Korvaushoitoon pääsy TURUSSA??

Pyysin lähetettä korvayshoitoon ja sain ajan A3 polilta. kävin siellä muutaman kerran ja siellä sanottiin että muuten kaikki olisi ok korvaushoidon suhteen mutta multa puuttuu epäonnistunut vieroitusyritys. Joten mulla alkoi 6.6 “vieroitusjakso” jossa olen 17 päivää avohoidossa ja haen lääkkeen joka aamu ja sen jälkeeen osastojakso ja osastojakso. henkilökunta sanoi että osastojaso olisi 2 viikkoa. Onko kellään kokemusta/tietoa että kuinka kauan osastolla olisi vielä oltava jotta pääsisin korvaushoitoon. olen kuullut jostain että viikko?? tai että kuinka monta päivää tämän vieroitusjakson pitäisi yht (avo ja ostastoaika yht.) kestää?? mulla on nyt vielä huomenna ja ylihuomenna avohoito ja sitten torstaina alkasis osasto. kun tämä vieroitushan pitää epäonnistua jotta pääsee korvaushoitoon??? mietin vain että jos olen tuon koko 2vko niin katsotaanko se sitten onnistuneeksi? Jos joku osaisi auttaa asian suhteen niin olisi kiva. Haluaisin tietää siis että kauanko siellä osastolla pitäisi sinnitellä??

Kun aikoinani hain metadonikorvaushoitoon, 2003 muistaakseni, vaatimukset olivat 3 epäoonnistunutta osastokatkoa ja 10 v opiaattihistoria. Olihan niitä osastokatkoja kertynyt 4 ja pisin oli se 4 vrk jonka olin kestänyt. Sain silti myönteisen päätöksen, jota en kuitenkaan käyttänyt.

Vituttaa jokanen tapaus kyllä, joka menee katkolle ilman aikomustakaan yrittää oikeasti lopettaa. Siinä menee sitten paikka joltain muulta. On siellä hikoiltu ja kieriskelty tuskissaan sängyssä homoseksuaalin psykologin ahdisteltavana: “Jani, mikä sinun on kun olet koko ajan sängyssä, tule muiden kanssa katsomaan telkkua ja pelaamaan pleikkaria”, kun osasto täynnä ihmisiä, joilla minua ja erästä tuttua lukuunottamatta ei kenelläkään ollut mitään näkyviä vieroitusoireita. Vittu että teki mieli vetästä sitä psykologia kuonoon, kun ei antanut edes yrittää nukkua.

Mariska, sä voit kyllä olla siellä ihan sen koko 2 viikkoa, ja sen jälkeen vaikka 2kk kuivilla. Jos sä sit kuitenkin retkahdat, niin hoito on silloin epäonnistunut. “Epäonnistunut hoito” tarkoittaa sitä, että et pysy raittiina. Ei sitä, että suunniteltu osastojakso ei toteudu täydellisesti.

Mutta, jos motivaatiosi mennä osastojaksolle on se, että saat papereihisi merkinnnän “epäonnistuneesta hoitojaksosta”, niin suosittelet että käyt siellä kääntymässä ja otat saman tien uloskirjoituksen, etkä jää sinne useaksi päiväksi viemään jonkun sellaisen paikkaa, joka sitä ehkä jopa tarvitsisi (= vakaa aikomus lopettaa käyttö). Niitä siellä tosin on ehkä 1/10:stä, joten älä turhaan huonoa omaatuntoa teostasi kanna. Aina jaksetaan mussuttaa tosta et “ollaan siellä viemässä niiden paikkoja, jotka sitä oikeasti tarvitsee”. Aika ylimielistä alkaa arvioimaan, ketkä päihderiippuvaiset tarvitsevat hoitoa enemmän kuin toiset.

Ihan hullunkurinen asetelmahan toi on. Vaikka on kyllä täysin perusteltua vaatia, että ennen korvaushoitoon pääsyä on oltava takana muita hoito-yrityksiä. Itse asiassa niitä pitäisi olla lukuisia, ja niin on ennen pitänytkin. Korvaushoito ei koskaan saisi olla se ensimmäinen hoitoyritys. Jos et koskaan ole edes yrittänyt vieroittautua, mistä sen silloin tietää, pystyisitkö siihen vai et? Ja vaikka olisitkin yrittänyt, mutta jos et ole tehnyt sitä jossain laitoksessa niin että siitä on mustaa valkoisella, niin hoitava tahohan ei sitä silloin voi laskea.

