et hoito ajettais alas ja alkaisin kadulta säätäämään subut joka ei kauaa onnistuis.!
Eli siksi mennään ns. haittoja-vähentävällä hoidolla koska se voi kestää niin kauan kun itte sitä tarvitsen.

Ja oon todella tyytyväinen ja kiitollinen näille kummallekkin lekurille, ja ennenkaikkea mun omalla päihde-hoitajalle, joka on OIKEASTI aina halunnu minua auttaa ja hoitanut kaikki asiat ihan 10+ arvosanan edestä.!

Mut toivon oikeasti et sinunki hoitosi lähtis rullaamaan mahdollisimman helposti, eikä tulis mitään byrokraattisia pykäliä tms. esteeksi ja saisit ne kotilääkkeetkin mahd. nopeasti.! :wink:

Mut kerro ihmeessä aina kuulumisia et miten sulla asiat edistyy, ku mukava kuulla muittenkin kokemuksia näistä kuvioista.
Ku ei nää jutut oikein sovi mihinkään työpaikan kahvipöytä keskusteluihinkaan, niin eipä näistä paljo muitten kans voi puhua…! :unamused:
Eli tosi mukava ku täällä voi jutella ja löytää uusia tuttavuuksia joilla on samanlainen historia.! :wink:

Joo, itsekin olen koittanut pysyä erossa vanhoista käyttökavereistani ja olla tutustumatta uusiin, mutta se alkaa olla hiukan vaikeata kun pakotetaan joka ikinen aamu odottamaan puolesta tunnista tuntiin ilmoittautumisen jälkeen, että varmasti ehtii seurustella kanssaihmisten kanssa. Varsinkin kun itselläni se syy jokapäiväiseen hakemiseen on asunnottomuus, eikä oheiskäyttö, niin tilanne tuntuu välillä melko absurdilta. Myös itse hoitajien käytös on toisinaan todella ala-arvoista täällä Malmilla. En tietä onko kyse kesäapulaisista vai mistä kun niin penisotsaisina siellä aina toimivat. Yksikin aamu minulla aukesi vanha huuliherpes-rupi ja alkoi vuotamaan verta. Koitin kysyä sisälle menevältä työntekijältä ystävällisesti voisiko hän kenties tuoda minulle paperia etten sotke kaikkea vereen, mutta vastaukseksi sain vain todella tylyn: “Mä en sulle mitään papereita tuo!”. Menin sen verran hämilleni hänen käytöksestään, että en osannut edes sanoa mitään siihen vaan jäin vain tyhmänä vuotamaan verta sitten paikalleni.

On todella mukava kuulla että sentään jollain menee tosi hyvin (Tämä ei siis ollut sarkasmia, vaan olen ihan oikeasti puolestasi onnellinen). Itselläni alkaa kohta usko loppua. Työtarjouksia on tullut ja olen parissa haastattelussakin käynyt, mutta joudun luultavasti sanomaan ei, ja ottamaan lisää karenssia, kun en ole vieläkään saanut asuntoa. En todellakaan tiedä miten Helsingin asuntotilanne voi olla näin huono, ja kenelle ne vähät asunnot sitten menevät, kun edes kiireellisimmässä luokassa oleva ja monella puoltolausunnolla koristeltu hakemus ei tunnu kelpaavan. Tässä joutuu kohta jonnekin Y-säätiön päihdeasuntolaan tuettuun asumiseen ja sen tietää sitten jo valmiiksi miten siinä käy.

On käsittämätöntä ettei korvaushoidossa olevalle, hyvin hoitoon sitoutuneelle korkeakoulutetulle löydy asuntoa. Löysin internetin ihmeellisestä maailmasta tuollaisen VVA ry:n ja KUTU:n yhteishankkeen, #kämppäjaduuni, joka olisi ollut kuin nenään nakutettu minua varten ( sato.fi/fi/sato-yritys/kamppa-duuni ). Kuitenkin sitten ottaessani yhteyttä VVA ry:hyn, selvisi, että hanke onkin pistetty SATOn puolesta jäihin, eivätkä he ottaneet kuin kymmenen asukasta yhteensä. Hankkeen kuitenkin piti kestää vuoden 2018 loppuun asti, ja se on vasta nyt loppukeväällä alkanut. Kuulemma edes näitä “mainossivuja” ei pitäisi löytyä enää netistä, vaikka kyllä ne ihan SATOn omillakin sivuilla sitä mainostavat. Ilmeisesti koittavat kiillottaa omaa julkikuvaansa. Toivottavasti mahdollisimman moni saisi tietää totuuden tämän kusetuksen takana.