Mutta kaipa kaikki nykyään siihen k-hoitoon sitten ensimmäiseksi jo tähtää, ihan ymmärrettävää toisaalta kyllä sekin. Huomattavasti realistisempi tapahan se on saada elämänsä järjestykseen, kuin se, et kokonaan vierottautuisi, yrittäisi sinnitellä raitiina, ja samalla alkaa rakentaa koko elämäänsä uudelleen. Silti, pähkähullua verorahojen ja hoitopaikkojen tuhlaustahan toi on, että sinne osastolle mennään “suorittaa epäonnistunut hoito”, jotta sitten pääsee jonottaa siihen varsinaiseen hoitoon. :confused:

No kyllä mun mielestä on vain niin perseestä että Suomen ainoa kunnon hoito-paikka, Järvenpää on mahdollinen jatkuvasti vain kolmelle paikkakunnalle. Kaikista kunnista sinne ei pääse lainkaan ja itse kun siellä olin niin meidän kaupungista tulevat joutuvat katkolle 2vkoksi suoraan (se kallein paikka), vaikka meillä vaaditaan katko paikkakunnalla jotta näytetään että tosissaan tarvitaan hoitoa. Meidän katkolla ei myöskään saa kunnon lääkäri-palveluita kuin 1-2krt/vko, onneksi itsellä oli tuttu lekuri jonka kahvitunnin päätteeksi menin ovelta kysymään et voiko plz muuttaa lääkitystä tai en kestä enää olla siellä. Täältä pääsee J-pään sos.sairaalaan kerran 10 vuodessa.

Silti siellä oli potilaita jotka olivat ties kuinka monetta kertaa siellä ja tarkoituksena vain pitää taukoa. Esim. Miehikkälä jonne mut olisi J-pään sijaan laitettu ellen olisi osittain tajuamattani perunut tapaamista; on aivan paska paikka. Siellä potilaat vaihtelevat lääkkeitä, hoitajat eivät huomaa jos syödään toisten 300mg:siä Lyricoita tai otetaan bubrea (tai välitä) ja on sinne salakuljetettu esim pari 12-packiä. Jos tahtoo korvaukseen siellä, tulee salakuljettaa oppareita lomilta ja “jäädä kokoajan testeissä kiinni” että siihen suositellaan ja pääsee. Hoitojakson pituus voi olla kepeästi sen 9kk:tta ja todellisuudessa kokoajan on sekaisin oltu. Tunnen näitä valitettavasti muutaman ja olen tosi onnellinen että en tuonne “joutunut”. Tuhkimoon ei esim. täältä ole mahdollista päästä vaikka esite on seinällä.

Kyllä mun mielestä se epäonnistunut hoito-yritys sit pitäis olla vaikka kunnon “spuge-katkolla” mikä täällä on. Narkit ei pääse ulos luk. ottamatta puolen tunnin “koiranlenkkiä” mikäli joku sen ehtii hoitaa. Ei tarvinnut kuin hiukan potkia ovea kun nuo tympääntyneet, paskaduunia tekevät hoitsut (oikeasti on alko-katko) soittivat vartijan paikalle; onneksi olin pakannut jo ja en lähde sinne enää KOSKAAN! Katkolla on jopa 5 leffaa ja 1 telkkari; muiden huoneissa ei saa olla ja kahvia ei saa keittää klo 20. jälkeen. Tekemistä on kolme krt/pv jos tahtoo vapaa-ehtoisesti laittaa kupit, lautaset ja leivät pöytään. Loput ajasta voi lojua yleisissä tiloissa (1 huone jossa ainoa tv) tai omassa huoneessa jossa voi olla myös toinen hlö. Kirjoja saa viedä, nettiä ei ainakaan aiemmin saanut viedä, piirustus-tarvikkeita eivät jaksaneet tarkistaa yms. Ainoa positiivinen asia on ruoka ja lääkkeet joita odotetaankin ainoina tärkeinä asioina. Tietty rööki-huone on toinen paikka, tosin narkkien on istuttava sisäpuolella ovea. Tuonne pariksi viikoksi niin pää hajoaa, etenkin kun alkoholistit pääsevät soutamaan, uimaan, kävelemään ja liikkumaan miten haluavat. Polkupyöriäkin on… Tätä katkoa et Turusta löydä… :laughing:

Pointti oli nyt se, että mikäli on hankittava hoito-paikka, hankkii sen paskimman ja halvimman. Meidän katko maksaa 25€/pv (vrt. J-pää n. 580€/pv) ja siellä ainakin yhdessä vaiheessa “asui” porukkaa. Raha-päivänä lähtivät käyttämään rahat viinaan ja piriin muutamaksi päiväksi ja tulivat sen jälkeen nöyränä takaisin. Halvempaa asuttaa tuolla valvottuna kuin pitää “vapaana”.

Ei ole totta, minusta on törkeää että jos on huumetausta, ei pääse ulkoilemaan kuin korkeintaan ½h jos sitäkään talon ulkopuolelle. Mitään liikunta-toimintaa ei ole. Alle vartin keskustelu-ryhmä kolmesti päivässä ja alkoholistit saavat liikkua miten jaksavat; narkomaanit lojuvat sisällä ja omissa huoneissaan. Mitään virike-mahiksia. Se on alkkiksille ja he käyvät uimassa ja soutamassa & grillaamassa, jos narkkari on siellä 3vkoa, hän pääsee lähes päivittäin ½h:ksi tai alle kävelemään samaa reittiä hitaasti. Miten voi kuntoutua? Yksinään huoneessa olemalla vai röökaamalla kaikki päivät??? Mä en telkkua tarvis jos olis edes ryhmäpelejä!!! Piirtääkin pitää omassa huoneessa yksin… Ei saa käyttää ryhmätiloissa vesivärejä tai tusseja ja toisen huoneeseen ei saa mennä joten päivät pitäis notkua röökil tai kattomas jotain telkkua… Se on epäinhimillistä!

Malibun viestiin viitaten, aika samanlaista on osastokatkolla täälläkin (tosin yleensä on h- ja a-puoli erikseen [kesällä ja pyhinä välillä yhdistettynä]; ei juurikaan tekemistä ja vähän outoja sääntöjä jne. Mutta eihän osastokatkoa oo sinällään tarkoitettu kuntoutukseen vaan vieroitukseen; siellä on tarkoitus toipua akuuteista vieroitusoireista, jonka jälkeen voi jatkaa johonkin kuntoutusmestaan kuntoutumaan mahdollisuuksien mukaan (toki epäreilua että toisissa kunnissa pääsee pitkiin kuntoutuksiin ja toisaalla max 1kk).

Pakko kertoa myös se, että laki vaatii tosiaankin epäonnistuneen vieroitusyrityksen korvaushoitoon pääsyyn, mutta missään kohtaa ei sanota, että tämän pitäisi olla osastolla tapahtunut juttu. Eli tosissaan esim. kotona vierottautuminen on ihan yhtä kelpoinen yritys (tosin tätä ei kaikilla paikkakunnilla tajuta).

^ Ai jossakin päin siis lasketaan mukaan myös asiakkaan omat vieroitusyritykset? Ihan hyvä niin, koska oon tavannu ihmisiä, jotka on vetäny 10 vuotta, mutta eivät koskaan ole käyneet katkolla tms. Sitten korvaushoitoon hakiessa pitää käydä just suorittamassa sellanen “epäonnistunut hoito”, jotta pääsee jonottaa korvaukseen. Ja kyllähän siinä 10 vuotta vetäessä on varmasti useampaankin kertaan vieroittauduttu, vaikkei niitä missään papereissa näykään. Toisaalta myös ymmärrän sen et vaaditaan et sitä käyttöhistoriaa on myös mustana valkoisella. Muutenhan käytännössä riittää, että oot vetäny just tasan tarkkaan ne kolme kertaa (vai monta niitä on?), kun ennen hoitoon pääsyä katotaan seuloista et ne on positiiviset, ja sepität loput.

Ja se et miks narkomaaneja ei voi päästää yksinään ulos “virkistäytymään”, on ihan niiden omaksi, ja muiden osastolla olijoiden parhaaksi. Eipä siinä mulla ainakaan kauheesti edes tehnyt mieli lähtee lenkille, kun hikoilee ja palelee refloissa sängyn pohjalla.