Pitää vain koittaa jaksaa edelleen uskoa että sen asunnon saisin, jos joku kiltti ihminen suostuisi minulle sen vuokraamaan, huolimatta luottotiedoistani. Vuokravelkaahan minulla ei ole, niin toivoisi sen riittävän. Hekan/Stadin asuntojen, m2-kotien, setlementti-asuntojen, VVO:n varallisuusrajoitteisten, ja muiden suhteen olen jo menettänyt toivoni. Kämpät jaetaan piilossa parempiosaisille ja vain omaa fasadia kiillotetaan väittämällä jotain muuta ja keksimällä kiireellisyysluokkia, jotka eivät todellisuudessa vaikuta mihinkään, ellet satu olemaan sukua päättävälle asuntosihteerille. Eli nyt jos joku sattuu lukemaan tämän, ja olisi tarjota asuntoa Helsingistä kiltille, paljon tavotteita elämässä omaavallem ja hyvin hoitoonsa sitoutuneelle päihdekuntoutujalle, joka on aloittamassa työt heti kun vain asunto löytyisi, niin laita viestiä joko tähän ketjuun tai ylläpidon kautta suoraan minulle.

Alan olla todella epätoivoinen koko tilanteen suhteen. Kohta olen asunnottomuuden takia pitkäaikaistyötön, ja pelkään että minua ei enää kohta haluta töihin. Muutenkin terveydelliset seikat, kuten metadonin kantamattomuus, ja matalat testosteroniarvot ovat koko ajan rasitteena, eikä nukkumisesta meinaa tulla mitään. Aamuyöt ja aamut menevät kipeänä kärvistellessä, silmät vuotavat, haukottelen taukoamatta, jalkoihin särkee, lihakset kramppaavat, tulee kuumuusahdistuskohtauksia, hikeä puskee enemmän kuin saunassa vesihöyryä, palelee ja iho on kananlihalla, voimaa ei ole yhtään ja pienenkin mäen nousemiseen tarvitsee lepotaukoja. Nyt sain vihdoin kuuden vuoden hoidossaolon jälkeen ensimmäistä kertaa metadonin pitoisuusmittaukset seerumista. Tulos oli kannaltani ikävä, 250 nanogrammaa litrassa, eli ihan hyvin yli Suomessa käytettävän ylläpitohoidon ohjearvon, 150-200 ng/l. Eli lääkärin mukaan minulla ei vieroitusoireita pitäisi olla. On se kumma kun lääkäri tietää paremmin miltä minusta tuntuu.

Toki on mahdollista että kaikki oireet jotuvat vain testosteronivajeesta, joka on ollut vuosia viitearvojen alapäässä ja nyt laskenut jo alle viitearvojen. Siihenkään ei kuitenkaan saa mitään apua, vaikka olen juossut kaikki Suomen terveysasemat ja valinnanvapauden piirissä olleet yksityiset läpi. Aina sama laulu: Minun tulee laskea metadoni-annostani, sillä testosteroniarvojen lasku johtuu oletettavasti siitä. Mitään hoitoa en voi saada, vaikka arvot ovat alle viitearvojen. Muutenkin täällä tuijotetaan vain kokonaistestoa (S-Testo), eikä vapaata testoa suostuta edes mittaamaan, vaikka se antaisi todellisemman kuvan tilanteesta. Minulta on kerran vapaa testo mitattu, ja se oli alle puolet viitearvon ala-rajasta. Eli todella alhainen. Tämäkään ei kuitenkaan riittänyt hoidon aloittamiseen, vaan ohjeistus on että koitat laskea metadonia lisää ja otetaan sitten taas puolen vuoden päästä uudet labrat. Tässä on nyt yli kolme vuotta niitä labroja otettu, mutta ilmeisesti sekään ei vielä riitä, sillä taas viimeisten alle viitearvon olevien testoarvojen mittaamisen jälkeen sain taas ohjeen odottaa, ja mennä sitten taas joskus uusiin mittauksiin ja sitten taas katsotaan tilannetta uudelleen. Kuvittelevatkohan he, että ne testosteroniarvot lähtevät jotenkin maagisesti itsestään yhtäkkiä nousuun? Välillä ihmetyttää ovatko kunnallisella puolella olevat lääkärit edes lääkäreitä, kun tietääkseni lääkiksessä on aika hyvä koulutus, ja sinne pääsyynkin vaaditaan jo suuntautuneisuutta ja osaamista.