[O.T., sori. Mä en päässyt k.o. kaupungis päihdepsykiatriseen hoitoon, kun siin hoitopaikas, johon laitettiin lähete, ei hoideta enää lääkkeiden väärinkäyttäjiä. Klinikal ehkä hiukan vieroksuva asenne, kun tiedos psykiatriset ongelmat. Mut ei se mitään, voihan tuota itsekin… Säikähdin kovasti, kun alkoi (kaikkien näiden vuosien jälkeen vasta viime keväänä :open_mouth: )tuleen vierotusoirekouristeluja, ja kolauttelin päätäni millon mihinkin; pelon vuoksi ei pahoja ongelmia sen jälkeen. Alus pysyin tiukasti 4x15mg Oxamin- annokses, vaan kun oli niin helkkarin v i e r a s olo: kadut ja talot ihan tuttuja, mut ei ne siltä näyttäneet, ja samaan aikaan kävin yhdel kurssil, ja lopulta aloin ottaan hiukan enämpi taas, mut en aiempia älyttömiä määriä :slight_smile:. Sitäpaitsi bentsot eivät ole hyvä masislääke…ainakaan mulle. Eikä ulkopuoliset asiat siitä muuksi muutu, vaik ottaisin purkillisen :confused:.]

Joo, katkasuhoidosta: katkol mennään tietty monesta syystä. Joskus taustalla on vaik sossun tai muun tahon painostus, eikä motivaatiota vaan ole. Mäkin olin suljetus hoidos, tietysti, mut työntekijän kans pääsi pidemmäksikin aikaa ulos päiväs, jos sil sattu oleen motivaatiota. Ajasta ei kyllä ollut pulaa. Missään hoitolaitokses en ole nähnyt niin paljon henkilökuntaa istumassa p*rseellään tekemättä mitään. Ja kyse e i ollut kahvitauoista… Mut turhaan mä silloin olin, koska pahempia fyysisiä vierotusoireita ei ollu. Menin, koska klinikalta “käskettiin”… Hyvin klinikal taitaa taloudellisesti pyyhkiä, luulen, voin olla vääräski… Aika helposti “ohjataan” kalliiseen, yksityiseen laitoshoitoon. (Outoa on kyl se, että sossu ei huomioi laskelmissaan julkisen sairaanhoidon sairaalalaskuja kuin kahden viikon osalta…) En ollu ku muutaman päivän, laskun sai jakaa pidemmäks aikaa, jos itte makso. Laitos kyl itsessään oli hyvä: ol poreamme ja saunaosastot ja taideterapiaa, hyvää safkaa ja ittekseen sai piirrellä ihan vapaasti yhdes huonees, ja leffoja helkkarin paljon (tosin jotkut oli nähny ne kaikki moneen kertaan, ja tyhmänä kysyin joltain hemmolta, että “käytsä paljon elokuvis?” :laughing:. Vastaus: ei kun täällä… ). Mun mielestä keskustelumahdollisuuksia olis saanu olla enemmän. Ja mua kenties pidettiin outona lintuna, että joku sangen peloittava hullu tms., tai ajateltiin kenties, ettei tota osata auttaa, kun lääkkeet oli määrätty psykan puolelta ja olen ollut psykiatrises hoidos. Kun on nää hurjat diagnoosit: krooninen masennus ja tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus :unamused: . Mul ne diagnoosit on tehty, monel muulki asiakkaal aivan varmasti oli ja on, niin uskon, mut kun he eivät kenties olleet koskaan itse kääntyneet psykiatrisen hoidon puoleen, diagnooseja ei oltu tehty. Ennakkokäsitykset jylläsivät kyllä, niinku muualki: suuri ja mahtava hulluuden pelko… :unamused:

Luin muuten bentsoriippuvuudesta, että yhtenä ohjeistuksena lääkäreil on, että jos käyttö on jatkunut pitkään ja suurilla annoksilla, sitä voidaan myös jatkaa, suurillakin annoksil siis. Mut se on sit viimenen keino… Voisko sitä sit pitää jonkin sortin bentsokorvaushoitona…? Voi olla älytön ajatus, mut enivei :unamused: .