Onneksi tässä nyt on toivoakin sentään. Nyt kun tosiaan muutin sieltä Jyväskylästä tänne Helsinkiin, niin lääkevaihtoa metadonista xoneen ollaan alkamassa toteuttaa. Sekään ei toki ole sanottua että se auttaa yhtään sen enempää tähän tilanteeseen, mutta kyllä se mielestäni on askel parempaa kohti. Siinä on kuitenkin puoliintumisajan mediaani lähempänä 24 tuntia kuin metadonissa, joten sen pitäisi kaiken järjen mukaan kantaa huomattavasti paremmin, vaikka opioidi-antagonisti onkin ja vielä naloksonilla varmistettuna. Pitää vain toivoa ettei Jyväskylän surkea suhtautuminen yksilölliseen hoitoon ja pakottaminen metadonille ole nostanut opioidiriippuvuuttani nyt jonnekin pilviin, ja buprenorfiini-naloksoni-yhdistelmävalmiste ei enää riitä. Oli todella surullista katsoa kun Jyväskylässä aloitti uusia, jotka olivat korkeintaan pari vuotta käyttäneet subua ja sitten heidät laitetaan metadonille. Siinä sitten on piste riippuvuus-sanan iin päälle.

Mutta ettei nyt eksytä ihan liikaa tämän ketjun aiheesta, niin Malmin, ja oletettavasti muidenkin A-klinikan paikkojen käytänteistä sen verran, että kun olen nyt koittanut kysellä mustaa valkoisella näitä sääntöjä ja käytänteitä niin niitä ei ole ollut mahdollista saada. Ensin luulin että he eivät vain halua antaa niitä kirjallisena, mutta sitten selvisikin, että heillä ei ole edes olemassa mitään kirjallisia tai tarkkoja sääntöjä, saati käytänteitä. He noudattavat sosiaali- ja terveysministeriön asetuksia ja ohjeistuksia, ja soveltavat niitä sitten yksilöllisesti tilanteeseen sopivasti. Luultavasti naamakertoimella on suuri vaikutus siinä, miten ohjeistuksia sitten sovelletaan käytännössä. Sen verran kauhutarinoita olen aamuisin odotellessani kuullut kotiannosten ja työssäkäynnin suhteen, että ei siellä ainakaan samat säännöt kaikilla ole. Onneksi taidan olla vielä ainakin toistaiseksi niiden miellyttävien naamojen joukossa suurimman osan keskuudessa, ainakin niin kauan kunnes osaavat yhdistää tänne kirjoittajan oikeisiin kasvoihin. Toivotaan ettei tällaista henkilökohtaisten arvojen ja mielipiteiden vaikutusta työhön kuitenkaan enää tällä vuosituhannella tapahtuisi.

Mutta jos unohdetaan että olen joka päivä kipeä, testoarvot vanhan naisen tasolla, metadonin kantamattomuus ja ylipäätään koko myrkky, asunnottomuus, niin tässä menee ihan mukavasti =) Työtarjouksia kuitenkin tulee vielä toistaiseksi. Ehkä sieltä vielä tulee sellainenkin, missä olisi mahdollisuus työasuntoonkin, ennen kuin tässä koko elämä valuu jonnekin Y-säätiön päihdeasuntolan viemäriin.