Tää on siis omiin kokemuksiini pohjautuvaa mutu-tietoa. Ei mitään faktatietoa. Kuulin juuri, että eräässä kaupungissa vaaditaan näiden “epäonnistuneiden” hoitojen lisäksi myös ainakin yksi “onnistunut” hoito, tarkoittaen sitä, että siellä osastolla on ollut koko sen alussa suunnitellun ajan. Kuitenkin itse kun oon ollu osastoilla koko suunnitellun ajan, mutta sitten palannut vetämään, on ne laskettu epäonnistuneiksi hoidoiksi. Ja maalaisjärjen mukaan, jos hoito onnistuu, ei silloin pitäisi olla tarvetta hakea korvaushoitoon. Eikö? Sitä en nyt sitten tosiaan osaa mennä sanomaan että mikä Turussa lasketaan “epäonnistuneeksi” hoidoksi k-hoitoon pääsyä varten. Ja pahoittelen, jos olen antanut vääriä neuvoja.

Ilman muuta taustalla pitäis olla vieroitus-yrityksiä ennen ku ois mitään mahdollisuutta päästä hoitoon. Mutta koska se on johtanut tohon hulluuteen et tyypit menee katkoille epäonnistumaan, niin pitäiskö sit vaan poistaa toikin vaatimus? Kaikille halukkaille vaan ilmaiset subut? :unamused:

Heh HEH!

[offia]Ei naurata tätä korvauspotilasta. Oon alle 2v ollu korvauksessa ja meillä on lähemmäs 100 korvauslaista. Oikea annos saatiin n. 1½v sitten ja oon pudottan 4mg:iin eli kolmannekseen annoksen. Kohta loppuu terapia ja syksyllä kuulun niihin alle viidesosaan kenellä menee korvauksessa niin hyvin et siirretään hakemaan lääkkeet muualta. Eli nää ihmiset ovat “pelastuneet” hoidon avulla ja joko jatkavat ylläpidossa tai ovat muuten pärjänneet ilman oheiskäyttöä yms. ongelmia sekä elämässä saaneet jostain kiinni. Pitää saada lisää tilaa mut miksi niitä samoja tyyppejä ketkä aluksi hoidossa oli (sellasia tekari-hampaisia surkimuksia jotka rännää kaiken eikä omista asuntoa ja ketkä myy ja vaihtaa lääkkeit, vermei yms), voida laittaa sinne. Ne eivät tule koskaan pääsemään irti, eivät juttele. He tahtovat kusettaa paikkaa. Eipä heiltä käsiä tarkasteta, ei muutosta tahdo… Mulla auttaa nimenomaan se juttelu tuolla koska kaikkea ei voi jutella kotona. Ja ne asiat koskee ihan normi-elämää eikä päihteitä… :unamused: Sanoin että haenkii sit vermejä ja vedän piriputken ni ei kuulemma enää edes auta, meillä nuo ovat sekakäyttäjiä lähes kaikki; tuomittu epäonnistumaan hoito. Ketkä siitä kärsivät; ne ketkä eivät tahdo kusettaa henkilökuntaa. Samoin henkilökunta sanoi että heitä harmittaa älyttömästi, et juuri ne ihmiset kenen kanssa kauan töitä tehneet ja ovat päässeet elämässä paljon eteenpäin; viedään pois. Jäljelle jää epäonnistujat… :frowning: [/offia]

Sori offia koko juttu… Harmittaa vain et mä oon näin pitkälle saanu tuota juttelu-apua mut nyt kaupunki ei maksa terapiaa ja julkinen täynnä. Eli nyt on pärjättävä omillaan; lääkkeet saa, jee :unamused: :frowning: … =/ :frowning:

Jos et muuten tunnu pääsevan niin muuta siihgen turun lähelle johonkin. Raisio, Kaarina yms. Kaveri muuttti Mynämäelle ja pääsi parin päivän jälkeen hoitoon. Siellä on jopa kaksi korvaushoidossa olevaa. Sitten muutat takaisin Turkuun niin he eivät voi valittaa, sieltä on pakko saada lääkkeet kun hoito on aloitettu.

Eräs kaverini teki näin ja muttaa ensi kuun alussa takaisin Turkuun Mynämäeltä.

^ Sepä mukavaa kuulla et Myniksellä on suhtautuminen k-hoitoon muuttunut. Ite kun asuin siellä joskus, niin sain yli puol vuotta tapella ennen kuin sain sieltä k-hoitopaikan, vaikka siis olin jo hoidossa. Yli puol vuotta mun piti joka aamu lähteä bussilla Mynikseltä Turkuun, TYKSiin hakee lääke klo 8, sit takas bussilla Mynikselle kouluun, joka oli alkanu jo kasilta. :open_mouth: :unamused: Mikä järki siinä? Ongelman aiheuttaja olikin arabi-ylilääkäri, joka ei ilmeisesti halunnut nistejä omalle terveysasemalleen, ja näitä kahta siellä jo olevaakin koitti siirtää jonnekin Raisioon. No, onneksi se ukko oli siellä vaan koe-ajalla, jota ei sitten saanut jatkaa. Hahhah!

ilmesesti olin muotoillu kysymyksen niin että moni sai sellasen kuvan että olen sielä vain että haluan k-hoitoon jotta saan annoksen joka päivä eikä tarvi miettiä sitä. olin osastolla 13 pv eli sen ajan minkä ne mun siellä “vaatii” olevan jotta korvaushoitotiimi hyväksyy mun jutun. en nyt kokenut olevani siellä viemässä jonkun paikkaa “joka oikeasti tarvii”. jokaisella on oma käsitys korvaushoidosta mutta sen vajaa 3 vk ajan mitä olin avohoidossa ja sain joka aamu lääkkeen mä sain jonkun rytmin ja olen sentään jossain hoidossa jossa muiden aineiden käyttöä valvotaan. haen k-hoitoon ensisijaiseasti koska haluan parantaa elämänlaatua. nyt kun joudun jonottamaan k-hoitoon kaikki on päin vittua vaikka saan kamaa joka päivä, mutta kaikki energia menee siihen kelaamiseen miten saan kamaa sen verran ettei tarvi olla tuskissaan. mä olen koittanut mennä pitkäaikaseen hoitoon johon mut on puoliksi “pakotettu”. mulla ei vain löydy motivaatiota sen vertaa että jaksaisin taistella aineista kokonaan eroon. joku uskoo joku ei mutta korvaushoito olisi mulle parasta mitä mulle on vuosiin tapahtunut. pääsisisin siihen kuntouttavaan joka valvoo ettei ole muuta oheiskäyttöä ym. ja elämänlaatuni nousee kun mun toimintakyky parantuu ja energiaa on muuhunkin kuin mistä-saan-kamaa märehtimiseen. haaveilen opiskelusta tai töistä, joka ei ole onnistunut koska mun kyky toimia on täysin riippuvainen mikä tilanne kaman kanssa on. en jaksa tätä nykyistä menoa. se vajaa 3 viikkoa todisti että korvaushoitoon pääsy parantaisi huomattavasti mun elämänlaatua. henkisesti ja fyysisesti. jaksan tehdä mitä pitääkin, pitää huolta itestä ja arkipäivän asioista jotka tällähetkellä on pakkopullaa. en osaa sen paremmin selittää. ehkä joku ymmärtää joku ei, mutta olen valmis sitoutumaan kuntouttavaan k-hoitoon mutta tiedän että kokonaan kuiville en itseäni saa yhtäkkiä lopettamalla ja pitkällä kuntoutuksella koska mun motivaatio ei riitä siihen. jotkut sanoo että mulla on asenneongelma. asennetta voi muuttaa mutta motivaatiota ei voi pakottaa. kysyin koska halusin kuulla kokemuksia.

^ Kyllä mä sua ymmärrän ihan hyvin. Korvaushoito tuo elämään rutiineja ja turvallisuutta, ja se tosiaan tarjoaa mahdollisuuden pistää elämänsä järjestykseen. Vierottautuminen ja raittiina eläminen vaatii paljon enemmän pokkaa ja siinä on huomattavasti enemmän riskejä mokata kaikki. Itekin valitsin tuon helpomman ja varmemman tien, enkä oo sitä päivääkään katunut. Kun aloitin hoidon, kaikki läheiseni olivat sitä vastaan, silloinen poikaystäväni, äiti, isä… No, nyt monen vuoden kuluttua mulla on yks tutkinto suoritettu ja toisesta 3/4. Kukaan tuskin on enää sitä mieltä että tein väärän ratkaisun.

Mutta jos nyt vielä vähän kuitenkin väännetään…

Mikä sitten oli motivaatiosi osastojaksolle, jos ei korvaushoitoon pääsy?

siis sitä yritin selittää että motiivini on päästä korvaushoitoon. mutta se motivaatio on kivenkova koska tiedän/uskon että mun elämänlaatu paranee. ja se vaatii korvaushoitoa. mutta se motivaatio syntyi siitä että tahdon elää tasasempaa ja parempaa elämää. haluan opiskella, mennä töihin mutta se ei onnistu jollen korvaushoitoon pääse. eli motivaatio on se että haluan paremman elämänlaadun ja päästä korvaushoitoon.

Meillä kun pääsee hoitoon melko helposti ja hepposilla perusteilla + kaupunki elää korvauslaisten bubresta, koska harva lopettaa oheiskäyttöä tai piikittämist. Sallitaa THC ja testejä otetaan tod. harvoin. Kenelläkään ei ole AIKAA koska tuollaisella asenteella hoitoon mennet ovat siellä edelleen melkein samalla annoksella. Narkkaavat (ei heillä ole kauaa aikaa sua valvoa joten ihan itse joudut huolehtimaan että et vedä muita aineita!!), käyttävät iv:sti jne jne. Tän resurssipulan odotus onkin vienyt aikoja ja jättänyt hoitajilta ruokiksia väliin.

Laitetaa vajaa tusina tyyppejä ketkä pärjää parhaiten korvauksessa hakemaan muualta pelkät LÄÄKKEET ja lopetetaan terapia! Korvaushoidossa ollu alle 2v ja olis HELVETIN kiva jos pystyisin jäämään sinne keskustelemaan, koska olisin tahtonut lopettaa koko hoidon heidän tuella. Kiitos tuolla asenteella et “en mä nyt kaikkea sentää lopeta, kyllähän ne valvoo et en mitää muuta vedä” oot helvetin väärässä. Meillä kaikki tietävät että puolessa vuodessa on aika vapaa joten hiukan viihdekäyttäjiä nää korvauslaiset. Eipä siinä muuta mutta resurssit käyttävät nämä väärinkäyttäjät; ehkä alle 2v korvauksessa ollu ja enää kolmasosa muutenki pienestä annoksesta ois ollu ihan kohtuullinen pyyntö ku en terapiaankaan hakenut omavastuun takia. Se on mukavaa yrittää lopettaa annosta kun ei ole ketää kenen kanssa asiasta edes puhuu. Tuo on tarkoitettu YLLÄPITOPOTILAILLE! Vitun kiva et vuodesta toiseen samat tyypit siellä puivat ku retkahtivat taas johonkin… Ihan ku kuiville haluis, oikeastaan. Miks vitussa ei oikeasti hoideta enemmän niitä kellä on halua ja tahtoa päästä kuiville eikä oteta ihmisiä ketkä ovat parhaassa kunnossa ja pärjäävät kyllä yksinään. Mun mielestä sun kannattais ehdottomast miettiä lähdetkö siihen sitovaan hoitoon… Sinne on nykyään aika vaikea päästä uudestaan jos ekan kerran kusee. Meil ei tosin kukaa oo lentän ulos mut katumapäälle on tullu…

Meidän kaupungis tää on eka siirto ja mun mielest tää on helvetin huonost perusteltu. Eikö ihminen joka on ollut samassa tilassa “laillisesti” lähes 10v ole ennemmin “saattohoidossa” ja joka tapauksessa ylläpidossa koko elämän? Jos oikeasti tahtoo vetää lääkkeet ja bubret hihaan, käydä kauppaa, valehdella, olla ilman asuntoa jne jne. ole niitä potilaita jotka ovat ylläpitopotilaita; tuskin tuosta paranevat ja kyllä klinikalle voi hakeutua. Jos oikeasti on resurssit jostain päästä poistettava niin annettaisiin niille lääkkeet eikä terapiaa jotka vetävät ne väärin ja se tiedetään. Eihän ilmaisia lääkkeitä voi kadulle jakaa mut silti respat järkyttäviä, pari kumia ja teloi on useemmal…

Sit mulle sanotaan et “kait sillä jotain ilta-päivä aikoja on” eli pääsen ainakii muutaman kerran juttelee vielä omahoitsun kans mut sekin on heidän ajastaan ja kohta kiristetään jälleen… Meillä on ihan klinikankin puolella sama käytäntö, potilaat ketkä ovat “suht ok:s kunnossa”, eivät pääse terapiaan. Respat saatetaan uusia ja aika antaa kerran kuussa…