Morjensta kamilla.!
Mikäs on sun tän hetken tilanne liittyen tohon korv.hoitoon, ja ylipäätään asuntoon ja duuniin.?
Toivottavasti sait asiat siellä rullaamaan siihen suuntaan mistä tossa aiemmin juteltiinkin.?
Mut pistä ihmeessä kuulumisia jos vaan jaksat ja ehdit, niin jatketaan sit tarinaa…! :wink:

Moro taasen, laitan tän nyt tänne kun KH:n tavallaan kuitenkin liittyy… Bunalict
google.com/search?source=hp … 4UekVNlBNo

Kuulemma tulee korvaamaan suboxonen, osittain jo kai korvannut? Onko kukaan täällä näistä kuullut ja onko mitään eroa, näyttää tuoteseloste ainakin melkolailla samalta kun suboxonessa… :astonished:

^Hello my friend. :slight_smile:
Mukava kuulla sinustakin taas pitkästä aikaa.
Mut joo, tosta uudesta bupre lääkkeestä, niin oon testannu muutamia kertoja, ja ihan se on “toimivuudeltaan” samanlaista. Ainoastaan tabletin koostumus on pirun kova, eli sulaa pirun hitaasti mikä nyt ei välttämättä ole niin huonokaan asia, kun sillon ainakin ehtii imeytymään kunnolla kielen alta.
Hinnaltaan on yli puolet halvempaa ku suboxone, et varmasti tulee yleistymään ja takuulla korv.hoito klinet alkaa tätä tarjoamaan, kun tulee tosiaan niin paljon halvemmaksi.!

^
Terve vaan :slight_smile: Juu aikalailla samantyyppistä juttua kuullut mitä säkin kerroit. Toi kova on kuultu muutamaan otteeseen ja ei samanlainen sitruksen maku kai tai sit jollain on vaan erilainen makuaisti (itsehän en ole noita koittanut millään tavalla). Mutta varmasti kun halpa hinta niin korvaa suboxonen pikkuhiljaa varmaan…

Moro. Täs lueskelin aamutuimaan näitä kertomuksia ja kauhistelin tota jyväskylää et eihän kukaan voi tommoses mestas tosissaan käydä taikka ees yrittää normaalia elämää :confused: , Itsehän olen vantaan myyrmäen h.klinikan khoidossa jossa piti eka 3kk käydä joka päivä ja antaa puhtaat seulat ennenkö alko lomat pyörii, ja itsellähän on nyt täs 2v jälkeen niin et käyn ti ja to päivisin ja muuten on loma-annokset. Kuntouttavassa kun olen, ja ainut oheiskäyttö mikä on harvoin näkynyt on ollut kannabis, ja jos se on joskus seulas näkyny niin täälä tulee 2 viikon karenssi että joutuu viikot käydä sen 2 viikkoa joka päivä mutta saa vloput kotiannoksena, ja jos sen jälkeen näkyy viel seulas oli toinen 2 viikkoa ja lähti vloputkin. Mut heti ku oli sen 2 viikon jälkeen puhtaat niin kaikki lomat palas. Nykyään ku oon ollu jo sen verran aikaa tuola nii minulle tehtiin erikoiskäytäntö että lopetettiin seulominen ja pyydettiin et ilmoitan vaan jos oon polttanut ku luottoa on sen verran eikä tule enää karenssia kun se poltto on silleen et max 1 kerran kk, tai harvemmin. Yritän täs päästä kouluun ja muuten elämä pyörii hyvin, sama emäntäki ollut jo 4v, katsonu hyvät ja huonot ajat. Olen siis metadonilla 85mg ,koska bupre ei minulle sovi yhtään, musta tuli sen kans ihan tunteeton paska ja sillä olis ollu oheiskäyttöä varmasti. Nyt olis vaihtoehtona myös annettu et voisin siirtyä helsinkiin ruusulankadulle sinne juuri avattuun mestaan. Saas nähä mitä tässä päättää. Onko kellään sieltä mitään tietoa? :slight_smile: